Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinä yli 50-vuotias lapseton nainen, kaduttaako tai harmittaako koskaan, ettet hankkinutkaan lasta/lapsia?
31.05.2025 |
Et halunnut lapsia tai ehkä olisit halunnutkin muttet saanut ja nyt olet yli 50-vuotias. Tuleeko koskaan sellaisia hetkiä, että olisi sittenkin pitänyt hankkia lapsi? Tai harmittaako/kaduttaako, että äitiys ja lapsiperhe-elämä jäi sinulta kokematta?
Kerro myös halutessasi, oletko parisuhteessa tai tapailetko miehiä vai elätkö yksin.
Kommentit (618)
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan muistisairas vanhus ei enää tunnista lapsiaan. Vähän parempikuntoinen toki tunnistaa, mutta sairaimmat muistavat enää vain lapsuuttaan, jotkut hyvin vähän ja toiset muistelevat enemmänkin.
Toki mutta alunperin kyse oli ihan normaali muistisesta vanhuksesta. Karkasi aihe hänellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites itse ap, harmittaako?
Olen vielä sen ikäinen, että voisin saada lapsia, mutta kallistumassa siihen, etten niitä hanki. Mietityttää vain, tulenko katumaan sitä 15 - 20 vuoden päästä. Sen takia teinkin aloituksen, kun haluaisin kuulla muiden kokemuksista. Vapaaehtoinen lapsettomuus on aika suosittua nykyään, mutta en usko sen olevan pelkästään positiivinen kokemus kaikille sen valinneille. AP
Kolmen lapsen äitinä sanoisin näin karusti, että velat eivät voi ymmärtää mitä menettävät
Lapsettomana naisena sanoisin todenmukaisesti, etteivät lisääntyneet tiedä mitä menettävät.
Minä olen elänyt lapsettomana liki 40v
Sinä et ole elänyt päivääkään sellaisen ihmisen elämää, joka on lapseton ja sellaisena myös pysyy omasta valinnastaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei kaduta niin paljoa kun valinta olla haluamatta / tekemättä lapsia.
Mieheni katkaisi piuhansa ennekun tapasi minut.
Häntäkin kaduttaa nyt kanssani mutta meni jo. Tehty jo.
Mieli Todella voi muuttua.
Nyt jos itse haluan lapsia, pitää etsiä toinen mies.
Tämä on kyllä paha tilanne, Ai kauhea.
Onneksi en tehnyt lapsia. Niiden elättäminen on nykyisin niin kallista. En halua elää köyhyydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan muistisairas vanhus ei enää tunnista lapsiaan. Vähän parempikuntoinen toki tunnistaa, mutta sairaimmat muistavat enää vain lapsuuttaan, jotkut hyvin vähän ja toiset muistelevat enemmänkin.
Toki mutta alunperin kyse oli ihan normaali muistisesta vanhuksesta. Karkasi aihe hänellä.
Heistäkin valtaosa tykkää muistella nimenomaan sitä omaa lapsuuttaan. Tai vaihtoehtoisesti esitellä kuvia lapsenlapsista ja lapsenlapsenlapsista. Omien lasten kuvien esittely on itseasiassa suhteellisen harvinaista. Monilla vanhuksillahan ne omatkin lapset ovat jo vanhuksia.
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan muistisairas vanhus ei enää tunnista lapsiaan. Vähän parempikuntoinen toki tunnistaa, mutta sairaimmat muistavat enää vain lapsuuttaan, jotkut hyvin vähän ja toiset muistelevat enemmänkin.
Toki mutta alunperin kyse oli ihan normaali muistisesta vanhuksesta. Karkasi aihe hänellä.
Kummasti sulla tuo tarina muuttuu sitä mukaa, kun vääriä väitteitäsi oiotaan :D
Ei tietenkään harmita. En pidä lapsista, miksi olisin pilannut elämäni niiden hankkimisella? Rakastan elämääni yksin. Omaisuuteni testamenttaan kolmelle hyväntekeväisyysjärjestölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin hyvin epävarma myös siitä halusinki lapsia lainkaan vai en. Taustalla erilaisia traumoja yms. Sitten mietin että olen aina pitänyt hieman surullisena perheitä joissa ei ole lapsia, ja tulin siihen tulokseen että ehkä projisoin alitajuisia tunteitani. Käsittelin asiaa terapiassa ja päädyin siihen että haluaisin mahdollisesti lapsen.
No kaikki ei mennyt niinkuin toivottiin ja päädyimme hedelmällisyyshoitoihinkin. Kun jouduin kohtaamaan rehellisesti lapsettoman tulevaisuuteni, tajusin kuinka kova paikka se oli ja että olin aina salaa haaveillut perheestä. Upposin todella syviin vesiin.
Ja sitten jokin aika hedelmättömyysdiagnoosin jälkeen ihmettelin varhaisia vaihdevuosia ja poisjääneitä kuukautisia joka paljastuikin yllätysraskaukseksi. Tämä lapsi oli niin toivottu ja on nyt vauvanakin meille rakkainta maailmassa. Joskus onnentähti voi loistaa ylläsi
Tämä tarina omaa taustaani ja kertomus siitä että nämä päätökset ja ajatukset voivat joillekin olla hyvinkin haastavia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mieli muuttuisi äkkiä?
Lapsia on ihan tarpeeksi ilman minuakin.
Ei ole täällä Suomessa.
Maapallo on ylikansoittunut ja Suomi kuuluu maailmaan. Valtioiden rajat on ihmisten keksintöä, maapallon kantokyky ei osaa katsoa, että oho, nuo asuvat Suomi-nimisen valtion sisällä, joten he eivät ole liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En onneksi saanut lasta nuorena.
Kaverini teki lapsen, mutta ainoa lapsi menehtyi noin viisi vuotta sitten. Oli vasta parikymppinen. Kaverini kohtalo se vasta on kamala.
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei kaduta niin paljoa kun valinta olla haluamatta / tekemättä lapsia.
Mieheni katkaisi piuhansa ennekun tapasi minut.
Häntäkin kaduttaa nyt kanssani mutta meni jo. Tehty jo.
Mieli Todella voi muuttua.
Nyt jos itse haluan lapsia, pitää etsiä toinen mies.
https://www.aava.fi/palvelut/urologia/urologiset-leikkaukset-urologia/m…
hedelmöityshoito toisen miehen aineksilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei kaduta niin paljoa kun valinta olla haluamatta / tekemättä lapsia.
Mieheni katkaisi piuhansa ennekun tapasi minut.
Häntäkin kaduttaa nyt kanssani mutta meni jo. Tehty jo.
Mieli Todella voi muuttua.
Nyt jos itse haluan lapsia, pitää etsiä toinen mies.
https://www.aava.fi/palvelut/urologia/urologiset-leikkaukset-urologia/m…
hedelmöityshoito toisen miehen aineksilla?
"Miehen sterilisaation purkaminen" - siis linkissä eli kannattaa selvittää asiaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mieli muuttuisi äkkiä?
Lapsia on ihan tarpeeksi ilman minuakin.
Ei ole täällä Suomessa.
Maapallo on ylikansoittunut ja Suomi kuuluu maailmaan. Valtioiden rajat on ihmisten keksintöä, maapallon kantokyky ei osaa katsoa, että oho, nuo asuvat Suomi-nimisen valtion sisällä, joten he eivät ole liikaa.
Suomalaiset eivät lisäänny holtittomasti ja antavat hyvää esimerkkiä monessa suhteessa muutenkin. Toki maatamme valtaavat m u s l i m i t, jotka lisääntyvät holtittomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Intohimoa ja romantiikkaa voi todellakin kokea läpi elämän. Kaikkia elämänkokemus ei katkeroita, jos sitä tarkoitat. Se voi päinvastoin antaa eväät rakastaa ja antautua suhteeseen ihan toisella tavalla jota nuorena ei olisi osannut. Biologialla tarkoitat varmaan lasten hankkimista. Senkin voin kertoa, että romantiikka ja intohimo eivät ole vain lisääntymistä varten, vaan siinä on myös psyykkinen aspekti, jolla on sijansa elämässä vaikka lisääntymisellä ei enää olisikaan mitään virkaa."
--------------------
Biologialla tarkoitan kropan vanhenemista, hormoneja - seksiä ajatellen limakalvot kuivuvat, elimet lakkaavat toimimasta ja kiihko sammuu vähitellen. Tämä alkaa jo pian vaihdevuosien jälkeen.
Vanhoille ihmisille tulee myös kremppoja ja sairauksia - eikä kumppanin kanssa enää varsinaisesti suunnitella tulevaa yhteistä elämää, vaan valmistaudutaan pikemminkin luopumaan siitä.
Onko sinulla itselläsi kokemusta rakastumisesta vanhemmalla iällä? Minulla on enkä allekirjoita tästä mitään, vaikka en vielä kuoleman porteilla ihan olekaan.
Tunteet ovat vahvempia nuorilla? No, minulla ne vahvat tunteet olivat epävarmuus, ujous, pelko jne. En minä tiennyt mitä rakkaus on. Oli suhteita jotka olivat vähän sellaista tasaista pakkopullaa, pitää olla kun muillakin on -tyyliin. Roihuavan rakkauden koin vasta paljon vanhemmalla iällä. Se oli - ja on - totta kai syvää ystävyyttä ja toveruutta, mutta myös ihan hullua tunteen paloa, intohimoa ja nautintoa. Paljon enemmän kuin nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mieli muuttuisi äkkiä?
Lapsia on ihan tarpeeksi ilman minuakin.
Ei ole täällä Suomessa.
Maapallo on ylikansoittunut ja Suomi kuuluu maailmaan. Valtioiden rajat on ihmisten keksintöä, maapallon kantokyky ei osaa katsoa, että oho, nuo asuvat Suomi-nimisen valtion sisällä, joten he eivät ole liikaa.
Suomalaiset eivät lisäänny holtittomasti ja antavat hyvää esimerkkiä monessa suhteessa muutenkin. Toki maatamme valtaavat m u s l i m i t, jotka lisääntyvät holtittomasti.
Kuten sanottu, maapallon näkökulmasta ei ole olemassa sellaista kuin "suomalaiset". On vain ihmiskunta, jossa on tällä hetkellä liikaa jäseniä. Jokainen voi halutessaan auttaa asiaa omalta osaltaan olemalla tekemättä niitä lisää.
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan muistisairas vanhus ei enää tunnista lapsiaan. Vähän parempikuntoinen toki tunnistaa, mutta sairaimmat muistavat enää vain lapsuuttaan, jotkut hyvin vähän ja toiset muistelevat enemmänkin.
Minun muistisairas äitini muistaa meidät, lapsensa. Mutta hän ei muista enää itseään, ei tunnista kuvaansa, ei tiedä nimeään. Kauhea sairaus sekin.
Minulla on tallessa viesti, jonka poikani lähetti lapsensa synnyttyä: "kuin ois saanut jotain pyhää syliinsä".
Sellaista se voi olla. Ja ennen kuin joku innostuu, emme ole minkään lajin uskovaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites itse ap, harmittaako?
Olen vielä sen ikäinen, että voisin saada lapsia, mutta kallistumassa siihen, etten niitä hanki. Mietityttää vain, tulenko katumaan sitä 15 - 20 vuoden päästä. Sen takia teinkin aloituksen, kun haluaisin kuulla muiden kokemuksista. Vapaaehtoinen lapsettomuus on aika suosittua nykyään, mutta en usko sen olevan pelkästään positiivinen kokemus kaikille sen valinneille. AP
Kolmen lapsen äitinä sanoisin näin karusti, että velat eivät voi ymmärtää mitä menettävät
Olen elänyt tietoisesti lapsettomana lähes parikymmentä vuotta. Viime metreillä nuo kolme syntyivät.
Lapsettomana naisena sanoisin todenmukaisesti, etteivät lisääntyneet tiedä mitä menettävät.
Nuorempana harmitti, haluttiin lapsia muttei yrityksestä huolimatta saatu. Nyt olen 47v ja hyväksynyt asian.
Alue: Aihe vapaa
Tosiaan muistisairas vanhus ei enää tunnista lapsiaan. Vähän parempikuntoinen toki tunnistaa, mutta sairaimmat muistavat enää vain lapsuuttaan, jotkut hyvin vähän ja toiset muistelevat enemmänkin.