Nyt se siis alkoi meidänkin tuttavapiirissä!! Avioerosta.

Vierailija:

se arkielämä on tylsää puurtamista. Intohimo tulee ja menee mutta tasainen arkielämä on ja pysyy. Ja monet sanovat ettei ole mitään yhteistä?? Mielestäni lapset ovat kummallakin yhteistä!!! Jos pariskunta on yhdessä vuosikymmeniä niin kyllä se yhteiselo muuttuu toisen välittämiseksi ja huolehtimiseksi.

Olen kanssasi samaa mieltä, arki on tylsää ja tasaista, sekin kuuluu elämään ja parisuhteeseen. Hyvässä liitossa käy juuri noin, se rakkaus muuttuu intohimosta (eihän sekään tietysti kokonaan häviä useinkaan) kumppanuudeksi. Rakkaus ilmentyy muillakin tavoin kuin pelkästään makuuhuoneessa tai kalliina lahjoina äitienpäivänä.

MUTTA....ehkäpä eronneilla on muutakin eron takana kuin vain se että ei kestä arkea suhteessa? (ratakiskostako se pitää vääntää?)

en muista numeroani enää. No, itse 8.vuotta onnellisesti naimisissa, mutta ymmärrän niitä, jotka eroavat.

seksi on tärkeämpää kuin moni nainen uskookaan. Naisen elämässä on kausia, jolloin seksi luonnostaan jää takaa-alalle ainakin helpommin (imetys, raskausaika) mutta miehellä näitä hormonimuutoksia ei ole. Mies (siis biologisesti) on valmis lisääntymään läpi elämänsä.

Seksiä voi olla välilä vähän esim. jos lapset valvottavat tai ovat sairaina mutta kokonaan siihen panostamisesta ei kannattaisi luopua. Parisuhdehan eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä että siihen kuuluu myös seksi!!

Ja tämän siis kirjoitti äiti joka ei välillä millään " jaksaisi" edes ajatella seksiä mutta joka yrittää järjestää tilaisuuksia seksiinkin sen harmaan arjen keskellä..

::

Ei kukaan tiedä muiden erojen todellisia syitä ja turha niitä on alkaa jeesustelemaan tälläisilla palstoilla. Jokainen voi huolehtia vain omista asioistaan.

Jos on hetken avioliitossa vähän vaikeampaa niin uutta vaan kehiin että MINÄ olen onnellinen. Harmi vain että se uusi onni kestää tilastojenkin mukaan epätodennäköisemmin. Mutta voihan sitä vaihtaa vaikka 10 kertaa. Mitä sitä lasten onnesta välittämään.

Me ajatellaan mieheni kanssa tismalleen samalla tavalla - yhdessä pysytään niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin; sehän se on se tarkoituskin. Päätetään TAHTOA rakastaa alttarilla! Elämä on yhtä aaltoliikettä, mutta lapsia hankkivilla aikuisilla pitäisi olla kestävämmät periaatteet!



Kiitos ap tästä ketjusta - ja viisaista sanoistasi =o)! Mukavaa viikonloppua!

Minä myös ihan vähän aikaa sitten täälläkin kerroin, kuinka meidän ystäväpiirissä kaikki elävät suhteissa ja on mukavaa, mutta kuinkas kävikää! Kaikki muut paitsi me (minun suhteeni) ovat eronneet!

Miksi?

Osalla on hyvä syy -mies petti/löi, mutta osalla vain arki alkoi tuntua tylsältä!!



Minäkin elän tylsässä suhteessa. Seksiä oli viimeksi viime vuonna! Mutta meillä on lapsi, ja tulemme kuitenkin hvyin toimeen. Kun suhteessa ei ole mitään varsinaista vikaa niin on aivan typerää erota, jos on lapsia! Itse olen ollut todella ahdistunut ja jo valmis eroamaan, mutta sitten olen hankkinut uusia harrastuksia joihin keskittyä. Olemme miehen kanssa puhuneet näistä asioista.

Mielummin kidun ja räydyn jonkin aikaa tylsässä arjessa kuin annan periksi ja uhraan lapsien ehjän kodin. Vanhempina olemme hyviä, joten lapsi ei siitä kärsi vaikkei välillämme kipinät enää loisku.



Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Omaa suhdetta voi herätellä ja virkistää sitten kun alkaa oikeasti kärsivällisyys loppua. Ensin täytyy mielestäni (jos on lapsia) kokeilla KAIKKEA mahdollista ennen eroa, jos suhteessa ei ole mitään muuta vikaa kuin " tylsää" " ei ole intohimoa" " me ei tehdä ikinä mitään yhdessä" ...

Arki koittaa joka suhteessa, joillain enemmän ja joillain vähemmän. Lapsien vuoksi täytyy uhrata omia nautintojaan.

ja samalla nostan ylös ja luen mielelläni erilaisia kommentteja

Itse olen tälläisestä sisarveli-suhteesta lähtenyt kälppimään 12 vuoden jälkeen ja katunut en ole koskaan, koska lähdin Sen Oikean matkaan. Liittoon, jossa kipinää piisaa vielä 10 v jälkeenkin ! Esikoinen kärsi, mutta olen saanut kaksi muuta lasta jotka olis jäänyt tekemättä.

Mistään en ole koskaan ollut niin onnellinen, kuin siitä että rohkeutta riitti kuunnella sydäntään.

Olen ihan varma että täällä mäkättää juuri ne naiset, jotka kuvittelee ettei sellaista ilmiötä ole olemassakaan kuin TosiRakkaus! Oikeesti säälin teitä!

Ikinä ei tosiaan voi tietää, minkälaista elämää hyvänkin ystävän perheessä vietetään. Esimerkiksi mustasukkaisuus ei välttämättä hirveästi näyttäydy kaverisuhteessa, mutta saattaa silti tehdä mahdottomaksi toisen puolison vaihtelun hakemisen esim. opiskelun tai uuden harrastuksen kautta. Samoin väkivaltaisuus, alkoholismi ja jonkinasteiset mielenterveysongelmat saattavat näkyä vain kotona. Tällöin eron sattuessa saattaa olla kaikkien kannalta parempi sanoa, että " kasvoimme erillemme" kuin kertoa todellinen syy - se saattaa nimittäin vaikeuttaa tapaamisten ym. järjestämistä.



Siispä: Ystävän erotessa ei välttämättä kannata sanoa " Ettekö voisi vielä yrittää?" vaan vaikkapa " Haluatko puhua siitä?" . Ero ei useinkaan ole osapuolille helppo ratkaisu, jos suhteessa on lapsia. Päin vastoin sitä on monesti harkittu pitkään ja hartaasti, vaihtoehtoja punniten.

Valitettavasti lasteni isän maailma oli tälläinen nykyaikainen minäminäminä ja sinun on tehtävä minut onnelliseksi.

ehjä koti = vanhemmat, jotka ahdistuneita eivätkä tule enää toimeen asuvat lasten kanssa saman katon alla?



Lapsena voin sanoa, että tämä on helvetti. Sen aistii kyllä. Varsinkin lapsi.

Oot vaan tyytyväinen kun pääset kerrankin tuntemaan " moraalista" ylemmyyttä ja paremmuutta miehesi kanssa EDES JOSSAKIN ASIASSA, myönnä että osa susta nauttii tästä tilanteesta! Ja nautit siitäkin että pääset täällä av:lla taivastelemaan asiaa muiden tekopyhien av-mammojen kanssa.



t. Onnellisesti aviossa oleva nuori nainen, jolle avioliiton pitkä kesto ei ole asia jolla pitää yrittää päteä

Nykyajan ihmiset on itsekkäitä, kiireisiä, materialisteja, seksikeskeisiä ja nautintokeskeisiä. Etsitään jotain onnenhekumaa, vaikka sellaista ei ole olemassakaan tuolla maailmassa, se löytyy siitä kun on ihminen on löytänyt takaisin suhteensa Jumalaan, elävän veden lähteeseen. Sen jälkeen onnen tavoittaa kaikkialta, ihan pienissä asioista ja pienissä hetkistä.



Avioliitto on juuri tahdon asia ja kasvamista oppimaan tuntemaan se toinen. Välillä on alamäkiä, välillä ylämäkiä, mutta se kuuluu siihen. Koettelumukset vahvistavat ja tiivistävät suhdetta.

t. Aviossa jo 11. vuotta, mutta toivoin aikoinaan että omat vanhempani olisivat eronneet.

En ole naimisissa, häät on tulossa kesällä ja menen kyllä naimisiin loppuelämäkseni.

Ainut syy miksi voisin ottaa eron on jatkuva väkivalta, edes vieraissa käymisestä en eroaisi.

Nykymaailma on niin naurettavaa ja seksi keskeistä ettei mitään rajaa.

Vierailija:

Oot vaan tyytyväinen kun pääset kerrankin tuntemaan " moraalista" ylemmyyttä ja paremmuutta miehesi kanssa EDES JOSSAKIN ASIASSA, myönnä että osa susta nauttii tästä tilanteesta! Ja nautit siitäkin että pääset täällä av:lla taivastelemaan asiaa muiden tekopyhien av-mammojen kanssa.

t. Onnellisesti aviossa oleva nuori nainen, jolle avioliiton pitkä kesto ei ole asia jolla pitää yrittää päteä

Oon niin samaa mieltä kun olla ja voi...

kuitenkin oli se ettei mieheni EDES ollut ystäväni. Meillä ei ollut keskusteluyhteittä, emme ymmärtäneet emmekä edes pitäneet toisistamme. Vuosia jatkoimme siten.



Seksiä oli harvoin eikä se kummoista ollut mutta sen puute ei todellakaan olisi kaataneet suhdettamme jos minulle olisi ollut muuten hyvä suhde mieheen (eikä niitä vakavia ongelmia olisi ollut).



Tällä vain nyt haen sitä että minua niin ärsyttää kun ihmiset lässyttävät arjesta ja hekumasta.

Jos henkisesti olet täysin yksin suhteessa eikä välillä ole enää mitään yhteyttä niin jatkaminen on mahdotonta.



Moni nainen lähtee suhteeseen biologisen kellon tikittäessä liian heppoisin syin. Ollaan niin vauvakuumeisia, rakkaudennälkäisiä ja hellyydenkipeitä että ollaan valmiita kaikkeen jotta saisimme tarpeemme täytettyä. Sitten tavataan mukava mies joka ottaa syliin ja olemme valmiit muuttamaan jopa itsemme saadaksemme sen perheen ja rakkauden jonka olemme päässämme luoneet. Huomaamatta lainkaan ettei mies ole meille ollenkaan sopiva.



Sitten astuu kuvioon arki ja todellisuus paiskautuu vasten kasvoja. Suhde kaatuu omaan mahdottomuuteensa.



Omien kokemuksieni mukaan ihmisillä on liian huono itsetuntemus. Emme lainkaan osaa täyttää itse omia tarpeitamme, emme edes tiedä mitä ne ovat. Emme osaa olla ihmisiä toiselle ihmiselle. Emmekä tiedä miten rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan. Emme tiedä mitä toisissa ihmisissä ihailemme emmekä tiedä miten haluamme että meitä rakastetaan. Emme osaa rakentaa avoimia ystävyyssuhteita miten sitten osaisimme rakentaa toimivan parisuhteen?



Nyky-yhteiskunnassa keskitytään rahaan, materiaan ja menestymiseen. Ihmisyys jää jalkoihin kun aikaa ja kiinnostusta ei jää paneutua elämiseen.



Olemme niin rikki henkisesti että miten ihmeessä voisimme silloin rakentaa ehjiä perheitä??????????????????????????????????????

lapsille hyväksi jos vanhemmat tappelevat ja itkevät ahdistuneina!! Kyse olikin siitä, että ei heti pidä erota kun ei arki maistu ja intohimo leisku! Liian moni eroaa kun sattuu baarissa ihastumaan toiseen, tai työpaikalla tai missä vain. Tai kun oma mies ei enää kiihota tai kiinnosta, tai mitä vain ...

Kuvitellaan että toisessa suhteessa arki ei ala painamaan.

Lasten takia, jos ei muuten, pitäisi YRITTÄÄ parantaa sellaista suhdetta, joka vain on kuivahtanut.



On aivan eri asia jos suhteessa on väkivaltaa, pettämistä tai muuta kongreettista vikaa.



Usein ahdistus suhteessa voi johtua omasta masennuksesta, ja kaikki sellainen pitäisi ensin hoitaa pois, tai yrittää parantaa ennen eroa.

76, mikä ihmeen kongreettinen!???