Mistä asioista lapsettomat jää paitsi? Mitä myönteisiä asioita tulee mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Kevätjuhlista puheenollen, ehkä harmittamaan jää se kevätjuhlien tunnelma. Suvivirren veisaus koulussa tuo aina lapsuuden kesät mieleen. Se olisi hieno päästä vielä kokemaan.

Sehän oli ihan perseestä laulaa sitä kamalaa suvivirttä päättäjäisissä. Meillä mentiin vielä kirkkoon laulamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minä saan nukkua omassa sängyssäni yksin ihan niin pitkiä yöunia kuin haluan, kenenkään häiritsemättä. Saan myös syödä ihan mitä kulloinkin haluan, muista välittämättä.

Minusta on ihanaa kun lapsi kömpii viereen nukkumaan ja tuhisee siinä lämpöisenä ja pehmeänä. Hän nukkuu hyvin, nukumme molemmat hyvin. Syömme yhdessä, pidämme paljon aika lailla samoista ruuista. Onni on rakastavat ihmiset ympärillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä saan nukkua omassa sängyssäni yksin ihan niin pitkiä yöunia kuin haluan, kenenkään häiritsemättä. Saan myös syödä ihan mitä kulloinkin haluan, muista välittämättä.

Minusta on ihanaa kun lapsi kömpii viereen nukkumaan ja tuhisee siinä lämpöisenä ja pehmeänä. Hän nukkuu hyvin, nukumme molemmat hyvin. Syömme yhdessä, pidämme paljon aika lailla samoista ruuista. Onni on rakastavat ihmiset ympärillä. 

 

Musta on ihana kun komea mieheni turisee siinä mörökölli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen halaukset ja aidot hellyydenosoitukset. Sanat:"Äiti olet rakas!"💖

Ja silti Suomessa on monta äitiä jotka kohtelevat lapsiaan niin huonosti että lapset pitää sijoittaa toisiin perheisiin.

Ruutu käteen taaperona. Varhaiskasvatuksen väki ja koulut tehköön sitten taikojaan. 

Tuo on vähän tyhmä lähtökohta, että toiset jää paitsi. Voisi vain puhua lasten tuomista hyvistä asioista ilman vertailua. Tuskin omasta halustaan lapseton kokee jääneensä mistään paitsi.

Mutta vastaukseni on rakkaus, puhtaimmillaan. Vain lapsensa puolesta on valmis vaikka kuolemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä saan nukkua omassa sängyssäni yksin ihan niin pitkiä yöunia kuin haluan, kenenkään häiritsemättä. Saan myös syödä ihan mitä kulloinkin haluan, muista välittämättä.

Minusta on ihanaa kun lapsi kömpii viereen nukkumaan ja tuhisee siinä lämpöisenä ja pehmeänä. Hän nukkuu hyvin, nukumme molemmat hyvin. Syömme yhdessä, pidämme paljon aika lailla samoista ruuista. Onni on rakastavat ihmiset ympärillä. 

Lapsia tehdään silkkaa itsekkyyttä tyydyttämään niitä omia narsistisia tarpeita. Tyydyttämään läheisyyden kaipuuta, poistamaan yksinäisyyttä, toteuttamaan niitä omia saavuttamatta jääneitä unelmia, jne ja tätä äitiyden perversiyttä sitten kutsutaan rakkaudeksi. 

Ei nyt tule mitään positiivista mieleen, mistä jäisin lapsettomana paitsi. Vuosien ja taas vuosien kuluessa olen ollut paljon mukana sisaren lapsirumbassa, joo. Sopeutuvaisena ihmisenä joo. Useinkin olen pelastanut ne äitinsä raivolta ja väsymykseltä. Lapsiparat vielä aikuisinakin. Onhan ne lapsetkin ihmisiä. Vapaaehtoisesti en koskisi kuitenkaan tikullakaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vähän tyhmä lähtökohta, että toiset jää paitsi. Voisi vain puhua lasten tuomista hyvistä asioista ilman vertailua. Tuskin omasta halustaan lapseton kokee jääneensä mistään paitsi.

Mutta vastaukseni on rakkaus, puhtaimmillaan. Vain lapsensa puolesta on valmis vaikka kuolemaan.

Mulle on sanottu, että mä en voi ikinä saada niin pyyteetöntä rakkautta kuin omalta lapselle, että jään valintani takia tässä elämässä ihmisenä kokonaan vaille jotain. Se tuntuu tosi pahalta. Varmasti se pitää paikkansa, mutta se on aika karusti sanottu. Minulta on myös kysytty, eikö pelota, että lapsettomuus kaduttaa myöhemmin. Totta kai se on tosi iso valinta, samoin kuin se, että tekee lapsia. Kyllä lasten hankkiminenkin voi kaduttaa, vaikka kukaan ei puhu siitä.  Enemmän silti kaduttaisi se, että taipuisi painostukseen , hankkisi lapsia ja katuisi sitä.

Kaikki se vauvan tuoksu ja sylittely, nuuskuttelu ja pusuttelu. Reisimakkarat ja leukamakkarat.. niin lutusia vauvat et vois vaikka syyä ja tekis mieli rutistaa niin täysillä kuin jaksaa.  Pikkupämmyä kiva nuuhkia, tuoksuu hyvälle. Tää on se mitä eniten kaipaan nyt kun lapset on jo koululaisia. Toki vieläkin pusuttelen ja halailen ja rutistan. Mut tuo vauva/taaperoaika oli ihan parasta jos ei lasketa yöheräilyjä, allergioita ym. Siis ihan vain siksi et lapsi silloin viihtyy eniten sylissä ja on vaan niin ihana ja "syötävä".  

Vierailija kirjoitti:

MIten voi häiritä joitain toisten lapsettomuus? Olette kyllä itsekkäitä

Ihan yhtälailla toisia häiritsee se, että joillain on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vähän tyhmä lähtökohta, että toiset jää paitsi. Voisi vain puhua lasten tuomista hyvistä asioista ilman vertailua. Tuskin omasta halustaan lapseton kokee jääneensä mistään paitsi.

Mutta vastaukseni on rakkaus, puhtaimmillaan. Vain lapsensa puolesta on valmis vaikka kuolemaan.

Höpö höpö minä kyllä kuolisin koirulieni ja hamsterieni vuoksi koska vain!

T. Nainen jolla erähousut ja vyölaukussa nappuloita vaikka linnan juhlissa oltais

Vierailija kirjoitti:

Lapsen halaukset ja aidot hellyydenosoitukset. Sanat:"Äiti olet rakas!"💖

Lasten rakkaus ei ole aitoa, vaan välttämätön niiden selviytymiselle. "Rakkautta" ilmaiseva lapsi saa parempaa hoitoa ja selviää aikuiseksi todennäköisimmin kuin "ei rakastava" lapsi. Mikään, mikä on selviytymisvaiston pakottamaa, ei ole aitoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä saan nukkua omassa sängyssäni yksin ihan niin pitkiä yöunia kuin haluan, kenenkään häiritsemättä. Saan myös syödä ihan mitä kulloinkin haluan, muista välittämättä.

Minusta on ihanaa kun lapsi kömpii viereen nukkumaan ja tuhisee siinä lämpöisenä ja pehmeänä. Hän nukkuu hyvin, nukumme molemmat hyvin. Syömme yhdessä, pidämme paljon aika lailla samoista ruuista. Onni on rakastavat ihmiset ympärillä. 

Lapsia tehdään silkkaa itsekkyyttä tyydyttämään niitä omia narsistisia tarpeita. Tyydyttämään läheisyyden kaipuuta, poistamaan yksinäisyyttä, toteuttamaan niitä omia saavuttamatta jääneitä unelmia, jne ja tätä äitiyden perversiyttä sitten kutsutaan rakkaudeksi. 

Ja kuka nyt sitten on yksin? Kuka on se jonka jääkaappia kukaan ei täytä? Kuka on se kenen vessaan ei pesä? Ja kuka silti on sen jonka marinaa pitäisi kuulla, kun ei käy ja ole aina tavoitettavissa? 

"niin lutusia vauvat et vois vaikka syyä ja tekis mieli rutistaa niin täysillä kuin jaksaa. "

Haluaisit siis t4pp44 vauvat? 

Viiden vuoden unettomista öistä ja noro- ja korvatulehduskierteistä. Monen sadan tuhannen euron menoista.

Eiköhän se suurin ole se rakkaus mitä tuntee lasta kohtaan ja lapsen rakkaus sinua kohtaan ja ne yhteiset hetken ja lapsen kasvamisen seuraaminen ja lapsen myötä varmasti tulee myös muita uusia ihmissuhteita esim. muista vanhemmista. Sitten jos ajattelen mitä positiivista on lapsettomuudessa niin rahaa menee vähemmän ja on vapaampi matkustamaan ja menemään miten lystää ja omaa aikaa ja vastuuta on vähemmän. Esim. eilen oli hirveä migreeni ja lapsettomana pystyin lepäämään rauhassa, olisi varmasti ollut paljon rankempaa jos olisi muutama lapsi tuossa vieressä vaatimassa huomioita.

T. toistaiseksi vielä lapseton

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsettomana jostakin koen jääväni paitsi, niin lapsiperheiden yhteisöllisyydestä. En tiedä kuinka aitoa se yhteisöllisyys lopulta on, koska monelle vanhemmalle on tärkeää saada viettää omaa aikaansa ja erillään perheestään omian ystävien ja kavereiden kesken?

Kevätjuhlat ja yleensä juhlat ovat nimenomaan sitä juhlaa, jossa vanhemmuus voi korostua, mutta minä taas kadehdin arkea ja sen sisällä koettua yhteisöllisyyttä. Päivät vaihtelevat ja kaikenlaista tapahtuu ainakin pienten lasten kanssa. 

Se yhteisöllisyys perheen sisällä on silkkaa fantasiaa. Ei useimmat ymmärrä lapsiaan ja valtaosa eroaa, kun lapset ovat pieniä.

No ei jää mistään paitsi. 😄😃

Vierailija kirjoitti:

Kaikki se vauvan tuoksu ja sylittely, nuuskuttelu ja pusuttelu. Reisimakkarat ja leukamakkarat.. niin lutusia vauvat et vois vaikka syyä ja tekis mieli rutistaa niin täysillä kuin jaksaa.  Pikkupämmyä kiva nuuhkia, tuoksuu hyvälle. Tää on se mitä eniten kaipaan nyt kun lapset on jo koululaisia. Toki vieläkin pusuttelen ja halailen ja rutistan. Mut tuo vauva/taaperoaika oli ihan parasta jos ei lasketa yöheräilyjä, allergioita ym. Siis ihan vain siksi et lapsi silloin viihtyy eniten sylissä ja on vaan niin ihana ja "syötävä".  

Jatkan tähän vielä et lapsissa ärsyttävintä on kaikki lääkäri ja neuvolakäynnit, vanhempainillat, synttärit, ristiäiset, rippijuhlat, kevätjuhlat, harrastukset.. kaverit ja niiden vanhemmat jne Varsinkin jos lapsi jolla kaikkia tutkimuksia ja vaivaa, niin joutuu ramppaa lääkäreissä. Sit just kaikki koulujen/päiväkotien retket, saa tuoda pikkuherkkua, lähtö silloin ja silloin.. on nekin ihan kivoja mut joskus ei vaan jaksa mitään ylimääräistä muistettavaa. 

Inhaa on myös vaatteiden ym osto ja edellisten myynti.. mitä vähemmän ihmisiä perheessä, sitä vähemmällä pääsee niidenkin suhteen. Ja nyt kun isompia niin aina ruinaamassa jotain; joku tietty lippis, farkut, sähköpyörä, mopo, pitäs vaihtaa huoneen järjestys, maalata seinät, ostaa sitä ja sitä askartelu/kepparivärkkiä... Ei jaksaaaaa. Ja et miten paljon saa olla puhelimella ja pelata ja ja.. rajojen asettaminen on ärsyttävää ja työlästä ja tasapainoilu ettei oo liian tiukka mut ei anna periksikään liikaa. 

Harrastukset on kivoja sitten kun osaavat itse kulkea ja huolehtia millon pitää lähteä jne. 

Vauvana riitti perushoito; kunhan piti sylissä ja syötti ja hoiti, ei ne muuta vaatinu. Ihan parasta. Paitsi yöheräilyt ja lääkäri/neuvolakäynnit.   

Vierailija kirjoitti:

"niin lutusia vauvat et vois vaikka syyä ja tekis mieli rutistaa niin täysillä kuin jaksaa. "

Haluaisit siis t4pp44 vauvat? 

En ole niin sanonut. On vaan niin syötävän ihania ja tekis mieli rutistaa mut eihän sitä pysty eikä halua ettei mene rikki. Mut se tunne mikä siinä on kun vaan tekis mieli rutistaa täysiä ku on niin söpö löllerö pöllerö löttäpöösä