Yksikään suhde ei onnistu eron jälkeen
22 v avioliitossa. Kolme aikuista lasta. Hieno liitto, vaimo itsenäistyi ja lopulta ero 5 v sitten.
Pisimmät suhteet 6 ja 9 kk, perustuivat aidolle rakkaudelle, elämäntapaan liittyvät asiat hiersivät alusta saakka. Yhdelle naiselle tärkeintä lastenlasten kanssa oleminen, toinen taas ei halunnut muuttaa yhteen, toivoi vain konserteissa käyntiä. Nuorempia naisia joukossa, elämäntilanne täysin eri. Joku toivoo lapsia tai lisää lapsia, ei tule kuuloonkaan, ikisinkku taas täysin erityyppinen ihminen, aktivisteja tai muuta elämää suurempaa harrastusta, itse toivon yhdessä asumista ja läheistä kumppanuutta. Useimmat suhteet 4-8 vkoa.
Kokemuksia?
Mies 55
Kommentit (492)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinkkunnuin itse ollessani 46-vuotias kahden teinin äiti. En ollut ollenkaan varma haluaisinko enää minkäänlaista parisuhdetta, mutta sen tiesin että jos haluaisin, mulla olisi vain yksi kriteeri. Halusin rakastua, molemminpuolisesti. Itse en uskonut sellaiseen että mulla olisi joku shoppailulista jonka kanssa lähtisin ostamaan uutta puolisoa.
Moni kommentti saa mut miettimään että joskus monen muunkin kannattaisi heittää se shoppailulista menemään ja alkaa kohdata ihmisiä aidosti ja avoimin mielin.
Itse kohtasin rakkauden.
Good for you. Jokainen on vapaa toimimaan haluamallaan tavalla, kunhan ei kohtele toisia siinä sivussa väärin.
Itse olen nyt eronnut saman ikäisenä, ja todellakin aion miettiä tarkkaan, minkälaista kumppania haluan jatkossa. Enkä siis nyt tarkoita ulkosia asioita enkä am
Ja suhteeseen pitäisi mennä muutenkin aina täysin avoimin mielin. Liian usein alkaa vertailu, eksien muistelu, jopa omaan äitiin vertailu ja tämän muistelu, kumppanin kouluttaminen, jne. Jos ei omaa oikeasti UUDEN IHMISEN kokoista tyhjiötä elämässään, niin älkää menkö suhteeseen. Siitä tulee aivan käsittämättömän rumaa jälkeä, kun eksät ja anopit kummittelevat suhteessa.
Exkaunotar57v liittyy keskustekuun.
Minusta on käytetty palstalla nimityksiä: mummo, täti, harhainen, rupsahtanut, vanhus, menopaussinen.
Nyt ihmetellään 55v miehen pettymyksiä?
Miltä mies55v näyttää ulkoisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinkkunnuin itse ollessani 46-vuotias kahden teinin äiti. En ollut ollenkaan varma haluaisinko enää minkäänlaista parisuhdetta, mutta sen tiesin että jos haluaisin, mulla olisi vain yksi kriteeri. Halusin rakastua, molemminpuolisesti. Itse en uskonut sellaiseen että mulla olisi joku shoppailulista jonka kanssa lähtisin ostamaan uutta puolisoa.
Moni kommentti saa mut miettimään että joskus monen muunkin kannattaisi heittää se shoppailulista menemään ja alkaa kohdata ihmisiä aidosti ja avoimin mielin.
Itse kohtasin rakkauden.
Good for you. Jokainen on vapaa toimimaan haluamallaan tavalla, kunhan ei kohtele toisia siinä sivussa väärin.
Itse olen nyt eronnut saman ikäisenä, ja todellakin aion miettiä tarkkaan, minkälaista kumppania haluan jatkossa. Enkä siis nyt tarkoita ulkosia asioita enkä am
Ap on kuuden vuoden kuluttua 61 vuotias
Vierailija kirjoitti:
Exkaunotar57v liittyy keskustekuun.
Minusta on käytetty palstalla nimityksiä: mummo, täti, harhainen, rupsahtanut, vanhus, menopaussinen.
Nyt ihmetellään 55v miehen pettymyksiä?
Miltä mies55v näyttää ulkoisesti?
Ap vaeltaa, joten
Hoikka jäntevä kuiva tiukka naama rillit kaljupää , pukeutuu stockmannin kataloogin vaatteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Exkaunotar57v liittyy keskustekuun.
Minusta on käytetty palstalla nimityksiä: mummo, täti, harhainen, rupsahtanut, vanhus, menopaussinen.
Nyt ihmetellään 55v miehen pettymyksiä?
Miltä mies55v näyttää ulkoisesti?
Hyi kaljupää pallomaha nuorekkaasti farmariasussa
Vierailija kirjoitti:
"itse toivon yhdessä asumista ja läheistä kumppanuutta"
No se voi olla vähän haastata toive keski-ikäisellä tai vanhemmalla, koska moni ei sitä enää jaa. Itsekin, kun päälle nelikymppisenä päädyin sinkkumarkkinoille taas, niin pidin selvänä, etten enää halua asua yhdessä kenenkään kanssa, enkä semmoista perinteistä "kotileikkiä". Että kevyemmältä, kahden vapaan ja itsenäisen aikuisen yhdessäolon pohjalta, vain haluaisin suhteen. Minusta se oli vähän niin, että tarve sille kiinteämmällä yhdessäololle oli aikoinaan lasten takia, mutta kun lapsia ei ole enää tarkoitus hankkia, ei ole tarvetta perustaa sellaista kotia yhdessä.
Tämä! Olen nelikymppinen lapseton nainen ja parisuhteessa samanikäisen miehen kanssa, jolla on kouluikäinen lapsi. Mies asuu lapsen kanssa vuoroviikoin, ja vietämme aikaa yhdessä ja erikseen. Kun olemme kolmistaan teemme normaaleja lapsiperhejuttuja ja kun lapsi on äidillään, teemme pariskuntajuttuja. Meillä tämä toimii todella hyvin, kun saamme kumpikin omaa aikaa ja meillä on yhteisen tekemisen ja olemisen lisäksi omia harrastuksia, ystäviä ja menoja. Ainakaan nyt ei tunnu siltä, että haluaisin muuttaa yhteen miehen ja lapsen kanssa, niin paljon kuin molemmista tykkäänkin ja haluan heidän olevan osa elämääni ja tulevaisuuttani. Minulle on tärkeää, että minulla on oma koti ja mahdollisuus päättää omasta arjestani. En näe tämän muuttuvan silloinkaan, kun lapsi muuttaa omilleen.
Jeesua tässä
Avioliitto on ikuinen.
Elät nyt ap synnissä ja harrastat seksiä avioliiton ulkopuolella.
Kutsut itseäsi uskovaiseksi.
Mitä jos oopperan ja seksin sijaan kävisit kirkossa ja lukisit raamattua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap lisää...
Sen verran paljastan, että teen itsenäistä työtä yliopistolla ja lisäksi konsulttina eli jonkinlainen monipaikkaisuus on työss pakollista. Asun kahdella eri paikkakunnalla. Kumppani ei varmasti voi liikkua koko ajan, paitsi jos etätyö mahdollistaa.
Tapailujen joukossa on matalapalkka-aloilla toimivia naisia. En ole materialisti sanan perimmäisessä tarkoituksessa, mutta elämäntyyleissä voi olla valtava ero. Itselleni oopperaliput ovat arkea, jollekin toiselle ihan vstenmielinen ajatus.Vakavassa suhteessa toivon samankaltaisuutta eli jokin akateeminen, itsenäistä työtä tekevä nainen olisi ihanne. Keskusteluja teekupin ääressä myös akateemisista aiheista olisi toiveena. Olen avoimin mielin halunnut tutustua, mutta nopeasti sitä tulee käsitys, ollaanko lainkaan samalla aaltopituudella. Pari sopivaa on löytynyt pidempään suhteeseen, mutta molemmat jättivät minut.
Ap tässä
Unohdit seksin
En juo, enkä juhli
Runkkaan ja tykkään nussia
Haluaisin myös puhua jeesuksesta.
Ap on vanha
55v on kohta 60v
Ap tykkää nussia
Ap tykkää jeesukseata
Ap haluaa keskustella akateemisesti
Ap, täällä on useita erittäin asiallisia ja viisaita kommentteja. Lue ne ajatuksella.
Olen 49v nainen, eronnut 3 vuotta sitten. Eron jälkeen olen suorastaan nauttinut itsenäisestä elämästäni. En ole edes miettinyt deittailua. Aika on kulunut urheillessa, koiraharrastuksissa, tyttären kanssa aikaa viettäessä ja tietysti töissä.
Jos kuvittelen että aloittaisin suhteen jonkun kanssa, edellyttäisin häneltä samankaltaista itsenäistä elämää töiden, harrastusten ja vaikkapa omien lasten parissa. Ehdottomasti omissa kodeissa asuen.
Naisen elämässä ne parhaat vuodet ovat ruuhkavuosien jälkeen, lasten lennettyä pesästä. Monelle naiselle on aivan mahdoton paikka lähteä rakentamaan uutta kotia minkäänlaisen miehen kanssa siinä iässä .
Sanotaan nyt vaikka niin että keski-ikäinen nainen harvoin tarvitsee miestä mihinkään. Toisinsanoen mies pitäisi haluta. Jotta haluaisi miehen, pitäisi tietää mitä on tosiaan tarjolla. Introvertti eli sisäänpäinkääntynyt kumppani, joka ei nauti toisten ihmisten parissa olemisesta. Eikä varsinkaan sinun lastesi elämässä olemisesta, sensijaan omat 3 lasta ovat hänelle prioriteeteissa. Kumppani joka ylenkatsoo ääneen matalapalkkaisia eli naisvaltaisia aloja? Omahyväistä, koska iän tai sairauden tullen sinua pitää elossa naiset. Ylenkatsoo valintaasi tatuoida omaan ihoosi sinulle tärkeä kuva. Haluaa rakentaa hirsitalon - melkoisen epärealistista touhua varsin monelle 55-vuotiaalle. Sulauttaa rahat kanssasi. Edellyttää jonkinlaista kristillistä vakaumusta. Red flag, red flag, red flag kerta toisensa jälkeen.
Ap toivon sinulle iloisia sinkkupäiviä!
Älä lannistu.
Kyllä niitä pesänrakentajanaisiakin on keski-iällä. Tällä palstalla pyörii yksinäiset, sinkut, mt ongelmaiset, nepsyt, introvertti tms frii kit.
Moni nainen olisi otettu jos löytää miehen jolla perinteiset arvot eteenkin jos mies on muuten kunnollinen, mukava ja huomioiva. Odota vaan kun saat jonkun ihastumaan itseesi, niin kohta et siitä eroon pääse.
Jos päädyt siihen keskusteluun että haluat perinteisen yhteiselon päivittäin ja saman katon alla asumista, niin tilannetta saattaa myös lievittää se että sanoisit ettet tarvitse palvelijaa vaan elämänkumppanin. (Jos näin oikeasti on). Moni nainen on passannut ja palvellut lapsiaan ja miestään 20v, he tuskin haluavat enää erottuaan siihen samaan loukkuun.
Toisaalta sinkkunaiset eivät ole ikinä halunneetkaan muiden passaajaksi, joten heiltä nyt vähiten sitä voit odottaa (edellyttää). Joten pelaa korttisi oikein.
Jos taas todellisuudessa olet etsimässä passaajaa, palvelijaa, kodinhoitajaa, niin sekin on hyvä jotenkin nätisti ilmoittaa. Ehkä joku kodin hengetär on jossain vielä vapaana.
Vierailija kirjoitti:
Älä lannistu.
Kyllä niitä pesänrakentajanaisiakin on keski-iällä. Tällä palstalla pyörii yksinäiset, sinkut, mt ongelmaiset, nepsyt, introvertti tms frii kit.
Moni nainen olisi otettu jos löytää miehen jolla perinteiset arvot eteenkin jos mies on muuten kunnollinen, mukava ja huomioiva. Odota vaan kun saat jonkun ihastumaan itseesi, niin kohta et siitä eroon pääse.
Jos päädyt siihen keskusteluun että haluat perinteisen yhteiselon päivittäin ja saman katon alla asumista, niin tilannetta saattaa myös lievittää se että sanoisit ettet tarvitse palvelijaa vaan elämänkumppanin. (Jos näin oikeasti on). Moni nainen on passannut ja palvellut lapsiaan ja miestään 20v, he tuskin haluavat enää erottuaan siihen samaan loukkuun.
Toisaalta sinkkunaiset eivät ole ikinä halunneetkaan muiden passaajaksi, joten heiltä nyt vähiten sitä voit odottaa (edellyttää). Joten pelaa korttisi oikein.
Jos t
Miksi vastailet itsellesi ap?
Ap onko sulla paksu lompakko?
60 vuotias ei saa laadukasta seksiä kuin rahalla.
Muista aina rukoilla kun käyt maksullisissa.
Vierailija kirjoitti:
AP vielä:
Lisää lapsia, poissuljettu vaihtoehto. Tämän pohdinnana kävin eron jälkeen perusteellisesti, koska perheenlisäystä toivovia tuli tapailtua. Olin jo alunalkaen kielteisellä kannalla, mutta ehdoton kanta muodostui pian. Ei enää lapsia.
Vaikea sulattaa mahdollisen uuden puolisonkaan lapsia/lapsenlapsia. Ei vain tunnu siltä, että jaksaisin.
Minulla oli lapsettomaan lähes ikäiseeni naiseen paras suhde eron jälkeen.
Täällä suunnilleen etsimäsi kaltainen nainen: muutaman vuoden kuluttua 50-vuotias, kultturelli, lapseton, haluan asua kumppanin kanssa yhdessä ja nauttia rauhallisesta kotona olosta, haaveilen yhteisestä hieman isommasta rakennus- tai remonttiprojektista (tosin hirsitaloa en halua), minulle ei olisi ongelma että kumppani on välillä työn takia toisessa kaupungissa, olen akateemisesti valveutunut ja keskustelen sujuvasti lähes mistä tahansa aiheesta kunhan toinen on aluksi valmis auttamaan minut kärryille jos aihe on entuudestaan minulle vieras. Elän terveellisesti ja pidän hyvää huolta myös psyykkisestä hyvinvoinnistani.
En kuitenkaan halua miestä, jolla on lapsia. Olen introvertti enkä siedä ajatusta siitä että itselleni vieraat ihmiset voivat tulla kotiini - ja "vieraalla" tarkoitan ketä tahansa sellaista ihmistä, johon minulla ei ole intiimiä rakkaussuhdetta. Yksityisyyteni piiri käsittää vain kaksi ihmistä: minut ja kumppanini.
Se, että et selvästikään mieti asiaa sen naisen näkökulmasta, jonka haluaisit kumppaniksi, tuntuu ikävältä ja kylmäkiskoiselta. Jos miettisit, sinulle olisi varmasti itsestäänselvyys että siinä missä itse et toivo kumppanillasi olevan lapsia, sama pätee yhtälailla toiseenkin suuntaan. Kirjoituksistasi välittyy sellainen kuva, että vaikka minä olisin kiinnostunut sinun töistäsi ja tutkimusaiheistasi, en luultavasti saisi vastaavaa kiinnostusta sinulta takaisin. Aihe on sinulle hyvin todennäköisesti vieras ja siihen perehtyminen vaatisi kunnollista kognitiivista panostamista jotta pääsisit tasolle, jossa kanssasi keskusteleminen tuntuisi itselleni mielekkäältä. Ne kerrat kun olen kohdannut riittävän paneutuvaa asennetta miehen taholta, kyseinen mies on ollut lapseton. Miehet, joilla on lapsia, suuntaavat tämän tyyppisen panostamisen ja huomion niihin lapsiinsa - kuten heidän tietysti kuuluukin tehdä.
Minulle näyttäisi olevan elämässäsi lähinnä jonkinlaisen täytekappaleen rooli tarjolla. Paljon mieluummin elän yksin kuin ns. paperilla yhdessä jonkun kanssa, joka kuitenkin jättää minut henkisesti yksin suhteessamme, vaikka odottaa minulta panostamista ja osallistumista omaan elämäänsä. Vielä hankalammaksi tilanne muuttui kun luin että haluat vielä naimisiinkin. Itseni lukitseminen jo valmiiksi epäilyttävältä tuntuvaan tilanteeseen loppuelämäksi ei tunnu vähääkään houkuttelevalta.
Vierailija kirjoitti:
Ap, täällä on useita erittäin asiallisia ja viisaita kommentteja. Lue ne ajatuksella.
Olen 49v nainen, eronnut 3 vuotta sitten. Eron jälkeen olen suorastaan nauttinut itsenäisestä elämästäni. En ole edes miettinyt deittailua. Aika on kulunut urheillessa, koiraharrastuksissa, tyttären kanssa aikaa viettäessä ja tietysti töissä.
Jos kuvittelen että aloittaisin suhteen jonkun kanssa, edellyttäisin häneltä samankaltaista itsenäistä elämää töiden, harrastusten ja vaikkapa omien lasten parissa. Ehdottomasti omissa kodeissa asuen.
Naisen elämässä ne parhaat vuodet ovat ruuhkavuosien jälkeen, lasten lennettyä pesästä. Monelle naiselle on aivan mahdoton paikka lähteä rakentamaan uutta kotia minkäänlaisen miehen kanssa siinä iässä .
Sanotaan nyt vaikka niin että keski-ikäinen nainen harvoin tarvitsee miestä mihinkään. Toisinsanoen mies pitäisi haluta. Jotta haluaisi miehen, pitäisi tietää mitä on to
Tämä on niin totta. En halua miestä taakakseni, kitiseväksi riippakiveksi joka vaatii kuin pikkulapsi huomioita ja paijaamista. En halua sotkevaa mieslasta enkä kuorsaavaa kuolaajaa. En halua besserwisseriä enkä väkivaltaista. En alkoholistia enkä itsekästä kuspäätä. Aika harvassa ovat täyspäiset miehet, joten minä ja moni muukin on päättänyt pysyä eron jälkeen sinkkuna ja nauttia elämästä ilman em. "iloja". Miehet, skarpatkaa nyt vähän ja ap:lle myös tiedoksi että naiset ovat omia yksilöitä eivätkä mikään jatke itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Jeesua tässä
Avioliitto on ikuinen.
Elät nyt ap synnissä ja harrastat seksiä avioliiton ulkopuolella.
Kutsut itseäsi uskovaiseksi.
Mitä jos oopperan ja seksin sijaan kävisit kirkossa ja lukisit raamattua?
Miksi ap ei etsi naista seurakunnastaan????
Vierailija kirjoitti:
Ap on vanha
55v on kohta 60v
Ap tykkää nussia
Ap tykkää jeesukseata
Ap haluaa keskustella akateemisesti
Mikä näistä lauseista on valhe?
Vierailija kirjoitti:
Älä lannistu.
Kyllä niitä pesänrakentajanaisiakin on keski-iällä. Tällä palstalla pyörii yksinäiset, sinkut, mt ongelmaiset, nepsyt, introvertti tms frii kit.
Moni nainen olisi otettu jos löytää miehen jolla perinteiset arvot eteenkin jos mies on muuten kunnollinen, mukava ja huomioiva. Odota vaan kun saat jonkun ihastumaan itseesi, niin kohta et siitä eroon pääse.
Jos päädyt siihen keskusteluun että haluat perinteisen yhteiselon päivittäin ja saman katon alla asumista, niin tilannetta saattaa myös lievittää se että sanoisit ettet tarvitse palvelijaa vaan elämänkumppanin. (Jos näin oikeasti on). Moni nainen on passannut ja palvellut lapsiaan ja miestään 20v, he tuskin haluavat enää erottuaan siihen samaan loukkuun.
Toisaalta sinkkunaiset eivät ole ikinä halunneetkaan muiden passaajaksi, joten heiltä nyt vähiten sitä voit odottaa (edellyttää). Joten pelaa korttisi oikein.
Jos t
Jos naisella on perinteiset arvot, hänellä on yleensä nelikymppisenä myös lapsia. Mutta ap ei halua naista jolla on lapsia, vaikka hänellä on itselläänkin lapsia. Tällaisia itsekkäitä isämiehiä on Tinder tulvillaan.
t. Vela-nainen, jonka liiveihin nämä pyrkivät jatkuvasti
Jeps, miehiä alkavat kiinnostamaan jopa lapsenlapset kun kunto alkaa heikkenemään.
Elämä eletään itselle itsekkäästi hurvitellen ja naisille soittelu alkaa kun tarvitaan ilmaishoitajaa.