Lue keskustelun säännöt.
Sinä yli 50-vuotias lapseton nainen, kaduttaako tai harmittaako koskaan, ettet hankkinutkaan lasta/lapsia?
31.05.2025 |
Et halunnut lapsia tai ehkä olisit halunnutkin muttet saanut ja nyt olet yli 50-vuotias. Tuleeko koskaan sellaisia hetkiä, että olisi sittenkin pitänyt hankkia lapsi? Tai harmittaako/kaduttaako, että äitiys ja lapsiperhe-elämä jäi sinulta kokematta?
Kerro myös halutessasi, oletko parisuhteessa tai tapailetko miehiä vai elätkö yksin.
Kommentit (618)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ihmisiä häiritsee se, että joku on päättänyt olla lapseton. Sitten vain tyytyväisenä on. Se häiritsee, kun lapseton alkaa toitottamaan, miten vastenmielisiä vauvat, lapset ja teinit ovat. Ja miten elämän täytyy olla pilalla tai vajavaista, jos tuollaisesta vastenmielisestä alienista joutuu huolehtimaan.
Vaikka on ollut alien itsekin. Siinä on jotain sangen outoa.
Outoa on kyllä, miksi noin vahva inhoreaktio ellei takana oli sitten jotain muuta. Pitää vahvistaa sitä tunnetta, jotta pysyy vakaumus vankkana?
Siltä väkisin vaan tuntuu tässäkin.
Mun mielestä lapset on ihan kivoja ja söpöjä, mutta ymmärrän senkin, että joku ei niistä innostu. Enemmän tuntuu, että muide
Ja jollei joku niitä omia lapsia hanki, ei se joku voi ikinä ymmärtää paljonko olisi niitä lapsiaan rakastanut koska se rakkaus tulee kyllä yleensä jopa niillekin jotka eivät sitä lasta alun alkaen edes halunneet. Oma on aina oma.
Ette edes kehtaa väittää että ymmärtäisitte, jollei teillä tosiaan omia lapsia ole.
Te ette tiedä ettekä voi tietää. Vasta kun saatte sen lapsen. Sitten tiedätte. Muuten kuolette tietämättä.
Liian paljon on tässä maailmassa lapsia, joiden vanhemmat ei rakasta, ei huolehdi, eikä välitä. Vanhempia jotka myy omia lapsiaan, pahoinpitelee omia lapsiaan, tappaa omia lapsiaan. Elämän karuja faktoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs nyt lisääntyneitä taas jurppii että lapseton voi olla valintaansa hyvinkin tyytyväinen. Miksi teitä niin häiritsee että lapseton on onnellinen?
Kun nyt jankataan....miksi veloja niin häiritsee, että lapsia saanut/halunnut on valintaansa erittäin tyytyväinen?
Ei häiritse. Miksi ihmeessä häiritsisi? Se häiritsee, että jankataan sitä, että kaikki katuisi valintaa olla ilman lapsia.
Onko sellaista väitetty? Jos ei halua lasta, on kaikin puolin parempi olla ilman. Sekin on tosin hyvä tiedostaa, että bäst fore alkaa lähestyä noin 35 vuoden iässä.
Ohis, mutta tuossahan sinä sen itse sanot. Että on ok olla tyytyväinen lapsettomuuteen, mutta kannattaa muistaa että lisääntyminen pitää aloittaa tietyssä iässä.
Vierailija kirjoitti:
Typerintä on jättää tekemättä se lapsi ja katua sitten myöhemmin.
Typerintä on tehdä lapsi ja katua sitä sitten myöhemmin.
Lapsiraukka.
Teetin 51 vuotiaana abortin, joten ei kaduta lapsettomuus.
En usko että ihminen katuu puoleen tai toiseen. Jos on lapsia hankkinut niin ei voi kuvitella elämää ilman heitä ja jos taas ei niin sekin asiantila tuntuu oikealta. Vanhemmiten olen muuttunut lapsirakkaammaksi, mutta lapsia on omassa perheessa ja naapurissa joten potentiaalisia hemmottelun kohteita on ihan tarpeeksi 😀.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typerintä on jättää tekemättä se lapsi ja katua sitten myöhemmin.
Ei, typerintä on tehdä lapsi, vaikka ei halua ja katua myöhemmin. Kaikki ei yksinkertaisesti halua lapsia.
Sithän sä et tee sitä mutta tietää et voi kadutko sitä.
Se on varma.
Itselleen tuntemattomaksi jääneille tuuliviireille tuo on fakta. Meille muille ei.
Ap, jos sua mietityttää, on varmaan parempi kokeilla lasta? Lapsettomuutta voi katua, omaa lasta ei (ellei ole täysin nuppivikainen case, millaiselta et vaikuta lainkaan). En siis sano, etteikö hyvää elämää voisi elää vaikkei olisi lapsia, ja varmasti lapsettomuus on joillekin hyvä valinta.
En myöskään usko, että ihminen voi oikeastaan myöntää tällaisessa asiassa katumustaan, tai edes itse päästää sitä tietoisuuteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos sua mietityttää, on varmaan parempi kokeilla lasta? Lapsettomuutta voi katua, omaa lasta ei (ellei ole täysin nuppivikainen case, millaiselta et vaikuta lainkaan). En siis sano, etteikö hyvää elämää voisi elää vaikkei olisi lapsia, ja varmasti lapsettomuus on joillekin hyvä valinta.
En myöskään usko, että ihminen voi oikeastaan myöntää tällaisessa asiassa katumustaan, tai edes itse päästää sitä tietoisuuteensa.
Kuulostaa todellisuudesta vieraantuneen puheelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ihmisiä häiritsee se, että joku on päättänyt olla lapseton. Sitten vain tyytyväisenä on. Se häiritsee, kun lapseton alkaa toitottamaan, miten vastenmielisiä vauvat, lapset ja teinit ovat. Ja miten elämän täytyy olla pilalla tai vajavaista, jos tuollaisesta vastenmielisestä alienista joutuu huolehtimaan.
Vaikka on ollut alien itsekin. Siinä on jotain sangen outoa.
Outoa on kyllä, miksi noin vahva inhoreaktio ellei takana oli sitten jotain muuta. Pitää vahvistaa sitä tunnetta, jotta pysyy vakaumus vankkana?
Siltä väkisin vaan tuntuu tässäkin.
Mun mielestä lapset on ihan kivoja ja söpöjä, mutta ymmärrän senkin, että joku ei niistä innostu. Enemmän tuntuu, että muide
Minä uskon kyllä että rakastaisin lastani enemmän kuin mitään, jos sellaisen hankkisin.
Mutta en halua. En halua tietää siitä elämästä mitään. Miksi se ahdistaa sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos sua mietityttää, on varmaan parempi kokeilla lasta? Lapsettomuutta voi katua, omaa lasta ei (ellei ole täysin nuppivikainen case, millaiselta et vaikuta lainkaan). En siis sano, etteikö hyvää elämää voisi elää vaikkei olisi lapsia, ja varmasti lapsettomuus on joillekin hyvä valinta.
En myöskään usko, että ihminen voi oikeastaan myöntää tällaisessa asiassa katumustaan, tai edes itse päästää sitä tietoisuuteensa.
Onko jotain lähdettä tuolle että lisääntymistä ei kaduta? Tunnen itse hlökoht kaksi jotka katuvat, ja tilastotkin väittävät muuta kuin mitä sanot.
Olen aina pitänyt lapsetonta naista luuserina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian paljon on tässä maailmassa lapsia, joiden vanhemmat ei rakasta, ei huolehdi, eikä välitä. Vanhempia jotka myy omia lapsiaan, pahoinpitelee omia lapsiaan, tappaa omia lapsiaan. Elämän karuja faktoja.
----
Enemmän on niitä ketkä rakastaa. Paljon enemmän. Nämä mainitsemasi tapaukset on surullisia mutta ne ei kumoa sitä toista puolta.
Elämän faktoja. Paha ei poista hyvää, ja perustelet pahalla valinnan olemaan valitsematta sitä hyvää?
Ei kannata tehdä lasta koska joku toinen ei omaansa rakasta? Aika huono peruste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ihmisiä häiritsee se, että joku on päättänyt olla lapseton. Sitten vain tyytyväisenä on. Se häiritsee, kun lapseton alkaa toitottamaan, miten vastenmielisiä vauvat, lapset ja teinit ovat. Ja miten elämän täytyy olla pilalla tai vajavaista, jos tuollaisesta vastenmielisestä alienista joutuu huolehtimaan.
Vaikka on ollut alien itsekin. Siinä on jotain sangen outoa.
Outoa on kyllä, miksi noin vahva inhoreaktio ellei takana oli sitten jotain muuta. Pitää vahvistaa sitä tunnetta, jotta pysyy vakaumus vankkana?
Siltä väkisin vaan tuntuu tässäkin.
Mun mielestä lapset on ihan kivoja ja söpöjä, mutta ymmärrän senkin, että j
Minä uskon kyllä että rakastaisin lastani enemmän kuin mitään, jos sellaisen hankkisin.
Mutta en halua. En halua tietää siitä elämästä mitään. Miksi se ahdistaa sinua?
Sama. Olisin myös ylihuolehtiva ja stressaisin jatkuvasti, että jotain kamalaa tapahtuu. En voi enää ottaa lemmikkiäkään samasta syystä, ja lapsi on huomattavasti isompi sitoumus. En kestäisi ajatusta, että lapseni joutuisi selviämään tässä karussa maailmassa, joka tuntuu menevän kokoajan huonompaan suuntaan. Autuas on se, joka elää onnellisena elämäänsä huolehtimatta mistään tällaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää matkustella ja juoda kuoharia 35vuotiaaksi ja sitten ihmetellään kun ei saakaan lapsia ja syytetään miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian paljon on tässä maailmassa lapsia, joiden vanhemmat ei rakasta, ei huolehdi, eikä välitä. Vanhempia jotka myy omia lapsiaan, pahoinpitelee omia lapsiaan, tappaa omia lapsiaan. Elämän karuja faktoja.
----
Enemmän on niitä ketkä rakastaa. Paljon enemmän. Nämä mainitsemasi tapaukset on surullisia mutta ne ei kumoa sitä toista puolta.
Elämän faktoja. Paha ei poista hyvää, ja perustelet pahalla valinnan olemaan valitsematta sitä hyvää?
Ei kannata tehdä lasta koska joku toinen ei omaansa rakasta? Aika huono peruste.
Jos et halua lapsia, miksi tekisit lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typerintä on jättää tekemättä se lapsi ja katua sitten myöhemmin.
Typerintä on tehdä lapsi ja katua sitä sitten myöhemmin.
Lapsiraukka.
Tuskin se lapsi sitä harmittelee jos saa itselleen mukavan elämän huolimatta sinusta luuseri vanhempi. Näitäkin on paljon.
Ei kaduta yhtään, en oo äitiainesta 😄
Ap, jos sua mietityttää, on varmaan parempi kokeilla lasta? Lapsettomuutta voi katua, omaa lasta ei (ellei ole täysin nuppivikainen case, millaiselta et vaikuta lainkaan). En siis sano, etteikö hyvää elämää voisi elää vaikkei olisi lapsia, ja varmasti lapsettomuus on joillekin hyvä valinta.
En myöskään usko, että ihminen voi oikeastaan myöntää tällaisessa asiassa katumustaan, tai edes itse päästää sitä tietoisuuteensa.
Tämä on ihan käsittämätön neuvo. Varmaan parempi kokeilla lasta? Ja mitäs sitten tehdään, kun kokeilu huomataan huonoksi? Kokeillaan sijoituskotia ja laitetaan lapsi laitoskierteeseen. Näin siinä nimittäin ihan käytännössä käy, jos vanhempi ei olekaan kypsä vanhemmaksi. Rakkaus ja siitä lässyttäminen ei auta tippaakaan, oikeastaan pahentaa asiaa. Kun vanhempi hokee rakkauttaan, mutta teot ovat muuta. Siis sanon, että on paljonkin vanhempia, joiden ei koskaan olisi pitänyt kokeilla lasta.
Ja eivät nämä todellakaan kadu vanhemmuuttaan. Ylpeänä julistavat, miten lapset on parasta maailmassa jne. Jälleen kerran vaan teot ovat toista luokkaa.
Minä en ymmärrä ajatusta, että lapsen tekeminen ei voisi olla aivan samalla tavalla rationaalinen, harkittu, monelta kantilta tehty päätös kuin jokin muu asia. Suurin osa ihmisistä, joilla on mitään elämänhallintaa, joutuu useasti elämässä tekemään päätöksiä, joissa yksi valinta sulkee toisen pois. Voihan näitä vaikka urakalla vanhana katua, mutta suurin osa myös ymmärtää tehneensä valintansa hyvistä syistä.
Ja jotenkin aina huvittaa tämä "elin lapsettomana 40 v saakka, joten tiedän, mitä se on". Ei, et tiedä. Et voi tietää, kun lapsen kuitenkin teit. Ilmeisesti sinun elämääsi ilmaantui jokin tyhjä paikka, tai katumus päätöksistäsi, tai jokin mielenmuutos, mikä vain. Mutta katsos kun kaikkien elämään ei ilmaannu. Olen itse nyt 59 v ja kertaakaan ei ole mielessä käynyt, että ai hitsi, oisko pitänyt tehdä lapsi. Ihan vaan, että olis sit kokeillut sitäkin.
Pidän lapsista liikaa. Ihan suututtaa, että jonkun mielestä lapsi on joku oman elämän testiprojekti.
Päinvastoin. Hyvä ettei sairaat geenit periydy.
Puhut asiaa. Mutta. Minulla on lapsia ja minulle on ihan päin kasvoja sanottu: ....että "nyt sulta on sitten mennyt vapaus, menee rahat, menee hermot, menee ulkonäkö, menee varmaan avioliittokin....", sanojana vela. Kyllä tuollainen on eräänlaista, hyvin ikävää "kritiikkiä".