Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
HS: Asiantuntija kritisoi stipendien jakamista menestyjille Jättää suuren osan oppilaista sivuun
30.05.2025 |
Itse olen ollut tällainen "menestyjä", saanut monet stipendit 80-90l aina kun niitä jaettiin.
Asiantuntijalle sellaiset terveiset, että "menestyjäkin" voi tarvita huomaamista ja kannustusta. En ollut todellakaan pänttääjä, mutta lahjakas monessa asiassa, silti itsetunto huono. Suhteellisen kiltti eli helppo oppilas, onko se sitten jotenkin väärin että kerran vuodessa erikseen huomataan?
Kyllä ne stipendit mieltä lämmitti, ehkä joku ollut kateellinenkin, mutta kyllähän huomioimisen muotoja oli muitakin, kuten hymytyttö ja -poika. Kateelliset voi huokaista helpotuksesta, ei tullut "menestyjää" myöhemmässä elämässä. Koulu ei antanut mitään eväitä myöhempään elämään lahjakkuudella surfaajalle, lähinnä oppi elämään omassa mielikuvituksessa kun kaikki oli sen verran helppoa. Toiset terveiset asiantuntijalle, kilttiä "menestyjää" ei koulussa huomata juuri ollenkaan, kaikki aika menee häiriköihin ja haasteellisia oppijoihin, siinä stipendit on aika pieni asia.
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui 80-luvulla, olisiko ollut 5. tai 6. luokka ala-asteella, jota lapseni kävi.
Kevätjuhlassa jaettiin luokan jokaiselle oppilaalle 20 markan stipendi. En tiedä mistä raha tuli ja jaettiinko muilla luokilla, mutta juhlista palasi iloinen ja onnellinen lapsi.
Varmasti ilahtui moni muukin, jota nuo "normaalit" stipendiarpajaiset eivät ikinä koskeneet.
Tähän pyritään eli tasapäistämiseen. Kun kukaan ei osaa mitään, ovat kaikki tyytyväisiä. Koulun ja opettajien tulee osoittaa, että oppiminen ja osaaminen ovat halveksittavia asioita, joista voisi oikeastaan rangaista.
Oletpa nuiva. Jos jollekin kerran elämässä osuu kohdalle kiltti taho, joka tekee lahjoituksen koko luokalle, niin sekö nyt on tasapäistämistä.
Lapseni oli lahjakas. Esim. oppi 5-vuotiaana omin päin lukemaan - katsoi mallia isommasta sisaruksesta, joka oli jo koulussa. Matemaattisissa aineissa oli ysin oppilas. Tosiaan tasaisen hyvä, muttei ikinä se paras. Kyllä meillä nimenomaan kannustettiin ja innostettiin lapsia opiskelemaan.
Isompi sisarus oli aina luokan primus, joka sai myös niitä "oikeita" stipendejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Stipendi järjestelmä on ehdottomasti uusittava kokonaan. Sen sijaan, että annettaisiin joka vuosi luokan parhaimmalle, annettaisiin vasta kuudennella luokalla pitkän aikavälin osaajille. Niille joiden osaaminen on ollut kokoajan luokan kärkeä. Eli pitkän aikavälin top 3 oppilaat
Täällä toimitaan suunnilleen noin. Hyvä kaveri, reipas esiintyjä, tsemppari jne saivat stipendit vuosiluokilla 1-5. Vasta kutosella sai koulumenestyksestä. Lapseni sai joku vuosi hyvästä kaveritoiminnasta stipendin ja 5. luokalla hymypatsaan. Stipendi oli 25€, ja iso raha lapselle.
Kutosella sai stipendin koulumenestyksestä. Oli 5 € lahjakortti jäätelökioskiin...
Omat lapset saavat selvästi motivaatiota opiskeluun stipendeistä. Etenkin nyt yläkoulussa, missä stipendit jaetaan koulumenestyksen mukaan. Huomenna selviää, osuiko kohdalle tänä vuonna. Musiikkiluokkalaiset saavat ysillä jostain syystä stipendin lähes jokainen. Niissä taisi olla myös muita perusteita, kuin numerot. Ehkä heillä on joku oma stipendirahasto.
Meillä ainakin nuo tsempparit ja hymytytöt olivat aina pahimpia kiusaajia. Sitä voi jokainen miettiä onko sellaisille fiksua antaa stipendejä.
Noinhan se menee työelämässäkin. Hyvä tilaisuus oppia, että menestymällä ja ahkeroimalla pärjää ja tienaa. Itse olin hyvä koulussa ja sain usein stipendejä. Nyt työelämässä tienaan mielenkiintoisessa ja arvostetussa työssäni ainakin kolme kertaa enemmän kuin ne silloiset stipendien kadehtijat, jotka räpiköivät vitosen keskiarvolla peruskoulusta läpi ja jotka nyt kärvistelevät jossain määräaikaisissa pikkupalkkaisissa hanttihommissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten ihmetellään miksi Suomi ei menesty. Menestystä ei palkita, ja omaa onnistumista pitää miltei hävetä.
Kilpailuissakin pitäisi jakaa mitalit kaikille osallistujille ja pitää voittaja salaisena. Jotkin olympialaisetkin on niin väärin osallistujia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sai lukiossa Yksi kympin tyttö kaikki stipendit lukuunottamatta ranskankielen stipendiä, koska hän ei tuota ainetta opiskellut. Oli se outo tilanne
Miksi se oli outoa? Stipendirahastossa on yleensä selkeät kriteerit jakamiselle, joten aika hankala ohittaa parasta oppilasta, jos kriteereissä on, että vuosiluokkansa paras palkitaan.
Lapseni ei saanut alakoulussa stipendiä, koska oli hyvän perheen menestyvä lapsi, siinä oli vanhempainyhdstyksenkin mielestä riittävästi kiitosta. Stipendit meni niille, joilla oli koulussa vaikeaa ja keksityt kriteerit oli milloin kaunis käsiala, milloin siivousinto. Yläasteen lopussa lapselle tulikin "oikeiden stipendirahastojen" stipendejä 7 kpl, koska siinä vaiheessa kriteerejä olivat osaaminen, menestyminen ja saavuttaminen. Sama lukion päättyessä, läheskään kaikille ei stipendejä jaeltu, vain tosiosaajille ja valtakunnallisestikin
"Stipendirahastossa on yleensä selkeät kriteerit jakamiselle" - tämäpä juuri!
Meillä ala- ja yläkoulussa stipendit jakaantuivat eri oppilaille mitä erilaisimmilla kriteereillä, mutta lukiosta valmistuessani sain niin paljon stipendejä, että alkoi jo itseäkin siinä tilaisuudessa hävettää. Mutta minkäs teet, kun niiden lahjoitettujen stipendien kriteerinä oli kerran palkita paras oppilas sillä ja sillä saralla. Minkäs minä sille voin, että olin arvosanoineni paras niin ruotsissa kuin englannissa kuin äidinkielessä kuin historiassa jne. jne. ja keskiarvonikin oli 9,9 (vain liikunta oli huono).
Muistaakseni stipendejä kertyi noin pari tonnia. Olisi kiva jos olisin järkevänä ihmisenä säästänyt ne, kun perheemme oli aika köyhä. Mutta ei, tuhlasin ne hyvin nopeasti ja sitten harmitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stipendi järjestelmä on ehdottomasti uusittava kokonaan. Sen sijaan, että annettaisiin joka vuosi luokan parhaimmalle, annettaisiin vasta kuudennella luokalla pitkän aikavälin osaajille. Niille joiden osaaminen on ollut kokoajan luokan kärkeä. Eli pitkän aikavälin top 3 oppilaat
Minä sain aikoinaan yli 1800 euron stipendin siksi, että täytin tietyn stipendirahaston kriteerit. Ei tarvinnut olla kaikessa paras, yksi ainoa oppiaine ja siinä menestyminen riitti. Olihan se hurja vääryys niitä kohtaan, jotka eivät jaksaneet opiskella.
Tiedätkö mikä on dysfasia? Ilmeisesti et, koska jos tietäisit, sinä et v*ttuilisi "yrittämisestä"
Sinä et tiedä kuinka SAATANASTI minä yritin saada edes yhden kerran 8, mutta koskaan ikinä ei 8 tullut. Aina vain 7 joten pidä sitä se turpas kiinni "yritteliäisyydestä"!!!
Minä en ole valinnut tätä "vaikean asteen kehityksellistä kielihäiriötä"
Ainut asia joka antoi minulle lohtua oli Matikka, koska matikka oli ainut aine josta sain helppoja kymppejä; helppoja kymppejä, koska Matikka on vain ja ainoastaan numeroiden laskemista; ei lukemista.
Kaikista eniten minua kuitenkin suututti kuitenkin se, että joka kerta kun saavuin kotiin itkuisena 7-arvosanoista, sitä kehdattii kehua "hyväksi"! EI OLE! 7 EI OLE HYVÄ! Ja tämä huonojen arvosanojen kehuminen loppui vasta sen jälkeen, kun räjähdin siitä, että lopettakaa se saatanan kehuminen, koska vain ja ainoastaan 10 saa kehua hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten ihmetellään miksi Suomi ei menesty. Menestystä ei palkita, ja omaa onnistumista pitää miltei hävetä.
Tämä. Jos on hyvä koulussa, sitä pitää hävetä ja ainakin itseäni myös kiusattiin siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten ihmetellään miksi Suomi ei menesty. Menestystä ei palkita, ja omaa onnistumista pitää miltei hävetä.
Tämä. Jos on hyvä koulussa, sitä pitää hävetä ja ainakin itseäni myös kiusattiin siitä.
Jos on niin itseään täynnä, seuraa väkisinkin vastarintama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niillä kaikilla, jotka eivät pärjää, ole mitään kehityshäiriötä. Itse asiassa varsin harvalla.
Vierailija kirjoitti:
Stipendeillä voisi palkita yhteisesti koko luokkaa. Kriteereinä arvosanojen sijaan hyvä yhteishenki ja keskinäinen yhteistyö. Sitä työelämässä tarvitaan myöhemmin.
No ei se merkitse saajalleen kovin paljon. Ihan kaikki ei koskaan ole niitä yhteistyökykyisiä ja yhtä lailla nekin palkittaisiin. Lasteni yläkoulussa jaettiin jokunen vuosi sitten wilmassa positiivisen osallistumisen merkintöjä koko luokalle. Vähän pettymykseltä tuntui, kun tajusin. Sillä hoksasin, kun merkintä tuli, vaikkei lapsi ollut koulussakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten ihmetellään miksi Suomi ei menesty. Menestystä ei palkita, ja omaa onnistumista pitää miltei hävetä.
Tämä. Jos on hyvä koulussa, sitä pitää hävetä ja ainakin itseäni myös kiusattiin siitä.
Jos on niin itseään täynnä, seuraa väkisinkin vastarintama
Taas yksi kateellinen vinkuja ja koulukiusaaja.
Vierailija kirjoitti:
Kilpailuissakin pitäisi jakaa mitalit kaikille osallistujille ja pitää voittaja salaisena. Jotkin olympialaisetkin on niin väärin osallistujia kohtaan.
Väitätkö sinä tosissasi, että joku fyysinen+tekninen urheilu olisi verrattavissa kouluarvosanoihin? Ei ole joten todella typerä vertailukohteen tulit valinneeksi
Mä sain ala-asteella 3 kertaa stipendin, yläasteella kerran.
Olin sellainen keskitason oppilas 8.5 keskiarvolla, en kauhean hyvä missään. Ujo ja hiljainen. Yleensä stipendin saamisen perusteena oli joku "hyvä tyyppi" tms vaikeasti mittaroitava peruste.
Sitä en sit tiedä yritettiinkö siinä vaivihkaa vaan kannustaa syrjäytynyttä lasta, kun en ollut mitenkään sosiaalinen tai muutenkaan esillä?
Aikuisena minusta tuli väliportaan pikkupomo pörssiyhtiöön, siinä mielessä ihan ok menestys ottaen huomioon että olin kouluaikoina kuuluisa siitä etten koskaan lukenut mihinkään kokeisiin, vaan vastailin perstuntumalla.
Mutta tuohon stipendiasiaan, henk.koht olen sitä mieltä että siitä voisi luopua kokonaan. Ei kukaan puurra kouluvuotta hiki hatussa sen takia, että mahdollisesti saa vuoden lopussa jonkun kympin tai satasen stipendin. Ja aina ollaan tilanteessa, jossa joku sen saa ja kymmenet jäävät ilman, niin siinä tulee vaan turhaa eriarvoistamista.
Eri asia kokonaan on sitten stipendit suuressa maailmassa, joilla katetaan lukukausimaksuja yms, niiden eteen jengi oikeasti painaa hommia.
Kiva yllärihän se stipendi toki yksilön kannalta on, mutta mielestäni enemmän se luo negatiivisia viboja kokonaisuutta ajatellen.
M42
Meidän pikkukylällä ne stipendit meni sen mukaan kenen vanhemmat oli jonkun yhdistyksen jäseniä tai muuten tärkeä kuntalainen.
Meidän luokalta kaksi jäi ilman stipendiä. Minä (olin keskiverto oppilas joten en olisikaan ansainnut) ja toinen joka oli 9-10 oppilas.
Kaikki yleisurheilua harrastaneet sai. Ja myös luokan 4-5 oppilaat joilla käytöshäiriöitä.
Stipendi olisi mielestäni hyvä sellaiselle, joka on saanut eniten nostettua arvosanaansa.
Muutoin koin ja koen ikävänä ne sellaiset hyvä tyyppi (tai hymytyttö/-poikapatsaat) -stipendit. Sellaisenhan saa aina joku sosiaalinen tyyppi tai kenellä on eniten kavereita.
Lapsia nimenomaan pitää palkita siitä, että ne ovat parempia kuin muut. Niinhän urheilussa palkitaan ja elämässä muutenkin.
Tämä saa ne tavoittelemaan oman potentiaalinsa täyttä hyödyntämistä, mikä taas hyödyntää koko yhteiskuntaa.
Kaikenlaiset tuli ihan paskasta vähän vähemmän huonoksi -palkinnot sen sijaan pitäisi unohtaa. Yhteiskunta ei hyödy siitä, että huono on vähän vähemmän huono, vaan siitä, että hyvät saavuttavat oman maksimaalisen suorituskykynsä.
Itse en muuten ole ikinä saanut mitään stipdendiä, hymytyttöpatsaista puhumattakaan. Ka oli kyllä joskus yli 9, mutta opettajia inhotti se, että sain niin hyviä numeroita tekemättä yhtään mitään muuta kuin kyselemällä hankalia ja ärsyttäviä kysymyksiä.
Alue: Aihe vapaa
Minä sain aikoinaan yli 1800 euron stipendin siksi, että täytin tietyn stipendirahaston kriteerit. Ei tarvinnut olla kaikessa paras, yksi ainoa oppiaine ja siinä menestyminen riitti. Olihan se hurja vääryys niitä kohtaan, jotka eivät jaksaneet opiskella.