MTV: Elätkö sinäkin hiljaisessa avioerossa? Lapsetkin aistivat kun äiti ja isä ovat vain kämppiksiä

Vierailija kirjoitti:

Huh, mun lapsuudenkoti oli juuri tuollainen. Plus lapsiin epäsuorasti kohdistuneet syytökset ja paineet, että "lasten takia ollaan yhdessä, jotta he saavat hyvän lapsuuden, perheen, ja yhtenäisen kodin". Paskanmarjat. Toivoin vanhempien avioeroa ekaluokasta lukion loppuun, ja abivuoden jälkeen oli helpotus muuttaa omilleen.

Myöhemmin vanhemmille oli aika shokki tajuta, että tuon kokemuksen jälkeen minä ja veljeni emme halunneet ikinä omia lapsia. 

Minulla sama kokemus. En ole myöskään pysyviä suhteita onnistunut saamaan aikaan. Olin pitkälle yli 30, kun luin eri kiintymyssuhdemalleista. Itsellä se on lapsuudenkodin takia turvaton tai kaoottinen. Älkää siirtäkö tuota paskaa lapsiinne.

Kyllä mä myönnän eläväni tuollaisessa avioliitossa. En jaksa miestä joka on kuin perässävedettävä lapanen. Mutta en jaksa erotakaan. Olen ratkaissut asian niin, että teen omia juttujani, välillä matkustelenkin yksin. Tehköön toinen mitä lystää, lähinnähän tuo näyttää istuvan ja selaavan puhelinta 

Mikäs siinä kämppiksinä eläessä. Ei sellaisessa ole lapselle lähtökohtaisesti mitään pahaa. Lapsia rikkoo riitely, kireä tai epäkohtelias ilmapiiri, vanhempien huono käytös jne. Suhde voi olla kunnioittava ja perheelle hyvä vaikkei intohimoa tai romantiikkaa olisikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka on määritellyt, millainen avioliiton pitäisi olla, ja että kämppiksenä olo on huonoa ja kiellettyä?

Ehkä meillä on liikaa odotuksia, jotka perustuvat kenties elokuviin ja romanttiseen kirjallisuuteen. 

Kukaan, joka on kokenut romanttisen ja intohimoisen rakkauden, ei ajattele noin.

Älä puhu kaikkien puolesta. Olen kokenut romanttisen ja intohimoisen rakkauden kaksi kertaa. Molemmat suhteet olivat pitkiä. Suhteiden päättyessä sydänsurut olivat riipaisevat, elämä meni erojen myötä mullin mallin pitkäksi aikaa.

Nyt keski-ikäisenä olen kolmatta ja viimeistä kertaa naimisissa. Rohkaisin itseni rakastumaan mieheen, joka ei ole oikeastaan koskaan ollut romanttinen, ideoinut meille mitään yhteistä mukavaa tai hemmotellut minua. Sen sijaan hän on rauhallinen, kiltti, ennalta-arvattava, tylsä, lojaali. Kunnioitan häntä valtavasti. Hän on juuri se mitä minä elämässäni loppuiäkseni tarvin. 

T. Keski-ikäinen nainen

 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä myönnän eläväni tuollaisessa avioliitossa. En jaksa miestä joka on kuin perässävedettävä lapanen. Mutta en jaksa erotakaan. Olen ratkaissut asian niin, että teen omia juttujani, välillä matkustelenkin yksin. Tehköön toinen mitä lystää, lähinnähän tuo näyttää istuvan ja selaavan puhelinta 

Sinä et elä sellaisessa liitossa, koska miehesi on perässävedettävä lapanen. Tässä kämppisliitossahan nimenomaan jaetaan kotihommat ja lasten vanhemmuus. Sulla on vaan pazka liitto, ei kämppisliitto. 

Kerääkö tämä "huhhuh mammat" -kyselijä näitä tietoja johonkin artikkeliin vai? Jotenkin outo kyselijä tai toimittaja. Ei oikein eettistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka on määritellyt, millainen avioliiton pitäisi olla, ja että kämppiksenä olo on huonoa ja kiellettyä?

Ehkä meillä on liikaa odotuksia, jotka perustuvat kenties elokuviin ja romanttiseen kirjallisuuteen. 

Kukaan, joka on kokenut romanttisen ja intohimoisen rakkauden, ei ajattele noin.

Älä puhu kaikkien puolesta. Olen kokenut romanttisen ja intohimoisen rakkauden kaksi kertaa. Molemmat suhteet olivat pitkiä. Suhteiden päättyessä sydänsurut olivat riipaisevat, elämä meni erojen myötä mullin mallin pitkäksi aikaa.

Nyt keski-ikäisenä olen kolmatta ja viimeistä kertaa naimisissa. Rohkaisin itseni rakastumaan mieheen, joka ei ole oikeastaan koskaan ollut romanttinen, ideoinut meille mitään yhteistä mukavaa tai hemmotellut minua. Sen sijaan hän on rauhallinen, kiltti, ennalta-arvattava, tylsä, loja

täydellinen tukihenkilö siis.

Rakkaudessa on se jännä puoli että jos erehtyy  pitämään seksuaalista himoa ja lemmen leiskumista rakkautena, niin se loppuu aina aika ajoin. Rakkaus pysyy kun se on oikeaa rakkautta eikä haihattelua.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa pitkäaikaistutkimukset kertovat, että lapsia ei juurikaan haittaa vanhempien välinen kylmä liitto, jos arki on tasaista eikä riitoja ole. Sen aijaan eron negatiiviset vaikutukset näkyvät aikuisikään saakka. Voin yrittää etsiä tutkijan nimeä, jos jotakuta kiinnostaa.

Itselläni ei ole kokemusta kylmästä liitosta, mutta kyllä lapset ainakin meillä tulevat välittömästi irrottamaan isän ja äidin, jos yritetään ottaa kontaktia toisiimme heidän paikalla ollessaan. Varsinkin teineille kauhistuksen paikka. Voin vain kuvitella miten hirveä tilanne, jos olisi kuvioissa vielä joku isä- tai äitipuoli. 

Minua kiinnostaa!! Kiitos tästä viestistä! 

Itse elän "hiljaisessa avioerossa". Pitkään yritin korjata tunnesuhdetta mieheen, mutta ei siitä mitään tullut, ajattelemme niin eri tavalla. Mies ei varmaan edes tajua, etten rakasta häntä enää miehenä. Rakastan lasten isänä, mutta en enää romanttisessa mielessä. Seksiä mies ei ole ennenkään paljoa kaivannut (erektio-ongelmia), joten sekään ei ole ongelma.

Kaipaisin romanttista suhdetta ja miestä rinnalleni. En kuitenkaan, ainakaan vielä, halua mitään rakastaja-säätöä elämääni. 

Aion rauhassa elää jokusen vuoden näin ja katsoa, mihin elämä vie. Nyt on niin kiire töissä, etten halua muuta elämää keikauttaa ja nuorin lapsi on vielä alakoulussa. Jossain  vaiheessa tämän täytyy loppua, miten, sitä en tiedä. Pitkään elättelin toivoa, että mies havahtuisi, mutta se toivo on mennyt. 

Keskityn nyt itseeni, töihin, säästän rahaa, laihdutan. Ehkä itsekästä, mutta näillä mennään.

Ei sillä ole lapselle mitään väliä vaikka isä ja äiti olisivat kämppiksiä. Kunhan ovat sitä sovussa ja kaikessa rauhassa. 

Vanhempien seksielämän ei muutenkaan sovi näkyä eikä kuulua lapsille. Minusta oli tosi noloa kun joskus satuin näkemään jotain ja olen visusti varonut, ettei omat lapseni näe eikä kuule mitään kiusallista.

Judith Wallerstein on se tutkija. Olen sama joka aiemmin ketjuun kirjoittamassani viestissä en oikein vakuuttunut noista tutkimuksista saati niiden tuloksista.