Uskaltaako yrittää lasta jos ei ole vakituista työpaikkaa?
Kertokaahan mielipiteenne. Onko vaikea työllistyä, jos hakee töitä äitiysloman tai hoitovapaan jälkeen? Kaveripiirissäni kaikki tuntuu ajattelevan, että täytyy olla naimisissa, vakityössä, asua rivitalossa ja omistaa farmariauto, ennen kuin uskaltaa ajatella perheenlisäystä.
Kommentit (15)
Kyseessä on arvovalinta. Kun ensin hankit vakityöpaikan, omistusasunnon yms. , voi olla, ettet enää lapsia saakaan.
Mieheni teki osa-aikatöitä.
Nyt 5v myöhemmin meillä on molemmilla vakituinen virka ollut jo pitkään (miehellä 4v ja mulla 2,5v) eri paikassa missä silloin työskentelimme ja asumme omistusrivarissa 4h+k+s
Eli kyllä uskaltaa.
Niin se tosiaan on, että lapsia saadaan, ei hankita. Itse sain tämän kokea useamman keskenmenon muodossa ja nyt olen ikionnellinen, kun tämä raskaus tuntuu olevan kestävää laatua. En jaksa huolestua tulevaisuudesta. Ei se farmariauto onnelliseksi tee!
Ja alleviivaan vielä pointtiani: Ymmärrän työnantajia joita vituttaa kun töihin otettu nainen jää saman tien ensin sairaslomalle ja sitten kolmeksi vuodeksi vanhempainvapaille. Erityistä juhlaa on opettajat jotka palaavat sorvin ääreen kesäksi.
Ei muuta tällä kertaa. Tsemppiä siskot!
Pitää yrittää saada nyt jokin pätkä alle, ennen kuin jätetään ehkäisy pois, että olisi sitten edes jotain työkokemusta (vaikka olen viimeiset kaksi vuotta tehnyt opintojen ohessa oman alan töitä osa-aikaisena). Ikäkin alkaa tulla muuten vastaan ja toisaalta onhan se aika törkeää alkaa tekemään niitä lapsia sitten heti kun saa vakityön ja pitää vielä maksimivapaat...
kun oli maksettu talo, kunnon duuni, miehellä hyvät tulot ja hyvältä tuntui.
Eka lapsi tuli heti kun haluttiin, toinen juuri sillä ikäerolla kuin toivottiin. Eli ei se nyt aina niinkään ole, että lapsia kannattaisi panikoiden hankkia vain siinä pelossa, että myöhemmin jää ilman.
Töitä on kyllä piisannut äitiyslomien välissä ja niiden jälkeen, mutta vakivirka puuttuu vieläkin, vaikka kuopuskin on jo eskarissa!
t. akateeminen täti 43v.
Käsite " vakituinen työ" alkaa olemaan utopiaa nyky-Suomessa. Työntekijöillä ei ole mitään irtisanomissuojaa, palkat naisvaltaisilla aloilla ovat surkeat eikä edes siivoojaksi pääse ilman koulutusta. Hyppäsin pois oravanpyörästä kun totesin, että ei ole minulle tuollainen touhu :).
Nyt äitinä olen saanut jo kaksi vakituista työpaikkaa (vaihdoin alaa), mennyt naimisiin ja asumme omistusasunnossa. Eli kyllä asiat voi tehdä monessa järjestyksessä!
Eihän sitä voi tietää, koska vakityötä saa. Jos sitä jää odottelemaan, voi olla, että lapset jää kokonaan hankkimatta.
Jos perhe on tärkeä niin siitä vaan! Itse tein sen virheen että odotin vakipaikkaa, farmariautoa ja rivariasuntoa, ja kun ne oli niin lasta ei kuulunutkaan. Joten ap, siitä vaan rohkeasti, kyllä sitä aina elämässä pärjää!
Minullakaan ei ole työpaikkaa kunhan jään lomalle tästä lapsesta. Toisaalta voisin sitten aikanaan yhdistää työn ja oman lapsen hoidon eli ei toivoton
tilanne.
Itse olin opiskelija ja tulin raskaaksi. Ä-raha oli sitten se kuuluisa minimi, mutta jos voi luopua ulkomaanmatkoista ja uusita vaatteista uuden ihmisen, vauvan siis, myötä, niin paras valinta. Tiukkaa teki tavallaan, mutta olimme ja olemme maailman onnellisimpia.
Minusta tuli työtän, kun vauva 9kk ja sain töitä kun vauva 1v 1kk. Ja olen Filosofian maisteri ja ihan alan töitä sain. Nyt rahaa jää enemmän ja varattiin jopa matka :) luksusta
neljäs yrityksen alla ja työtä olen tehnyt n. vuoden opiskelun jälkeen!
hyvä työllodtyä,mutta tuskin saan vakituista työtä tämän äippäloman jälkeen, sijaosuuksia vaan. Ei haittaa. Miehellä kuitenkin on vakituinen työ, se tuo taloudellista turvaa.