Lue keskustelun säännöt.
Sinä yli 50-vuotias lapseton nainen, kaduttaako tai harmittaako koskaan, ettet hankkinutkaan lasta/lapsia?
31.05.2025 |
Et halunnut lapsia tai ehkä olisit halunnutkin muttet saanut ja nyt olet yli 50-vuotias. Tuleeko koskaan sellaisia hetkiä, että olisi sittenkin pitänyt hankkia lapsi? Tai harmittaako/kaduttaako, että äitiys ja lapsiperhe-elämä jäi sinulta kokematta?
Kerro myös halutessasi, oletko parisuhteessa tai tapailetko miehiä vai elätkö yksin.
Kommentit (618)
Vierailija kirjoitti:
"Minusta päätös hankkia lapsia on vielä isompi ja todellakin peruuttamaton. Siinä on kyse toisesta ihmisestä ja hänen elämästään. Jos ei ole ihan varma, haluaako lapsia, on siinä tilanteessa parempi jäädä ilman, vaikka lapsettomuus ehkä joskus alkaisikin kaduttaa kuin mahdollisesti katua lapsen hankkimista."
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Olen päinvastaista mieltä epävarmoista, sillä kyllä lapsen hankkiminen on aiheuttanut epävarmuutta monessa lapsellisessakin, mutta rakkaus omaan lapseen ja elämä yleensä kantaa.
Omien lasten kautta voi myös korjata omaa lapsuuttaan, kun tarjoaa lapselleen sitä, mitä ei itse saanut. Myös perheen antama rakkaus korjaa parhaimmillaan ihmisissä olevia haavoja. Osa omia kykyjään epäilevistä on myös näitä täydellisyyden tavoittelijoita - kuitenkin ns. kyllin hyvä vanhemmuus riittää, ei tarvitse olla täydellinen kaikessa.
Lapsettomuus on yksi satuttavimmista asioista, silloin kun siitä kärsii - elämä tuntuu merkityksettömältä tulevaisuuta ajatellen ja kokemus perheestä sekä eritoten vanhemman ja lapsen välinen rakkaus jää kokematta.
Elämästä jää puuttuman myös uusia yleensä hyvin pysyviä ihmissuhteita ja tietenkin myös isovanhemmuus.
Kovin on sinulla ideaali käsitys vanhemmuudesta. Ei se rakkaus ja elämä kanna, jos joutuu kokemaan lapsuuden sellaisen vanhemman kanssa, joka ei oikeasti lapsiaan rakasta, vaan tekee tiettäväksi jatkuvalla syötöllä, mikä riesa, vaiva ja kuluerä lapset ovat ja mitä kaikkea näiden tekemisissä, ulkonäössä, käytöksessä ja tarpeissa on vialla. Ei ohjaa, opasta ja neuvo, vaan tiuskii, huutaa ja lyö. Sitten ihmettelee, kun kukaan lapsista ei ole missään tekemisissä ja haukkuu hoitokodissa hoitajia. Joillain ihmisillä sitä rakkautta ei vain ole toisille antaa.
Olisin mielelläni jäänyt syntymättä, jos olisin saanut valita. En halunnut altistaa mahdollisia omia lapsiani samalle kohtelulle, joten en heitä koskaan hankkinut. Ja katson tehneeni hyvin vastuullisen päätöksen, koska en ole varma olisinko osannut olla siirtämättä haitallista toimintamallia eteenpäin.
N57
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei harmita. Elän yksin. Omaisuuteni testamenttaan eläinsuojeluun.
Sama tilanne. Työssäni olen tekemisissä nuorten kanssa ja koen sen merkitykselliseksi. En tarvitse omia lapsia. N51
Olen myös lasten kanssa tekemisissä työn puolesta, omia on kolme. Rakastan lapsia. Enkö saa rakastaa lapsia? Miten vannoutunut vela minun tunteeni torppaa? En minäkään torppaa velan lapsettomuutta.
Tässä ketjussa aika hyvin torpataan. Väitetään kiven kovaan, että kadutte kuitenkin lapsettomuutta, vaikka ei kaduta. Mitä ihmettä sellainen oikein meinaa, mitä haluatte?
Luitko viestini oikein? En sanallakaan torppaa ketään puolesta/vastaan. Minua ei kiinnosta pätkääkään muiden naisten valinnat. Saati että väittäisin velan katuvan päätöstään. Minulle riittää mainiosti omat valintani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 45-vuotias ja se aika on meni jo eikä kaduta yhtään. Ja ihaninta on, ettei kukaan enää kysele että onko niitä vauvoja tulossa. Olen vapaa.
Laura Malmivaara tuli raskaaksi luonnollisesti 48-vuotiaana.
Mistäs tiedät et tuli luonnollisesti raskaaksi? Naiset eivät juuri koskaan tule luonnollisesti raskaaksi yli 43v iässä.
Malmivaara halusi lapsen, lopputuloksen kannalta ei väliä, saiko hän lapsen luomusti vai muilla keinoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kysymyksenasettelu on suoraan sanottuna typerä. On täysin eri asia, jos lapsettomuus on oma valinta kuin jos on tahattomasti lapseton. Ei noiden kahden kokemuksia voi mitenkään rinnastaa toisiinsa. Totta kai se harmittaa ja surettaa, jos on halunnut lapsia eikä niitä ole saanut. Ja vastaavasti: tietenkään ei kaduta tai harmita, jos ikinä ei ole lapsia halunnutkaan.
Ja kolmas vaihtoehto, olla surrut surunsa tahattomasta lapsettomuudesta ja todennut että tämä oli sittenkin se paras vaihtoehto. Tämä oli se itselle tarkoitettu elämä, jota ei olisi voinut elää jos olisi ollut lapsia. Minä olen nykyään iloinen, etten lapsia saanut vaikka se oli aikanaan suuri suru.
Tai päinvastoin. Jättää lapset hankkimatta omasta tahdostaan mutta katua sitä myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ihmisiä häiritsee se, että joku on päättänyt olla lapseton. Sitten vain tyytyväisenä on. Se häiritsee, kun lapseton alkaa toitottamaan, miten vastenmielisiä vauvat, lapset ja teinit ovat. Ja miten elämän täytyy olla pilalla tai vajavaista, jos tuollaisesta vastenmielisestä alienista joutuu huolehtimaan.
Vaikka on ollut alien itsekin. Siinä on jotain sangen outoa.
Outoa on kyllä, miksi noin vahva inhoreaktio ellei takana oli sitten jotain muuta. Pitää vahvistaa sitä tunnetta, jotta pysyy vakaumus vankkana?
Siltä väkisin vaan tuntuu tässäkin.
Mun mielestä lapset on ihan kivoja ja söpöjä, mutta ymmärrän senkin, että joku ei niistä innostu. Enemmän tuntuu, että muiden ihmisten valinta olla lapseton koetaan jotenkin kr
Tuossa ei voi yleisesti sanoa että lapselliset pitää lapsista, koska lapsellinenkin saattaa pitää vain niistä omistaan.
Itse kuulun tähän joukkoon, en kestä muiden lapsien kiljuntaa tai huutoa tai mitään, mutta omien kohdalla se on vaan eri asia. Ei voi edes verrata.
Eli ns vihaan muiden lapsia, rakastan omia.
Vau, rehellinen "lapsellinen" ihminen! Respect!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi harmittaisi, jos ei ole lapsia halunnut? Harmittaako sinua, ettet ole hankkinut traktoria, vaikka et ole koskaan halunnut traktoria?
En kyllä oikeasti tajua tällaisia kommentteja. Kenelle tulee edes mieleen rinnastaa lapsi ja sen tuoma elämä traktoriin? Ymmärrän, miten yrität avata asiaa, mutta lapsen hankkimisessa on "hieman" syvällisemmästä asiasta kyse. Tee mieluummin rinnastus vaikka parisuhteen tai seksin haluamiseen. Tai ystävien haluamiseen.
Eri ihmisille ovat elämässä tärkeitä aivan eri asiat.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin kolmisen sivua ja suurin osa kirjoittajista ei (muka) kadu. Epäilen suuresti, koska ihmiset yleensä vain pyrkivät selittelemään tekemisiään tai tekemättä jättämisiään, jopa virheitään, sillä, että juuri nimenomaan halusi tätä (tässä tapauksessa) lapsettomuutta ja eihän sitä kukaan halua tunnustaa, että kumminkin mielessään katuu valintaansa. Kun tarpeeksi tolkottaa itselleenkin niin johan sitä totena pitääkin.
Ja aina tuo sama laulu, kuinka ei halua lapsia tällaiseen maailmantilanteeseen, niin kuin se oikeasti ja todella olisi se syy. Ei ole.
Olen syntynyt 50-luvulla ja kuullut tätä samaa selitystä jo 60-luvulta lähtien. Aina on maailma ollut muka niin paha, että ei halua lasta tänne kärsimään. Aika hyvässä maailmassa on kuitenkin saatu elää ainakin tässä kolkassa.
Ja sitten tuo, että lapset hylkää vanhempansa eikä heistä mitään turvaa ole
Oho. Toivottavasti sulla ei ole lapsia, tai jos on, heidän elämässään on paljon muita ihmisiä jotka ovat avarakatseisia ja älykkäämpiä kuin sinä.
Hassu ajatus että joku voi ottaa oikeudekseen kertoa mikä jonkun toisen ihmisen motiivi tiettyyn valintaan on. Tai ei ehkä hassu vaan enemmänkin pelottava ajatus. Jonkinlainen jumalkompleksi päällä selvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi harmittaisi, jos ei ole lapsia halunnut? Harmittaako sinua, ettet ole hankkinut traktoria, vaikka et ole koskaan halunnut traktoria?
En kyllä oikeasti tajua tällaisia kommentteja. Kenelle tulee edes mieleen rinnastaa lapsi ja sen tuoma elämä traktoriin? Ymmärrän, miten yrität avata asiaa, mutta lapsen hankkimisessa on "hieman" syvällisemmästä asiasta kyse. Tee mieluummin rinnastus vaikka parisuhteen tai seksin haluamiseen. Tai ystävien haluamiseen.
Sinusta on ihan normaalia rinnastaa lapset seksiin???
Minusta on normaalia ajatella, että seksi ei ole kaikille tärkeää tai elämän tarkoitus ja on ihmisiä, jotka elävät todella hyvää elämää ilman seksiä. Voit vaihtaa tilalle sanan lapsi, parisuhde tai ystävyys.
Mutta ei
Aika kapeakatseista.
Joillekin ihmisille traktorit ovat elämän tärkein asia. Meitä ihmisiä on monenlaisia.
En lukenut kuin kolmisen sivua ja suurin osa kirjoittajista ei (muka) kadu. Epäilen suuresti, koska ihmiset yleensä vain pyrkivät selittelemään tekemisiään tai tekemättä jättämisiään, jopa virheitään, sillä, että juuri nimenomaan halusi tätä (tässä tapauksessa) lapsettomuutta ja eihän sitä kukaan halua tunnustaa, että kumminkin mielessään katuu valintaansa. Kun tarpeeksi tolkottaa itselleenkin niin johan sitä totena pitääkin.
Luulen, että sinulla on monta muutakin valintaa ja asiaa, joka nykymaailmassa on valtavirtaa toisin kuin sinun nuoruudessasi, joita et usko etkä ollenkaan käsitä, että semmoistakin voi olla olemassa. On armeliasta antaa sinun jäädä kuplaasi, jossa kuvittelet, että ihmiset, jotka toimivat toisin kuin sinä, tekevät virheen.
Pidät siis valittua lapsettomuutta virheenä. Se selittää pakkomielteesi. Kas kun semmoisiakin, joiden mielestä se ei lainkaan ole virhe.
Sekin on aika omituista, että sinun on vaikea ymmärtää, miksi kylmän sodan keskellä, atomisodan uhkan alla, joku saattoi nähdä maailmantilanteen toivottomana. Ajat olivat hyvin synkät, mutta kenties sopiva määrä ällin ja kokonaisuuksien hahmottamisen puutetta varjeli sitä näkemästä.
Tiedän myös, että aidosti sinun aikanasi lastenteko ei ollut valinta. Kyllä se oli jokaisen naisen pyhä velvollisuus, jota sai kartella vain erittäin painavien syiden vuoksi. Ja ne syyt sitten oikeuttivatkin ko. naista halveksimaan tai vähintään hänelle naureskelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei harmita. Elän yksin. Omaisuuteni testamenttaan eläinsuojeluun.
Sama tilanne. Työssäni olen tekemisissä nuorten kanssa ja koen sen merkitykselliseksi. En tarvitse omia lapsia. N51
Olen myös lasten kanssa tekemisissä työn puolesta, omia on kolme. Rakastan lapsia. Enkö saa rakastaa lapsia? Miten vannoutunut vela minun tunteeni torppaa? En minäkään torppaa velan lapsettomuutta.
Miksi koet että tuossa kommentissa torpattiin sinun tunteesi?
Pientä projisointia omasta katumuksesta, otaksun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei harmita. Elän yksin. Omaisuuteni testamenttaan eläinsuojeluun.
Sama tilanne. Työssäni olen tekemisissä nuorten kanssa ja koen sen merkitykselliseksi. En tarvitse omia lapsia. N51
Olen myös lasten kanssa tekemisissä työn puolesta, omia on kolme. Rakastan lapsia. Enkö saa rakastaa lapsia? Miten vannoutunut vela minun tunteeni torppaa? En minäkään torppaa velan lapsettomuutta.
Miksi koet että tuossa kommentissa torpattiin sinun tunteesi?
Pientä projisointia omasta katumuksesta, otaksun?
Kas kun vela sanoo, että rakastan kyllä lapsia ja nautin työstä heidän parissaan, vaikka en omia halua, se tarkoittaa että yhyy buhuu mä en siis saa rakastaa omia lapsiani! Pahinta, mitä vela voi sanoa, on että ei vihaa lapsia. Silloin menee loputkin pasmat sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei harmita. Elän yksin. Omaisuuteni testamenttaan eläinsuojeluun.
Sama tilanne. Työssäni olen tekemisissä nuorten kanssa ja koen sen merkitykselliseksi. En tarvitse omia lapsia. N51
Olen myös lasten kanssa tekemisissä työn puolesta, omia on kolme. Rakastan lapsia. Enkö saa rakastaa lapsia? Miten vannoutunut vela minun tunteeni torppaa? En minäkään torppaa velan lapsettomuutta.
Miksi koet että tuossa kommentissa torpattiin sinun tunteesi?
Pientä projisointia omasta katumuksesta, otaksun?
Kas kun vela sanoo, että rakastan kyllä lapsia ja nautin työstä heidän parissaan, vaikka en omia halua, se tarkoittaa että yhyy buhuu mä en siis saa
Toinen paha: vela sanoo, että olen aina ollut rauhallisesti elävä koti-ihminen, enkä ollenkaan palstalla viljeltävien stereotyyppien mukainen matkusteleva ja shampanjaa litkivä hedonisti :D Mä olin jo kaksikymppisenä lukutoukka ja harrastukset tyyliä leipominen ja käsityöt. Ihmisiä kummastuttaa, miten tällainen ihminen on valinnut sinkku- ja vela-elämän, kun kuvittelevat että halu mennä vapaasti on ainoa syy valita näin. Mulle se syy on halu olla yksin rauhassa, ilman edes puolisoa, saati lapsia.
On se kummallista miten lisääntyneitä riepoo lapsettomat, eivät raaski edes pysyä omissa ketjuissaan vaan pitää tulla viisastelemaan tähän ketjuun. Ootte niin ylpeitä vanhempia silloinkin kun lapsenne on osoittautunut narkkariksi ja rikolliseksi ja kasvatus meni täysin pieleen, niinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omien lasten kautta voi myös korjata omaa lapsuuttaan, kun tarjoaa lapselleen sitä, mitä ei itse saanut.
Aivan perceestä oleva ajatus. Lapsi ei tule nähtynä omana itseään, kun vanhempi keskittyy itseensä = antamaan, mitä itse on jäänyt ilman, ei sitä, mitä lapsi haluaa tai tarvitsee. Usein myös se, että pyrkii kaikin tavoin olemaan erilainen kuin vanhempansa menee pieleen.
Tiedän tämän, kun olen tuollaisen vanhemman lapsi. Olin jo lapsesta hyvin itsenäinen, introvertti, mietiskelijä. Koko lapsuus oli ahdistavaa, kun tuputettiin juttelua aamusta iltaan, hoettiin rakkautta, kaikki tekeminen oli ihmeellistä ja sitä hehkutettiin, raahattiin tapahtumiin ja kutsuttiin kavereita kotiin. Siis äiti kutsui minulle kavereita!
Tiedän tämän, kun olen tuollaisen vanhemman lapsi. Olin jo lapsesta hyvin itsenäinen, introvertti, mietiskelijä. Koko lapsuus oli ahdistavaa, kun tuputettiin juttelua aamusta iltaan, hoettiin rakkautta, kaikki tekeminen oli ihmeellistä ja sitä hehkutettiin, raahattiin tapahtumiin ja kutsuttiin kavereita kotiin. Siis äiti kutsui minulle kavereita!
Ymmärrän täydellisesti. Joku voisi sanoa, että mitäs kamalaa tuossa on, mutta vaikka itse asiat ahdisti enemmän ahdisti se, että koin että olen vanhemmalla joku projekti, jota työstetään täysin omista, minusta riippumattomista lähtökohdista. Lähtökohta oli siis vanhemman halu korjata menneisyyttä, ei minä, jolle rakentaa tulevaisuutta.
Joskus ihminen saattaa fiksautua johonkin asiaan ja uskoa, että jos hänellä vain olisi se, olisi kaikki paremmin.
Mutta.
Niin lapsettomat kuin lapsellisetkin ovat köyhiä, kipeitä, yksinäisiä, saamattomua, epätoivoisia ja vailla päämäärää.
Ei kannata ripustaa omaa onneaan toisten varaan. Älä hanki lapsia siksi, että he tekisivät sinusta onnellisia. Ja samaan aikaan: älä hylkää lapsiasi siksi, että he tekevät sinusta onnettomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei harmita. Elän yksin. Omaisuuteni testamenttaan eläinsuojeluun.
Sama tilanne. Työssäni olen tekemisissä nuorten kanssa ja koen sen merkitykselliseksi. En tarvitse omia lapsia. N51
Olen myös lasten kanssa tekemisissä työn puolesta, omia on kolme. Rakastan lapsia. Enkö saa rakastaa lapsia? Miten vannoutunut vela minun tunteeni torppaa? En minäkään torppaa velan lapsettomuutta.
Miksi koet että tuossa kommentissa torpattiin sinun tunteesi?
Pientä projisointia omasta katumuksesta, otaksun?
Niin ja voi ei, koska sähän oisit just vaimo ja äitimatskua. Istuisit kotona leipomassa ja käsitöitä tekemässä ja iskä saisi harrastaa! Ihan todella itsekästä nauttia omasta elämästään kun voisi pyöräyttää pari muksua kun elämäntavatkin on valmiiksi sopivat!
Kas kun vela sanoo, että rakastan kyllä lapsia ja nautin työstä heidän parissaan, vaikka en omia ha
Ei kaduta! Varsinkaan tällaiseen maailmaan. Olen 66-vuotias ja kerran aviossa ollut. En sitten sen jälkeen ottanut enää edes miestä vaivoikseni. Tämä sopii minulle oikein hyvin. Voin keskittyä asioihin jotka innostavat minua ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Asun Helsingissä ja asunto jo maksettu.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin kolmisen sivua ja suurin osa kirjoittajista ei (muka) kadu. Epäilen suuresti, koska ihmiset yleensä vain pyrkivät selittelemään tekemisiään tai tekemättä jättämisiään, jopa virheitään, sillä, että juuri nimenomaan halusi tätä (tässä tapauksessa) lapsettomuutta ja eihän sitä kukaan halua tunnustaa, että kumminkin mielessään katuu valintaansa. Kun tarpeeksi tolkottaa itselleenkin niin johan sitä totena pitääkin.
Ja aina tuo sama laulu, kuinka ei halua lapsia tällaiseen maailmantilanteeseen, niin kuin se oikeasti ja todella olisi se syy. Ei ole.
Olen syntynyt 50-luvulla ja kuullut tätä samaa selitystä jo 60-luvulta lähtien. Aina on maailma ollut muka niin paha, että ei halua lasta tänne kärsimään. Aika hyvässä maailmassa on kuitenkin saatu elää ainakin tässä kolkassa.
Ja sitten tuo, että lapset hylkää vanhempansa eikä heistä mitään turvaa ole
Siinä oiva esimerkki naisesta joka aivan varmasti katuu lasten hankintaa. Minä en meinannut jaksaa lukea sinun viestiä koska se oli niin pitkä. Aika ison vaivan jaksoit nähdä että pääset kritisoimaan lapsettomia. Nooh, kukin tyylillään..
Tässä ketjussa aika hyvin torpataan. Väitetään kiven kovaan, että kadutte kuitenkin lapsettomuutta, vaikka ei kaduta. Mitä ihmettä sellainen oikein meinaa, mitä haluatte?