Mistä asioista lapsettomat jää paitsi? Mitä myönteisiä asioita tulee mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat kertoo negatiivisia asioita lapsiarjesta, vaikka eivät oikeasti tiedä asiasta yhtään mitään.

Lapselliset kertovat positiivisia asioita, koska heillä on käytännön tietoa asiasta. 

No miksi he vetivät velat tähän mukaan? Miksi kysymys ei ole esim. "Mitä iloa vanhemmuus tuo sinulle?"

Sen sijaan kysymys on muotoiltu niin, että lapselliset kertoisivat lapsettomien puolesta mitä nämä kokevat jäävänsä vaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me emme ole halunneet lapsia, joten emme koe jääneemme mistään paitsi. Lisäksi olen sisareni esikoisen sylikummi. Olen saanut hoitaa häntä, seurata kasvua ja osallistua kaikenlaisiin juhliin niin paljon kuin olen halunnut.

Minä taas en halua edes tuota osuutta lapsista. En kaipaa olla missään tekemisissä lasten kanssa. Joskus töissä olen tekemisissä mutta ne ovat lyhyitä, etäisiä kontakteja se ja se sopii minulle hyvin.

Jep, elämäni suurin siunaus on ollut se ettei sisaruksillani tai parhailla ystävillänikään ole lapsia. En halua minkäänlaista kontaktia lasten kanssa, totta kai kohtelen heitä järkevästi ja kunnioittavasti jos tekemisiin joudun, mutta en halua joutua, jos ei ole pakko.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat kertoo negatiivisia asioita lapsiarjesta, vaikka eivät oikeasti tiedä asiasta yhtään mitään.

Lapselliset kertovat positiivisia asioita, koska heillä on käytännön tietoa asiasta. 

Ja näinkin typerät ihmiset täällä kirjoittelee. Ja todennäköisesti lisääntyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki se vauvan tuoksu ja sylittely, nuuskuttelu ja pusuttelu. Reisimakkarat ja leukamakkarat.. niin lutusia vauvat et vois vaikka syyä ja tekis mieli rutistaa niin täysillä kuin jaksaa.  Pikkupämmyä kiva nuuhkia, tuoksuu hyvälle. Tää on se mitä eniten kaipaan nyt kun lapset on jo koululaisia. Toki vieläkin pusuttelen ja halailen ja rutistan. Mut tuo vauva/taaperoaika oli ihan parasta jos ei lasketa yöheräilyjä, allergioita ym. Siis ihan vain siksi et lapsi silloin viihtyy eniten sylissä ja on vaan niin ihana ja "syötävä".  

Mitä helvettiä mä just luin?? Mikä -ittu on "pikkupämmy"? Siis vaikka mulle annettaisiin tehtäväksi kirjoittaa mahdollisimman kuvottava ällölässytys, en mitenkään pystyisi tuottamaan näin järkyttävää tekstiä. Nuuskuttelu ja pusuttelu?!? 

Äipän mussukka,

Jos joku kutsuu lastaan pikkulillukaksi, niin soitan kyllä lastensuojeluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki se vauvan tuoksu ja sylittely, nuuskuttelu ja pusuttelu. Reisimakkarat ja leukamakkarat.. niin lutusia vauvat et vois vaikka syyä ja tekis mieli rutistaa niin täysillä kuin jaksaa.  Pikkupämmyä kiva nuuhkia, tuoksuu hyvälle. Tää on se mitä eniten kaipaan nyt kun lapset on jo koululaisia. Toki vieläkin pusuttelen ja halailen ja rutistan. Mut tuo vauva/taaperoaika oli ihan parasta jos ei lasketa yöheräilyjä, allergioita ym. Siis ihan vain siksi et lapsi silloin viihtyy eniten sylissä ja on vaan niin ihana ja "syötävä".  

Mitä helvettiä mä just luin?? Mikä -ittu on "pikkupämmy"? Siis vaikka mulle annettaisiin tehtäväksi kirjoittaa mahdollisimman kuvottava ällölässytys, en mitenkään pystyisi tuottamaan näin järkyttävää tekstiä. Nuuskuttelu ja pusuttelu?!? 

Samaa ihmettelen - mitä tarkoittaa pikkypämmy. Ikinä kuullutkaan enkä pysty edes arvaamaan mitä tarkoittaa? Vauvat eivät haise hyvältä niin siitäkään ei voi päätellä mitä ihmettä tässä nyt nuuskitaan.

Tiesin jo lapsena että inhoan lapsia, eli enpä ole jäänyt lapsettomana mistään paitsi. Paitsi siitä elämän pilaantumisesta joka olisi tapahtunut jos vasten tahtoani olisin joutunut lapsia saamaan.

Vasta hiljakkoin heräsin siihen, miksi nämä vanhempi vs lapseton keskustelut ovat minulle niin absurdeja. Minulle on joskus sanottu että olen vähän autistinen, mikä selittää ehkä sen, miksi on mahdotonta käsittää sitä panostuksen määrää näihin mä olenkin parempi kuin sä lällällää keskusteluihin. Jossakin keskustelussa sanottiin tosin aika jyrkästi, että neurotyypilliset ihmiset aina etsivät itseään huonompia ja linkittyvät johonkin viiteryhmään, minun näkökulmastani aivan tarpeettomasti. Eivät hekään kaikki tietenkään sellaisia ole, sekin oli raaka yleistys.

Erilaisia elämäntyylejä (johon kuuluu pikkulasten vanhemmat mutta myös useimmat lapsettomat, koska on koe olevani heidänkään kanssa samanlainen) katselen ikään kuin ikkunan läpi, eikä niistä tule mitään sellaista fiilistä että pitäisi miettiä mitä heillä on vähemmän tai enemmän kuin minulla. Mä olen vaan mä, ja olen voinut elämässä jäädä paitsi paljosta, mutta kausaalisuus on kovin epäselvä. Mikä nyt sitten minkäkin on aiheuttanut. Ei lapsettomuus itsessään selitä oikein mitään, enkä usko että minun lähtökohdistani lapsiperhe-elämä olisi ollut kaikkien toiveiden täyttymys, mutta niin ei ole lapsetonkaan elämä. En oikein osaa niin kuvitella sitä vaihtoehtoista elämänkulkua. Ehkä joku AI simulaatio siitä, miten minunlaiseni ihmisen elämä olisi voinut mennä jos jonkun historiallisen sattuman kautta olisinkin päätynyt perheenäidiksi, voisi antaa osviittaa siitä mitä olisi voinut mennä toisin. mutta sitten olisi moni muukin palikka mennyt toisin, siksi sen pitäisikin olla aika monimutkainen simulaatio

Osaako joku keskusteluun osallistuva selittää, mihin tällaisilla riitaisiksi yltyvillä ajatuksenvaihdoilla pyritään? 

Omituista, että ensimmäiset kommentit tulee juuri lapsettomilta ja ovat lapsia dissaavia, vaikka kysyttiin, että Mitä myönteisiä asioita tulee mieleen? 

Myönteisenä voisin sanoa, että lapset ovat kasvattaneet minusta järkevämmän ja vähemmän itsekkään. Lapsettoma jäisin paitsi pakahduttavista onnen ja rakkauden tunteista, jotka ovat erilaisia kuin puolisoa tai ystäviä kohtaan.

Olen itse saanut lasten "takia" useamman ystävän itselleni joko lasten kavereiden tai harrastuspiirien vuoksi vanhemmista

Löysin myös uuden harrastuksen itselle lapsen harrastuksen myötä

Vierailija kirjoitti:

Omituista, että ensimmäiset kommentit tulee juuri lapsettomilta ja ovat lapsia dissaavia, vaikka kysyttiin, että Mitä myönteisiä asioita tulee mieleen? 

Myönteisenä voisin sanoa, että lapset ovat kasvattaneet minusta järkevämmän ja vähemmän itsekkään. Lapsettoma jäisin paitsi pakahduttavista onnen ja rakkauden tunteista, jotka ovat erilaisia kuin puolisoa tai ystäviä kohtaan.

Mistä sinä voit tietää toisten pakahduttavista onnen tunteista? Ja kehut vielä itseäsi järkeväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituista, että ensimmäiset kommentit tulee juuri lapsettomilta ja ovat lapsia dissaavia, vaikka kysyttiin, että Mitä myönteisiä asioita tulee mieleen? 

Myönteisenä voisin sanoa, että lapset ovat kasvattaneet minusta järkevämmän ja vähemmän itsekkään. Lapsettoma jäisin paitsi pakahduttavista onnen ja rakkauden tunteista, jotka ovat erilaisia kuin puolisoa tai ystäviä kohtaan.

Mistä sinä voit tietää toisten pakahduttavista onnen tunteista? Ja kehut vielä itseäsi järkeväksi. Luo lause loppuun ja yritä ymmärtää lukemasi. Minäkin olen ollut lapseton jossakin vaiheessa :-)

Vaikka ja mistä. Ei siinä ole kyse mistään konkretiasta, vaan lasten koko olemassaolon voimasta, rakkaudesta sekä kasvattavuudesta ihmisenä. Paljosta olisin jäänyt lapsettomana paitsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituista, että ensimmäiset kommentit tulee juuri lapsettomilta ja ovat lapsia dissaavia, vaikka kysyttiin, että Mitä myönteisiä asioita tulee mieleen? 

Myönteisenä voisin sanoa, että lapset ovat kasvattaneet minusta järkevämmän ja vähemmän itsekkään. Lapsettoma jäisin paitsi pakahduttavista onnen ja rakkauden tunteista, jotka ovat erilaisia kuin puolisoa tai ystäviä kohtaan.

Mistä sinä voit tietää toisten pakahduttavista onnen tunteista? Ja kehut vielä itseäsi järkeväksi. Luo lause loppuun ja yritä ymmärtää lukemasi. Minäkin olen ollut lapseton jossakin vaiheessa :-)

 

Mutta se ei sinua ilmeisesti tyydyttänyt, koska halusit lapsia. Ja automaattisesti oletat, että kaikkien muidenkin elämä on samanlaista kuin sinulla lapsettomana. Miten kapeakatseinen voi joku olla?

Minun lapset ovat ainakin hyvää ja hauskaa seuraa. Just varasin ulkomaille reissun itselleni ja tyttärilleni. Myös ystävä lähtee matkaan. Olisin voinut mennä kahdestaan ystäväni kanssa, mutta halusin myös lapset mukaan. Alkavat olla jo aikuisia, mutta ovat aina olleet helppoa matkaseuraa.

Lapsivihaajat ovat löytäneet tänne oikein joukolla, kun kysyttiin lapsien elämään tuomia positiivisia asioita😉

Vierailija kirjoitti:

Lapsivihaajat ovat löytäneet tänne oikein joukolla, kun kysyttiin lapsien elämään tuomia positiivisia asioita😉

Lue aloitus uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsivihaajat ovat löytäneet tänne oikein joukolla, kun kysyttiin lapsien elämään tuomia positiivisia asioita😉

Eihän kysytty vaan haluttiin lällättää lapsettomille. Kumma jos he sitten tosiaan puolustautuu.

Lapsettomat jäävät paitsi unettomista öistä, katkerasta puolisosta, seksittömästä suhteesta, riitaisasta erosta, vuoroviikko härdellistä,...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsivihaajat ovat löytäneet tänne oikein joukolla, kun kysyttiin lapsien elämään tuomia positiivisia asioita😉

Eihän kysytty vaan haluttiin lällättää lapsettomille. Kumma jos he sitten tosiaan puolustautuu.

Aloittaja on varsin hauskasti tehnyt tuon otsikon. Siitä silmäniskuni. Sen kun pystyy tulkitsemaan monella tavalla... ja vastaamaan monelta tavalla. Herkästi provosoiduttiin mollaamaan lapsia ja lapsellisia vaikka olisi voinut vain luetella niitä lapsettomuuden myönteisiä puolia. Osa taas tulkinnut otsikkoa niin, että mitä positiivista lapset tuo elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Omituista, että ensimmäiset kommentit tulee juuri lapsettomilta ja ovat lapsia dissaavia, vaikka kysyttiin, että Mitä myönteisiä asioita tulee mieleen? 

Myönteisenä voisin sanoa, että lapset ovat kasvattaneet minusta järkevämmän ja vähemmän itsekkään. Lapsettoma jäisin paitsi pakahduttavista onnen ja rakkauden tunteista, jotka ovat erilaisia kuin puolisoa tai ystäviä kohtaan.

Täällä yksi järjetön, itsekäs, onneton ja rakkaudeton vela 69v. :D