Yksikään suhde ei onnistu eron jälkeen

Vasta vuosi sitten erottu, joten en ole vielä mikään varsinainen kokemusasiantuntija. Pari 5-kymppistä tapailunaista on ollut. Kummallakin oli vielä kotona asuvia teinejä ja kumpikin juttu kaatui naisen jatkuvaan suorittamiseen ja kiireeseen. En halua muuttaa nopeasti yhteen, enkä olla yhdessä 24/7, mutta jos minulle suodaan yksi tapaaminen viikossa tai kahdessa, niin ei sellainenkaan mikään parisuhde ole.

Notes to myself:

1) Unohda monta vuotta sinkkuna olleet. Eivät he enää halua tinkiä "omasta ajastaan".

2) Unohda yksinhuoltajat. Lapset ovat aina naiselle tärkeimpiä, vaikka olisivat jo aikuisia ja olleet vuosia poissa kotoa. Mies on heille kuin arkipyhä, juttu joka on ihan ok kerran kuukaudessa annosteltuna.

3) Unohda ne, joille työ on lasten jälkeen elämän tärkein juttu ja suorittamisen määrä määrää ihmisarvosi.

Eli tavallaan pelkään, että ketjun otsikko saattaa olla totta. Toivottavasti löytyy nainen, joka todistaa että pelkoni ovat vääriä.

M52

Vierailija kirjoitti:

Vastasin tuonne alkupuolelle jo, mutta vastaan uudelleen.

Saan sen käsityksen, että viimeisin suhde ilmeisesti kaatui oman käsityksesi mukaan siihen, että "lapsenlapsi oli tärkeämpi". Tarkoittaako tämä kenties sitä, ettet halunnut olla tekemisissä lapsenlapsen ja naisen lasten kanssa juuri lainkaan? Ja samanaikaisesti omat kolme lastasi ovat sinulle tärkeintä maailmassa kuten kerrot ja pidät heihin paljon yhteyttä.

Etkö itse ymmärrä ristiriitaa mikä tuohon liittyy - toki nainen varmaan lopetti suhteen muistakin syistä kuin siitä mistä täällä kerrot tai mikä hänen "meriselityksensä" oli. Tämä asia on kuitenkin syystäkin kiinnittänyt kommentoijien huomiota. Ei kukaan nainen luovu yhteydestä lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa uuden miehen takia. Tai jos luopuisi, ei hän taatusti vastaisi kriteerejäsi muilta osin. Lapseton taas ei halua kolmen lapsen isää. Yhden lapsen äitinä ja introverttinä (vaikka lapsirakas olenkin) kolme alkaisi

Tuo ydinperheestä puhuminen kyllä karahtaa.

Edellisessä suhteessani toinen niin ikään haaveili yhteenmuutosta ja yhteisestä arjesta. Se vaan, kun tuntui että olisin tullut siihen perheeseen ex-vaimon tilalle jatkamaan siitä mihin homma ennen eroa jäi. Eli sen alkusuhteen tutustumisen sijasta olisi pitänyt nopeasti hypätä perhe-elämään. 

Kun suhteen tosiasiallinen tilanne kuitenkin oli se, ettei tunnettu toisiamme todellakaan vielä riittävästi, ja rauhallisen kaksistaan tutustumisen ja treffeillä käymisen sijaan toinen olisi halunnyt viettää aikaa "perheenä", eli että olisin viettänyt aikaa hänen ja hänen lastensa kanssa.

Kuvio alkoi nopeasti ahdistaa siinä määrin, että karautin karkuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis hetkinen...Avioliitto kestänyt 22 vuotta. Erosta noin viis (5) vuotta ja ex-vaimo liki 15 v nuorempi. Ap 55 v - 27 v = 28 v. Siis oliko vaimo ala-ikäinen naimisiin mennessä? 

Ehkä muutellut vuosia vähän ja moni pitkissä suhteissa mainitsee koko suhteen keston, minäkin olen ollut miehen ksnssa 10v, naimisissa. Varmaan tutustuneet kun vaimo ollut nuori. Hyvin riskialtis suhde kyllä ollut. Omakin mies yli 10v vanhempi, alkanut pappaantua.

Uskonnollisuus

Vierailija kirjoitti:

Täällä 46-vuotias nainen viisi vuotta sitten eronnut kahdenkymmenen vuoden suhteesta. Olen kuin ap, koska toivoisin kunnon suhdetta yhdessä asumisineen jne. Valitettavasti minulla on vain kokemuksia vastaavanlaisista suhteista kuin ap:llä. Saman ikäiset miehet haluavat vain viikonloppusihdetts, ja itse kaipaan hiukan enemmän. Ei olla sitten ap:n kanssa tavattu;)

Etsinnässä joku kaltaisesi, ikää muutama vuosi enemmän. Pitkän suhteen jälkeen en halua kiirehtiä yhteen muuttamista, vaan ensin pitää katsoa riittävän pitkään että toimiiko homma. Silti olen valmis viettämään aikaa yhdessä vaikka päivittäin ja viikonloput saman katon alla. Tämä tietysti edellyttää käytännössä, että kumpikin asuu pk-seudulla. Tähän mennessä olen löytänyt vain yksinhuoltajia, jotka haluavat pitää uuden kumppaninsa erossa "omasta elämästään" ja lapsistaan. Profiili löytyy Tinderistä (ilmaisversio) ja Suomi24 Treffeistä sekä FB:n sinkkuryhmästä.

Vm -73

Onko ap huomannut että vauva ei ole treffipalvelu. 

Vierailija kirjoitti:

Vasta vuosi sitten erottu, joten en ole vielä mikään varsinainen kokemusasiantuntija. Pari 5-kymppistä tapailunaista on ollut. Kummallakin oli vielä kotona asuvia teinejä ja kumpikin juttu kaatui naisen jatkuvaan suorittamiseen ja kiireeseen. En halua muuttaa nopeasti yhteen, enkä olla yhdessä 24/7, mutta jos minulle suodaan yksi tapaaminen viikossa tai kahdessa, niin ei sellainenkaan mikään parisuhde ole.

Notes to myself:

1) Unohda monta vuotta sinkkuna olleet. Eivät he enää halua tinkiä "omasta ajastaan".

2) Unohda yksinhuoltajat. Lapset ovat aina naiselle tärkeimpiä, vaikka olisivat jo aikuisia ja olleet vuosia poissa kotoa. Mies on heille kuin arkipyhä, juttu joka on ihan ok kerran kuukaudessa annosteltuna.

3) Unohda ne, joille työ on lasten jälkeen elämän tärkein juttu ja suorittamisen määrä määrää ihmisarvosi.

Eli tavallaan pelkään, että ketjun otsikko saattaa olla totta. Toivottavasti löytyy na

Onko sinulla itselläsi lapsia? Millaiset naiset tuossa jäävät jäljelle? Ja sama kysymys kuin ap:llekin eli mikset etsi naisia omasta lähipiiristäsi? Silloin tiedät jo jotain naisesta etukäteen, esimerkiksi sen, miltä hän näyttää ja tuntuu sekä perhetilanteen. Itselläni ei ole sinkkuudesta k okemuksia, mutta eronneista ne, joiden suhde on onnistunut, ovat tavanneet nimenomaan samoista piireistä olevan ihmisen. Aika pian eron jälkeen on uusi löytynyt. Se voi pitää paikkansa, että mitä pitemmälle aikaa menee, sitä enemmän alkaa viihtyä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Moni eronnut nainen sanoo, ettei ikinä enää muuttaisi saman katon alle, mutta totuus on usein toinen. Näin minunkin kumppanini tapauksessa. Kun toista rakastaa, ei hänestä erossa halua elää. Toisin sanoen ei ole vain löytynyt sitä jonka kanssa haluaisi asua yhdessä. Yksinäistä on elää ilman aitoa kumppania.

Ei aito kumppanuus edellytä yhdessä elämistä. Minä menin parin vuoden päästä tapaamisesta ihan naimisiinkin keski-iässä tapaamani miehen kanssa, ja nyt 8 vuotta myöhemmin olemme edelleen onnellisesti naimisissa. Ja asumme edelleen erillään. Molemmat ollaan itseksemme viihtyviä introverttejä, jotka ei kaipaa kumppania arkeen pyörimään kuin silloin tällöin.

"treffeillä käymisen sijaan toinen olisi halunnyt viettää aikaa "perheenä", eli että olisin viettänyt aikaa hänen ja hänen lastensa kanssa."

Oletko itse lapseton? Jos et, kuuluivatko sinunkin lapsesi perheeseen? 

Jos mies piti perheenään omia lapsiaan ja sinua, tuntuu, että hän oli varmaan vähän ns. yksinkertainen. Itsekeskeiset ihmiset eivät välttämättä ole mitenkään ilkeitä, heidän älyllinen kapasiteettinsä ei vain riitä asioiden ajatteluun muilta kuin omalta kannalta. Sille taas ei oikein voi mitään eikä se milloinkaan ilmene vain yhdessä asiassa. Joten jos toivoo ihmistä, jonka kanssa voi syvemmin kohdata (hän on kyvykäs peilaamaan vastaan eikä vain toivo itselleen peilausta), niin tuollaisten merkkien takia suhde kannattaa lopettaan.

En tiedä mikä ihmeen mäihä mulle on käynyt, kun kaikki läheisimmät mieheni, myös ystäväni, joka valitettavasti menehtyi, olivat hyvin kyvykkäitä liikkumaan mentaalisella ja intrapsyykkisellä tasolla. Hämmästyn joka kerta kun luen täältä toisenlaisista miehistä, että heitä on niin paljon! Toisaalta, kuten toiseen ketjuun kirjoitin, eivät tuollaiset taidot synny itsekseen. Se vaatii paitsi älykkyyttä, myös hyvää perhetaustaa ja lisäksi halua ja kiinnostusta naista kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni eronnut nainen sanoo, ettei ikinä enää muuttaisi saman katon alle, mutta totuus on usein toinen. Näin minunkin kumppanini tapauksessa. Kun toista rakastaa, ei hänestä erossa halua elää. Toisin sanoen ei ole vain löytynyt sitä jonka kanssa haluaisi asua yhdessä. Yksinäistä on elää ilman aitoa kumppania.

Ei aito kumppanuus edellytä yhdessä elämistä. Minä menin parin vuoden päästä tapaamisesta ihan naimisiinkin keski-iässä tapaamani miehen kanssa, ja nyt 8 vuotta myöhemmin olemme edelleen onnellisesti naimisissa. Ja asumme edelleen erillään. Molemmat ollaan itseksemme viihtyviä introverttejä, jotka ei kaipaa kumppania arkeen pyörimään kuin silloin tällöin.

Omien eronneiden ystävien kohdalla on yhtä lukuunottamatta ollut niin, että on säilytetty omat asunnot ja asuttu niissä vuorotellen. Yhteen muuttanut pari asui noin lähes 10 vuotta ennen kun nainen pani talonsa vuokralle ja sitten muutaman vuoden kuluttua myi sen, asuvat siis nyt, vasta yli 10v. suhteen jälkeen yhdessä.

Tähän kastiin en laske paria, jossa mies lähti lapsettomasta suhteesta ja teki nopeasti uuden naisen kanssa kaksi lasta. Eli perusti sen ydinperheen vähän myöhemmin, jolloin he luonnollisesti muuttivat heti yhteen (nainen oli raskaana eron aikaan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasin tuonne alkupuolelle jo, mutta vastaan uudelleen.

Saan sen käsityksen, että viimeisin suhde ilmeisesti kaatui oman käsityksesi mukaan siihen, että "lapsenlapsi oli tärkeämpi". Tarkoittaako tämä kenties sitä, ettet halunnut olla tekemisissä lapsenlapsen ja naisen lasten kanssa juuri lainkaan? Ja samanaikaisesti omat kolme lastasi ovat sinulle tärkeintä maailmassa kuten kerrot ja pidät heihin paljon yhteyttä.

Etkö itse ymmärrä ristiriitaa mikä tuohon liittyy - toki nainen varmaan lopetti suhteen muistakin syistä kuin siitä mistä täällä kerrot tai mikä hänen "meriselityksensä" oli. Tämä asia on kuitenkin syystäkin kiinnittänyt kommentoijien huomiota. Ei kukaan nainen luovu yhteydestä lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa uuden miehen takia. Tai jos luopuisi, ei hän taatusti vastaisi kriteerejäsi muilta osin. Lapseton taas ei halua kolmen lapsen isää. Yhden lapsen äitinä ja intro

Mun kaveri hyppäsi miehen, joka oli keskellä eroa, kelkkaan ja muutti lapsineen miehen, jolla myös useampi lapsi, luo parin kuukauden tuntemisen jälkeen, koska kyllähän sen tietää kun oikea osuu kohdalle. No, alussa oli ihqa muutama kuukausi, sen jälkeen nämä pari vuotta ihan hlvettiä. Nyt vaan tämä kaverini on sotkenut raha-asiansa miehen rahasotkujen mukana niin pahasti, ettei pysty oikein mitenkään irtaantumaan kuviosta. Arvatkaa, tehosiko mikään järkipuhe ennen yhteenmuuttoa? Ei tietenkään, vaan kaikki jotka koittivat vähän toppuutella menoa, olivat ikäviä ihmisiä 🙄🤨

Lainaus ei toimi, mutta vastaukseni tässä viestiin  246.

Minulla on kaksi lasta, jotka ovat jo kotoa muuttaneet ja elävät omaa opiskelijaelämäänsä toisella puolella maata.  Näemme muutaman kerran vuodessa. Jäljelle jää uskoakseni kuitenkin paljon naisia, jotka eivät ole fundamentalisteja oman tyylinsä kanssa. Esimerķkini oli kärjistetty, myönnetään. 

Pitkä liitto epäsosiaalisen ja mustasukkaisen naisen kanssa kutisti ystävä- ja tuttavapiirini melko pieneksi, joten lähipiirissä ei vain ole potentiaalisia naisia. Jotain siskon kaveria minulle on yritetty tyrkyttää, mutta pitäähän olla jotain aitoa kiinostustakin hommaan, se ei riitä että kumpikin on vapaa.

T. 241 / M52

Noin monia suhteita viidessä vuodessa? Kelpaako lähes kuka vain. Kauanko surit ja käsittelit eroasi. Miten olet pääsyt yli. Oletko päässyt.

Vierailija kirjoitti:

Täällä 46-vuotias nainen viisi vuotta sitten eronnut kahdenkymmenen vuoden suhteesta. Olen kuin ap, koska toivoisin kunnon suhdetta yhdessä asumisineen jne. Valitettavasti minulla on vain kokemuksia vastaavanlaisista suhteista kuin ap:llä. Saman ikäiset miehet haluavat vain viikonloppusihdetts, ja itse kaipaan hiukan enemmän. Ei olla sitten ap:n kanssa tavattu;)

Olet valmis joustamaan loputtomiin? Koska tässä on nyt aika monelta taholta tullut ilmi, jopa seurustelukumppaniensa suulla, miten joustamaton hän on. No juu, kyllä sä hänet parannat 🙈

Mulla särähtää korvaan se, miten ap kertoo, että häntä on "haukuttu" joustamattomaksi. 

1) "haukkuminen"= jotain, mitä ei tarvitse ottaa vakavasti

2) vaikka sama palaute on apn mukaan tullut useammalta taholta, en ole huomannut hänen resonoivan mitenkään tämän palautteen kanssa, saatikka pohtivan, miten kehittää itseään joustavammaksi. 

Valitettavan usein me valitaan vastinpariteorian mukaan se juuri itsemme vastakohta, näin näyttää käyneen myös apn kohdalla. Täysin ymmärrettävää, että naiset on (fiksut) ennemmin tai (hölmömmät) myöhemmin väsyneet apn joustamattomuuteen, ominaisuus, jonka kanssa -tiedän 25 vuoden kokemuksella- hyvin, hyvin raskasta elää. 

Suosittelen aplle eroterapiaa, koska hänellä vaikuttaa olevan paljon keskeneräisiä asioita ja kehitettävää itsessään. Jos me halutaan eri lopputulos, ei voi toimia aina samalla tavalla. 

On taas ollut koneella koko päivän.

Ei tuolla varmaan ole muuta tekemistä kun roikkua netissä päivästä toiseen.

Loisii mitä todennäköisimmin jonkun elättinä.

Käytännöllinen kulujen jakaja kiikarissa.

Tyhjyyden tunne ajaa trollaamaan tarinoilla eri rooleissa.

Vierailija kirjoitti:

Lainaus ei toimi, mutta vastaukseni tässä viestiin  246.

Minulla on kaksi lasta, jotka ovat jo kotoa muuttaneet ja elävät omaa opiskelijaelämäänsä toisella puolella maata.  Näemme muutaman kerran vuodessa. Jäljelle jää uskoakseni kuitenkin paljon naisia, jotka eivät ole fundamentalisteja oman tyylinsä kanssa. Esimerķkini oli kärjistetty, myönnetään. 

Pitkä liitto epäsosiaalisen ja mustasukkaisen naisen kanssa kutisti ystävä- ja tuttavapiirini melko pieneksi, joten lähipiirissä ei vain ole potentiaalisia naisia. Jotain siskon kaveria minulle on yritetty tyrkyttää, mutta pitäähän olla jotain aitoa kiinostustakin hommaan, se ei riitä että kumpikin on vapaa.

T. 241 / M52

Se oli vain mieleen tullutta sinun tekstistäsi, älä ota kritiikkinä.

Ja mieleen tulee vielä, että suurin osa tuon ikäisistä lapsista elää aika vanhemmista erillistä elämää ja vanhemmistakin, mutta sitten kun lapsenlapsia tulee, vierailuja tulee ehkä enemmän. Oma lapseni avomiehineen ovat todella kiireisiä uransa kanssa, mutta soittelemme tai tekstailemme kyllä usein. Se on jäänyt vielä kirjoittamatta, että parhaiten varmaan toimivat suhteet, missä suhde lapsiin on muuttunut aikuismaiseksi eli lapsilla on omat elämänsä ja kohdataan kuten aikuiset kohtaavat toisensa. 

Mutta kuten aiemmin kirjoitin, olisi varmaan vaikea löytää samanlaista miestä kuin oma aviomies on. Sinun kohdallasi exäsi mustasukkaisuus ja epäsosiaalisuus eivät muodosta painolastia seuraavalle suhteelle, joten pohdittavaksi jää vain omat ja lapsiin liittyvät mahdolliset hankaluudet. Osa ihmisistä voi olla tarpeettoman kiinni lapsissaan tai lapsilla voi olla erilaisia ongelmia, jotka tulevat myös uuteen suhteeseen. Niin ikävää kuin se onkin, tuollaiset asiat varmaan voivat helpostikin kaataa suhteen. Kaikki uussuhteet, joissa on lapsia entisistä liitoista, ovat sellaisia, missä aikuiset lapset ja lapsenlapset ovat hyvin pärjääviä, itsenäisiä ja normaaleja. Ja suhde toimii kuten aikuisten välillä, on vastavuoroisuutta ja rajojen kunnioittamista. 

Kun ihmiset ovat jo kunnolla aikuisia niin suhteen rakentamiseen muodostuu aika paljon kriteerejä väistämättä. Monen asian pitää klikata yhteen. Joten ymmärrän, että pettymyksiä tulee ja tarvetta keskustella näistä asioista kuten ketjukin ilmentää.

 

Etsinnässä joku kaltaisesi, ikää muutama vuosi enemmän. Pitkän suhteen jälkeen en halua kiirehtiä yhteen muuttamista, vaan ensin pitää katsoa riittävän pitkään että toimiiko homma. Silti olen valmis viettämään aikaa yhdessä vaikka päivittäin ja viikonloput saman katon alla. Tämä tietysti edellyttää käytännössä, että kumpikin asuu pk-seudulla. Tähän mennessä olen löytänyt vain yksinhuoltajia, jotka haluavat pitää uuden kumppaninsa erossa "omasta elämästään" ja lapsistaan. Profiili löytyy Tinderistä (i

Minkä näköinen olet, kuka tunnettu hlö muistuttaa sinua. 

Vierailija kirjoitti:

 

Etsinnässä joku kaltaisesi, ikää muutama vuosi enemmän. Pitkän suhteen jälkeen en halua kiirehtiä yhteen muuttamista, vaan ensin pitää katsoa riittävän pitkään että toimiiko homma. Silti olen valmis viettämään aikaa yhdessä vaikka päivittäin ja viikonloput saman katon alla. Tämä tietysti edellyttää käytännössä, että kumpikin asuu pk-seudulla. Tähän mennessä olen löytänyt vain yksinhuoltajia, jotka haluavat pitää uuden kumppaninsa erossa "omasta elämästään" ja lapsistaan. Profiili löytyy Tinderistä (i

Minkä näköinen olet, kuka tunnettu hlö muistuttaa sinua. 

Varmaankin Tom Cruise. Tai Simo Salminen.

Ei vaineskaan, ei voi paljastaa, TMI.

Vierailija kirjoitti:

Vasta vuosi sitten erottu, joten en ole vielä mikään varsinainen kokemusasiantuntija. Pari 5-kymppistä tapailunaista on ollut. Kummallakin oli vielä kotona asuvia teinejä ja kumpikin juttu kaatui naisen jatkuvaan suorittamiseen ja kiireeseen. En halua muuttaa nopeasti yhteen, enkä olla yhdessä 24/7, mutta jos minulle suodaan yksi tapaaminen viikossa tai kahdessa, niin ei sellainenkaan mikään parisuhde ole.

Notes to myself:

1) Unohda monta vuotta sinkkuna olleet. Eivät he enää halua tinkiä "omasta ajastaan".

2) Unohda yksinhuoltajat. Lapset ovat aina naiselle tärkeimpiä, vaikka olisivat jo aikuisia ja olleet vuosia poissa kotoa. Mies on heille kuin arkipyhä, juttu joka on ihan ok kerran kuukaudessa annosteltuna.

3) Unohda ne, joille työ on lasten jälkeen elämän tärkein juttu ja suorittamisen määrä määrää ihmisarvosi.

Eli tavallaan pelkään, että ketjun otsikko saattaa olla totta. Toivottavasti löytyy na

Siis ihanko tosissasi kuvittelet, että aikuinen nainen laittaa siittäjän poikasten ja oman elämänsä edelle? Heh, eiköhän lapsellinen nainen tehnyt sen virheen jo kerran. 

Kuulostaa omituiselta tuollainen, että mies kaipaa hirveästi naista ja naisen läsnäoloa. Kaipaatko oikeasti äitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasin tuonne alkupuolelle jo, mutta vastaan uudelleen.

Saan sen käsityksen, että viimeisin suhde ilmeisesti kaatui oman käsityksesi mukaan siihen, että "lapsenlapsi oli tärkeämpi". Tarkoittaako tämä kenties sitä, ettet halunnut olla tekemisissä lapsenlapsen ja naisen lasten kanssa juuri lainkaan? Ja samanaikaisesti omat kolme lastasi ovat sinulle tärkeintä maailmassa kuten kerrot ja pidät heihin paljon yhteyttä.

Etkö itse ymmärrä ristiriitaa mikä tuohon liittyy - toki nainen varmaan lopetti suhteen muistakin syistä kuin siitä mistä täällä kerrot tai mikä hänen "meriselityksensä" oli. Tämä asia on kuitenkin syystäkin kiinnittänyt kommentoijien huomiota. Ei kukaan nainen luovu yhteydestä lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa uuden miehen takia. Tai jos luopuisi, ei hän taatusti vastaisi kriteerejäsi muilta osin. Lapseton taas ei halua kolmen lapsen isää. Yhden lapsen äitinä ja intro

Sivuhuomautuksena olen tavannut myös tällaisen miehen, joka halusi viettää kaiken aikansa ÄITINSÄ LÄSNÄOLLESSA. Siis aina kun tavattiin, hän ehdotti, että mennään äidin mökille. Kerran he olivat lähdössä pois sieltä mutta peruivat menonsa, jotta saivat olla meidän kanssamme siellä sitten. Täysin kajahtanut tapaus.