Mistä asioista lapsettomat jää paitsi? Mitä myönteisiä asioita tulee mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Lapsen halaukset ja aidot hellyydenosoitukset. Sanat:"Äiti olet rakas!"💖

Juu, ja sen pikkuisen ensimmäinen sana! Hymy ja ne kaksi piikertävää etuhammasta. Heräävä kiinnostus elämään. Ihanaa. 

Voi kyynel kun teitä lisääntyneitä riepoo nyt taas lapsettomat, menisitte hoitoon.

Onpas kiva, hyvänmielen ketju. Palstanarsistit oikein panee parastaan. Voitaisko vielä vähän triggeröidä sen lapsettomuudesta kärsivän haavoja. Se on jo ihan liikaa päässyt meidän mielestä traumoistaan yli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä saan nukkua omassa sängyssäni yksin ihan niin pitkiä yöunia kuin haluan, kenenkään häiritsemättä. Saan myös syödä ihan mitä kulloinkin haluan, muista välittämättä.

Minusta on ihanaa kun lapsi kömpii viereen nukkumaan ja tuhisee siinä lämpöisenä ja pehmeänä. Hän nukkuu hyvin, nukumme molemmat hyvin. Syömme yhdessä, pidämme paljon aika lailla samoista ruuista. Onni on rakastavat ihmiset ympärillä. 

Yksi oksettavimmista suomen kielen sanoista: tuhista. Vielä pahempi, jos sanotaan "tuhiseva käärö". Yök! Ja sanoista riippumatta, ällöttäisi myös se että kyljessä kiehnäisi koko ajan joku takiainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen halaukset ja aidot hellyydenosoitukset. Sanat:"Äiti olet rakas!"💖

Juu, ja sen pikkuisen ensimmäinen sana! Hymy ja ne kaksi piikertävää etuhammasta. Heräävä kiinnostus elämään. Ihanaa. 

Kiva. En halua kokea mitään noista. En siis jää mistään paitsi.

Häpeä, ap. Olet kiusaajaluonne. 

Oikein koulukiusaajat asialla. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsen halaukset ja aidot hellyydenosoitukset. Sanat:"Äiti olet rakas!"💖

Ensimmäisinä vuosina silkkaa tahmaa ja kuolaa🤢

Vierailija kirjoitti:

Me emme ole halunneet lapsia, joten emme koe jääneemme mistään paitsi. Lisäksi olen sisareni esikoisen sylikummi. Olen saanut hoitaa häntä, seurata kasvua ja osallistua kaikenlaisiin juhliin niin paljon kuin olen halunnut.

Mukavaa, että olet saanut kuitenkin hoitaa ja seurata lapsen kehitystä ja muuta. Läheinen kummilapsi on hieno asia.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen halaukset ja aidot hellyydenosoitukset. Sanat:"Äiti olet rakas!"💖

Tuo on vain vuodet 1-5, sen jälkeen "äiti on tyhmä",  hullumutsi ja vtunämmä. 

Vierailija kirjoitti:

Jää paitsi aikuisten lasten hyvästä seurasta ja lastenlapsista. Monesta muustakin jää, mutta näistä myös. 

Niin. Taitaa tuo istua elinkautista.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki se vauvan tuoksu ja sylittely, nuuskuttelu ja pusuttelu. Reisimakkarat ja leukamakkarat.. niin lutusia vauvat et vois vaikka syyä ja tekis mieli rutistaa niin täysillä kuin jaksaa.  Pikkupämmyä kiva nuuhkia, tuoksuu hyvälle. Tää on se mitä eniten kaipaan nyt kun lapset on jo koululaisia. Toki vieläkin pusuttelen ja halailen ja rutistan. Mut tuo vauva/taaperoaika oli ihan parasta jos ei lasketa yöheräilyjä, allergioita ym. Siis ihan vain siksi et lapsi silloin viihtyy eniten sylissä ja on vaan niin ihana ja "syötävä".  

Mitä helvettiä mä just luin?? Mikä -ittu on "pikkupämmy"? Siis vaikka mulle annettaisiin tehtäväksi kirjoittaa mahdollisimman kuvottava ällölässytys, en mitenkään pystyisi tuottamaan näin järkyttävää tekstiä. Nuuskuttelu ja pusuttelu?!? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"niin lutusia vauvat et vois vaikka syyä ja tekis mieli rutistaa niin täysillä kuin jaksaa. "

Haluaisit siis t4pp44 vauvat? 

En ole niin sanonut. On vaan niin syötävän ihania ja tekis mieli rutistaa mut eihän sitä pysty eikä halua ettei mene rikki. Mut se tunne mikä siinä on kun vaan tekis mieli rutistaa täysiä ku on niin söpö löllerö pöllerö löttäpöösä

SÖPÖ LÖLLERÖ PÖLLERÖ LÖTTÄPÖÖSÄ??? 

Lue nyt hyvä ihminen ajatuksella mitä soopaa kirjoitat?! Siis mitä helvettiä??

Aika oksettava aloitus, näin ihan neljän lapsen äidin mielestä.

Osa ei saa lapsia, osa ei halua lapsia. 

Ekat vuodet vaihda vaippoja ja siivoa oksennusta, ripulia ja kuolaa ja kuuntele vauvsn kirkumista yötäpäivää, kun olet revennyt synnytyksessä ja kehosi on pilalla.

Seuraavat vuodet siivoa lapsen sotkemia ja rikkomia paikkoja ja kuuntele jatkuvasti klijuntaa.

Jos lapsi on adhd-potilas tai nepsy, taistele saadaksesi hänelle apua.

Murkkuikäisenä jouduit kuuntelemaan raivoamista js ovien paiskomista samalla kun yrität estää lapsen alkoholi-, nuuska-, seksi- ja huumekokeilut.

Lapsesta voi kaikesta huolimatta tulla rikollinen tai mt-potilas, joka pyörii nurkissasi vielä 50-vuotiiaana pummimassa röökirahaa ja pesettämässä pyykkejään.

Vierailija kirjoitti:

Minä saan nukkua omassa sängyssäni yksin ihan niin pitkiä yöunia kuin haluan, kenenkään häiritsemättä. Saan myös syödä ihan mitä kulloinkin haluan, muista välittämättä.

Meistä, mies ja minä, oli kerrassaan hurmaavaa herätä pinnasängystä kuuluviin jokelluksiin. Mukavat muistot ovat myös syöttötuolissa istujista, jotka vaihtelevalla menestyksellä tutustuivat lusikkaan. Eikä ollut hullumpaa, kun ensimmäinen tyttis/poikkis tuotiin niiiin tosissaan näytille.  Nuorten valmistuminen yliopistosta ja eka oma koti, avioliiton solmiminen; oli hienoa seurata tätä kaikkea. Eikä vähäiseksi arvoltaan jää ekan lapsenlapsen syntymäkään. Nyt niitä lapsenlapsia on enemmänkin. Me tykätään olla mummi ja vaari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä saan nukkua omassa sängyssäni yksin ihan niin pitkiä yöunia kuin haluan, kenenkään häiritsemättä. Saan myös syödä ihan mitä kulloinkin haluan, muista välittämättä.

Minusta on ihanaa kun lapsi kömpii viereen nukkumaan ja tuhisee siinä lämpöisenä ja pehmeänä. Hän nukkuu hyvin, nukumme molemmat hyvin. Syömme yhdessä, pidämme paljon aika lailla samoista ruuista. Onni on rakastavat ihmiset ympärillä. 

Lapsia tehdään silkkaa itsekkyyttä tyydyttämään niitä omia narsistisia tarpeita. Tyydyttämään läheisyyden kaipuuta, poistamaan yksinäisyyttä, toteuttamaan niitä omia saavuttamatta jääneitä unelmia, jne ja tätä äitiyden perversiyttä sitten kutsutaan rakkaudeksi. 

Höpö höpö. Vai että äitiys on perversiyttä? Lapsiani en ole tehnyt tyydyttämään minun tarpeitani, toteuttamaan saavuttamattomia unelmiani. Itsekkäät syyt eivät ainakaan minusta äitiä tehneet. 

Rakkaus omaan lapseen on täysin erilainen tunne kuin rakkaus puolisoon tai lemmikkiin. Lapsettomat eivät sitä tunnetta koskaan ole tunteneet, joten vasta-argumentit ovat täysin turhaa spekulaatiota.

Lapselliset ovat myös olleet joskus lapsettomia, joten heillä on kokemusta molemmista tilanteista. Lapsettomat ovat kokeneet vain sen lapsettomuuden. Heillä ei siis ole mitään kosketuspintaa rakkaudesta omaan lapseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen halaukset ja aidot hellyydenosoitukset. Sanat:"Äiti olet rakas!"💖

 

Lasten rakkaus ei ole aitoa, vaan välttämätön niiden selviytymiselle. "Rakkautta" ilmaiseva lapsi saa parempaa hoitoa ja selviää aikuiseksi todennäköisimmin kuin "ei rakastava" lapsi. Mikään, mikä on selviytymisvaiston pakottamaa, ei ole aitoa. 

Älä nyt sössötä. Oli se rakkaus mistä tahansa johtuvaa, on se todella aitoa. Lapsi nimenomaan osaa rakastaa. Aikuiset lapsetkin rakastavat vanhempiaan ja puolisoitaan, vaikkei se ole kiinni selviytymisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsettomana jostakin koen jääväni paitsi, niin lapsiperheiden yhteisöllisyydestä. En tiedä kuinka aitoa se yhteisöllisyys lopulta on, koska monelle vanhemmalle on tärkeää saada viettää omaa aikaansa ja erillään perheestään omian ystävien ja kavereiden kesken?

Kevätjuhlat ja yleensä juhlat ovat nimenomaan sitä juhlaa, jossa vanhemmuus voi korostua, mutta minä taas kadehdin arkea ja sen sisällä koettua yhteisöllisyyttä. Päivät vaihtelevat ja kaikenlaista tapahtuu ainakin pienten lasten kanssa. 

Se yhteisöllisyys perheen sisällä on silkkaa fantasiaa. Ei useimmat ymmärrä lapsiaan ja valtaosa eroaa, kun lapset ovat pieniä.

Perheen sisäinen yhteisöllisyys ei ole silkkaa fantasiaa, se on jokapäiväistä arkea tietysti. Useimmat ymmätävät lapsiaan, eikä valtaosa suinkaan eroa. Mistä sinä päättelet pölhön tekstisi? Puhut ilmeisesti omien kokemuksiesi kautta.