Sinä yli 50-vuotias lapseton nainen, kaduttaako tai harmittaako koskaan, ettet hankkinutkaan lasta/lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites itse ap, harmittaako?

Olen vielä sen ikäinen, että voisin saada lapsia, mutta kallistumassa siihen, etten niitä hanki. Mietityttää vain, tulenko katumaan sitä 15 - 20 vuoden päästä. Sen takia teinkin aloituksen, kun haluaisin kuulla muiden kokemuksista. Vapaaehtoinen lapsettomuus on aika suosittua nykyään, mutta en usko sen olevan pelkästään positiivinen kokemus kaikille sen valinneille. AP

 

Kolmen lapsen äitinä sanoisin näin karusti, että velat eivät voi ymmärtää mitä menettävät

 

Lapsettomana naisena sanoisin todenmukaisesti, etteivät lisääntyneet tiedä mitä menettävät.

 

 

Usein

Mutta eivät niin etteivät (omia) lapsia elämäänsä myöskään toivo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän fakta:

Enemmän katuu tekemättömiä asioita kun tehtyjä.

Kaikki vanhukset allekirjoittaa tämän.

Mutta eivät kaikki kadu samoja tekemättömiä asioita. Luulisin, että itse ainakin saattaisin katua menetettyjä uramahdollisuuksia tai sivu menneitä parisuhteita.

En lapsettomuutta. Tosin luonteeseeni ei muutenkaan kuulu haikailla. Mennyt on mennyttä, meillä on vain tämä hetki.

Ei voi verrata lasta uramahdollisuuteen tai parisuhteeseen. Niitä sinulla varmaan silti on mahdollista hankkia jopa useampia.

Harva valitsee nuorena että en halua ollenkaan uraa, ja katuu myöhemmin, absurdi ajatus.

Harva myöskään nuorena valitsee että en ryhdy ikinä suhteeseen, ja sitä katuu, tai toki jos katuu asian voi korjata vie

Ei suhdettakaan voi myöhemmin korvata,  vanhojen ihmisten rakkaus on toveruutta ja vielä usein ilman seksiä. Mon kuitenkin haaveilee sellaisesta intohimoisesta ja romanttisesta rakkaudesta, jonka voi kokea vain nuorena - koska jo ihan biologia ja elämänkokemus muuttaa asioita.

 

Intohimoa ja romantiikkaa voi todellakin kokea läpi elämän. Kaikkia elämänkokemus ei katkeroita, jos sitä tarkoitat. Se voi päinvastoin antaa eväät rakastaa ja antautua suhteeseen ihan toisella tavalla jota nuorena ei olisi osannut. Biologialla tarkoitat varmaan lasten hankkimista. Senkin voin kertoa, että romantiikka ja intohimo eivät ole vain lisääntymistä varten, vaan siinä on myös psyykkinen aspekti, jolla on sijansa elämässä vaikka lisääntymisellä ei enää olisikaan mitään virkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites itse ap, harmittaako?

Olen vielä sen ikäinen, että voisin saada lapsia, mutta kallistumassa siihen, etten niitä hanki. Mietityttää vain, tulenko katumaan sitä 15 - 20 vuoden päästä. Sen takia teinkin aloituksen, kun haluaisin kuulla muiden kokemuksista. Vapaaehtoinen lapsettomuus on aika suosittua nykyään, mutta en usko sen olevan pelkästään positiivinen kokemus kaikille sen valinneille. AP

 

Kolmen lapsen äitinä sanoisin näin karusti, että velat eivät voi ymmärtää mitä menettävät

 

Sori, mutta te perheelliset naiset nimenomaan menetätte kaiken. Noloa miten luulette elämänne olevan merkityksellistä, vaikka olette vain miesten käyttöesineitä. Lapsenne eivät edes kuulu sukuunne, vaan appiu

Ei minulla ole miehen sukunimeä, vaan omani ja lapset on omiani. Minun nimellä, mitä ihmettä selität?

Nelikymppisenä pohdin hetken, josko olisin tehnyt lapsen. Onneksi en tehnyt sillä jouduin kokemaan pitkän työttömyyden ennen viisikymppisiä. Lapsi on myös taloudellisesti aivan valtava sitoumus. Olen tyytyväinen kun olen voinut panostaa taas itseeni, ja uuden harrastjksenkin olen aloittanut. 

Harmi, kun keskustelu lähti lupaavasta alustaan huolimatta taas tällaisille raiteille. Aloituksessahan kysyttiin nimenomaan lapsettomaksi eri syistä jääneiden kokemuksia, mutta niin vain tänne löysi sankoin joukoin näitä lapsiperhe-elämän autuudesta jankkaajia :/ 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumman kirjan lukisit mieluummin?

"Porvoolainen perheenäiti kävi Prismassa ja leikkipuistossa"

vai

"Joutsasta maailmalle lähtenyt nainen eli 10 eri maassa ja kävi paikoissa, joissa vain harva pääsee käymään" 

Molemmat tapahtui saman aikajanan sisällä?

Eli 30 min otti käydä kaupassa ja puistossa?

Sama aika meni tällä toisella siis tehdä nuo asiat?

Hyvä vertaus oli kyllä, aivan mahtava.

En lukisi kyllä kumpaakaan. Ei kiinnosta kukaan tuntematon nainen. Enemmän ne omat lapset jaksais kiinnostaa.

Tässä kommentissa tiivistyy hyvin se, miten minäkeskeistä lapsellisten elämä on. Ainut, mikä kiinnostaa on oma napa ja oman perseen hedelmät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän fakta:

Enemmän katuu tekemättömiä asioita kun tehtyjä.

Kaikki vanhukset allekirjoittaa tämän.

Epäilen. Aika moni lapsia tehnyt vanhus itkee yksinäisyyttään ja varmasti myös katuu sitä, että meni tekemään lapsia "vanhuuden turvaksi", vaikka niitä lapsia ei nyt kiinnostakaan edes puoleksi tunniksi pyörähtää äitiä/isää tapaamassa. 

Itkee varmasti samalla myös kaikkia niitä elämän pituisia muistoja ja kokemuksia mitä lapsilta aikanaan sai vuosikymmenten aikana?

Elämän rikkautta jota joku lapseton ei ole edes koskaan kokenut, ja sitä tulee sinun mielestäsi ihan itkeä?

Enemmän heillä on kerrotta

Kertojalle ei ole tärkeää onko kerrottu asia kuulijasta kiinnostavaa, kunhan saa puhua. Se on siinä se olennainen. Vanhukset tykkää höpötellä, ei siinä tarvi kun leikkiä että kuuntelee. Se riittää.

Et ymmärtänyt alkuunkaan mitä kirjoitin. Joku ongelma tekstin ymmärryksessä?

Kertojalle ei ole tärkeää onko kerrottu asia kuulijasta kiinnostavaa, kunhan saa puhua. Se on siinä se olennainen. Vanhukset tykkää höpötellä, ei siinä tarvi kun leikkiä että kuuntelee. Se riittää.

Et ymmärtänyt alkuunkaan mitä kirjoitin. Joku ongelma tekstin ymmärryksessä?

Normaalille ihmiselle on hyvinkin tärketää huomioida myös muut ihmiset. Jos elämä pyörii vain omien juttujen ympärillä kyseessä on autismi tai yksinkertaisesti vain itsekkyys. Joillain jopa molemmat. 

Lapsia ei hankita, lapsi saadaan, jos onni on myötä. Jos 40v nainen pohtii lapsen "hankintaa", on tosi hyvä että se hedelmällisyysikä meni jo.

Vierailija kirjoitti:

Harmi, kun keskustelu lähti lupaavasta alustaan huolimatta taas tällaisille raiteille. Aloituksessahan kysyttiin nimenomaan lapsettomaksi eri syistä jääneiden kokemuksia, mutta niin vain tänne löysi sankoin joukoin näitä lapsiperhe-elämän autuudesta jankkaajia :/ 

Itse asiassa taisi käydä sillä lailla tyypillisesti, että ketju täyttyi oman elämäntapansa puolustelijoista. Oli heillä lapsia tai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta paras tapa korjata mahdollista rikkinäistä lapsuuttaan on hoivata ja tukea itseään, antaa itselleen se tuki, jota ei lapsena saanut. Käsittääkseni psykologit ovat tästä samaa mieltä.

Jos ei esim. rakasta itseään, niin auttaa hyvin paljon kun joku muu rakastaa, kuuntelee ja välittää. Pienelle lapselle vanhempi on suorastaan kaiken keskipiste. Aika moni vanhempi saa itsevarmuusbuustin lapseltaan ja pärjäämisestään, mikä kantaa muutenkin elämässä.  Moni myös aikuistuu kantamaan vastuuta ihan eri tavoin.

Yksin on hyvin vaikea itseään lopulta hoivata, vaikka kuinka lukisi oma-apuoppaita ja hymyilisi peilin edessä. Toki pitää tehdä psyykkistä työtä omien ongelmiensa eteen, mutta nimenomaan rakkaudelliset ihmissuhteet tarjoavat ihmiselle korvaavia kokemuksia parantamaan menneisyyden haavoja, joita on lopulta ihan kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Kertojalle ei ole tärkeää onko kerrottu asia kuulijasta kiinnostavaa, kunhan saa puhua. Se on siinä se olennainen. Vanhukset tykkää höpötellä, ei siinä tarvi kun leikkiä että kuuntelee. Se riittää.

Et ymmärtänyt alkuunkaan mitä kirjoitin. Joku ongelma tekstin ymmärryksessä?

Normaalille ihmiselle on hyvinkin tärketää huomioida myös muut ihmiset. Jos elämä pyörii vain omien juttujen ympärillä kyseessä on autismi tai yksinkertaisesti vain itsekkyys. Joillain jopa molemmat. 

Et taida kovinkaan montaa vanhusta tuntea?

Heidän elämänsä aika pitkälle elää niissä Heidän omissa muistoissaan, eikä se ole autismia eikä itsekkyyttäkäään.

Kertojalle ei ole tärkeää onko kerrottu asia kuulijasta kiinnostavaa, kunhan saa puhua. Se on siinä se olennainen. Vanhukset tykkää höpötellä, ei siinä tarvi kun leikkiä että kuuntelee. Se riittää.

Et ymmärtänyt alkuunkaan mitä kirjoitin. Joku ongelma tekstin ymmärryksessä?

Miksi sitten sanoit, että vain lapsia tehneillä on kiinnostavaa kerrottavaa, jos olennaista on vain se, että kertojaa itseään kiinnostaa? Vai meinkö nyt niin, ettet enää itsekään ymmärrä, mitä on tullut sanottua? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertojalle ei ole tärkeää onko kerrottu asia kuulijasta kiinnostavaa, kunhan saa puhua. Se on siinä se olennainen. Vanhukset tykkää höpötellä, ei siinä tarvi kun leikkiä että kuuntelee. Se riittää.

Et ymmärtänyt alkuunkaan mitä kirjoitin. Joku ongelma tekstin ymmärryksessä?

Normaalille ihmiselle on hyvinkin tärketää huomioida myös muut ihmiset. Jos elämä pyörii vain omien juttujen ympärillä kyseessä on autismi tai yksinkertaisesti vain itsekkyys. Joillain jopa molemmat. 

Et taida kovinkaan montaa vanhusta tuntea?

Heidän elämänsä aika pitkälle elää niissä Heidän omissa muistoissaan, eikä se ole autismia eikä itsekkyyttäkäään.

Kyllä tunnen. Olen istunut elämäni aikana varmasti satoja tunteja kuuntelemassa erittäin mielenkiintoisia tarinoita rikkaan ja monipuolisen elämän eläneiden vanhusten kertomina. Niissä tarinoissa ei ole katseltu kuvia vanhusten lapsista, vaan vanhukset ovat kertoneet elämästään kaikkine käänteineen. Monille se oma lapsuus on ollut huomattavasti enemmän pinnalla kuin omien lasten esittely. Hyvin tyypillistä muistisairaille, joista osa ei edes muista omia lapsiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kertojalle ei ole tärkeää onko kerrottu asia kuulijasta kiinnostavaa, kunhan saa puhua. Se on siinä se olennainen. Vanhukset tykkää höpötellä, ei siinä tarvi kun leikkiä että kuuntelee. Se riittää.

Et ymmärtänyt alkuunkaan mitä kirjoitin. Joku ongelma tekstin ymmärryksessä?

Miksi sitten sanoit, että vain lapsia tehneillä on kiinnostavaa kerrottavaa, jos olennaista on vain se, että kertojaa itseään kiinnostaa? Vai meinkö nyt niin, ettet enää itsekään ymmärrä, mitä on tullut sanottua? :D

Ymmärsit tarkoituksella väärin. Aivan sama miten asian ymmärsit, oma on asiasi.

Vierailija kirjoitti:

Kumman kirjan lukisit mieluummin?

"Porvoolainen perheenäiti kävi Prismassa ja leikkipuistossa"

vai

"Joutsasta maailmalle lähtenyt nainen eli 10 eri maassa ja kävi paikoissa, joissa vain harva pääsee käymään" 

Yrität ilmeisesti sanoa, että lapsettoman elämässä ei ole perusarkea tai lapsellinen ei pysty esim matkustelemaan tai asumaan ulkomailla? Jos näin, niin elämänkokemuksesi taitaa olla aika kapeaa. Vai halusitko vaan provoilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites itse ap, harmittaako?

Olen vielä sen ikäinen, että voisin saada lapsia, mutta kallistumassa siihen, etten niitä hanki. Mietityttää vain, tulenko katumaan sitä 15 - 20 vuoden päästä. Sen takia teinkin aloituksen, kun haluaisin kuulla muiden kokemuksista. Vapaaehtoinen lapsettomuus on aika suosittua nykyään, mutta en usko sen olevan pelkästään positiivinen kokemus kaikille sen valinneille. AP

 

Kolmen lapsen äitinä sanoisin näin karusti, että velat eivät voi ymmärtää mitä menettävät

 

Sori, mutta te perheelliset naiset nimenomaan menetätte kaiken. Noloa miten luulette elämänne olevan merkityksellistä, vaikka olette vain miesten käyttöesineitä. Lapsenne eivät edes kuulu sukuunne, vaan appiu

Jaha, sukunimihullu saapui taas ketjua sulostuttamaan. Hoitojonot on näemmä ihan liian pitkät.

-vela

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumman kirjan lukisit mieluummin?

"Porvoolainen perheenäiti kävi Prismassa ja leikkipuistossa"

vai

"Joutsasta maailmalle lähtenyt nainen eli 10 eri maassa ja kävi paikoissa, joissa vain harva pääsee käymään" 

Yrität ilmeisesti sanoa, että lapsettoman elämässä ei ole perusarkea tai lapsellinen ei pysty esim matkustelemaan tai asumaan ulkomailla? Jos näin, niin elämänkokemuksesi taitaa olla aika kapeaa. Vai halusitko vaan provoilla?

Kannattaa googlata sellainen sana kuin kärjistäminen. Voi auttaa tuon kommentin ymmärtämisessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertojalle ei ole tärkeää onko kerrottu asia kuulijasta kiinnostavaa, kunhan saa puhua. Se on siinä se olennainen. Vanhukset tykkää höpötellä, ei siinä tarvi kun leikkiä että kuuntelee. Se riittää.

Et ymmärtänyt alkuunkaan mitä kirjoitin. Joku ongelma tekstin ymmärryksessä?

Normaalille ihmiselle on hyvinkin tärketää huomioida myös muut ihmiset. Jos elämä pyörii vain omien juttujen ympärillä kyseessä on autismi tai yksinkertaisesti vain itsekkyys. Joillain jopa molemmat. 

Et taida kovinkaan montaa vanhusta tuntea?

Heidän elämänsä aika pitkälle elää niissä Heidän omissa muistoissaan, eikä se ole autismia eikä itsekkyyttäkäään.

Kyllä tunnen. Olen istunut elämäni aikana varmasti satoja tunteja kuuntelemassa erittäin mielenkiintoisia tar

Kukaan ei usko tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aktiivi-ikäisiltä viiskymppisiltä saa ehkä erilaisia vastauksia kuin totaaliyksinäisiltä vanhuksilta.

Monet totaaliyksinäiset vanhukset ovat lastensa hylkäämiä. Eli se siitä vanhuuden turvasta.

Ei se niin mene, että monet katuvat lapsiaan/monet vanhukset ovat lastensa hylkäämiä. Täytyy muistaa, että monet eivät suinkaan kadu lapsiaan eivätkä hylkää vanhempiaan.