Lue keskustelun säännöt.
Lapsella sosiopaattisia piirteitä
28.05.2025 |
Empatiakyvyttömyys (nauraa toiselle vaikka toinen itkee), vaikeus asettua toisen asemaan, suuttuminen nollasta sataan heti, itsekriittisyys puuttuu, ei tajua syy-seuraus-suhteita, äärimmäisen mukavuudenhaluinen, aggressiivinen puhe ja väkivaltainen käytös suuttuessaan, syyttää muita eikä ikinä itseään. Peittelee hyvin kaikki huonot puolensa eikä näytä heikkouttaan. Ikää 12-vuotta.
Kommentit (265)
Vierailija kirjoitti:
Älä pilkkaa sosiopaatteja!
On nimittäin sen verran tyhmää uhittelua kakarallasi, että se sosiopatiaan vaadittava äly ja itsehillintä puuttuu.
Narsismin ja psykopatian oireita nuo on.
Sosiopaatti ja psykopaatti merkitsevät täsmälleen samaa asiaa, ihan fatkana... Kysy vaikka omalta psykiatriltasi. Myöskään äly ei liity mihinkään mielenterveydenhäiriöön. Päinvastoin psykopaatit ovat usein vajaaälyisiä, ja päätyvät vankilaan tyhmyytensä ja sopeutumattomuutensa takia. Älykkäitä on mukana kuten normiväestössä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonnollista, kun jokaisen sukupolven heikoin aines sikiää.
Vierailija kirjoitti:
Luonnollista, kun jokaisen sukupolven heikoin aines sikiää.
Mikä on mielestäsi vahvin sukupolvi? Mielenkiinnosta kysyn...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin eli minkä ikäisenä tämä käytös alkoi?
No jos yhtään luita noita aiempia viestejä niin aina ollut tällainen, vauvasta lähtien. Siis nopeasti reagoiva, vahvatahtoinen. Ap
Eli on vauvasta asti ollut väkivaltainen ja psykopaatinoloinen? Sillä on väliä siksi että kasvatuksella on niin paljon tekemistä jos näin on. Eli tuohon oliso pitänyt puuttua jo vauvasta asti.
Reps. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin eli minkä ikäisenä tämä käytös alkoi?
No jos yhtään luita noita aiempia viestejä niin aina ollut tällainen, vauvasta lähtien. Siis nopeasti reagoiva, vahvatahtoinen. Ap
Eli on vauvasta asti ollut väkivaltainen ja psykopaatinoloinen? Sillä on väliä siksi että kasvatuksella on niin paljon tekemistä jos näin on. Eli tuohon oliso pitänyt puuttua jo vauvasta asti.
Reps. :D
Ei vauvan temperamenttia voi muuttaa. Vauva syntyy sellaisena kun on. Jotkin vauvat reagoivat herkemmin, jotkin taas hitaammin. Lapsi kaatuu nurmikolla, kun toiset lapset vain hymähtävät ja jatkavat matkaa, toiset taas itkevät harmituksesta ja selvitys harmituksesta kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se niin on että ap tarvitsee apua ja lapsi huostausta.
Vierailija kirjoitti:
Voisin vielä valaista että lapseni muistuttaa paljon isääni luonteeltaan. Isäni on äkkipikainen kuumakalle (varsinkin nuorena oli) ja hänelle surun- ja vihantunteet olivat hankalia käsitellä. En uskaltanut näyttää hänen edessään näitä tunteita ellen olisi saanut halveksivaa katsetta tai suoranaista vihaa päälleni. Muuten hän oli todella hyvä ja vastuuntoinen isä. Mutta tajusin että hänen suhtautumisensa muuttui kohdallani ollessani juuri 10-15- vuotias eikä hän pitänyt siitä että fyysisesti olin kasvanut mutta tunnepuoleltani vielä tarvitseva ja vajavainen.
Olen tajunnut että kannan tätä sukupolven traumaa itselläni. Isäni isäkin käytti fyysistä kuritusta pienemmästäkin asiasta. Itse en kokenut pienenä "koivuniemen herraa" mutta sitä enemmän juuri henkistä väkivaltaa kuinka turvallinen ja rakastettava vanhempi muuttuukin vieraaksi patoutuneen raivon ja vihan takia (lävähti silmille) joka laukaisi vain se että en hoitanu
Jos sinulla on noin vaikea suhde tunteisiin, etenkin vihaan, niin heijastuuhan se lapseesikin. Voi myös olla, että normaali lapsen kiukuttelu ym. saa liian isot mittasuhteet, koska pidät kaikkea vihaa/aggressiota vaarallisena ja kiellettynä. Joko ne pitää kieltää kokonaan "pahuutena" tai sitten niistä kumpuavaa käytöstä ei voi rajoittaa (suuttua saa, mutta lyödä ei jne.), ettei tunne olevansa itse "väkivaltainen isä". Normaali löytyy jostain noiden välimaastosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi aistii, että vihaat häntä. Se on pahinta mitä äiti voi lapselleen tehdä, joten kannattaa hakea apua vaikka jo tänään.
Olettepa ilkeitä ap.lle.
kaikki ei ole vanhempien syytä. Eikä ansiota, vaikka av-mammat niin väittävät.
Minun neuvoni on käänteispsykologian käyttäminen. Ala vetämään lapsen lasahdukset vitsiksi. Kun hän sanoo, että te haisette, niin ala kulkemaan pitkin kämppää ja tuhistelemaan, kuinka täällä haisee. Tms.
Ovenkahvan osalta ala toistelemaan mantraa, että sinäet ole pomo talossa, etkä tule koskaan sellainen olemaan. Sinulla ei ole valtaa määrätä, mihin minä kosken ja mihin en.
Ts. Ota häneltä se valta pois, mitä hän yrittää ottaa itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsokaa elokuva OMEN - ENNUSTUS..
"Jos sinulla on noin vaikea suhde tunteisiin, etenkin vihaan, niin heijastuuhan se lapseesikin. Voi myös olla, että normaali lapsen kiukuttelu ym. saa liian isot mittasuhteet, koska pidät kaikkea vihaa/aggressiota vaarallisena ja kiellettynä. Joko ne pitää kieltää kokonaan "pahuutena" tai sitten niistä kumpuavaa käytöstä ei voi rajoittaa (suuttua saa, mutta lyödä ei jne.), ettei tunne olevansa itse "väkivaltainen isä". Normaali löytyy jostain noiden välimaastosta."
Vihdoinkin asiallista tekstiä mikä on ihan totta. Olen työstänyt tätä itsessäni mutta se on vaikeaa kun 20-vuotta elämästään elänyt sellaisessa ilmapiirissä missä huonoja tunteita saanut näyttää. Voi olla että olen alitajuisesti kateellinen lapselleni joka uskaltaa näyttää noin voimakkaasti negatiiviset tunteet kun minä samanikäisenä en saanut siihen edes mahdollisuutta. Tiedän kuitenkin että hänen käyttäytymisensä on huonoa mutta en aina tiedä miten siihen suhtautua kuin niin että pakenen tilannetta kuin pienenä isäni huutaessa sulkeuduin huoneeseeni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisin vielä valaista että lapseni muistuttaa paljon isääni luonteeltaan. Isäni on äkkipikainen kuumakalle (varsinkin nuorena oli) ja hänelle surun- ja vihantunteet olivat hankalia käsitellä. En uskaltanut näyttää hänen edessään näitä tunteita ellen olisi saanut halveksivaa katsetta tai suoranaista vihaa päälleni. Muuten hän oli todella hyvä ja vastuuntoinen isä. Mutta tajusin että hänen suhtautumisensa muuttui kohdallani ollessani juuri 10-15- vuotias eikä hän pitänyt siitä että fyysisesti olin kasvanut mutta tunnepuoleltani vielä tarvitseva ja vajavainen.
Olen tajunnut että kannan tätä sukupolven traumaa itselläni. Isäni isäkin käytti fyysistä kuritusta pienemmästäkin asiasta. Itse en kokenut pienenä "koivuniemen herraa" mutta sitä enemmän juuri henkistä väkivaltaa kuinka turvallinen ja rakastettava vanhempi muuttuukin vieraaksi patoutuneen raivon ja vihan takia (lävähti silmille) joka laukaisi vain se että en hoitanu
Hanki nyt hyvä ihminen itsellesi ja lapsellesi (koko perheelle) apua!
Kiintymyssuhteeltaan ristiriitainen lapsi (käytöksen ongelma)
Tämän tyyppisesti käyttäytyvät lapset meillä usein nimetään käytösongelmaisiksi lapsiksi - usein vihaisiksi, provosoituviksi lapsiksi.
https://www.vanhemmuudentuki.fi/ristiriitaisesti-kiintynyt-lapsi/
Lapsuuden kiintymysmallit ohjaavat aikuisuuden ihmissuhteita
https://blogit.terve.fi/stressitohtori/tunteet-ihmissuhteissa/
Lapsuuden kehityksellinen trauma
Syy arvottomuuteen häpeään ja syyllisyyteen
Juha Klaavu
https://www.suomalainen.com/products/lapsuuden-kehityksellinen-trauma?s…
Vierailija kirjoitti:
Olettepa ilkeitä ap.lle.
kaikki ei ole vanhempien syytä. Eikä ansiota, vaikka av-mammat niin väittävät.Minun neuvoni on käänteispsykologian käyttäminen. Ala vetämään lapsen lasahdukset vitsiksi. Kun hän sanoo, että te haisette, niin ala kulkemaan pitkin kämppää ja tuhistelemaan, kuinka täällä haisee. Tms.
Ovenkahvan osalta ala toistelemaan mantraa, että sinäet ole pomo talossa, etkä tule koskaan sellainen olemaan. Sinulla ei ole valtaa määrätä, mihin minä kosken ja mihin en.
Ts. Ota häneltä se valta pois, mitä hän yrittää ottaa itselleen.
En suosittele leikinlaskua, koska sellainen lällättely ärsyttää ja mitätöi lapsen vihantunteet, ja se yleensä vain lisää kiukkua ja näkymättömyyden tuntua. Myöskin WC:ssä on lainsuoma oikeus asioida rauhassa, joten kyllä vain lapsellakin oikeus yksityisyyteen ja kehorauhaan ilman että äiti syöksyy jaskahuussin kahvaa rynkyttämään heti kun lapsella on hätä. Meillä jokaisella on valta myös määrätä monestakin koskemisesta.. Hyi mitä ajatuksia sinulla on!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olettepa ilkeitä ap.lle.
kaikki ei ole vanhempien syytä. Eikä ansiota, vaikka av-mammat niin väittävät.Minun neuvoni on käänteispsykologian käyttäminen. Ala vetämään lapsen lasahdukset vitsiksi. Kun hän sanoo, että te haisette, niin ala kulkemaan pitkin kämppää ja tuhistelemaan, kuinka täällä haisee. Tms.
Ovenkahvan osalta ala toistelemaan mantraa, että sinäet ole pomo talossa, etkä tule koskaan sellainen olemaan. Sinulla ei ole valtaa määrätä, mihin minä kosken ja mihin en.
Ts. Ota häneltä se valta pois, mitä hän yrittää ottaa itselleen.
En suosittele leikinlaskua, koska sellainen lällättely ärsyttää ja mitätöi lapsen vihantunteet, ja se yleensä vain lisää kiukkua ja näkymättömyyden tuntua. Myöskin WC:ssä on lainsuoma oikeus asioida rauhassa, joten kyllä vain lapsellakin oikeus y
Kiitos kun kirjoitit tämän niin minun ei tarvinnut. Todella inhottava teksti..
Tuohan on ihan kammottavaa mitä teet sun lapselle, ap. Herää! 12 vuotiaan kanssa on vielä mahdollisuus.
Tuo yksi, joka ratkaisee tilanteen nuuskimalla ilmaa, ettei täällä mikään haise. :D Lyön vetoa, että hänen lapset on laittaneet välit poikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitiä ei pidä ihmisenä, ajattelen ainakin itse että äiti on kylmä eikä käyttäydy rakastettavasti. Totta kai voi olla myös lapsen tuittuilua ja sellaisenaan ei ole kyllä mitenkään vakavaa :D Lapsella on myös parempi hajuaisti kuin aikuisilla, joten jos haiset hieltä, tupakalta ja hammasmädältä, niin siinäkin on yksi lisäyy hävetä teitä.
Käyttäydy rakastettavasti? Sano minulle että miten saa takaisin rakkauden tunteen kun vuosikausia joutunut kestämään haukkuja, nöyryytyksiä, tylyyttä ja nyrkillä lyöntejä ja kaiken sen jälkeen pitäisi olla täydellisen rakastava äiti? Ikävä kyllä asia on vaikuttanut minuun syvästi ja kuten kirjoitin tuossa yhdessä viestissä olen joutunut kyseenalaistamaan rakkauteni lastani kohtaan. En voi enää lähestyäkään häntä kun se tuntuukin jo kettuilulta sen takia mitä olen joutunut kokemaan. Kukaan ei oikeasti edes tajua
Mene terapiaan tai sitten lapsi huostaan. Tuo käytöksesi ei ole normaalia. Johtuu varmaan omista traumoistasi. Et selkeäsi pysty itse korjaamaan tilannetta, joten tarvitsette ammattiapua.
Ihmiset haisee, olisi outoa jos ei ikinä haisisi millekään... Silti on epäkunnioittavaa tuoda esiin että jos joku haisee. Olen tavannut monta ihmistä joiden hengitys haisee pahalle mutta en ikinä sano ääneen että "hei sä haiset". Lapsena näin kuinka joku kiusasi toista niin että sanoi että sä haiset niin toinenhan siitä purskahti itkuun. Se on henkilökohtaista.
Vierailija kirjoitti:
"Jos sinulla on noin vaikea suhde tunteisiin, etenkin vihaan, niin heijastuuhan se lapseesikin. Voi myös olla, että normaali lapsen kiukuttelu ym. saa liian isot mittasuhteet, koska pidät kaikkea vihaa/aggressiota vaarallisena ja kiellettynä. Joko ne pitää kieltää kokonaan "pahuutena" tai sitten niistä kumpuavaa käytöstä ei voi rajoittaa (suuttua saa, mutta lyödä ei jne.), ettei tunne olevansa itse "väkivaltainen isä". Normaali löytyy jostain noiden välimaastosta."
Vihdoinkin asiallista tekstiä mikä on ihan totta. Olen työstänyt tätä itsessäni mutta se on vaikeaa kun 20-vuotta elämästään elänyt sellaisessa ilmapiirissä missä huonoja tunteita saanut näyttää. Voi olla että olen alitajuisesti kateellinen lapselleni joka uskaltaa näyttää noin voimakkaasti negatiiviset tunteet kun minä samanikäisenä en saanut siihen edes mahdollisuutta. Tiedän kuitenkin että hänen käyttäytymisensä on huonoa mutta en aina tiedä miten siihen suhtau
Isäsi on jo rikkonut ylisukupolvisen trauman pidäyttäymällä fyysisestä kurituksesta/väkivallasta. Sinä jalostat asiaa edelleen. Jos pelaat korttisi oikein, on lapsellasi ja mahdollisella lapsenlapsellasi taas hiukan helpompaa jne.
Älä pilkkaa sosiopaatteja!
On nimittäin sen verran tyhmää uhittelua kakarallasi, että se sosiopatiaan vaadittava äly ja itsehillintä puuttuu.
Narsismin ja psykopatian oireita nuo on.