Sinä yli 50-vuotias lapseton nainen, kaduttaako tai harmittaako koskaan, ettet hankkinutkaan lasta/lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typerintä on jättää tekemättä se lapsi ja katua sitten myöhemmin.

Ei, typerintä on tehdä lapsi, vaikka ei halua ja katua myöhemmin. Kaikki ei yksinkertaisesti halua lapsia.

Sithän sä et tee sitä mutta tietää et voi kadutko sitä.

Se on varma.

Ei kaduta. Uskon että elämä johdatti minut tälle polulle. Olen täyttänyt velvollisuuteeni yhteiskuntaa kohtaan muuten ja olen onnellinen vapaasta elämästäni. Puoliso löytyy ja eläimiä joten en koe jääneeni paljostakaan paitsi. Pääasia että joka päivä kokee ympäristöstään onnen tunnetta ja en usko että olisin saanut sitä olemalla koko ajan huolissani lapsista, miten niitä suojella elättää kasvattaa jne. Ymmärrän että suurta rakkautta tarjoavat myös mutta sitä olen löytänyt muualta samoin elämän merkityksellisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs nyt lisääntyneitä taas jurppii että lapseton voi olla valintaansa hyvinkin tyytyväinen. Miksi teitä niin häiritsee että lapseton on onnellinen?

Kun nyt jankataan....miksi veloja niin häiritsee, että lapsia saanut/halunnut on valintaansa erittäin tyytyväinen?

 

Ei häiritse. Miksi ihmeessä häiritsisi? Se häiritsee, että jankataan sitä, että kaikki katuisi valintaa olla ilman lapsia.

Onko sellaista väitetty? Jos ei halua lasta, on kaikin puolin parempi olla ilman. Sekin on tosin hyvä tiedostaa, että bäst fo

Lapselle edullisempaa on mielestäsi olla syntymättä siis ollenkaan?

 

Elämä ei ole arvokas ja lapsi sitä ansaitse kun on parempi olla syntymättä?

 

Eli teet abortin suojellaksesi sitä lasta?

Nyt alkaa olemaan sellaista älyvapaata prolife -settiä, että huh huh. Sinun mielestäsi on vain hyvä, että lapsia syntyy ihmisille, jotka niitä ei halua? Pelkkä elämä on sinulle itseisarvo, eikä sen laadulla ole sinulle väliä? Ei se sitä olematonta lasta mitenkään satua, että häntä ei synny tähän maailmaan, mutta se satuttaa, että hänestä ei huolehdita ja häntä ei alun alkaenkaan haluta.

Ei kaduta, päätin jo nuorena että tähän maailmaan en lapsia tee. Lisäksi oli odotettavissa perimäsairaudet joita en lapsilleni haluaisi, ja onneksi niitä en tehnyt. En kyllä edes pidä lapsista, mies ystäviltä kysyin heti ettethän halua lapsia tai ettei ole lapsia..  Ihana elämä on ollut, olen saanut elää itselleni oman näköistä elämää, on vapaus tulla ja mennä.. Mitä nyt eläimille aina hoitopaikat mutta nekin on hommattu/kyselty jo ennen eläinten ottoa.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typerintä on jättää tekemättä se lapsi ja katua sitten myöhemmin.

Ei, typerintä on tehdä lapsi, vaikka ei halua ja katua myöhemmin. Kaikki ei yksinkertaisesti halua lapsia.

Sithän sä et tee sitä mutta tietää et voi kadutko sitä.

Se on varma.

No eihän tuosta voi edes vääntää. Silti joku jaksaa vääntää.

Kukaan ei varmuudella voi luvata etteikö mitään katuisi myöhemmin. Ei kukaan.

Voi olla, että alitajuisesti harmittaa, että en lapsia tehnyt/saanut. Siihen oli kaikki mahdolliset syyt. Silti muutama yö sitten näin unta, että olin raskaana ja halusin siinä unessa ehdottomasti sen lapsen. Olin unessa ja oikeastikin 57-vuotias, joten ei ole lapsia tulossakaan. Unessakin ihmettelin, että miten tämä on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että alitajuisesti harmittaa, että en lapsia tehnyt/saanut. Siihen oli kaikki mahdolliset syyt. Silti muutama yö sitten näin unta, että olin raskaana ja halusin siinä unessa ehdottomasti sen lapsen. Olin unessa ja oikeastikin 57-vuotias, joten ei ole lapsia tulossakaan. Unessakin ihmettelin, että miten tämä on mahdollista.

Minäkin näin unta, että minulla oli lapsi, vastasyntynyt. Olin unessa anopilla kylässä mieheni kanssa ja lapsi tuli puheeksi. Muistin yhtäkkiä, että sehän jäi pari tuntia sitten yksin kotipihaan nukkumaan. Ensin panikoin, mutta sitten ajattelin, että kyllä se kai pärjää. Että sellainen uni. Ei varmaan kannata harkita lapsia :D

Nyt alkaa olemaan sellaista älyvapaata prolife -settiä, että huh huh. Sinun mielestäsi on vain hyvä, että lapsia syntyy ihmisille, jotka niitä ei halua? Pelkkä elämä on sinulle itseisarvo, eikä sen laadulla ole sinulle väliä? Ei se sitä olematonta lasta mitenkään satua, että häntä ei synny tähän maailmaan, mutta se satuttaa, että hänestä ei huolehdita ja häntä ei alun alkaenkaan haluta.

Vahinkoraskaus tilanteessa kyllä ihan aiheellinen pohdinta jos ei lasta halua.

Vierailija kirjoitti:

Nyt alkaa olemaan sellaista älyvapaata prolife -settiä, että huh huh. Sinun mielestäsi on vain hyvä, että lapsia syntyy ihmisille, jotka niitä ei halua? Pelkkä elämä on sinulle itseisarvo, eikä sen laadulla ole sinulle väliä? Ei se sitä olematonta lasta mitenkään satua, että häntä ei synny tähän maailmaan, mutta se satuttaa, että hänestä ei huolehdita ja häntä ei alun alkaenkaan haluta.

Vahinkoraskaus tilanteessa kyllä ihan aiheellinen pohdinta jos ei lasta halua.

No siitä ei nyt ollut puhe vaan lasten tekemisestä siksi, ettei lapsettomuus kaduttaisi, vaikka lapsia ei oikeasti edes halua.

Palstan mukaan jos ei tee, se kaduttaa.

Jos tekee, se kaduttaa.

Eli jokatapauksessa kaduttaa, tekee mitä vaan.

Tuossa on vastaus alkuperäiseen aiheeseen.

En usko, että ihmisiä häiritsee se, että joku on päättänyt olla lapseton. Sitten vain tyytyväisenä on. Se häiritsee, kun lapseton alkaa toitottamaan, miten vastenmielisiä vauvat, lapset ja teinit ovat. Ja miten elämän täytyy olla pilalla tai vajavaista, jos tuollaisesta vastenmielisestä alienista joutuu huolehtimaan.

Vaikka on ollut alien itsekin. Siinä on jotain sangen outoa.

Vierailija kirjoitti:

En usko, että ihmisiä häiritsee se, että joku on päättänyt olla lapseton. Sitten vain tyytyväisenä on. Se häiritsee, kun lapseton alkaa toitottamaan, miten vastenmielisiä vauvat, lapset ja teinit ovat. Ja miten elämän täytyy olla pilalla tai vajavaista, jos tuollaisesta vastenmielisestä alienista joutuu huolehtimaan.

Vaikka on ollut alien itsekin. Siinä on jotain sangen outoa.

Outoa on kyllä, miksi noin vahva inhoreaktio ellei takana oli sitten jotain muuta. Pitää vahvistaa sitä tunnetta, jotta pysyy vakaumus vankkana?

Siltä väkisin vaan tuntuu tässäkin.

Vierailija kirjoitti:

En usko, että ihmisiä häiritsee se, että joku on päättänyt olla lapseton. Sitten vain tyytyväisenä on. Se häiritsee, kun lapseton alkaa toitottamaan, miten vastenmielisiä vauvat, lapset ja teinit ovat. Ja miten elämän täytyy olla pilalla tai vajavaista, jos tuollaisesta vastenmielisestä alienista joutuu huolehtimaan.

Vaikka on ollut alien itsekin. Siinä on jotain sangen outoa.

Mitä enemmän niitä inhoaa sitä vähemmän alkaa mahdollisesti kaduttaa. Se vahvistaa sitä omaa valintaa se inhon ylläpito.

Ihmettelen kovasti lapsellisten vanhempien negatiivisia kommetteja lapsettomille. 

Miten se teitä noin paljon liikuttaa, mitä kukin elämällään valitsee tehdä?

Olen tiennyt jo 20-vuotiaana, etten halua lapsia. Se oli varmaankin vanhemmilleni kova pala, mutta en kuvitellut alkavani perustaa perhettä heidän vuokseen. Mielestäni olen osoittanut hyvää itsereflektiota, kun olen voinut kuvitella millaista elämä lasten kanssa olisi. Olen myös ollut parina kesänä töissä päiväkodissa, jossa jopa lapseton päiväkodinjohtaja sekä erityisopettaja sanoivat, että lapsia älä tee.

Tosielämässä ilmoitan heti lapsista kysyttäessä esim. uudessa työpaikassa, että lapsia ei omasta tahdosta ole, niin ei tarvitse kenenkään varoa lapsiaihetta kanssani, kun en ole tahattomasti lapseton. Kumma kyllä, tämän jälkeen keskusteluaiheet yleensä laajenevat ja avartuvat lapsista aivan toisaalle.

Olen introvertti, joka pitää omasta rauhasta ja hiljaisuudesta, joten joskus kun tulen töistä kotiin, kiitän luojaani, että juuri nyt ei tarvitse alkaa tekemään huutaville mukuloille ruokaa tai muuten keskustelemaan heidän kanssaan, vaan heittäydyn sohvalle lukemaan kirjaa.

Olen myös kahden lapsen kummitäti, eli lapsia on jonkin verran lähellä, vaikkakaan ei sukulaisia. Läheisiä lapsellisia ja lapsettomia ystäviä löytyy myös. Elän hyvää elämää, enkä kadu valintaani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että ihmisiä häiritsee se, että joku on päättänyt olla lapseton. Sitten vain tyytyväisenä on. Se häiritsee, kun lapseton alkaa toitottamaan, miten vastenmielisiä vauvat, lapset ja teinit ovat. Ja miten elämän täytyy olla pilalla tai vajavaista, jos tuollaisesta vastenmielisestä alienista joutuu huolehtimaan.

Vaikka on ollut alien itsekin. Siinä on jotain sangen outoa.

Outoa on kyllä, miksi noin vahva inhoreaktio ellei takana oli sitten jotain muuta. Pitää vahvistaa sitä tunnetta, jotta pysyy vakaumus vankkana?

Siltä väkisin vaan tuntuu tässäkin.

Mun mielestä lapset on ihan kivoja ja söpöjä, mutta ymmärrän senkin, että joku ei niistä innostu. Enemmän tuntuu, että muiden ihmisten valinta olla lapseton koetaan jotenkin kritiikkinä omaa itseä ja omia elämänvalintoja kohtaan, kun on itse päättäneet hankkia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että ihmisiä häiritsee se, että joku on päättänyt olla lapseton. Sitten vain tyytyväisenä on. Se häiritsee, kun lapseton alkaa toitottamaan, miten vastenmielisiä vauvat, lapset ja teinit ovat. Ja miten elämän täytyy olla pilalla tai vajavaista, jos tuollaisesta vastenmielisestä alienista joutuu huolehtimaan.

Vaikka on ollut alien itsekin. Siinä on jotain sangen outoa.

Outoa on kyllä, miksi noin vahva inhoreaktio ellei takana oli sitten jotain muuta. Pitää vahvistaa sitä tunnetta, jotta pysyy vakaumus vankkana?

Siltä väkisin vaan tuntuu tässäkin.

Mun mielestä lapset on ihan kivoja ja söpöjä, mutta ymmärrän senkin, että joku ei niistä innostu. Enemmän tuntuu, että muiden ihmisten valinta olla lapseton koetaan jotenkin kritiikkinä omaa itseä ja omia elämänvalintoja koh

Tuossa ei voi yleisesti sanoa että lapselliset pitää lapsista, koska lapsellinenkin saattaa pitää vain niistä omistaan.

Itse kuulun tähän joukkoon, en kestä muiden lapsien kiljuntaa tai huutoa tai mitään, mutta omien kohdalla se on vaan eri asia. Ei voi edes verrata.

Eli ns vihaan muiden lapsia, rakastan omia.

Ei kaduta. Olen helpottunut siitä että hedelmällisyys heikkenee, toivottavasti on jo mennyt kokonaan.

Mun nuoruutta varjosti alati pelko raskaudesta. Muistan vieläkin ne lukemattomat kerrat kun menkat oli myöhässä ja kävi tunnin välein vessassa tarkistelemassa ovatko ne alkaneet. Se pelko ja kylmä hiki. Päätökset ja lupaukset kaikille jumalille, ettei harrasta enää ikinä seksiä, jos nyt vielä pääsee pälkähästä... 

Olen 49-vuotias ja minipillereitä en uskalla lopettaa vieläkään. Onneksi se pahin pelko on kuitenkin ohi. Jos menkat ovat vähän myöhässä, en panikoidu. Näen silti toisinaan unia, joissa olen raskaana ja kauhuissani. 

En vihaa lapsia ollenkaan, enkä oikeastaan tiedä miksi se itselle on ollut aina niin vastenmielinen ajatus. Minulla on mies, jolla on lapsia. Pidän miehen lapsista paljon, mutta varsinkin kun lapset olivat pienempiä, miehen vanhemmuuden seuraaminen vain vahvisti tyytyväisyyttäni omasta päätöksestäni. Kun seuraan vastuuntuntoisen miehen jatkuvaa huolta lapsista, olen hyvin onnellinen että lapset eivät ole minun eikä minun tarvitse sitä sisäänrakennettua huolta kokea.

Olen 69 v. nainen ja olen tyytyväinen ettei minulla ole lapsia joten ei ole  myöskään sellaisia ongelmia kuin tuttavapiiri joillakin lapsellisilla on; joku suree, kun lapset eivät juurikaan ole yhteyksissä, joku on stressaantunut, kun jälkikasvu pitää mummoa jatkuvasti ilmaisena lapsenpiikana, jonkun lapsella on rahaongelmia ja vippailee hyväluontoiselta mummolta rahaa, jonkun toisen lapsella on mielenterveysongelmia ja jonkun  lapsella päihdeongelma. On tietysti niitäkin tuttavia ja ystäviä joilla on onnistanut lasten kanssa ja ovat onnellisia ja tyytyväisiä jälkikasvutaan ja heidän perheistään. Minun tuurillani olisin kuitenkin saanut aikaiseksi jonkun ongelmatapauksen jos olisin lapsia hankkinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että ihmisiä häiritsee se, että joku on päättänyt olla lapseton. Sitten vain tyytyväisenä on. Se häiritsee, kun lapseton alkaa toitottamaan, miten vastenmielisiä vauvat, lapset ja teinit ovat. Ja miten elämän täytyy olla pilalla tai vajavaista, jos tuollaisesta vastenmielisestä alienista joutuu huolehtimaan.

Vaikka on ollut alien itsekin. Siinä on jotain sangen outoa.

Outoa on kyllä, miksi noin vahva inhoreaktio ellei takana oli sitten jotain muuta. Pitää vahvistaa sitä tunnetta, jotta pysyy vakaumus vankkana?

Siltä väkisin vaan tuntuu tässäkin.

Mun mielestä lapset on ihan kivoja ja söpöjä, mutta ymmärrän senkin, että joku ei niistä innostu. Enemmän tuntuu, että muiden ihmisten valinta olla lapseton koetaan jotenkin kr

Ja jollei joku niitä omia lapsia hanki,  ei se joku voi ikinä ymmärtää paljonko olisi niitä lapsiaan rakastanut koska se rakkaus tulee kyllä yleensä jopa niillekin jotka eivät sitä lasta alun alkaen edes halunneet. Oma on aina oma.

Ette edes kehtaa väittää että ymmärtäisitte, jollei teillä tosiaan omia lapsia ole.

Te ette tiedä ettekä voi tietää. Vasta kun saatte sen lapsen. Sitten tiedätte. Muuten kuolette tietämättä.

Kuten joku sanoikin, usein tuollainen katumus on vain tiettyyn ikään kuuluva pohdinta siitä mitä elämässä olisi pitänyt ja mitä ei olisi pitänyt tehdä. Viisikymppisenä juuri usein tehdään joku tuollainen välitilinpäätös. Olen itsekin pyöritellyt mielessäni, olisiko pitänyt tehdä sittenkin lapsia. Se on ollut pohdintaa samassa sarjassa kuin se, että olisiko pitänyt ostaa asunto nuorena tai mennä lukemaan juristiksi, tai mitä olisi tapahtunut jos olisi mennyt yhteen sen yhden Jannen kanssa...

Uskon, että tässä vaiheessa lapsia haluamatonkin voi kokea jonkinasteista "katumusta", mutta silti sitä tietää, ettei niitä lapsia oikeasti halunnut, samoin kuin ei oikeasti halunnut myöskään opiskella juristiksi tai tapailla Jannea. Tämä on yleensä melko lyhyt jakso elämässä. En tiedä ketään joka pitkälle vanhuuteen katuisi lapsettomuuttaan, vaikka olisikin jonkun tällaisen välintilipäätöksen käynyt ja asiaa hetken surrut.