Lue keskustelun säännöt.
Lapsella sosiopaattisia piirteitä
28.05.2025 |
Empatiakyvyttömyys (nauraa toiselle vaikka toinen itkee), vaikeus asettua toisen asemaan, suuttuminen nollasta sataan heti, itsekriittisyys puuttuu, ei tajua syy-seuraus-suhteita, äärimmäisen mukavuudenhaluinen, aggressiivinen puhe ja väkivaltainen käytös suuttuessaan, syyttää muita eikä ikinä itseään. Peittelee hyvin kaikki huonot puolensa eikä näytä heikkouttaan. Ikää 12-vuotta.
Kommentit (265)
Vierailija kirjoitti:
Psykopaatiksi ei synnytä vaikka olisi genettinen valmius. Tarvitaan siis psykopatian synnylle otollinen kasvuympäristö, väkivaltaa, alistamista, haukkumista ja epätasapainoa.. Teillä varmaan tällaista löytyy jos lapsi on psyko?
On toki mahdollista, että kehittyy vain myöhemmin eikä ole oppinut kotoa empatiaa, mutta oppii kantapään kautta.
Psykopaatiksi nimenomaan synnytään! Juuri kuuntelin psykopatiaa tutkineen ihmisen kertomuksen aiheesta. Psykopaatteja on vähän (mutta kuitenkin sen verran, että kyllä kenen tahansa lapsi voi sellaiseksi syntyä ja sille ei voi vanhempi mitään. Heillä on ihan muutoksia aivoissa), mutta psykopaattisiapiirteitä omaavia enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin eli minkä ikäisenä tämä käytös alkoi?
No jos yhtään luita noita aiempia viestejä niin aina ollut tällainen, vauvasta lähtien. Siis nopeasti reagoiva, vahvatahtoinen. Ap
Eli on vauvasta asti ollut väkivaltainen ja psykopaatinoloinen? Sillä on väliä siksi että kasvatuksella on niin paljon tekemistä jos näin on. Eli tuohon oliso pitänyt puuttua jo vauvasta asti.
Vierailija kirjoitti:
Mulla pisti silmään tuo että toinen vanhemmista on ollut ihastunut johonkuhun lähipiirissä ja lapsi on ollut siitä tietoinen. Mitä ihmettä? Jos tuosta on useampi vuosi, on joku ekaluokkalainen joutunut näkemään/kuulemaan jotain vanhemman säätöä? En ihan hirveesti ihmettele, jos oireilee tuollaisen jälkeen, ihan hirveän raskas asia lapselle käsitellä ja jos on muutenkin tunteella reagoiva niin sitä enemmän.
Ei kait lapset sokeita ole, lol. Ihme kuvitelmia muuten vanhemmilla ettei se oma mukana roikkuva lapsi tajuaisi että jotain kuviota on menossa vaikkei vanhempi sitä ääneen sanoisikaan.
Ootteko opettanut empatiaa, oletko kieltänyt nauramista jos toiseen sattuu, onko penikka altistettu tilanteille joissa em ominaisuuksia pitää harjoittaa? Ja ennen kaikea, älkää antako pelata enää.
ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla pisti silmään tuo että toinen vanhemmista on ollut ihastunut johonkuhun lähipiirissä ja lapsi on ollut siitä tietoinen. Mitä ihmettä? Jos tuosta on useampi vuosi, on joku ekaluokkalainen joutunut näkemään/kuulemaan jotain vanhemman säätöä? En ihan hirveesti ihmettele, jos oireilee tuollaisen jälkeen, ihan hirveän raskas asia lapselle käsitellä ja jos on muutenkin tunteella reagoiva niin sitä enemmän.
Itse jouduin alakoululaisena todistamaan vastaavaa ja se oli hyvin traumaattista. Olin sen jälkeen todella vihainen vanhemmilleni, mutta oireiluni kuitattiin vain sillä, että olen paha ja syntinen lapsi. Minut nähtiin viallisena sen sijaan, että ketään olisi kiinnostanut, mitä olen kokenut.
En oikein koskaan ole pystynyt arvostamaan toista vanhempaani, tuo tapaus ja sen maton alle lakaiseminen rikkoi minussa jotain lopullisesti.
Toivottavasti ap asia on käsitelty, myös lapsen mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla pisti silmään tuo että toinen vanhemmista on ollut ihastunut johonkuhun lähipiirissä ja lapsi on ollut siitä tietoinen. Mitä ihmettä? Jos tuosta on useampi vuosi, on joku ekaluokkalainen joutunut näkemään/kuulemaan jotain vanhemman säätöä? En ihan hirveesti ihmettele, jos oireilee tuollaisen jälkeen, ihan hirveän raskas asia lapselle käsitellä ja jos on muutenkin tunteella reagoiva niin sitä enemmän.
Ei kait lapset sokeita ole, lol. Ihme kuvitelmia muuten vanhemmilla ettei se oma mukana roikkuva lapsi tajuaisi että jotain kuviota on menossa vaikkei vanhempi sitä ääneen sanoisikaan.
No ei varmasti ole ja voin ihan suoraan sanoa, että vanhemmassa on isosti vikaa jos on lapsen mukanaan roudannut tilanteisiin, joissa lapsi joutuu vanhemman säätöä/flirttiä todistamaan. Sinkku vanhempi eri asia ja silloinkin lapselle ei mitään satunnaisia ihastuksia/säätöjä kyllä tulisi esitellä, mutta jos lapsen vanhemmat on yhdessä ja lapsi joutuu tuollaiseen välikäteen, saati jos joutuu salailemaan tilannetta toiselta vanhemmalta, niin ei tarvitse ihmetellä jos on ongelmia.
Tunsin lapsena ja nuorena yhden tuollaisen ihmisen. Oli menettänyt omat vanhempansa lapsena onnettomuudessa ja yritti kiusata toisia siitä että näiden vanhemmat oli elossa. Isovanhemmat oli hänen huoltajiaan, mutta joutui tekemisiin myös lastensuojelun ja sosiaaliviranomaisten kanssa, kun isovanhemmat ei oikein pärjänneet.
Isovanhemmat itsekin vaativat tälle lapselle jotain erivapauksia, koska tämä oli orpo. Eivät asettaneet mitään rajoja, vaan heidän mielestään koko muun maailman piti elää heidän orvon lapsenlapsen ehdoilla. Eihän tuosta ihmisestä oikein mitään tullut, ei pystynyt pitämään mitään ihmissuhteita, koska kukaan ei jaksanut sitä meininkiä, ilmeisesti elää yksin ja yhteiskunnan ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHD/autismi kombo.
Onko perheessä/suvussa kirjainihmisiä?
Tietenkään kaikki ADHDeet tai autistit ole tollasia.
Vierailija kirjoitti:
Tunsin lapsena ja nuorena yhden tuollaisen ihmisen. Oli menettänyt omat vanhempansa lapsena onnettomuudessa ja yritti kiusata toisia siitä että näiden vanhemmat oli elossa. Isovanhemmat oli hänen huoltajiaan, mutta joutui tekemisiin myös lastensuojelun ja sosiaaliviranomaisten kanssa, kun isovanhemmat ei oikein pärjänneet.
Isovanhemmat itsekin vaativat tälle lapselle jotain erivapauksia, koska tämä oli orpo. Eivät asettaneet mitään rajoja, vaan heidän mielestään koko muun maailman piti elää heidän orvon lapsenlapsen ehdoilla. Eihän tuosta ihmisestä oikein mitään tullut, ei pystynyt pitämään mitään ihmissuhteita, koska kukaan ei jaksanut sitä meininkiä, ilmeisesti elää yksin ja yhteiskunnan ulkopuolella.
Varmaan kivaa elää tuollaisen jälkeen itsensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunsin lapsena ja nuorena yhden tuollaisen ihmisen. Oli menettänyt omat vanhempansa lapsena onnettomuudessa ja yritti kiusata toisia siitä että näiden vanhemmat oli elossa. Isovanhemmat oli hänen huoltajiaan, mutta joutui tekemisiin myös lastensuojelun ja sosiaaliviranomaisten kanssa, kun isovanhemmat ei oikein pärjänneet.
Isovanhemmat itsekin vaativat tälle lapselle jotain erivapauksia, koska tämä oli orpo. Eivät asettaneet mitään rajoja, vaan heidän mielestään koko muun maailman piti elää heidän orvon lapsenlapsen ehdoilla. Eihän tuosta ihmisestä oikein mitään tullut, ei pystynyt pitämään mitään ihmissuhteita, koska kukaan ei jaksanut sitä meininkiä, ilmeisesti elää yksin ja yhteiskunnan ulkopuolella.
Jotkut orvoksi jääneet on tuollaisia, sitten tulee yllätyksenä kun koko maailma ei pyörikään heidän mielen mukaan.
Voisin vielä valaista että lapseni muistuttaa paljon isääni luonteeltaan. Isäni on äkkipikainen kuumakalle (varsinkin nuorena oli) ja hänelle surun- ja vihantunteet olivat hankalia käsitellä. En uskaltanut näyttää hänen edessään näitä tunteita ellen olisi saanut halveksivaa katsetta tai suoranaista vihaa päälleni. Muuten hän oli todella hyvä ja vastuuntoinen isä. Mutta tajusin että hänen suhtautumisensa muuttui kohdallani ollessani juuri 10-15- vuotias eikä hän pitänyt siitä että fyysisesti olin kasvanut mutta tunnepuoleltani vielä tarvitseva ja vajavainen.
Olen tajunnut että kannan tätä sukupolven traumaa itselläni. Isäni isäkin käytti fyysistä kuritusta pienemmästäkin asiasta. Itse en kokenut pienenä "koivuniemen herraa" mutta sitä enemmän juuri henkistä väkivaltaa kuinka turvallinen ja rakastettava vanhempi muuttuukin vieraaksi patoutuneen raivon ja vihan takia (lävähti silmille) joka laukaisi vain se että en hoitanut jotain asiaa jne. tajusi kuitenkin toimineensa väärin kun tuli jälkikäteen anteeksipyydellen ja halaillen luokseni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykopaatiksi ei synnytä vaikka olisi genettinen valmius. Tarvitaan siis psykopatian synnylle otollinen kasvuympäristö, väkivaltaa, alistamista, haukkumista ja epätasapainoa.. Teillä varmaan tällaista löytyy jos lapsi on psyko?
On toki mahdollista, että kehittyy vain myöhemmin eikä ole oppinut kotoa empatiaa, mutta oppii kantapään kautta.Psykopaatiksi nimenomaan synnytään! Juuri kuuntelin psykopatiaa tutkineen ihmisen kertomuksen aiheesta. Psykopaatteja on vähän (mutta kuitenkin sen verran, että kyllä kenen tahansa lapsi voi sellaiseksi syntyä ja sille ei voi vanhempi mitään. Heillä on ihan muutoksia aivoissa), mutta psykopaattisiapiirteitä omaavia enemmän.
Olen alan ammattilainen, ja hieman enemmän perehtynyt aiheeseen kuin yhden haastattelun verran. En ole koskaan kuullut kenenkään uskottavan länsimaisen tutkijan sanovan, että psykopatiaan vaaditaan vain geenit. Siihen vaaditaan geenit ja oikeanlainen (eli haitallinen) kasvuympäristö.
Kun sanotaan että psykopatiaan vaaditaan haitallinen kasvuympäristö miksi aina syytetään lähes aina vanhempia? Voihan sen laukaista jokin muukin asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisin vielä valaista että lapseni muistuttaa paljon isääni luonteeltaan. Isäni on äkkipikainen kuumakalle (varsinkin nuorena oli) ja hänelle surun- ja vihantunteet olivat hankalia käsitellä. En uskaltanut näyttää hänen edessään näitä tunteita ellen olisi saanut halveksivaa katsetta tai suoranaista vihaa päälleni. Muuten hän oli todella hyvä ja vastuuntoinen isä. Mutta tajusin että hänen suhtautumisensa muuttui kohdallani ollessani juuri 10-15- vuotias eikä hän pitänyt siitä että fyysisesti olin kasvanut mutta tunnepuoleltani vielä tarvitseva ja vajavainen.
Olen tajunnut että kannan tätä sukupolven traumaa itselläni. Isäni isäkin käytti fyysistä kuritusta pienemmästäkin asiasta. Itse en kokenut pienenä "koivuniemen herraa" mutta sitä enemmän juuri henkistä väkivaltaa kuinka turvallinen ja rakastettava vanhempi muuttuukin vieraaksi patoutuneen raivon ja vihan takia (lävähti silmille) joka laukaisi vain se että en hoitanu
Ei ole kovin epäselvää, miksi lapsesi oirehtii... Uskoisin, että olet itse traumatisoitunut? Mikään ei ole pahoinpidellylle lapselle pahempaa kuin se, että joutuu vielä kantamaan aikuisen syyllisyyttä, kun tämä pyytää anteeksi pahoinpitelyjään. Isäsi ja sinun käytösen taustalla voi tosin olla ADHD tai moni muu nepsy-ominaisuus, yleisempiä kuin psykopatia.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos on vaikeasti aistiyliherkkä. Reagoi kaikkiin aistiärsykkeisiin, se on helvetinmoista. Itse olen lievästi täkkainen ja osa elämästä täyttä helvettiä. Ja olen vain lievä tapaus.
Mutta miksi nauraa kun toinen itkee?
Vierailija kirjoitti:
Kun sanotaan että psykopatiaan vaaditaan haitallinen kasvuympäristö miksi aina syytetään lähes aina vanhempia? Voihan sen laukaista jokin muukin asia.
Yleensä vanhemmat ovat syyllisiä jos siksi, että heillä on suurin vaikutus lapseen kun ovat yhdessä koko ajan. Joku naapurin juoppo voi pelottaa, mutta häntä pääsee kotiin turvaan. Mutta kyllä varmasti vaikka rankalla koulukiusaamisella on vaikutusta. Tulee mieleen Pekka Eric Auvinen, jota kiusattiin niin, ettei hänellä loppuvaiheessa ollut ollenkaan kavereita. Taustalla oli vanhempien halu tarjota turvallinen ja idyllinen lapsuus pikkukylässä!! En usko, että ilman vuosien kiusaamista Pekka olisi suorittanut koulumurhaa, joten varmasti iso vaikutus myös kavereilla, ja opettajilla.
Muistan yhdestäkin rikosdokumentista tapauksen jossa neljä lasta, kaikilla samanlainen kasvatus. Kolme lapsista mukavia ja hyviä ihmisiä, yksi lapsista täysmätä, aikuisena pölli rahaa vanhempien tililtä ja veljensä tililtä ja kun perhe sai tietää, olivat vihaisia mutta yrittivät vielä auttaa. Rahaa ei kuitenkaan tippunut. No tämä kullanmuru sitten päätti pistää päiviltä vanhempansa kun minulle kuuluu rahat!
En nyt sano että ap:n lapsi on samanlainen, mutta vähän ärsyttää kun ihmiset eivät voi ymmärtää että jotkut vaan on kusipäitä ja se ei ole automaattisesti vanhempien vika. Ei loputtomiin tarvitse ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos on vaikeasti aistiyliherkkä. Reagoi kaikkiin aistiärsykkeisiin, se on helvetinmoista. Itse olen lievästi täkkainen ja osa elämästä täyttä helvettiä. Ja olen vain lievä tapaus.
Mutta miksi nauraa kun toinen itkee?
Empatiakyky kehittyy harppauksin vielä 13-25-vuotiaana, joten jos kolmekymppisenä vielä nauraa, kannattaa huolestua, mutta ei ennen.
Vierailija kirjoitti:
Muistan yhdestäkin rikosdokumentista tapauksen jossa neljä lasta, kaikilla samanlainen kasvatus. Kolme lapsista mukavia ja hyviä ihmisiä, yksi lapsista täysmätä, aikuisena pölli rahaa vanhempien tililtä ja veljensä tililtä ja kun perhe sai tietää, olivat vihaisia mutta yrittivät vielä auttaa. Rahaa ei kuitenkaan tippunut. No tämä kullanmuru sitten päätti pistää päiviltä vanhempansa kun minulle kuuluu rahat!
En nyt sano että ap:n lapsi on samanlainen, mutta vähän ärsyttää kun ihmiset eivät voi ymmärtää että jotkut vaan on kusipäitä ja se ei ole automaattisesti vanhempien vika. Ei loputtomiin tarvitse ymmärtää.
Samassa perheessä on yhtä monenlaista lapsuutta kuin on lapsia. Kenelläkään ei ole samanlainen kasvatus sisarukseen nähden, jo siksi, että olemme kaikki ihmiset erilaisia ja tarvitsemme erilaisia asioita. Ei ole yhtään harvinaista, että samassa perheessä on ollut onnellinen lapsuus ja todella onneton lapsuus. Taustalla voi olla vaikka yhden lapsen autismi, jota ei ole osattu diagnosoida, hyväksikäyttö, jolta vaikka veli on säästynyt tai narsistiperheille tyypillinen suosikki ja musta lammas järjestely. Pelkästään ikä vaikuttaa kokemukseen todella paljon.
Mulla pisti silmään tuo että toinen vanhemmista on ollut ihastunut johonkuhun lähipiirissä ja lapsi on ollut siitä tietoinen. Mitä ihmettä? Jos tuosta on useampi vuosi, on joku ekaluokkalainen joutunut näkemään/kuulemaan jotain vanhemman säätöä? En ihan hirveesti ihmettele, jos oireilee tuollaisen jälkeen, ihan hirveän raskas asia lapselle käsitellä ja jos on muutenkin tunteella reagoiva niin sitä enemmän.