HS: Asiantuntija kritisoi stipendien jakamista menestyjille Jättää suuren osan oppilaista sivuun
Itse olen ollut tällainen "menestyjä", saanut monet stipendit 80-90l aina kun niitä jaettiin.
Asiantuntijalle sellaiset terveiset, että "menestyjäkin" voi tarvita huomaamista ja kannustusta. En ollut todellakaan pänttääjä, mutta lahjakas monessa asiassa, silti itsetunto huono. Suhteellisen kiltti eli helppo oppilas, onko se sitten jotenkin väärin että kerran vuodessa erikseen huomataan?
Kyllä ne stipendit mieltä lämmitti, ehkä joku ollut kateellinenkin, mutta kyllähän huomioimisen muotoja oli muitakin, kuten hymytyttö ja -poika. Kateelliset voi huokaista helpotuksesta, ei tullut "menestyjää" myöhemmässä elämässä. Koulu ei antanut mitään eväitä myöhempään elämään lahjakkuudella surfaajalle, lähinnä oppi elämään omassa mielikuvituksessa kun kaikki oli sen verran helppoa. Toiset terveiset asiantuntijalle, kilttiä "menestyjää" ei koulussa huomata juuri ollenkaan, kaikki aika menee häiriköihin ja haasteellisia oppijoihin, siinä stipendit on aika pieni asia.
Kommentit (186)
No harvoinpa sitä elämässä muutenkaan palkitaan niitä tasaisia puurtajia. Menestyjät ne työelämässäkin vie kaikki parhaat palkinnot.
Meidän koulussa lopetettiin nyt stipendien jako tänä kesänä. Oma lapsi olisi erittäin todennäköisesti saanut stipendin. Peruskoulu loppuu hänellä. No, annetaan oma stipendi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi jakaa stipendit koulumenestyksen mukaan, mutta tasata stipendien määrää. Ei niin, että jos Liisa-Antero on luokan paras kaikissa aineissa, että hän saisi kaikki stipendit. Hän voi saada 1-2 stipendiä ja seuraavat menevät aineissa toisiksi parhaille oppilaille.
Kyllä minusta koulumenestyksestä kuuluu palkita, sen eteen on nähty vaivaa.
Kyllä minusta koulumenestyksestä kuuluu palkita, sen eteen on nähty vaivaa
Mutta mitä, jos ei palkitakaan? Mitä, jos 8-oppilas on raatanut todella paljon, mutta kaikesta yrityksestä huolimatta ei onnistu saamaan 9 ja samanaikaisesti 10-oppilaalle riittää se, että ainoastaan vilkaisee vähäsen kirjaa/muistiinpanoja.
Sori nyt vaan, mutta tämä stipendi järjestelmä on todella kieroutunut, koska koe arvosanat ovat jo itsessään palkinto. Varsinkin oikeasti yrittäneet 9-oppilaat kärsii eniten siitä, kun huomio kiinnittyy 10-oppilaalle.
Meillä oli koulussa mm. tiedeolympialaisissa menestynyt henkilö, joka keräsi kaikki stipendit ja 10 todistukseen. Tähän aikaan opettajakunta oli ainakin meidän koulussa sitä mieltä, että vain yksi henkilö voi olla 10 arvoinen, joten muut luovuttivat heti kättelyssä, koska oli tiedossa, että vastustaja on huippuälykäs. Eli tavallaan iso osa porukkaa meni vähän hukkaan.
Taitaa olla tasapuolisinta se, ettei kukaan saa stipendiä. Jos halutaan välttää mielen pahoittamisia..
Jos ajattelen keistä meidän luokalla tuli menestyneimpiä, ne olivat juuri niitä kaverisristipendin saajia. Eivät parhaita oppilaita, mutta aina mukavia kaikille. Tekivät kovasti töitä luultavasti peruskoulun jälkeen. Ainakin jos verokalenterin perusteella menestystä mittaa.
Tapahtui 80-luvulla, olisiko ollut 5. tai 6. luokka ala-asteella, jota lapseni kävi.
Kevätjuhlassa jaettiin luokan jokaiselle oppilaalle 20 markan stipendi. En tiedä mistä raha tuli ja jaettiinko muilla luokilla, mutta juhlista palasi iloinen ja onnellinen lapsi.
Varmasti ilahtui moni muukin, jota nuo "normaalit" stipendiarpajaiset eivät ikinä koskeneet.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla tasapuolisinta se, ettei kukaan saa stipendiä. Jos halutaan välttää mielen pahoittamisia..
Tuo on juuri nykyajan ongelma. Aivan ylettömästi koko ajan halutaan välttää mielen pahoittamista. Ei kasvata resilienssiä. En nyt tarkoita, että toiseenkaan ääreen pitäisi mennä, mutta ei tule olemaan pelkkää turvallista tilaa kenenkään elämä. Se on realismia.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä?Kenelle muulle stipendi kuuluu kuin parhaille?Toki voisi myös palkita kehittyjän.Onhan se kova suoritus, jos nostaa vaikka vitosesta seiskaan numerot.
Mun aikana stipendien lahjoittajat ilmeisesti esitti toiveet, kenelle stipendit menee. Linkit, seurakunta ja Martat oli ainakin jakajina ja saajina oli näissä aktiivisina toimivien vanhempien lapset. Virallisesti keksittiin muu syy.
Meillä kauan sitten muistaakseni 3 per luokka sai stipendejä. Yleensä ne meni niille joilla numerot oli siellä kympin tienoilla joka aineessa, välillä ilmeisesti muistakin syistä.
Olishan se toki ollut kiva saada stipendi tai vaikka kaikki kolme joka vuosi mutta opin ainakin että turha tuosta on katkeroitua kun selkeästi nää muut sai parempia numeroita ja siksi stipendit.
Välillä nuo jakeli jonkun yrityssipendin jos oli parantanut selvästi edellisvuodesta tai jotain. Sain minäkin tuollaisen ysiluokalla vaikkei keskiarvo tainnut parantua kuin jonkun 0.2 pinnaa eikä se huono ollut ennestäänkään.
Oliko siantuntija nainen,en lukenut juttua? Nyt siis halutaan lopettaa kaikki stibendit, kaiken hulluuden jatkoksi.
Jos luokassa joku lahjakas saa stipendin
, sekö vie muut sivuraiteille?
Suurin osa saa ympäri vuoden "stipediä" kaikki maksetaan ja lautasella eteen kannetaan.
Vanha sanonta, "ei kannettu vesi kaivossa pysy" pitää toki paikkansa.
Siitä vaan kantakaa lisää, tuloksia näkyy jo, ainoa mikä taskussa pysyy on näköjään puukko. Heittäiskö häiskä puukon mäkeen, jos saisi sitpendin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla tasapuolisinta se, ettei kukaan saa stipendiä. Jos halutaan välttää mielen pahoittamisia..
Tuo on juuri nykyajan ongelma. Aivan ylettömästi koko ajan halutaan välttää mielen pahoittamista. Ei kasvata resilienssiä. En nyt tarkoita, että toiseenkaan ääreen pitäisi mennä, mutta ei tule olemaan pelkkää turvallista tilaa kenenkään elämä. Se on realismia.
Kyllä minä meinasin mieleni pahoittaa, kun tuli sota ja pommikoneet tuhosi kotitalon, isä kaatui rintamalla ja äiti astui jalkaväkimiinaan. Ruokaa ei ollut, kun kuljetukset ei toimineet, sähköt oli poikki ja pakkasta 30. Meinasin pahoittaa, mutta en pahoittanut, koska kukaan ei olisi ehtinyt minun uhriutumistani säälimään. Oli tärkeämpää tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
No harvoinpa sitä elämässä muutenkaan palkitaan niitä tasaisia puurtajia. Menestyjät ne työelämässäkin vie kaikki parhaat palkinnot.
Menestyjät = röyhkeät, kierot mielistelijät.
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui 80-luvulla, olisiko ollut 5. tai 6. luokka ala-asteella, jota lapseni kävi.
Kevätjuhlassa jaettiin luokan jokaiselle oppilaalle 20 markan stipendi. En tiedä mistä raha tuli ja jaettiinko muilla luokilla, mutta juhlista palasi iloinen ja onnellinen lapsi.
Varmasti ilahtui moni muukin, jota nuo "normaalit" stipendiarpajaiset eivät ikinä koskeneet.
Tähän pyritään eli tasapäistämiseen. Kun kukaan ei osaa mitään, ovat kaikki tyytyväisiä. Koulun ja opettajien tulee osoittaa, että oppiminen ja osaaminen ovat halveksittavia asioita, joista voisi oikeastaan rangaista.
Stipendeillä voisi palkita yhteisesti koko luokkaa. Kriteereinä arvosanojen sijaan hyvä yhteishenki ja keskinäinen yhteistyö. Sitä työelämässä tarvitaan myöhemmin.
Meillä annettiin ensin niille joilla oli hyvä koulumenestys. Sitten jonkun mamma alkoi vinkua asiasta ja muutamana vuonna stipendejä annettiin sitten jollekin kutosen oppilaille ihan vain ettei niille tulisi paha mieli.
On ihan oikein että hyvästä menestyksestä palkitaan. Jokaisella on mahdollisuus menestyä, joten valittajat siitä vaan kirjojen ääreen opiskelemaan.
Olin saatanan resuinen ja köyhä pentu aikoinaan yhteiskoulussa. Koulumenestys ja stipendit olivat ainoa keino päteä ja saada jotain hyvitystä omanarvontunnolle.
Stipendi järjestelmä on ehdottomasti uusittava kokonaan. Sen sijaan, että annettaisiin joka vuosi luokan parhaimmalle, annettaisiin vasta kuudennella luokalla pitkän aikavälin osaajille. Niille joiden osaaminen on ollut kokoajan luokan kärkeä. Eli pitkän aikavälin top 3 oppilaat
Kateushan se tässäkin jyllää. Ei se ole lahjakkaiden ja ahkerien syy, jos joku muu ei ole älykäs eikä ahkera eikä pärjää koulussa. Peruskoulussa hyvään todistukseen ei vielä vaadita erityistä luonnonlahjakkuutta, ihan vain ahkeruus riittää. Siihen on kyllä av-mammojenkin kersoilla mahdollisuus, jos vain viitsisivät nähdä vaivaa.
Ei aina mennyt, sillä 80-luvulla meidän opettaja kertoi, ketä täytyy äänestää hymytytöksi. Opettaja sanoi aivan suoraan, että koska ei voi antaa stipendiä kuin toiselle hyvän keksiarvon tytölle, niin meidän täytyy äänestää toinen sitten hymytytöksi. Vaikka ei se tyttö kyllä mikään ystävällisin ja auttavaisin ollut meitä toisia luokkakavereita kohtaan.
Muu sttipendihyti olit 9. luokalla, kun stipendit ja arvosanat oli päätetty kaksi viikkoa ennen koulun loppua, niin tämä stipendiaattia ei näkynyt enää pulpetin ääressä. Kävi vain pokkaamassa rahat ja todistuksen, muuten oli pinnannut omien sanojensakin mukaan. Toinen stipendi meni opiskelijalle, joka ei tykännyt alasta ja oli sen myös ääneen opettajillekin kertonutkin, mutta oli tietyn opettajan tuttava muuta kautta.