HS: Perheellä menee nuoren pääsykokeisiin tonni, koska äiti matkustaa mukana

Vierailija kirjoitti:

Onko se nyt niin väliksi, jos taidealalle on hankalat pääsykoejärjestelyt? Ei alalta kuitenkaan mihinkään työllisty. Isompi tasa-arvo-ongelma on, jos hyödyllisille aloille on hankalat ja monivaiheiset pääsykokeet.

Nythän on pääsykokeet yksinkertaistuneet. Erikseen taidealat? Arkkitehdiksi haluavat

Pääsykoe alkaa klo 10 Hgissä ja haluat nimenomaan Hkiin kokeisiin ja adut 6 tunnin junamatkan päässä niin varattava hotelli aiemmin. Todennäköisesti mun poika ei olisi halunnut mua mukaan vaan hommannut itsenäisesti hotellin aiemmin. Tätä ei tarvinnut tehdä koska asutaan Hgissä. Ei siinä mitään jos äiti tai joku muu lähtee matkaan ja jos Hki ei niin tuttu oo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä majoituin 18-vuotiaana ex-poikaystävän asunnossa kun kävin pääsykokeissa. Menin junalla ja ex heitti autolla kotiini reilun 300 km päähän. Hänen takiaan hainkin tuonne opiskelemaan, mutta sitten erosimme tässä välissä. Sain opiskelupaikan.

Siis vedättikö tuo jätkä sut hakemaan opiskelemaan omaan kaupunkiinsa ja sitten jätti? Itse äitinä olisin aika hel*etin vihainen tuollaisesta vedätyksestä vaikka nyt 18-v onkin täysi-ikäinen, mutta käytännössä aika lapsi vielä. Hyvä kuitenkin kun pääsit opiskelemaan. Toivottavasti opiskelut sujuivat kaikesta huolimatta.

Eiköhän karma tavalla tai toisella tavoita tuollaisen vedättävän perseilijän. Sylettää tollanen. Ihan tasan varmasti tehnyt tuon tahallaan, halunnut pilata nuoren naisen elämän. 

Siis miten tässä on nuoren naisen elämä mennyt pilalle? Hän sai opiskelupaikan, toivottavasti hyvästä koulusta ja saa hyvän tutkinnon. Varmaan on jotain kavereita saanut poikaystävän kautta ja viimeistään sai koulussa. Ja poikaystävästä puheen ollen, ei tässä mainittu kuka jätti kenet. 

Mutta menikö se elämä pilalle, kun nuori pääsee kokeilemaan omia siipiään kauemmas kotoaan? Kyllä hän opintojen jälkeen voi palata kotipaikkakunnalle, jos haluaa. Tai voi olla että ei halua, koska on rakentanut elämäänsä muualla. Saanut hyvän työn, ystäviä, uuden luotettavan kumppanin. Taitaa tässä elämän pilalle meno olla enemmin sitä, että vanhempaa harmittaa nuoren itsenäistyminen ja lentäminen pois pesästä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä voisin lähteä lapseni mukana pääsykokeisiin toiselle paikkakunnalle, jos lapsi niin toivoisi. Mulla on tosi läheiset välit tyttäreni kanssa ja vierailen aika usein hänen luonaan toisella puolen Suomea jossa hän opiskelee. Hän toivoo että käyn ja meillä on kivaa yhdessä. Käydään yhdessä shoppailemassa, ravintolassa syömässä, elokuvissa, ulkoilemassa jne.

Ensi viikolla poikani menee pääsykokeisiin tyttäreni opiskelupaikkakunnalle ja voi yöpyä siskonsa asunnossa. Olisin varmasti lähtenyt mukaan jos työvuoroni olisi antanut myöten. 

Jos vanhempien ja lasten suhde on lämmin ja läheinen sekä toimitaan kaikkien osapuolten suostumuksella, niin en näe mitään ongelmaa siinä, että eletään lasten elämän tärkeiden tapahtumien mukana ja tukena.

Ehkäpä teidän perheestä kertoo kuitenkin vielä enemmän hyvää se, että nuoret kykenevät hoitamaan pääsykoehommat aivan itsenäisestikin. 

 

Lämpimät ja läheiset välit ovat tietenkin hieno asia. Kokeisiin keskittymisen ja itsenäistymisen tapahtuessa mukaan tuppautuminen voi olla tukahduttavaa. 

 

Ymmärtäisin, että nuori haluaisi perheen tai vanhemman mukaan, jos häntä tai perhettä olisi juuri kohdannut menetys tai muu tragedia. Muussa tapauksessa yhdessäololle on paljon parempia hetkiä kuin jutussa puheena olleet monipäiväiset, keskittymistä vaativat pääsykokeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tyttö ei ole tottunt matkustamiseen niin se voi olla todella kuormittavaa. Jos yhteyksiä on useita, kuten usein on, niin siinä kasvaa reippaasti riski myöhästyä ja koko homma menee mönkään. Ei tällainen stressi ole tarpeen pääsykokeeseen menneesä, joka muutenkin nuorille stressaava tilanne. 

No, itse matkustin kotimaassa yksin jo 9-vuotiaana toiselle paikkakunnalle, satoja kilometrejä, niin ovat lapsenikin matkustaneet (nyt jo aikuisia) - toki oli lähtiessä ja saapuessa joku aikuinen lähettämässä/vastassa-  ja ulkomaille matkustin yksin jo peruskouluaikana. Toki se jännittää ja vielä nykyäänkin jännittää matkustaa uusiin kohteisiin, mutta YouTube on mahtava. Sieltä löytyy video varmaan kaikkiin juna- ja lentoasemiin maailmassa ja googlemapsista voi katsoa kartat. Myös muuta infoa netistä löytyy runsaasti. Aik

Olen jo lähemmäs kuusikymppinen, mutta traumana minulle on jäänyt mieleeni lapsena yksin koettu linja-automatka mummolasta kotiin. Mummo työnsi minut bussiin ja ilmeisesti kuskille kertoi minne menen, mutta minulle kukaan ei kertonut mitään. 70-luvun alussa bussilla köröttelyä maalta Helsinkiin pari sataa kilometriä ja sitten Helsingissä vaihto toiseen bussiin ja taas köröttelyä toistasataa kilometriä kotiin. Muistan, että istuin kauhusta jäykkänä linja-autossa ja pelkäsin, että en pääse ikinä kotiin. Kävin välillä kysymässä kuskilta, että milloin minun täytyy vaihtaa linja-autoa ja kuski oli tuskastunut minuun. Jotenkin selvisin, mutta täysin typerää pistää 6v lapsi yksin matkaamaan moneksi tunniksi, varsinkin kun mitään selityksiä ei annettu matkaa varten. 

 

Kohdallasi on tuossa toimittu huonosti ja se on väärin ja kurjaa.

 

Tässä on kyse kuitenkin jo täysi-ikäisistä, toivottavasti oman toiveensa mukaisiin opintoihin pyrkivistä nuorista aikuisista, joiden itsenäinen elämä on aluillaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap: Yövyin tuttujen nurkissa.

Sinulla oli helikopterituttuja, jotka pitivät huolta, ettei tarvinnut hotelliin mennä. :D Kyllä sinulla nyt on oikeus arvostella muiden ratkaisuja. 

Luuletko, että kaikilla muilla oli samanlainen mahdollisuus?

Sain perheeltäni rahaa pääsykokeita varten ja olin ollut itsekin pitkin kevättä töissä, mutta ikimaailmassa minulla ei olisi ollut varaa majoittua hotellissa tuota aikaa, eikä helposti yhtäkään yötä. Jos jollakulla toisella oli, ei kyllä siitä huudellut. 

 

Nuoret itse pyrkivät auttamaan toisiaan. Joku tunsi kommuunissa asuvia opiskelijoita, jonkun serkun soluhuone oli keväällä jo tyhjillään, jonkun perhe saattoi kutsua nuoren kaveritkin syömään. 

 

Myöhemmin opiskelijana oli ihan yleistä majoittaa

 

Netistä löytyi hyvin tietoa, muutamalla kympillä löytyi majapaikka jo alaa opiskelevan luota.  Ja sitten myöhemmin vuorostaan tyttäreni majoitti luonaan muutaman pääsykokeisiin tulijan. 

Oli kuulemma paljon mukavampaakin kuin olla yksin tai äidin kanssa hotellissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen minäkin joskus majoittanut lasteni etäisiä tuttuja toiselta paikkakunnalta, joista ei muutoin koskaan kuulu paitsi silloin kun pitäisi saada majapaikka ja ruoka pääsykokeita varten. No, se on järjestynyt, mutta sen koommin heistä ei ole kuulunutkaan ja poistutaan kiitosta sanomatta. 

 

Mä en ole voinut. Vuosien varrella on näitä tutun tuttuja soitellut ja kysynyt voiko meidän Maija tulla. Maijaa en ole ikinä edes nähnyt. Yhdestä äidistä en meinannut päästä eroon, kun en ollut paikkakunnalla ja asunto oli tyhjä.

Laitteli tekstiviestejä pyysi soittamaan. 5 h myöhemmin soitti ja kysyi enkö saanut viestiä. Missä vara-avaimet ovat, kyllä se Maija pärjää yksinkin. 

Nyt asun kaukana keskustassa ja viime kesänä pyydettiin majoitusta viikoksi. Vastasin suoraan ei käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laittelemaan nuorelle aikuiselle välipalat ja huolehtimaan, että herää ajoissa. Helikopterointia.

Sanoisitko samoin, jos nuorella olisi seurustelukumppani mukana "henkisenäö tukena" ja laittamassa aamiaista? Tuohon on sellaista välittämisen osoittamista, mistä tulee toiselle hyvä mieli, ja hyvällä mielellä on hyvä mennä pääsykokeeseen. Mikä siinä on, että nimenomaan vanhempi ei saisi laittaa aamiaista spessuna päivänä tehdäkseen kokeeseen valmistautuvan olon mukavaksi, mutta ilmeisesti olisi kuitenkin ok, jos kumppani tekisi niin?

Huomattavasti terveempää, jos nuorella on kumppani tai vaikka muita pyrkiviä kavereita seurana. 

 

Vanhempi voi tukea nuoren kasvutehtävää antamalla tilaa itsenäistyä.  Toki voi tehdä vaikka eväät, avustaa taloudellisesti

Mikä siinä nimenomaan on pahaa, jos mukana on perheenjäsen? Eihän tuossa ole mitään logiikkaa. Ei itsenäisyys kärsi siitä, jos joskus vietetään aikaa yhdessä, tehdään asioita yhdessä tai ollaan toisen tukena, apuna, seurana, mitä ikinä. Vai pitäisikö vanhemman vetäytyä kokonaan pois nuoren elämästä varmistaakseen, ettei tämä vain tukeudu vanhempaan missään?

Nuorena haaveilin Helsinkiin muutosta ja Haaga-Heliassa opiskelusta. Köyhän yh:n lapsena ei vain ollut varaa pääsykokeisiin joten piti jättää väliin. Haaveilin myös Briteissä opiskelusta ja Haaga-Helialla olisi ollut ollut yhteistyö brittiyliopiston kanssa ja tämä vaihtoehto kariutui myös rahanpuutteeseen. Olisin saanut opiskelupaikan Manchesterin yliopistossa mutta tämäkin kaatui rahanpuutteeseen. Opiskelin sitten turhan amk-tutkinnon Suomessa. Ihan kiva jos sattuu syntymään rikkaaseen perheeseen niin ei tarvitse huolehtia rahasta.