Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sinä yli 50-vuotias lapseton nainen, kaduttaako tai harmittaako koskaan, ettet hankkinutkaan lasta/lapsia?
31.05.2025 |
Et halunnut lapsia tai ehkä olisit halunnutkin muttet saanut ja nyt olet yli 50-vuotias. Tuleeko koskaan sellaisia hetkiä, että olisi sittenkin pitänyt hankkia lapsi? Tai harmittaako/kaduttaako, että äitiys ja lapsiperhe-elämä jäi sinulta kokematta?
Kerro myös halutessasi, oletko parisuhteessa tai tapailetko miehiä vai elätkö yksin.
Kommentit (618)
Vierailija kirjoitti:
Luuserit ja epäonnistujat ei lisäänny.
Hyvä, pidä tuo 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän alle 50v vela. Miksi ihmeessä kaduttaisi/harmittaisi? En koskaan ole halunnut kokea äitiyttä ja lapsiperhe-elämää. Ei kaduta sekään, etten ole ruvennut alkoholistiksi tai tehnyt rikosta ja hankkiutunut vankilaan. Miksei niistä koskaan kysytä, että harmittaako/kaduttaako?
Kyllä sä vielä hyvin voit alkaa alkkikseksi ja rikolliseksi. Monet itseasiassa alkoholisoituu eläkkeelle jäädessään, kun ei ole enää pakko olla skarppina arkisin ja kotona ei ole muuta tekemistä kuin juopottelu.
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos sua mietityttää, on varmaan parempi kokeilla lasta? Lapsettomuutta voi katua, omaa lasta ei (ellei ole täysin nuppivikainen case, millaiselta et vaikuta lainkaan). En siis sano, etteikö hyvää elämää voisi elää vaikkei olisi lapsia, ja varmasti lapsettomuus on joillekin hyvä valinta.
En myöskään usko, että ihminen voi oikeastaan myöntää tällaisessa asiassa katumustaan, tai edes itse päästää sitä tietoisuuteensa.
Lapsen tekemistä ei voi kokeilla. Se on sitten peruuttamatonta.
Tässä ketjussa ne, joilla on lapsia, saavat sen kuulostamaan aurinkoiselta parilta vuosikymmeneltä. Totuushan ei useinkaan ole tällainen, vaan äitiys on kovaa työtä ja huolehtimista, jossa muu elämä jää sivuun.
Ystäväni on kahden lapsen yksinhuoltaja. Hänellä ei ole aikaa omalle elämälle. Emme ole jutelleet kunnolla 10 vuoteen, kun sen järjestäminen on mahdotonta. Lapsilla on haasteita, rahasta on pulaa ja äiti on äärirajoilla koko ajan.
Toisessa kaveriperheessä on molemmat vanhemmat. Mies kuitenkin on usein omissa menoissaan ja kaikki käytännön jutut kaatuvat äidin hoidettavaksi. Hän on todella väsynyt eikä pysty yhtään keskittymään itseensä tai lepäämään välillä.
En usko, että kummassakaan tapauksessa kadutaan lasten hankintaa, mutta on se kovaa eikä sovi kaikille. Itse en olisi edes pystynyt moiseen kroonisten sairauksieni takia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuserit ja epäonnistujat ei lisäänny.
Hyvä, pidä tuo 👍
Luonnon tekemää karsintaa. Noin luonto hoitaa pois huonot geenit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos sua mietityttää, on varmaan parempi kokeilla lasta? Lapsettomuutta voi katua, omaa lasta ei (ellei ole täysin nuppivikainen case, millaiselta et vaikuta lainkaan). En siis sano, etteikö hyvää elämää voisi elää vaikkei olisi lapsia, ja varmasti lapsettomuus on joillekin hyvä valinta.
En myöskään usko, että ihminen voi oikeastaan myöntää tällaisessa asiassa katumustaan, tai edes itse päästää sitä tietoisuuteensa.
Lapsen tekemistä ei voi kokeilla. Se on sitten peruuttamatonta.
Kuten valittu lapsettomuuskin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos sua mietityttää, on varmaan parempi kokeilla lasta? Lapsettomuutta voi katua, omaa lasta ei (ellei ole täysin nuppivikainen case, millaiselta et vaikuta lainkaan). En siis sano, etteikö hyvää elämää voisi elää vaikkei olisi lapsia, ja varmasti lapsettomuus on joillekin hyvä valinta.
En myöskään usko, että ihminen voi oikeastaan myöntää tällaisessa asiassa katumustaan, tai edes itse päästää sitä tietoisuuteensa.
Lapsen tekemistä ei voi kokeilla. Se on sitten peruuttamatonta.
Kuten valittu lapsettomuuskin on.
Naisten tilanne on huonompi tässä asiassa, mies voi vaihtaa nuorempaa. Nainen ei siten saa sitä lasta enää koskaan vaikka mieli muuttuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos sua mietityttää, on varmaan parempi kokeilla lasta? Lapsettomuutta voi katua, omaa lasta ei (ellei ole täysin nuppivikainen case, millaiselta et vaikuta lainkaan). En siis sano, etteikö hyvää elämää voisi elää vaikkei olisi lapsia, ja varmasti lapsettomuus on joillekin hyvä valinta.
En myöskään usko, että ihminen voi oikeastaan myöntää tällaisessa asiassa katumustaan, tai edes itse päästää sitä tietoisuuteensa.
Tämä on ihan käsittämätön neuvo. Varmaan parempi kokeilla lasta? Ja mitäs sitten tehdään, kun kokeilu huomataan huonoksi? Kokeillaan sijoituskotia ja laitetaan lapsi laitoskierteeseen. Näin siinä nimittäin ihan käytännössä käy, jos vanhempi ei olekaan kypsä vanhemmaksi. Rakkaus ja siitä lässyttäminen ei auta tippaakaan, oikeastaan pahentaa asiaa. Kun vanhempi hokee rakkauttaan, mutta teot ovat muuta. Siis sanon, että on paljonkin vanhempia, joiden ei koskaan olisi pitänyt kokeilla la
Nuo "kannattaa ihan varmuuden vuoksi kokeilla lasta", "ihmisen joka ei rakasta itseään kannattaa tehdä lapsi rakastamaan häntä ja korjaamaan hänet" ja "ei lasta harmita, ettei vanhempi kyennyt olemaan hyvä vanhempi" -kommentoijat ei ole henkisesti kypsiä tai kovin älykkäitä ihmisiä. Kaikkien ei todellakaan pitäisi tehdä lapsia, viimeisimpänä näiden edellä mainittujen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuserit ja epäonnistujat ei lisäänny.
Hyvä, pidä tuo 👍
Luonnon tekemää karsintaa. Noin luonto hoitaa pois huonot geenit.
Ei näytä karsiutavan, kun kaiken maailman uuvatit tekee ihan vain kokeilumielessä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaduta, olen naimisissa eikä mieskään halunnut lapsia. Meidän sisaruksilla on lapsia ja olemme saaneet olla tiiviisti mukana heidän elämässään ja se on riittänyt.
Yllättävän moni ketjussa sanoo että mieskään ei halunnut lapsia. Minä en ole koskaan halunnut lapsia, vaikka tykkään niistä mutta en jaksaisi itse hoitaa, mutta kaikki miehet joiden kanssa seurustelin halusivat lapsia ja pitivät minua jonkinlaisena kummajaisena, lähes hirviönä, kun kerroin ettei minulla ole mitään vauvakuumetta tai halua saada omia lapsia. Olen siis lapseton sinkku, yli 50 v. eikä harmita mikään. Siskon lapsia hoidin vauvasta alkaen pari kertaa kuussa jotta saivat nukkua edes joskus yönsä.
Ihmisen, joka havahtuu ikäkriisissään siihen, että tehdyt valinnat ovat olleet huonoja, tyhjyyden tunteeseen, jne. on mahdotonta ymmärtää ihmistä, jolle itsereflektio ja itsensä tuntemaan opetteleminen on ollut ykkösasia ja siitä on seurannut harkittuja elämänvalintoja.
Heidän on sen vuoksi myös mahdotonta uskoa, että joku oikeasti kykenee tekemään peruuttamattoman päätöksen, jota eivät kadu.
Luonnollisesti voi myös spekuloida kaikella, mitä jos olisin syntynyt naapuriperheeseen, enkä omaani, entä, jos minulla ei olisikaan yhtään sisarusta, entä, jos olisin jäänyt yhteen ensirakkauden kanssa, jne jne. mutta ne ovat ajatusleikkejä ja aika oudon mielenmaiseman omaa, jos alkaa katumaan, että näin ei käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä sitäkin, onko varaa terapioihin ja intervallihoitoihin jos lapsi on vammainen. Tulevaisuudessa hyvinvointialueet joutuvat karsimaan menoja. Vammainen lapsi maksaa meille veronmaksajille kymmeniä tuhansia euroja joka vuosi. Tulevaisuudessa vanhemmat joutuvat itsekin ottamaan vastuuta vammaisesta penskastaan.
Tästä syystä vammaisille lapsille edelleen suositellaan koronapiikkejä, jotta pääsisivät eroon "turhista syöjistä" kuten Klaus Schwab, WEF, sanoi. Rodunjalostusta koronapiikeillä.
Minä en ihan vielä ole ap:n ikähaarukassa, mutta voin jo nyt sanoa, ettei taatusti tule silloinkaan lapsettomuus kaduttamaan. En ole ikinä halunnut lapsia ja pahin painajaiseni on, että tulisin vahingossa raskaaksi, enkä hoksaisi sitä ennen kuin on liian myöhäistä hankkiutua eroon alkiosta.
En pidä lapsista yleisesti. En vihaa heitä tietenkään, mutten viihdy, enkä osaa olla heidän kanssaan. Lähipiirissä ei onneksi ole montaa lasta, eikä yhtään sellaista, jota joutuisin velvollisuudesta hoitamaan. Osaisin kyllä, lastenhoidosta on kokemusta, mutten todellakaan halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini lapsi on vammainen. Luojan kiitos en joudu kokemaan samaa mitä vammaisen lapsen äiti.
Ei harmita,on ollu hyvä elämä. Matkustellut paljon,lukenut paljon,tehnyt töitä niinkuin huvittaa. Saanut levätä,nukkua,opiskella, yleensä elää rauhassa. Ja teen sitä edelleen.
On ollut oma hyvä valinta olla lapseton. Ja siitä valinnasta todella kiitollinen.
Ei kaduta. Oma lapsuuteni oli turvaton ja huono. Tajusin jo hyvin nuorena sen vaikuttaneen minuun tavalla, joka heijastuisi läpi elämäni kaikkiin ihmissuhteisiin (välttelevä kiintymyssuhde). Näin on käynytkin. Päätin lukion jälkeen panostaa opiskeluun ja työelämään, yrittää luoda itselleni itsenäinen ja tasapainoinen elämä. Tavallaan toivon tietysti, että olisin saanut oman elämäni alussa käteeni kokonaisen korttipakan ja siten kehittynyt tasapainoisemmaksi ihmiseksi. Niin ei käynyt ja omissa tavoitteissani olen onnistunut: Olen keski-luokkainen, taloudellisesti riittävän hyvässä asemassa ja ollut aina vakituisissa työsuhteissa. Läheisiä ihmissuhteitakin on, vaikka ne ovatkin edelleen haastavia.
Nykynainen: en voi hankkia lapsia koska silloin en ehdi somettaa, matkustaa ja juoda kuoharia.
43-46-vuotiaana tein muutaman pitkän reppureissumatkan Fidzille ja Uuteen-Seelantiin asti, kun sattui työttömyys eteen. Ei olisi helposti onnistunut lapselliselle. Elämä on valintoja, ja olen tyytyväinen omiini velana.
Alue: Aihe vapaa
Luuserit ja epäonnistujat ei lisäänny.