Lue keskustelun säännöt.
MTV: Elätkö sinäkin hiljaisessa avioerossa? Lapsetkin aistivat kun äiti ja isä ovat vain kämppiksiä
31.05.2025 |
MTV:n jutussa kuvataan ilmiötä, josta moni ei uskalla puhua ääneen: hiljainen avioero. Parisuhde, jossa ei ole enää rakkautta, kosketusta eikä yhteisiä unelmia mutta silti pysytään yhdessä. Syynä usein raha, lapset tai pelko siitä mitä muut ajattelevat.
Pahinta on, että moni äiti elää tällaisessa tilanteessa vuosia. Arki on siivoamista, logistiikkaa, kauppalistoja ja Netflixiä eri huoneissa. Eikä kukaan sano mitään, koska "ei nyt jaksa draamaa".
Mutta lapset huomaavat. Hiljaisuus ja kylmyys tarttuvat. Tunnetason ero tekee kodista turvattoman, vaikka ulospäin kaikki näyttäisi "ihan kivalta". Eikä se mies edes tajua mitään tai jos tajuaa, ei välitä.
Huhuh mammat, nyt rehellisesti: kuinka moni teistä elää käytännössä yksin, vaikka on parisuhteessa? Kuinka moni teeskentelee että kaikki on ok, vaikka mikään ei ole ollut kunnossa vuosiin?
Milloin on parempi lähteä kuin jäädä valehdellen lapsillekin, että "meillä on perhe"? Ja miksi yhä useampi nainen jää tällaiseen, vaikka sydän on jo kuollut?
Kommentit (191)
Elin muutaman vuoden mutta onneksi lähdin 3 lapsen kanssa. Myöhemmin paljastui myös exän uskottomuus
Sain elämäni ja itsetuntoni takaisin, ihanan uuden parisuhteen (kestänyt jo 29v) ja lapsillekin mallin rakastavasta ja arvostavasta suhteesta. Kaikki voittivat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Orpo elää muualla kuin perhe
Orpo on asunut erossa perheestään jo vuodesta 2007 kun lapset oli vielä pieniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on rakkautta ja kosketusta, mutta ei seksiä, koska esivaihdevuosien jälkeen vaimolla meni kaikki halut joka suuntaam. Kärsin tilanteesta.
Varmaan moni nainen kokee, että on työlästä pitää limakalvot sellaisessa kunnossa, että ne kestävät seksiä vaihdevuosien jälkeen. Voi tulla kirvelyä ja tulehduksia entistä helpommin. Sitä paitsi mekaaninen seksi ei tunnu henkisestikään palkitsevalta.
Koska se seksi kuitenkin yleensä on nautinnollista ja rentouttavaa ja hyvin tärkeääkin siinä parisuhteessa, eikö nainen voisi itsekin paremmin, kun hankkisi apua? Esimerkiksi paikallisestrogeenia. Seksiä voi harrastaa muutenkin, esim. Suulla tai käsin, ja voin kuvitella, että sekin olisi tärkeää suhteen kannalta.
Suuseksin ihana lisälahja on suun ja nielun alueen syöpä. Toisen nautinto, toisen surma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiaika nyt vaan on monessa perheessä niin raskasta työpaineiden puristuksessa, ettei parisuhteelle jää isommin energiaa. Mutta ei sen takia tarvitse heti erota.
Kyllä se kipinä sieltä takaisin tulee kun elämä helpottuu, ainakin jos haluaa vähän yrittää.
Minkään parisuhteen tarvitse olla jatkuvaa ilotulitusta vuodesta toiseen. On ihan ok, että välillä on hiljaisempia aikoja.
Meillä on menossa hiljainen avioero. Olemme olleet yhdessä yli 30 vuotta ja vanhin lapsi asuu jo omillaan. Olemme olleet kämppiksiä jo viimeisen 10 vuoden ajan. Olen puhunut myös erosta ja mikä meillä on pielessä, mutta mieheni mielestä kuvittelen vaan asioita. Ei myöskään ole halukas muuttamaan asioita.
Kaipaan niin kovasti hellyyttä ja kosketusta, mutta en enää mieheltäni. Rakkaus on kuollut vaikka kunnioitan häntä edelleen lastemme isänä. En usko, että
Harmillista. Meillä suhteeseen tuli läheisyydessä ja seksissä täysin uusi vaihe vähän ennen 20 vuoden rajaa. Löysimme toisemme uudelleen. Kyllähän parisuhde vaatii jatkuvaa hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Nykynuori terapiassa:
Terapeutti: Kerro minkälainen lapsuus sinulla oli.
Nuori: Vanhemmat eivät riehuneet kännissä eikä kuulunut äänekkäitä seksiääniä. Iskä tuijotti telkkua ja äiti luki kirjoja. Uskon, että hiljaisuus on traumatisoitunut minut. Olisi pitänyt olla tunteita enemmän.
Terapeutti: Tiedätkö, että tunteet kuuluvat elämään. Suuretkin tunteet. Kuulostaa siltä että kasvoit tunneköyhässä kodissa.
Nuori: En anna koskaan vanhemmilleni anteeksi etten saanut suurien tunteiden parisuhdetta malliksi.
Ja tähän kun lisätään, että vanhempien välillä ei ollut fyysistä väkivaltaa ja satunnaiset riidatkin olivat lähinnä tiukkasanaisia neuvotteluja ilman itkupotkuraivareita, niin terapeutti huokaisee huolestuneena ja kysyy, oletko huomannut omissa parisuhteissasi toistavasi samaa kaavaa. Että et anna tunteiden näkyä, vaan pyrit puhtaasti sanojen avulla tuomaan kantasi esille. Huomaatko, miten lapsuudenkodin tunnekylmyys on estänyt sinua ilmaisemasta itseäsi avoimesti myös fyysisesti.
Hahhaa. Joo tämä! 😆. Ei vanhempana voi onnistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveriliitto ei ole yhtä kuin avioero. Järjestettyjä avioliittoja jotka eivät ole erityisen romanttisia, on joka puolella ympäri maailmaa ja se on ihan normaalia.
Se EI ole normaaila, että eläisi läpi elämänsä rakkaus- ja panofestivaalissa yhden ihmisen kanssa. Se ei ole millään tavalla ihmisen biologian mukaista.
Suomalaiset eivät ymmärrä avioliiton käsitettä ilmeisesti ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynuori terapiassa:
Terapeutti: Kerro minkälainen lapsuus sinulla oli.
Nuori: Vanhemmat eivät riehuneet kännissä eikä kuulunut äänekkäitä seksiääniä. Iskä tuijotti telkkua ja äiti luki kirjoja. Uskon, että hiljaisuus on traumatisoitunut minut. Olisi pitänyt olla tunteita enemmän.
Terapeutti: Tiedätkö, että tunteet kuuluvat elämään. Suuretkin tunteet. Kuulostaa siltä että kasvoit tunneköyhässä kodissa.
Nuori: En anna koskaan vanhemmilleni anteeksi etten saanut suurien tunteiden parisuhdetta malliksi.
Ja tähän kun lisätään, että vanhempien välillä ei ollut fyysistä väkivaltaa ja satunnaiset riidatkin olivat lähinnä tiukkasanaisia neuvotteluja ilman itkupotkuraivareita, niin terapeutti huokaisee huolestuneena ja kysyy, oletko huomannut omissa parisuhte
Tosiaan tieteiden sisällä on erittäin paljon väkivaltaa perheinstituutiota kohtaan. Terve lapsi ei tosin lähde edes mukaan tuollaiseen keskusteluun - eivätkö vanhemmat ole opettaneet lapselle, ettei toisista puhuta pahaa selän takana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En elä. On läheisyyttä ja villiä seksiä vielä 20 vuoden jälkeenkin. Kaipa meillä on ollut tuuria, mutta liekkiä on kyllä sytytelty uudelleen. Ei se ole kenelläkään täysin tasaista.
Elän juuri tuollaisessa aloittajan tarkoittamassa suhteessa. Selibaattia vuosia, ei yhteisiä mielenkiinnon kohteita, etupäässä toisen naama ärsyttää. En tiedä, oliko viisas ratkaisu mutta hankin rakastajan, kun en enää jaksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen varmaan kamalan itsekäs, mutta elän tätä parisuhdetta itseni ja puolisoni vuoksi, en siksi, että lapsilla olisi malli jostain Harlekin-sarjan superhyperrakkausliitosta. En halua antaa lapsille valheellista kuvaa siitä, miten yhteiselämä on ikuisesti toisen hipsuttamista ja hellyydenosoituksia tai räiskyviä riitoja sovintoseksin kera. Parisuhde on suurimmaksi osaksi arjen elämistä yhdessä, sellaisen mahdollisimman vaivattoman ja mukavan elämän suorittamista, jos oikein ikävällä tavalla asia halutaan ilmaista.
Jos lapseni saavat vääränlaisen mallin parisuhteesta siksi, että elämässä on niin paljon muutakin kuin kumppani eikä se rakastumisen ensihuuma enää pilkistä tämän tästä esille, niin sittenpä joutuvat omalla tahollaan miettimään, mitä omassa elämässään muuttaa. Jos isän äidille keittämä aamukahvi ei riitä hellyydeksi, tarvitaan myös halailua ja pikaiset vaatehuoneessa lasten silmien ulottumattomissa, niin sitten lapset voivat oman elämänsä tuollaiseksi järjestää. Harvassa lapsiperheessä moiseen on aikaa eikä seksikään ole kummoista, kun kaksi lasta itkee oven takana, mutta antaahan se mallia siitä, miten pidetään suhde terapeuttien mielestä terveenä.
Pitkien ja onnellisten liittojen salaisuus on se, että ei oteta mukaan kolmatta osapuolta eli salarakasta tai terapeuttia. Hyvissä parisuhteissa kun harvoin halutaan lähteä ulkopuoliselta kyselemään, mitä pitää parantaa.
En elä. 20 vuotta ja uusperhe-elämä on meilläkin jo takana, kipinä ei ole koskaan kadonnut. Taidankin mennä herättelemään miehen hellästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh mammat.
Miksi täällä palstalla on yhä edelleen ihmisiä, jotka tulevat tänne itse keskustelemaan ja päättävät kutsua muita keskustelijoita mammoiksi?
Palsta on yksi Suomen vilkkaimpia keskustelupalstoja - vaikka huono onkin mm. järjettömän sensuurin ja propagandan vuoksi. Kuinka monta äitien keskusteluaihetta ap näkee vaikkapa etusivulla?
Täällä ei usein edes saa keskustella äitiyteen liittyvistä tai mistään muistakaan syvällisemmistä aiheista vaan ketjut poistetaan. Sen sijaan palsta on täynnä trollausta, poliittista propagandaa jne.
Avioliitto on liitto loppuelämäksi. Yhteinen elämä myötä ja vastoinkäymisissä. Miksi pitäisi erota jos kiihkeimmät tunteet vähän laimenee? Omituinen ajatus, että vain kiihkeillä tunteilla olisi merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät myöskään nauti eronneiden vanhempiensa uusteinivaiheesta, jossa vanhempi ei pysty pitämään näppejään erossa uudesta mies/naisystävästään senkään aikaa, kun lapsi on paikalla.
Arvasin että heti joku tullut selittelemään "Whatabout uusteinivanhemmat jotka vaan säätävät uusien kumppanien kanssa jopa lapsen paikallaollessa!?"
Mitään muutahan ei taas voi olla olemassa kuin kaksi epätervettä ääripäätä. 🙂
Vähän vastarannan kiiskenä tässä sanon, että jos yhdessä kerran pysytään vain jostain tietystä syystä jonka kumpikin tiedostaa - on se sitten lapset tai taloudelliset seikat - niin eikö siitä yhteiselosta voi tehdä myös mukavaa ja sujuvaa? Mikä pakko on leikkiä mykkäkoulua tai tiuskia tai ylipäätään olla kylmä toisilleen?
Ei lapset edes halua nähdä vanhempiaan pusuttelemassa tai muuten vain "ällöinä" ja rakastuneina. Jos vanhemmat ovat mukavia toisilleen, ilmapiiri pysyisi hyvänä. Miksi tämä on niin vaikeaa?
(Puhun siis tietysti tilanteesta, jossa ei ole mitään pettämistä tai muuta draamaa ollut, mutta on vain kasvettu erilleen tms.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä hallitus lisää pakkoliittoja, koska toinen puoliso ei tule saamaan mitään tukia omaisuuden vuoksi, on täysin toisen armoilla, kerjuulla. Ei ole rahaa erota ja sossu ei auta, koska elatusvelvollisuus. Olen itse elänyt ajan, jolloin valmistuin suoraan lamaan enkä saanut töitä. Asuin nykyisen aviomiehen kanssa silloin avoliitossa, kävin kerran sossusta kyselemässä rahaa ja sieltä naurettiin pihalle. Avoliitto on avioliittoon verrattava liitto näissä asioissa. Miten olisin voinut erota nollatuloilla? Muutto maksaa rahaa. Tähän tätä yhteiskuntaa jälleen ajetaan, miettikää sitten miksi perheissä voidaan pahoin.
No ei kyllä kiinnosta tukiloisten pakkoliitot pätkääkään. Normaali työssäkäyvä ihminen ei niitä tukia saa erotessakaan.
Ja turhaa elatusmaksusta itkeä, ihan oikeastikko ajattelet, ettei sinun tarvitse hankkia lapsellesi mitään tai maksaa hä
Mitähän sinäkin sössötät? Kirjoitin nimenomaan etten ole saanut tukia. En ole koskaan saanut. Löysin työpaikan työttömyyden jälkeen ja olen elättänyt lapseni jo aikusiksi. Opettele sinä ensin lukemaan ennen kuin kommentoit.
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät myöskään nauti eronneiden vanhempiensa uusteinivaiheesta, jossa vanhempi ei pysty pitämään näppejään erossa uudesta mies/naisystävästään senkään aikaa, kun lapsi on paikalla.
Pahinta on se kun yleensä se toinen, alkaa kiusaamaan lasten toista vanhempaa ja haukkumaan sekä arvostelemaan kaikessa. Hirveää lasten kiusaamista! Sitä voi jatkua vuosikausia.
Mitä hittoa tällaiset vanhemmat ajattelevat? Eivätkö ota huomioon miltä lapsista sellainen tuntuu? Miksi haluavat pilata lastensa elämän?
Miten tuollainen loppuisi?
Joo, olin 25 v siinä tilanteessa. Nyt vuosia eron jälkeen olen tutenut olevani ELOSSA
Vierailija kirjoitti:
Kaveriliitto ei ole yhtä kuin avioero. Järjestettyjä avioliittoja jotka eivät ole erityisen romanttisia, on joka puolella ympäri maailmaa ja se on ihan normaalia.
Se EI ole normaaila, että eläisi läpi elämänsä rakkaus- ja panofestivaalissa yhden ihmisen kanssa. Se ei ole millään tavalla ihmisen biologian mukaista.
Suomalaiset eivät ymmärrä avioliiton käsitettä ilmeisesti ollenkaan.
Tai sitten sinä et tiedä koska et ole sellaisessa ollut, että on myös pareja, joiden pitkä avioliitto on syvää rakkautta ja hyvää seksiä vain ja ainoastaan sen oman puolison kanssa, eikä mitään muuta haluta.
On mahtavaa ja seksi äärimmäisen hyvää; kun suhde on oikealla pohjalla ja hoidetaan liittoa hyvin. Aika ei silloin murenna suhdetta vaan lujittaa ja syventää.
No, sellaista se valtaosalla pareista on pitkän päälle ja suurin syy lasten ongelmiin on avioerot. Tätä ei saisi sanoa ääneen, mutta lasten pahoinvointi on lisääntynyt avioerojen yleistymisen myötä ja valtaosa ongelmalapsista/-nuorista on avioeroperheistä. Tietenkin moni elää hyvän lapsuuden kahden vanhemman kodin välillä ja kasvaa täysipainoiseksi aikuiseksi, mutta kyllähän avioerot aiheuttaa ongelmia. Riski ei ole sama kuin automaattinen realisaatio. Jos kohdallasi tilanne on hyvä, niin hieno juttu sitten. Se ei poista sitä, että silti avioerot aiheuttaa kaikista eniten ongelmia lapsille. Ihan samalla tavalla kuin rapajuopot on pitkäaikaistyöttömiä, mutta pitkäaikaistyöttömät ei ole rapajuoppoja valtaosin.
Vanhempani ovat olleet naimisissa 54 vuotta. Ei varmaan mitään hehkuvaa rakkautta, mutta heillä on tasapainoinen elämä, heillä on yhteiset lapset, lapsenlapset ja varallisuus. Ei mitään isompaa riitaa arjessa ja ovat monista asioista samaa mieltä. Sitähän se elämä on ja pitkät suhteet.