Yksikään suhde ei onnistu eron jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Ap jälleen...

Pohjimmiltaan eron syy oli, että olimme liian erilaisia. Nuorena sitä sivuutti nuo ja hieno liitto olikin, lasten aikuistuttua kaksi vierasta ihmistä. Eri toiveet. En olisi itse eronnut, kaikesta huolimatta valitsisin hänet uudelleen.

 

Tämä on outo. Liian erilaisia, kaksi vierasta ihmistä, eri toiveet ja siltikin olisit roikkunut kiinni. Läheisriippuvuus?

Hei lopettakaa nyt tämä ap:n kiusaaminen.

Itse olen ollut mieheni kanssa naimisissa jo 23 vuotta, ihan sieltä nuoruudestamme. Kaksi lasta kasvatettu ja kuopus muutti juuri omilleen.

Niin kyllä se "työtä" ja keskustelua on vaatinut, että näillä vuosilla on pysynyt hyvä keskusteluyhteys, sängyssä sujuu ja on edelleen kiva viettää aikaa yhdessä. Yleensä se vaatii myös sen, että molemmat tulevat vähän vastaan. Oma mieheni viihtyy myös illat sohvalla, mutta niin minäkin. Molemmilla on omat harrastukset ja sitten on ne yhteiset puuhat.

Niin mulle ei tulisi mieleenikään jättää tuota omaa miestäni sen takia, että viihtyy kotona ja pitää rauhallisesta arjesta. Ei se tee miehestä mitenkään huonompaa. Päinvastoin!

Tsemppiä ap, löydät ehkä vielä jonkun kivan naisen, joka pitää sellaisesta elämästä kuin sinäkin. :) Ja ex-vaimo tietää varmasti ottaneensa riskin uuden miehen kanssa ja elää sen kanssa, että oma perhe on nyt pysyvästi rikottu.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä vielä...

Yhteinen koti olisi se juttu, hirsitalo nyt lonkalta heitettynä. Arvostan ekologisuutta. Ei muuttoa kummankaan taloon. Ehkä jopa talviasuttava mökki olisi asumismuoto, lisäksi voisi olla kaupunkikämppä.

Olen perhekeskeinen. Introvertti. Luen, kirjoitan, myös työkseni. En viihdy tilaisuuksissa. En golfaa, en juuri matkustele. En syö ulkona. Laitan itse ruuan, leivon vähemmän mutta olen jo avioliitossa huolehtinut ruuat. Arvostan hyvää ruokaa, en juo. Kulttuuria monipuolisesti. Hengellisyyttä jkv, Santiago de Compostelan vaelluksella käyty pari kertaa.

En odota passaamista. Terveessä parisuhteessa kumpikin haluaa palvella toista, en puhu kotitöistä. Minua voi ilahduttaa hyvällä teekupilla ja omalla ajalla. Nautin siitä, että ollaan yhdessä, mutta kumpikin puuhailee omia juttujaan.

Lapseton 50 v kultturelli nainen olisi ihanne. Harvinaisia. 

Aika moni viisikymppinen on siinä mielessä "lapseton", että lapset ovat jo aikuisia. Isovanhemmuuteen voi olla vielä aikaa, jos sellaista edes on näköpiirissä, eli voi elää hyvinkin vapaasti pitkän perhekeskeisen ajan jälkeen. Joku kokee tämän vaiheen niin, että haluaa elää kuin parikymppinen ja liihottaa pitkin kyliä, joku taas nauttii siitä, että saa rauhassa keskittyä kirjaan ja teehen ja siihen kumppaniin, jos sellainen vielä on pysynyt kyydissä. Itse elän juuri nyt "lapsetonta" arkea, koska lapseni ovat jo aikuisia tai hyvin lähellä sitä, eivätkä eron myötä asu kanssani.

Silti minulle olisi red flag, jos uusi kumppani olisi jotenkin mustasukkainen aikuisista lapsistani. Heidän tarpeet ovat edelleen tärkeimpiä, joten toki rientäisin auttamaan, jos sellainen tilanne tulisi. Näemme myös usein, viikottain, vaikka he eivät asu kanssani.

N46

Vierailija kirjoitti:

Ap lisää...

Sen verran paljastan, että teen itsenäistä työtä yliopistolla ja lisäksi konsulttina eli jonkinlainen monipaikkaisuus on työss pakollista. Asun kahdella eri paikkakunnalla. Kumppani ei varmasti voi liikkua koko ajan, paitsi jos etätyö mahdollistaa.

Tapailujen joukossa on matalapalkka-aloilla toimivia naisia. En ole materialisti sanan perimmäisessä tarkoituksessa, mutta elämäntyyleissä voi olla valtava ero. Itselleni oopperaliput ovat arkea, jollekin toiselle ihan vstenmielinen ajatus.Vakavassa suhteessa toivon samankaltaisuutta eli jokin akateeminen, itsenäistä työtä tekevä nainen olisi ihanne. Keskusteluja teekupin ääressä myös akateemisista aiheista olisi toiveena. Olen avoimin mielin halunnut tutustua, mutta nopeasti sitä tulee käsitys, ollaanko lainkaan samalla aaltopituudella. Pari sopivaa on löytynyt pidempään suhteeseen, mutta molemmat jättivät minut.

Miksi et etsi kumppani niistä piireistä joissa liikut? Olen aika pitkälti sellainen nainen, jota kuvaat toiveenasi, tutkija, taiteilija, ekologisuuskin kiinnostaa, puutarha ja rakentaminen, ooppera jne, mutta itselleni ei tulisi mieleenkään etsiä kumppania mistään deittisovelluksista, koska todennäköisyys löytää olisi hyvin pieni. 

No, mä kyllä halusin juuri tuollaisen elämän kuin ap, ja niin halusi miehenikin. Hän oli tavatessamme 53 ja minä 48. Meillä on vielä alaikäisiä lapsiakin kummallakin edellisestä liitosta, ja ihanasti menee. Koita jaksaa etsiä, kyllä se siitä.

Kulturellin, itsenäisen naisen arvio:

Jos olisin voit vielä lapseton, koulutettu, itsenäinen nainen, en haluaisi enää miestä jolla on lapsia.

Minulla kuitenkin on lapsia, joten haluan myös miehen, jolla on lapsia, ja joka ymmärtää, että lapset tulevat minulle aina ensimmäisinä.

 Kun lapseni olivat alaikäisiä, olisin voinut muuttaa yhteen vain miehen kanssa, joka olisi ollut heille isäpuolen asemassa, vienyt harrastamaan ym.

Koska he ovat nyt jo aikuisia ja muuttaneet pois kotoa, nautin nyt vuodokymmenien jälkeen omasta, siististä kodista, jossa asun ja nukun ja harrastan niin kuin haluan, ilman, että palvelen muita.

Koska olen itsenäinen ja akateeminen, minulla on siihen varaa, en tarvitse miestä näihin taloudellisiin asioihin. Vain seuraksi ja harrastamaan.

Minun talonrakennusvuosikymmenet on ohi. Nyt haluan pitää huolen, että lasteni perintö on turvassa, en aio enää koskaan naimisiin, ja haluan että lapsilleni on kotiini aina omat avaimet ja oma huone, jossa tarvittaessa asua vaikka koko kesä.

Tältä pohjalta en näkisi tulevaisuutta miehen kanssa, jolla olisi kovasti toive vielä rakentaa yhdessä ja muuttaa yhteen. En halua enää yhdistää rahoja kenenkään kanssa, enkä perustaa kotia, joka ei olisi lasteni koti. Ydinperhettä luonnollisesti ei enää tule, koska olen eronnut ja on jo lapset.

Vierailija kirjoitti:

Ap lisää...

Sen verran paljastan, että teen itsenäistä työtä yliopistolla ja lisäksi konsulttina eli jonkinlainen monipaikkaisuus on työss pakollista. Asun kahdella eri paikkakunnalla. Kumppani ei varmasti voi liikkua koko ajan, paitsi jos etätyö mahdollistaa.

Tapailujen joukossa on matalapalkka-aloilla toimivia naisia. En ole materialisti sanan perimmäisessä tarkoituksessa, mutta elämäntyyleissä voi olla valtava ero. Itselleni oopperaliput ovat arkea, jollekin toiselle ihan vstenmielinen ajatus.Vakavassa suhteessa toivon samankaltaisuutta eli jokin akateeminen, itsenäistä työtä tekevä nainen olisi ihanne. Keskusteluja teekupin ääressä myös akateemisista aiheista olisi toiveena. Olen avoimin mielin halunnut tutustua, mutta nopeasti sitä tulee käsitys, ollaanko lainkaan samalla aaltopituudella. Pari sopivaa on löytynyt pidempään suhteeseen, mutta molemmat jättivät minut.

En usko näin akateemisena naisena löytäväni kumppania deittiapeista. Varmaan siellä muutamia kriteereihini osuvia voisi olla (jos kerran ap on ollut), mutta todennäköisyys kohdata on todella pieni, kun päätöksiä tehdään parin kuvan perusteella. Ehkä itse yrittäisin tavata sopivien harrastusten parissa esim. kirjamessuilla tai joogassa tai sitten työkuvioiden kautta. Silloin tietäisi, että on ainakin jotain yhteistä.

N46

Vierailija kirjoitti:

Hei lopettakaa nyt tämä ap:n kiusaaminen.

Itse olen ollut mieheni kanssa naimisissa jo 23 vuotta, ihan sieltä nuoruudestamme. Kaksi lasta kasvatettu ja kuopus muutti juuri omilleen.

Niin kyllä se "työtä" ja keskustelua on vaatinut, että näillä vuosilla on pysynyt hyvä keskusteluyhteys, sängyssä sujuu ja on edelleen kiva viettää aikaa yhdessä. Yleensä se vaatii myös sen, että molemmat tulevat vähän vastaan. Oma mieheni viihtyy myös illat sohvalla, mutta niin minäkin. Molemmilla on omat harrastukset ja sitten on ne yhteiset puuhat.

Niin mulle ei tulisi mieleenikään jättää tuota omaa miestäni sen takia, että viihtyy kotona ja pitää rauhallisesta arjesta. Ei se tee miehestä mitenkään huonompaa. Päinvastoin!

Tsemppiä ap, löydät ehkä vielä jonkun kivan naisen, joka pitää sellaisesta elämästä kuin sinäkin. :) Ja ex-vaimo tietää varmasti ottaneensa riskin uuden miehen kanssa ja elää sen kanssa, että o

Ja eronneet muijat alapeukuttaa, vaikka tietävät että se uusikin mies käy arkiseksi ajan kanssa. 

Ap tässä taas..

Kiitoksia, olipa mielenkiintoisia näkökulmia. Osa sellaisia, että ei olisi tullut edes mieleen.

Tapaan kyllä runsaasti ihmisiä työn kautta. Kiinnostavia naisia olen tavannut, valitettavasti vaikuttavat olevat tukevasti varattuja. Voisin ehkä elävässä elämässä pitää silmiä auki. Deittiapit ovat olleet helppo tapa päästä eron jälkeen liikkeelle. Nyt pian jo 6 vuotta sovelluksissa suhteet pois lukien. Pettymyksiähän suurin osa sovelluksista löytyneistä suhteen aluista on ollut. Sovelluksissa tietää, että varmasti etsivät suhdetta. Tai välillä tuntuu, että jotkut siellä viettävät aikaa vuodesta toiseen...

Varsinkin eron jälkeen Tinder tuntui karkkikaupalta. Se tuntuu myös tänä aikana muuttuneen.

Kyllähän itseäkin huvittaa jotkut alkuaikojen treffit eron jälkeen. Tatuoitu yh-äiti oli todella täysin elämäntilanteessa kuin itse olen. Sitä vaan oli jokin yksin jäämisen pelko, piti tavata mahdollisimman paljon naisia, nyt olen muuttunut valikoivammaksi. Oli vaikea tunnistaa sopivia, oli erilaista kuin silloin nuorena.

En olisi mustasukkainen aikuisista lapsista. Minua ei vaan rehellisesti kiinnostaisi heidän elämä tarpeeksi. En haluaisi vieraita ihmisiä kotiin pyörimään. Uusperheen muodostamiseen on korkea kynnys.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä vielä...

Yhteinen koti olisi se juttu, hirsitalo nyt lonkalta heitettynä. Arvostan ekologisuutta. Ei muuttoa kummankaan taloon. Ehkä jopa talviasuttava mökki olisi asumismuoto, lisäksi voisi olla kaupunkikämppä.

Olen perhekeskeinen. Introvertti. Luen, kirjoitan, myös työkseni. En viihdy tilaisuuksissa. En golfaa, en juuri matkustele. En syö ulkona. Laitan itse ruuan, leivon vähemmän mutta olen jo avioliitossa huolehtinut ruuat. Arvostan hyvää ruokaa, en juo. Kulttuuria monipuolisesti. Hengellisyyttä jkv, Santiago de Compostelan vaelluksella käyty pari kertaa.

En odota passaamista. Terveessä parisuhteessa kumpikin haluaa palvella toista, en puhu kotitöistä. Minua voi ilahduttaa hyvällä teekupilla ja omalla ajalla. Nautin siitä, että ollaan yhdessä, mutta kumpikin puuhailee omia juttujaan.

Lapseton 50 v kultturelli nainen olisi ihanne. Harvinaisia. 

Meissä on paljon samaa, mutta minulla on 3 aikuista lasta. Asumismuoto haaveet eivät kohtaa meillä. 

N49

Ap unohti vielä tärkeimmän:

Avioliitto, kirkkohäät on toiveena. Ei avoliitto. Olen ev lut, en tiukkapipo, mutta arvomaailma sinne päin kallellaan (ehkä körtti enemmän).

Vierailija kirjoitti:

Ap unohti vielä tärkeimmän:

Avioliitto, kirkkohäät on toiveena. Ei avoliitto. Olen ev lut, en tiukkapipo, mutta arvomaailma sinne päin kallellaan (ehkä körtti enemmän).

Sinulla saa ja pitää olla tämä toive, jos se on sinulle tärkeä asia. Voisin kuvitella, että avioliitto on yksi tärkeimmistä, jos kristillinen arvomaailma on oma juttusi. Varmaankaan kovin moni toisella kierroksella oleva ei tätä halua, mutta ethän tarvitsekaan montaa, vain sen yhden.

Ehkä kannattaa ihan kirjoittaa ylös ne sinun toiveesi ja vielä lopuksi listata ne tärkeimmästä vähiten tärkeään. Sitten listaa, mitä sinä voisit kumppanille antaa. Kuvaile sitten vielä ihanne-elämääsi ja pohdi myös siinä, mitkä ovat niitä luovuttamattomia asioita ja mistä voisit joustaa, jos muuten asiat olisivat kohdillaan. Mutta pidä ne tärkeimmät, että saat sellaisen loppuelämän kuin haluat.

Ehkä kohtaat vielä sen fiksun naisen, joka on tehnyt itsensä kohdalla saman työn ja on valmis sinne uuteen yhteiseen taloon.

N46

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä taas..

 

Kiitoksia, olipa mielenkiintoisia näkökulmia. Osa sellaisia, että ei olisi tullut edes mieleen.

Tapaan kyllä runsaasti ihmisiä työn kautta. Kiinnostavia naisia olen tavannut, valitettavasti vaikuttavat olevat tukevasti varattuja. Voisin ehkä elävässä elämässä pitää silmiä auki. Deittiapit ovat olleet helppo tapa päästä eron jälkeen liikkeelle. Nyt pian jo 6 vuotta sovelluksissa suhteet pois lukien. Pettymyksiähän suurin osa sovelluksista löytyneistä suhteen aluista on ollut. Sovelluksissa tietää, että varmasti etsivät suhdetta. Tai välillä tuntuu, että jotkut siellä viettävät aikaa vuodesta toiseen...

Varsinkin eron jälkeen Tinder tuntui karkkikaupalta. Se tuntuu myös tänä aikana muuttuneen.

Kyllähän itseäkin huvittaa jotkut alkuaikojen treffit eron jälkeen. Tatuoitu yh-äiti oli todella täysin elämäntilanteessa kuin itse olen. Sitä vaan oli jokin yksin jäämisen

Hyvä, että tunnistat rehellisesti, mitä haluat. Sinua ei tarvitse kiinnostaa niin paljon kumppanin aikuisten lasten asiat, jos ette asu yhdessä. Olet ehkä ollut vähän vanhoilla oletuksilla. Jos teillä on omat asunnot, voit aivan hyvin asua hirsimökillä. Voitte viettää vaikka joka ikisen päivän samassa sängyssä, joko hänen tai sinun, ei siihen yhdessä omistettua sänkyä tarvita.

Jos sinua ei kiinnosta hänen lasten asiat, pitää varautua siihen, että hän näkee heitä sitten omalla ajallaan. Mutta olethan sinäkin matkoilla ja töissä. Ei hänen tarvitse vahtia sinun mökkiä sillä välin.

Oletan että sinäkin näet sinun lapsiasi, näkisit heitä sitten pääosin ilman tätä kaveria, jos teidän ei kuulu kauheasti olla kiinnostuneita toistenne lapsista.

Jos et halua, että ihmisillä on avain sinun kotiin, se rajoittaa tosi paljon, voitko jakaa kotia jonkun kanssa. Hän voi haluta antaa avaimet kotiinsa lapselleen tms. Mutta jos hänellä on oma koti ja sinulla oma, kaikki on paljon helpompaa.

Minun silmään pisti että olet ollut aika kiireinen. Hirveä määrä lyhyitä suhteita muutamassa vuodessa. Nyt jarrua päälle mies. Ei se muna homehdu vaikka hetken olisi housussa. Tutustu rauhassa itseesi ja siihen kuka eron jälkeen aikuisena miehenä olet. Sitten ymmärrät paremmin mitä kumppanilta toivot. Älä heti painosta suhteella. Katsele ja tutustu rauhassa. Ei ihmissuhdetta voi ajaa kiin käärmettä pyssyyn.

Ap komppaa (n:o 54). Ei tosiaan ole ollut kuin ehkä 2-4 pätkiä ilman jonkinlaista tapailusuhdetta. Aluksi se jäi päälle, kun piti Tinder-deittailla

Kannattaa miettiä ovatko omat toiveet miten realistisia toisen osapuolen kannalta. Kumppanilla ei saisi olla lapsia, mutta omat lapset perheineen kuitenkin vierailisivat siellä yhteisessä kodissa? Kuvailemasi kaltainen hyvässä ammatissa oleva nainen on luultavasti varakas, haluaako hän rakentaa talon, jossa on tilat sinun lastesi vapaa-ajanvietolle? Entäpä avioliitto, kaipa sinulle sopii avioehto? Kuvailemasi ammattiyhdistelmä ei yleensä kerrytä isoa varallisuutta, joten naiselle voi tulla mieleen, että voit haluta hyötyä hänestä taloudellisesti. 

Mieti toiveitasi naisen näkökulmasta. Minun korvaani kuulostaa, ettet ole hirveästi ajatellut toisen osapuolen kannalta juuri mitään, vaan haluat vain jonkun palasen omaan palapeliisi. Ihmissuhteet eivät toimi niin.

Varmasti vanhemmiten eläkeiässä voi tulla mieleen yhteenmuutto, kun ei enää jaksa veivata kahden kodin väliä. Helpompaa, että se toinen on valmiiksi samassa paikassa.

AP korjaa: 2-4 viikon pätkiä ilman suhdetta

Tämä voi olla suurin syy miksi ei ole onnistunut. Avioliitto tarkoittaa, että jaatte kaiken. Sekä kodin että myös ne lapset. Jos karsit pois lapselliset, sinulle jää lapsettomat. Ne lapsettomat, jotka ovat sitä vapaaehtoisesti, eivät halua myöskään sinun lapsia. Ne, jotka haluaisivat lapsia, haluaisivat niitä nyt sinun kanssa. Niitähän sinä et halua. Jäljelle jää ehkä ne, joille riittää sinä ja sinun lapset, ilman että hän saa omia. Olet rajannut joukkoa todella paljon. Akateeminen, kultturelli, kristitty, lapseton nainen, joka ei saa enää lapsia, mutta hänelle käy että sinulla on kolme.

Ap täydentää..

Tekniikan alan tutkinto taustalla, työura monipuolinen, mahdollistaa nykyisen taloudellisen riippumattomuuden. Teen siis tiiviisti töitä, en ole jäämässä laakereille lepäämään. En ole enää kansainvälisissä suuryrityksissä vaan yrittäjäpohjalta työtä.

Talous ei ole ongelma. En kuitenkaan halua elättää toisen lapsikatrasta. Avioehdosta en osaa sanoa tässä vaiheessa. Vaimon kanssa ei ollut, mitään riitoja ei ollut. Ostin hänet ulos talostani ongelmitta, hänen toiveestaan.