HS: Asiantuntija kritisoi stipendien jakamista menestyjille Jättää suuren osan oppilaista sivuun

Silloin kun itse kävin koulua, oli stipendien kanssa hirveän tarkkaa, ettei sama opilas voi saada montaa kerralla eikä samaa peräkkäisinä vuosina. Minä olin semmoinen kympin oppilas vähän kaikessa, mutta ymmärsin hyvin, että luokan parhaan stipendi ei tullut minulle, jos olin saanut sen edellisenä vuotena. Yleensä sain kuitenkin joka vuosi jonkun stipendin. Jos stipendi tuli saksasta, ei voinut tulla matematiikasta. Jos tuli hyvästä koulumenestyksestä eli se ns. luokan parhaan stipedi, niin ei tullut yksittäisistä oppiaineista. Tällä menetelmällä kaikki kiitettävän oppilaat ehtivät kouluvuosien aikana saada joskus jonkun stipendin jostakin. Vaati tietysti jonkun verran viitsimistä koulun puolelta pitää noista lukua ja sovittaa yhteen eri aineet.

Tämä on nykyään muuttunut. Lasteni koulupolulla sama oppilas sai joka vuosi käytännössä kaikki stipendit. Ällistyneenä seurasin, miten yksi ja sama tyyppi ravaa luokan edessä viisi tai kuusi kertaa ottamassa vastaan luokan parhaan, matematiikan, fysiikan, englannin, ruotsin ja äidinkielen stipendit. Vielä ällistyneempänä seurasin, kun sama tyyppi teki saman seuraavana vuonna, ja seuraavana. Tämä molempien lasten luokilla, sekä alakoulussa että yläkoulussa. 

Kuvioon kuului tietenkin vielä se, että stipendien saaja oli ekstrovertti ja hymyilevä, semmoinen opettajille kiva lapsi. Hiljaisemmat jäivät jalkoihin, vaikka olisivat osanneet kuinka hyvin kokeissa. Ope jakoi hymypatsaatkin näille samoille, joka ainut kerta. Silti nuo lapset eivät olleet välttämättä kovin miellyttäviä persoonia, yksi esimerkiksi yhdessä kohtaa yritti periä kuukausimaksua luokkakavereiltaan siitä,  että on näiden ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sai lukiossa Yksi kympin tyttö kaikki stipendit lukuunottamatta ranskankielen stipendiä, koska hän ei tuota ainetta opiskellut. Oli se outo tilanne

Miksi se oli outoa? Stipendirahastossa on yleensä selkeät kriteerit jakamiselle, joten aika hankala ohittaa parasta oppilasta, jos kriteereissä on, että vuosiluokkansa paras palkitaan.

Lapseni ei saanut alakoulussa stipendiä, koska oli hyvän perheen menestyvä lapsi, siinä oli vanhempainyhdstyksenkin mielestä riittävästi kiitosta. Stipendit meni niille, joilla oli koulussa vaikeaa ja keksityt kriteerit oli milloin kaunis käsiala, milloin siivousinto. Yläasteen lopussa lapselle tulikin "oikeiden stipendirahastojen" stipendejä 7 kpl, koska siinä vaiheessa kriteerejä olivat osaaminen, menestyminen ja saavuttaminen. Sama lukion päättyessä, läheskään kaikille ei stipendejä jaeltu, vain tosiosaajille ja valtakunnallisestikin

Koska näille kaikkipelaa -vasemmistolaisnaisille on tärkeintä hyvesignaloida ja vielä tärkeämpää, että kukaan ei ole parempi kuin muut. Että saavat jonkinlaista surkeaa pätemisen tunnetta pikku elämiinsä. 

Nuo nais- ja kaikkienasianaiset eivät mitään inhoa niin kuin naista, joka pärjää ihan omilla ansioillaan STEM-alalla, eikä tarvitse mitään kuukautisvapaapäiviä töistä tai turvallisia tiloja tai mikä nyt onkaan niiden uusin hullutus, jonka tarkoitus on todistaa, että koska me naiset olemme yhtä hyviä kuin miehet, me tarvitsemme jatkuvaa päänsilitystä, tasapäistämistä ja kädestä pitämistä. 

Vierailija kirjoitti:

Stipendi olisi mielestäni hyvä sellaiselle, joka on saanut eniten nostettua arvosanaansa. 

Muutoin koin ja koen ikävänä ne sellaiset hyvä tyyppi (tai hymytyttö/-poikapatsaat) -stipendit. Sellaisenhan saa aina joku sosiaalinen tyyppi tai kenellä on eniten kavereita. 

Mun koulukiusaaja osti 9-luokalla ääniä kaikilta 7&8 luokkalaisilta. Silloin kun olin ala-asteella, vain ja ainoastaan 6-luokkalaiset äänesti kuka saa patsaan. Yläasteella sen sijaan äänestystä ei olti rajattu ja koko koulun äänestäessä osti tämä mun piinaaja kaikilta aiemmilta luokilta ääniä itselleen. Ja mistä tiedän tämän? No ensinnäkin se kyseinen noita oli äärimmäisen v*ttumainen kaikille. Toisekseen eräs entinen luokkalainen jonka pikkusisko kieltäytyi äänestämättä sitä kertoi siitä mulle, että tämä kyseinen noita oli yrittänyt ostaa sen siskolta äänen.

Ala-asteella sen sijaan oli sellainen twisti, että hymy tyttö jaettiin, mutta hymypoikaa ei. Se hymypojan puute tuli erittäin puun takaa, koska se piti olla itsestään selvää, että ketkä kaksi ne saa. Ainoastaan toinen itsestäänselvyytenä pidetty sai hymytyttöpatsaan

Vierailija kirjoitti:

On hyvä jos palkitaan myös tsemppaamisesta, mutta muuten olen sitä mieltä että stipendit kuuluvat ansioituneimmille. Ja itse olen saanut peruskoulussa tasan yhden stipendin, se oli ainekohtainen tunnustus 9-luokan keväällä. Ammattikoulussa taas sain molemmissa tutkinnoissa luokan parhaan opiskelijan stipendin, ja olisin pitänyt epäoikeudenmukaisena jos se olisi mennyt jollekin minua huonommalle.

Tsemppaamisesta ei pitäisi palkita. Ei ainakaan koulun, vanhempien ehkä. Jatkuva "tsemppaaminen", eli jatkuva kehitys, on ihan vaan sitä perustason ihmisenä olemisesta. Elämästä ei tule yhtään mitään, ellei koko ajan kasva, opi ja kehity. Jos näin ei tee, alkaa taantua hyvin äkkiä. 

Seuraavaksi varmaan palkitaan hengittämisestä. 

Ja muutenkin, jos nuori on saanut numeronsa nostettua vitosista seiskoiksi, eikö se saavutus ole jo palkinto itsessään? Miksi pitää opettaa lapset sellaisiksi, että täytyy koko ajan saada ulkopuolista vahvistusta ja kehua? 

Vierailija kirjoitti:

Menestyksestä ja saavutuksista on aivan paikallaan palkita. Joku hyvä kaveri -säälistipendi olisi ollut nöyryytys.

Amen. Nämä maailmansyleilijät eivät ilmeisesti yhtään enää muista, millaista on olla nuori. Tsemppaamisesta palkitseminen on vähän kuin palkitsisi siitä, että ei ENÄÄ laske alleen teini-iässä, ja hyväkaveristipendit kertoo siitä, että olet niin surkea luuseri että sinulle on keksitty ihan oma päänsilityshuomioiminen. Olet niin paska, ettet ole edes sitä harmaata massaa mitä ei huomioida mitenkään, vaan ihan erikoissurkimus. 

Aina halusin sitä hymypatsasta. Koskaan en saanut, aina oli joku rikkaan perheen tai opettajan lapsi joka sen sai. 

Hyvästi suorituksesta pitää palkita. Olisi se kummallista, jos vaikka joku yritys lahjoittaa stipendin koululle hyvästä matemaattisten aineiden osaamisesta ja koulu antaisi sen jollekin keskitason oppilaalle.

Joskus sattuu, että siellä koulussa on se kympin oppilas, joka pärjää kaikessa. Tottakai hän voi saada useamman stipendin. Jos palkitaan hyvästä menestyksestä niin kyllä se menee sille, joka on parhaiten menestynyt. Ne ysit jää kymppien taakse. 

Intersektionaalista hierarkioiden alasajoa. Lopputuloksena kuka tahansa voi olla aivokirurgi, paitsi valkoinen heteromies. 

Vierailija kirjoitti:

Toki voisi olla joku kannustusstipendi vaikka sellaiselle , joka on parantanut edellisestä vuodesta oppimistuloksiaan.

Miksi? Itseään varten se niitä on parantanut. Jos ihmisellä ei ole sisäistä kannustusta tuollaiseen, ei siinä stipendit paljoa paina. 

Ja onhan se veetuilua, jos toinen saa stipendin siksi, että on vuosikurssin paras, ja toinen siksi että ei ole enää ihan niin huono. 

Haluaisitko sinäkin että sinua huomioidaan tuollaisista syistä? Minä en. 

Minä olen täysin itseohjautuva ja sisäisesti motivoituva ihminen, olen aina ollut, ja on kovin vaikea ymmärtää miten aikuiset ihmisetkin voivat pitää kaikenlaista päänsilitystä ja lässytystä jotenkin motivoivana ja hienona. Jos olen hyvä, tiedän sen itsekin eikä muiden mielipiteellä ole merkitystä. 

Eri asia, jos stipendillä olisi todellista taloudellista merkitystä, tottakai jokainen sellaisen mielellään ottaisi, mutta Suomessahan nuo ovat lähinnä nimellisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Tosi reilua kovaa työtä tehneille jos stipendi annetaan heikommin menestyneelle. Vihervassaritouhua. Kannustetaan suoraan tukien varaan.

Kyllähän taitava näpistelijä nyt stipendin ansaitsee.

Olen saanut kahdesti stipendin. Kerran kavereiden vitsistä eli mulle äänestettiin stipendi ja aikuisena koulun parhaasta keskiarvosta. Ymmärrän kyllä tämän aiheuttavan kateutta, mutta onko sekään oikein jos mitään kannustimia ei ole? Stipendit ovat olleet lopulta nimellisiä, noin 100 euron arvoisia eli ei niiden tarkoituskaan ole olla valtava summa rahaa.

Nykyään stipendit on pitkälti tsemppaparistipendejä ja niitä jaetaan kääteispsykologisesti mm. häirikkölapsille jotka ovat "parantaneet" tapojaan. Tunnolliset oppilaat eivät niitä monesti saa, kun ne menee noilla perusteilla.

Vierailija kirjoitti:

Vertailu. Se on se mikä tässä tökkii.

Kiltti oppilas, joka puurtaa ja tekee parhaansa, saaden tavallisia 8 ja 9 arvosanoja ei saa tunnustusta ikinä.

Ei ne jokavuotiset pitkät listat nimienluettelua tunnu kivalta siitä rivioppilaasta joka tekee parhaansa mutta ei koskaan yllä parhaaksi missään.

Koko maailma perustuu vertailulle ja ihmisten arvottamiselle. Suck it up. 

Miksi pitäisi saada tunnustusta muuta kuin se riittävän hyvä todistus? Mitä tunnustuksen arvoista siinä on, että pärjää kuten muutkin ja tekee kuten muutkin. 

Minäkin hengitän joka päivä koko ajan enkä saa siitä mitään tunnustusta koskaan keneltäkään! Kaikenlaisia Usain Bolteja vaan huomioidaan! BYÄÄH! Kyllä tuntuu pahalta kun niitä vaan huomoidaan ja saavat nousta podiumille eikä kukaan tajua, että minäkin hengitän koko ajan ja kävin kävelylläkin tänään! BYÄÄÄÄÄÄH

Vierailija kirjoitti:

Aina halusin sitä hymypatsasta. Koskaan en saanut, aina oli joku rikkaan perheen tai opettajan lapsi joka sen sai. 

Viesti jäi kesken. En ole katkera, lapsena se oli vaan aika iso juttu kun yritti tehdä parhaansa mutta introverttina hymypatsasta oli mahdoton saada. Se on palkinto hyvinkäyttäytyvälle ekstrovertille - ainakin yleensä.

""Tsemppaamisesta ei pitäisi palkita. Ei ainakaan koulun, vanhempien ehkä. Jatkuva "tsemppaaminen", eli jatkuva kehitys, on ihan vaan sitä perustason ihmisenä olemisesta. Elämästä ei tule yhtään mitään, ellei koko ajan kasva, opi ja kehity. Jos näin ei tee, alkaa taantua hyvin äkkiä. 

Seuraavaksi varmaan palkitaan hengittämisestä. 

Ja muutenkin, jos nuori on saanut numeronsa nostettua vitosista seiskoiksi, eikö se saavutus ole jo palkinto itsessään? Miksi pitää opettaa lapset sellaisiksi, että täytyy koko ajan saada ulkopuolista vahvistusta ja kehua?""

Jos kerran yrittämisestä ei saisi palkita, miksi kokoajan hoetaan sitä mantraa, että aina täytyy yrittää🤔

Toisekseen jos arvosanat on jo itsessään palkinto, miksi nimenomaan 10-oppilaalle ei riitä se, että saa kymppejä🧐 Ovatko nimenomaan nämä 10-oppilaat niin hauraita, että jos arvosana putoaa kympistä ysiin, romahtaa maailma ja vaivutaan masennukseen🤔🧐🤦🏼

Muistaakseni meillä koulussa ei menestyville oppilaille juuri stipendejä jaettukaan, sen sijaan kaikenlaiset häiriköt ja tarkkisluokkalaiset saivat ties mitä "tsempparipalkintoja" ja "reilu kaveri" -tunnustuksia. Juuri nämä, jotka koulussa olivat niitä pääkiusaajia, manipuloivia, itsekkäimpiä ja tietenkin kavereidensa kaiken ihailun kohteita. Koulussa menestyviä pilkattiin ja kiusattiin. Pärjäsin aina oikein hyvin koulun ulkopuolisten järjestämissä kilpailuissa (taloustaito, metsävisa, mitä näitä nyt on), ja tietenkin hyvin koulussa, mutta tätä ei koulun taholta huomioitu juuri mitenkään; silloisen rehtorin linja kai oli, että jos hyvin pärjääviä oppilaita huomioidaan "liikaa", niin nämä ylpistyvät ja menestymättömät sitten katkeroituvat.

Lopputulos oli, että näitä tsemppari- ja "kiva kaveri" -palkintoja napsineet koulukiusaajat joko käyttävät suonensisäisiä huumeita, tai ovat villin nuoruutensa jälkeen löytäneet jonkin marginaalisen uskonlahkon, jonka avulla roikkuvat nippa nappa normaalielämän reunalla kiinni. Me koulussa menestyneet menestyimme vähintään kohtuullisesti myös koulun jälkeisessä elämässä. Ei näitä pahimpia tapauksia mitkään kaveripalkinnot tainneet auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki voisi olla joku kannustusstipendi vaikka sellaiselle , joka on parantanut edellisestä vuodesta oppimistuloksiaan.

Miksi? Itseään varten se niitä on parantanut. Jos ihmisellä ei ole sisäistä kannustusta tuollaiseen, ei siinä stipendit paljoa paina. 

Ja onhan se veetuilua, jos toinen saa stipendin siksi, että on vuosikurssin paras, ja toinen siksi että ei ole enää ihan niin huono. 

Haluaisitko sinäkin että sinua huomioidaan tuollaisista syistä? Minä en. 

Minä olen täysin itseohjautuva ja sisäisesti motivoituva ihminen, olen aina ollut, ja on kovin vaikea ymmärtää miten aikuiset ihmisetkin voivat pitää kaikenlaista päänsilitystä ja lässytystä jotenkin motivoivana ja hienona. Jos olen hyvä, tiedän sen itsekin eikä muiden mielipiteellä ole merkitystä. 

Eri asia, jos stipendillä olisi todellista taloudellista merki

Mikä nyt sitten on hyvä suoritus. Jotkut saa koulusta sen ysin tai kympin joka aineesta tekemättä oikeastaan mitään koska muisti yms. on vaan niin hyvä, ja toinen saa vitosta ja kutosta mutta kerran onnistuu parantamaan kasiin ihan järjettömällä vaivannäöllä tähän huippuoppilaaseen nähden.

Ei minulla stipendejä vastaan mitään sinänsä ole. Noita vaan voisi hajauttaa siten ettei yksi ja sama saa kaikkia mahdollisia vaan jossain kohtaa valittaisiin toiseksi tai kolmanneksi paras jos tällä parhaalla on jo esim. 3 stipendiä ennestään samalta lukukaudelta. Enkä nyt kouluaikana olisi halunnut huonoilla numeroilla mitään säälistipendejä esim. siksi etten ollut saanut stipendiä moneen vuoteen. 

Minusta ei olisi edes kivaa saada stipendiä ikäänkuin säälistä. 

Ihme, että tämä ketju saa vielä olla täällä!

On täysin oikein, että stipendit menevät menestyjille. He tätä maailmaa kehittävät eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki voisi olla joku kannustusstipendi vaikka sellaiselle , joka on parantanut edellisestä vuodesta oppimistuloksiaan.

Miksi? Itseään varten se niitä on parantanut. Jos ihmisellä ei ole sisäistä kannustusta tuollaiseen, ei siinä stipendit paljoa paina. 

Ja onhan se veetuilua, jos toinen saa stipendin siksi, että on vuosikurssin paras, ja toinen siksi että ei ole enää ihan niin huono. 

Haluaisitko sinäkin että sinua huomioidaan tuollaisista syistä? Minä en. 

Minä olen täysin itseohjautuva ja sisäisesti motivoituva ihminen, olen aina ollut, ja on kovin vaikea ymmärtää miten aikuiset ihmisetkin voivat pitää kaikenlaista päänsilitystä ja lässytystä jotenkin motivoivana ja hienona. Jos olen hyvä, tiedän sen itsekin eikä muiden mielipiteellä ole merkitystä. 

Eri asia, j

Jos kriteerit stipendille on se, että on hyvin menestynyt jossain aineessa niin ei sen saaja voi olla se huonompi. 

Työelämässäkin bonuksen saa paras. Ei sitä anneta toiseksi parhaalle, vaikka se yksi ja sama olisi aina saanut.