Mistä asioista lapsettomat jää paitsi? Mitä myönteisiä asioita tulee mieleen?

Oikea itsetunto syntyy siitä, että oppii näkemään oman arvonsa ihmisyydessä, ei peilikuvassa. Se tarkoittaa oman itsen hyväksymistä ja sen oivaltamista, että ansaitset hyvää kohtelua, rakkautta ja mahdollisuuksia riippumatta siitä, miltä näytät.

Jatkuvista muiden hämmästelystä, arvostelusta yms. Kun ei osaa niitä lapsiaan kasvattaa, on joko liian tiukka tai liian lepsu.

Ja just tuo, että aina pitäis olla hypersosiaalinen ja tekemisissä muiden "äippien ja iskien" kanssa. 

Kun ei ole luonnostaan yhtään tuollainen, yöks.

Teki niin tai näin, aina väärin päin🤦

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä saan nukkua omassa sängyssäni yksin ihan niin pitkiä yöunia kuin haluan, kenenkään häiritsemättä. Saan myös syödä ihan mitä kulloinkin haluan, muista välittämättä.

Minusta on ihanaa kun lapsi kömpii viereen nukkumaan ja tuhisee siinä lämpöisenä ja pehmeänä. Hän nukkuu hyvin, nukumme molemmat hyvin. Syömme yhdessä, pidämme paljon aika lailla samoista ruuista. Onni on rakastavat ihmiset ympärillä. 

Lapsia tehdään silkkaa itsekkyyttä tyydyttämään niitä omia narsistisia tarpeita. Tyydyttämään läheisyyden kaipuuta, poistamaan yksinäisyyttä, toteuttamaan niitä omia saavuttamatta jääneitä unelmia, jne ja tätä äitiyden perversiyttä sitten kutsutaan rakkaudeksi. 

Jotkut tekee lapsen sisustusesineeksi. Mulla on hyvin varakas tuttavaperhe, jonka kumpikaan vanhempi ei käy töissä koska ei tarvitse. Iskä harrastaa bändiä ja äippä koiranäyttelyitä. Lapsi ei kolmen vuoden iässä osaa puhua sanaakaan eikä kumpaakaan vanhempaa kiinnosta. Asuntomessutalo, miljoonaomaisuus. Kaikki on mitä rahalla saa, mutta sillähän ei saa järkeä, vastuuntuntoa eikä myöskään rakkautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"niin lutusia vauvat et vois vaikka syyä ja tekis mieli rutistaa niin täysillä kuin jaksaa. "

Haluaisit siis t4pp44 vauvat? 

En ole niin sanonut. On vaan niin syötävän ihania ja tekis mieli rutistaa mut eihän sitä pysty eikä halua ettei mene rikki. Mut se tunne mikä siinä on kun vaan tekis mieli rutistaa täysiä ku on niin söpö löllerö pöllerö löttäpöösä

Olet sairas. Tiedät että vauva kuolisi tuosta, mutta silti haluaisit murskata sen. Hyi, en pidä ollenkaan lapsista mutta en minäkään sentään hakua niitä murskata kuoliaaksi tai syödä. 

Se vilpitön rakkaus mitä lapselta ja lapsenlapselta saa. Se ihastus kun näkee miten kauniita ja upeita heistä kasvaa. Lasten logiikka on mahtavaa seurata, maailman näkee uudelleen heidän kauttaan. Tuhiseva käärö, taapero, pikkukoululainen kainalossa - saman aikaan maailman ihanin ja pelottavin asia. 

Ja aikuistuessaan heistä tulee lisäksi ystäviä joiden kanssa näkee ja kokee nuoruuden uudelleen. Matkakumppaneita. Fiksuja, kouluttautuneita ihmisiä.

Monet naurut olisi jääneet nauramatta jos olisimme miehen kanssa vain kaksin! Olemme saaneet kokea lasten kanssa maailmaa ja nyt jatkamme kaksin silloin kun lapset eivät ole perheineen mukana. 

En koe jääneeni mistään paitsi mutta saaneeni moninkertaisen ilon.

4 lasta, 3 lastenlasta tähän mennessä

Lapseton nainen jää paitsi raskauden terveydellisistä hyödyistä sekä synnytyksen terveydellisistä haitoista.

Lapseton mies (ja nainen) jää paitsi siitä henkisestä kasvusta, jonka lapsestaan huolehtiminen saa aikaan. Paitsi että kaikki vanhemmat eivät tätä henkistä kasvua tule silti koskaan kokemaan. Lapseton voi usenkin olla myös henkisesti vastuuntuntoisempi kuin keskenkasvaneeksi jäänyt vanhempi.

Lapseton on vapaampi kaikista huolista, joita vastuuntuntoinen vanhemmuuteen sitoutunut vanhempi kantaa koko elämänsä.

Lapsettomalla on enemmän rahaa käyttää itseensä. Lapseton ei koskaan koe sitä tunnetta, mitä vanhemman pyyteetön rakkaus on lapseensa. 

Vierailija 

Mulle on sanottu, että mä en voi ikinä saada niin pyyteetöntä rakkautta kuin omalta lapselle, että jään valintani takia tässä elämässä ihmisenä kokonaan vaille jotain. Se tuntuu tosi pahalta. Varmasti se pitää paikkansa, mutta se on aika karusti sanottu. Minulta on myös kysytty, eikö pelota, että lapsettomuus kaduttaa myöhemmin. Totta kai se on tosi iso valinta, samoin kuin se, että tekee lapsia. Kyllä lasten hankkiminenkin voi kaduttaa, vaikka kukaan ei puhu siitä.  Enemmän silti kaduttaisi se, että taipuisi painostukseen , hankkisi lapsia ja katuisi sitä.

Tuo on ihan hel*** ilkeää puhetta noilta sinulle! Sitten tuollaisilla on lapsia😬

Ottaa tosissaan päähän, että jotkut ihmiset ovat noin ilkeitä, empatiakyvyttömiä ja tyhmiä!

 

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsettomana jostakin koen jääväni paitsi, niin lapsiperheiden yhteisöllisyydestä. En tiedä kuinka aitoa se yhteisöllisyys lopulta on, koska monelle vanhemmalle on tärkeää saada viettää omaa aikaansa ja erillään perheestään omian ystävien ja kavereiden kesken?

Kevätjuhlat ja yleensä juhlat ovat nimenomaan sitä juhlaa, jossa vanhemmuus voi korostua, mutta minä taas kadehdin arkea ja sen sisällä koettua yhteisöllisyyttä. Päivät vaihtelevat ja kaikenlaista tapahtuu ainakin pienten lasten kanssa. 

Kukaan ei ole niin saatanallisen syyllistävä kuin toinen äiti toiselle. Äitiyhteisö tuntuu  homeiselta ja menneisyyteen jämähtäneeltä. Esim leikkipuistossa syötin pienempää lastani pullosta, toinen äiti vieressä alkoi paasaamaan imettämisen eduista. (Ihan kuin en näistä eduista tietäisi)

Äitiys on maailman yksinäisin rooli ja sulla täytyy olla ihan pirun paksu nahka. 

Vierailija kirjoitti:

Katkeria näytätte olevan meille lapsettomille

Miten niin? Ei olla! Jokainen voi itse valita, paitso tietysti tahattomasti lapsettomat. Mun elämä olisi varmasti ilman lapsia monella tapaa helpompaa, mutta myös tyhjempää. Lapset tuo elämään niin paljon merkitystä ja iloa. Rakkautta omia lapsia kohtaan ei voi verrata mihinkään muuhun tunteeseen. Se on ihan omanlaistaan, todella syvää rakkautta. Elämä ennen lapsia oli tietysti kivaa silloin nuorena, mutta aikansa kutakin. Nyt nelikymppisenä elämä ilman omaa perhettä olisi vaan tyhjää ja tarkoituksetonta. Mä uskon, että tarve lisääntyä, on ihan perus bilologinen vietti useimmilla. Luonnollista elämän jatkuvuuden kannalta. En missään nimessä paheksu lapsettomuutta, vaan ajattelen, että jos ei aidosti halua lapsia, niin ei sitten missään nimessä niitä kannatakaan hankkia. Lapsilla on oikeus olla toivottuja ja rakastettuja. 

Vierailija kirjoitti:

Se vilpitön rakkaus mitä lapselta ja lapsenlapselta saa. Se ihastus kun näkee miten kauniita ja upeita heistä kasvaa. Lasten logiikka on mahtavaa seurata, maailman näkee uudelleen heidän kauttaan. Tuhiseva käärö, taapero, pikkukoululainen kainalossa - saman aikaan maailman ihanin ja pelottavin asia. 

Ja aikuistuessaan heistä tulee lisäksi ystäviä joiden kanssa näkee ja kokee nuoruuden uudelleen. Matkakumppaneita. Fiksuja, kouluttautuneita ihmisiä.

Monet naurut olisi jääneet nauramatta jos olisimme miehen kanssa vain kaksin! Olemme saaneet kokea lasten kanssa maailmaa ja nyt jatkamme kaksin silloin kun lapset eivät ole perheineen mukana. 

En koe jääneeni mistään paitsi mutta saaneeni moninkertaisen ilon.

4 lasta, 3 lastenlasta tähän mennessä

Lapset oppii aika varhaisessa vaiheessa filmaamaan saadakseen itselleen sen minkä tahtoo. Vanhemmat ovat aina lapsiaan heikompia. 

Lapsettomat jää paitsi elatusmaksuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä saan nukkua omassa sängyssäni yksin ihan niin pitkiä yöunia kuin haluan, kenenkään häiritsemättä. Saan myös syödä ihan mitä kulloinkin haluan, muista välittämättä.

Minusta on ihanaa kun lapsi kömpii viereen nukkumaan ja tuhisee siinä lämpöisenä ja pehmeänä. Hän nukkuu hyvin, nukumme molemmat hyvin. Syömme yhdessä, pidämme paljon aika lailla samoista ruuista. Onni on rakastavat ihmiset ympärillä. 

Lapsia tehdään silkkaa itsekkyyttä tyydyttämään niitä omia narsistisia tarpeita. Tyydyttämään läheisyyden kaipuuta, poistamaan yksinäisyyttä, toteuttamaan niitä omia saavuttamatta jääneitä unelmia, jne ja tätä äitiyden perversiyttä sitten kutsutaan rakkaudeksi. 

Jotkut tekee lapsen sisustusesineeks

Hetranjumala! Jos tämä on totta, niin olisi lastensuojeluilmoituksen paikka!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vähän tyhmä lähtökohta, että toiset jää paitsi. Voisi vain puhua lasten tuomista hyvistä asioista ilman vertailua. Tuskin omasta halustaan lapseton kokee jääneensä mistään paitsi.

Mutta vastaukseni on rakkaus, puhtaimmillaan. Vain lapsensa puolesta on valmis vaikka kuolemaan.

Höpö höpö minä kyllä kuolisin koirulieni ja hamsterieni vuoksi koska vain!

T. Nainen jolla erähousut ja vyölaukussa nappuloita vaikka linnan juhlissa oltais

Siinä tapauksessa olet itsetuhoinen ihminen. Koiran ja hamsterin eliniän odotus on niin lyhyt, että niiden vuoksi ei tosiaan ihmisen kannata kuolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen halaukset ja aidot hellyydenosoitukset. Sanat:"Äiti olet rakas!"💖

 

Lasten rakkaus ei ole aitoa, vaan välttämätön niiden selviytymiselle. "Rakkautta" ilmaiseva lapsi saa parempaa hoitoa ja selviää aikuiseksi todennäköisimmin kuin "ei rakastava" lapsi. Mikään, mikä on selviytymisvaiston pakottamaa, ei ole aitoa. 

Mitä ihmettä? Se rakkaus on todella aitoa ja vilpitöntä! Luuletko että lapselle olisi ihan sama kuka häntä hoitaa ja hellii, kunhan vaan perustarpeet tyydytetään? Etkä rakastanut omia vanhempiasi?

Mulla on kaksi koiraa. Ovat minun lapsiani. Minä rakastan heitä ja he rakastavat minua. 

Tulevat halvemmaksi kuin lapset ja helpompia hoidettavia. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ihmettelen, miksi jotkut hankkivat lapsia tähän hulluun maailmaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se vilpitön rakkaus mitä lapselta ja lapsenlapselta saa. Se ihastus kun näkee miten kauniita ja upeita heistä kasvaa. Lasten logiikka on mahtavaa seurata, maailman näkee uudelleen heidän kauttaan. Tuhiseva käärö, taapero, pikkukoululainen kainalossa - saman aikaan maailman ihanin ja pelottavin asia. 

Ja aikuistuessaan heistä tulee lisäksi ystäviä joiden kanssa näkee ja kokee nuoruuden uudelleen. Matkakumppaneita. Fiksuja, kouluttautuneita ihmisiä.

Monet naurut olisi jääneet nauramatta jos olisimme miehen kanssa vain kaksin! Olemme saaneet kokea lasten kanssa maailmaa ja nyt jatkamme kaksin silloin kun lapset eivät ole perheineen mukana. 

En koe jääneeni mistään paitsi mutta saaneeni moninkertaisen ilon.

4 lasta, 3 lastenlasta tähän mennessä

Lapset oppii aika varhaisessa vaiheessa filmaamaan saadakseen itselleen sen minkä tahtoo. Van

Olisko nuo jaksaneet 23-44v feikata rakkautta??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen halaukset ja aidot hellyydenosoitukset. Sanat:"Äiti olet rakas!"💖

 

Lasten rakkaus ei ole aitoa, vaan välttämätön niiden selviytymiselle. "Rakkautta" ilmaiseva lapsi saa parempaa hoitoa ja selviää aikuiseksi todennäköisimmin kuin "ei rakastava" lapsi. Mikään, mikä on selviytymisvaiston pakottamaa, ei ole aitoa. 

Mitä ihmettä? Se rakkaus on todella aitoa ja vilpitöntä! Luuletko että lapselle olisi ihan sama kuka häntä hoitaa ja hellii, kunhan vaan perustarpeet tyydytetään? Etkä rakastanut omia vanhempiasi?

Monilla joilla on ollut lastenhoitaja kun isä ja äiti rikkaita pintaliitäjiä, niin se lastenhoitaja on se jota rakastetaan. Äiti ja isä jäävät toiselle sijalle. Myös monissa sijaisperhetapauksissa ne oikeat vanhemmat eivät välttämättä ole ne rakkaimmat. Adoptiotapauksissa myös.

Kaikenlaisesta olen kuullut jääväni lapsettomana paitsi, mutta tämä on kyllä oudoin tähän mennessä. Miksi ihmeessä haluaisin koululaisten kevätjuhlaan kun ei sinne halua mennä useimmat vanhemmatkaan? 

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaisesta olen kuullut jääväni lapsettomana paitsi, mutta tämä on kyllä oudoin tähän mennessä. Miksi ihmeessä haluaisin koululaisten kevätjuhlaan kun ei sinne halua mennä useimmat vanhemmatkaan? 

Niinpä. Lisäksi jos kouluttautuu opettajaksi, pääsee näistä tilaisuuksista "nauttimaan" ihan joka vuosi oli lapsia tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kevätjuhlista puheenollen, ehkä harmittamaan jää se kevätjuhlien tunnelma. Suvivirren veisaus koulussa tuo aina lapsuuden kesät mieleen. Se olisi hieno päästä vielä kokemaan.

Sehän oli ihan perseestä laulaa sitä kamalaa suvivirttä päättäjäisissä. Meillä mentiin vielä kirkkoon laulamaan. 

Lapsena tykkäsin Suvivirrestä, se tarkoitti kesälomaa ja oli siinä siis oma ihana fiiliksensä. Ollessani nyt lapsieni kevätjuhlissa, näin heidän ilmeissään tuttua iloa, jopa juhlallisuutta; lauloivat Suvivirttä juhlamekoissaan. Tykättiin siis koko perhe.