Lue keskustelun säännöt.
Lapseni on päivänkodin aikuisista työläs ja hankala - miten tätä jaksaa henkisesti?
28.05.2025 |
Minulle on raskas asia, että lapseni on päiväkodin aikuisten mielestä työläs ja hankala. On sanottu monesti, miten lapsemme on työläs ja työntekijät selvästi huokaisevat helpotuksesta, jos kerromme lapsen olevan hoidosta pois esim. loman vuoksi. Lapsestamme ei sanota, että "onpa ihanaa, kun Pirjo-Taneli on meidän ryhmässä/hän on niin mukava lapsi", mitä kuulen muista lapsista sanottavan.
Lapsessa ei ole todettu mitään poikkeavaa neuvolassa. Siitä päiväkodissa on sentään kehuttu, että lapsi on hyvin omatoiminen. Päiväkodissa valitetaan kuitenkin mm. seuraavista asioista:
-Lapsi syö päiväkodissa huonosti. Lapsi kokee ruokailutilanteet levottomina ja ei halua syödä. Lapsi syö hyvin kotona ja kasvaa tasaisesti käyrällään.
-Lapsi kaipaa paljon liikuntaa. Liikutaan kotonakin päivittäin, ulkoillaan leikkipuistoissa, käydään metsäretkillä jne. Lapsi kaipaa päiväkodissakin paljon liikuntaa, touhottaa menemään ympäriinsä. Ei rauhoitu rauhassa näpertämään jotain palapeliä, vaan leikit ovat usein liikunnallisia ja lapsi paljon hyräilee ja juttelee leikkiessään.
-Lapseni puhuu paljon ja kaipaa aikuisista jutteluseuraa. Lapsella on hyvä mielikuvitus ja laaja sanavarasto, päiväkodista sanotaan samaa. Työntekijöitä kuitenkin häiritsee, kun lapsi haluaisi jutella heidän kanssaan paljon, kun ryhmän pienimmistä (vuoden ikäisistä) ei ole juttuseuraksi.
-Lapsi voi joissakin asioissa voimakastahtoinen ja saattaa kieltäytyä tekemästä jotakin, jos ei huvita. Jos lasta käsketään vaikka piirtämään paperille punainen ympyrä, niin hän haluaa piirtää punaisen neliön. Ymmärtää siis ympyrän ja neliön eron, mutta haluaa mieluummin piirtää neliön kuin ympyrän.
-Lapseni kaipaa perusteluja, jos häntä kielletään tekemästä jotakin. Pelkkä ei ei yleensä riitä. Itse perustelen lapselle, miksi kiellän jotakin ja pysyn kannassani. Toki ymmärrän, ettei tämä ole aina päiväkodissa mahdollista.
-Lasta ei ole siirretty isompien ryhmään, vaan hän on yhä pienten ryhmässä, koska ruokailu ei suju ja lapsella on välillä vaikeuksia rauhoittua. Lasta itseään harmittaa, kun hän kaipaisi isompien ryhmään.
Olen jotenkin ihan puhki tämän negatiivisen palautteen kanssa. Tuntuu, että lapsen pitäisi olla hiljainen, rauhallinen ja kiltti kelvatakseen. Onko muilla tällaista?
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on terve, reipas lapsi. Ole onnellinen ja ylpeä hänestä, äläkä anna tasapäistävien aikuisten lannistaa.
Se on heidän työtään pärjätä erilaisten lapsien kanssa.
Mutta jos eivät pärjää? Ihmisiä ne työntekijätkin ovat. Heillä on muutakin elämää kuin selvitä päivästä toiseen hankalan lapsen kanssa, kun olisi 10 muutakin lasta hoidettavana.
Olen ollut päiväkodissa töissä eikä kohdalleni ole sattunut yhtään sellaista hankalaa lasta, jonka kanssa olisin pärjännyt. Päinvastoin olen huomannut, että kun sen turhan hokemisen lapselle ja syyllistämisen jättää pois, niin lapsi rauhoittuu. Todella harmittaa, jos joukossa on se vilkas Ville ja hän saa päivittäin kymmeniä kertoja kuulla " älä Ville" " rauhoitu Ville", olet
No, omalla kohdallani muuttaisin käytöstäni niin, ettei toisten enää tarvitsisi hokea rauhoitu, oletpa hankala jne. Ongelma ratkaistu.
Minulla ja lapsellani on adhd. Omasta kokemuksesta ja myös lapsestani olen huomannut, et tuollainen "rauhoitu" ei toimi, koska se on liian abstraktia. Ei vaan ymmärrä, että mitä pitää tehdä, minähän olen rauhallinen! Vaikka siis ulkoinen olemus on se, että pyörii ja hyörii ja puhuu taukoamatta. Sitä ei itse huomaa.
Siksi täytyy kertoa, miten pitää olla. Se oma kokemus on siis eri, kuin mitä ulospäin näkyy. Selkeät ohjeet on se paras keino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistui vuosikymmenien takaa mieleeni rehtorin tervetulopuheesta eräs lause:
"Hän on viimeinkin kasvanut aikuiseksi, sanoivat ihmiset miehestä, joka lakkasi kasvamasta vasta vanhalla iällään."
Tämän päivän ihanne on ilmeisesti se, että ihmiset ovat lakanneet kasvamasta jo kouluikään mennessä ollen valmiita tasalaatuisia paketteja kuin tehtaan liukuhihnalta.
Minustakin lapsi kuulostaa kivalta ja älykkäältä lapselta. Hän kuulostaa myös mahdollisesti adhd-piirteiseltä, sitähän ei vielä tiedä. Ihan varmasti voi olla päikyn tädeille raskas ja voi olla kotonakin raskas, siitä huolimatta, että on kiva ja älykäs ja ihana.
Oma lapseni oli aika samanlainen, mutta päiväkodissa ja koulussa oli lapsia, jotka oli vilkkaampia ja monin tavoin ongelmallisempia kuin omani, joten hän ei sillä tavalla noussut esiin. Kasvatin myös aika tiukalla kurilla. Selitin kyllä asiat ja perustelinkin monesti, mutta oletin myös, että minua totellaan aina. Ei siis niin, että perustelu on jokin edellytys, jonka jälkeen lapsi itse päättää, oliko perustelu riittävän hyvä. Mitä pienempi lapsi sitä vähemmän päätäntävaltaa ja lapsen pitää uskoa kieltoja ja käskyjä, kun aikuinen sanoo, myös ilman perusteluja. Suurin osa vanhemmista on ihan liian lepsuja tässä. Jotkut vain huutaa, muttei koskaan vaadi oikeasti mitään. Jotkut vain vikisee ja lapsi tekee mitä huvittaa.
Sinuna miettisin tuota puolta ja alkaisin vaatia enemmän, mutta muuten yrittäisin jaksaa itse ja kannustaa lasta olemaan sellainen kuin on. Ruutuaikaa mahdollisimman vähän tämäntyyppiselle lapselle ja liikuntaa paljon. Ei mitään päämäärätöntä riehumista sisällä, sohvalla hyppimistä ja aikuisten päällä kiipeilyä ja tavaroiden heittelyä, vaan ulkona juoksemista, hippaa, hiihtoa, pyöräilyä, uintia, leikkejä, pelejä, esteratoja, hyppynarua ja kaikkea järkevästi suunnattua. Sisällä voi voimistella tai tanssia. Se liikunta opettaa myös keskittymään ja siihen saa purkaa ylimääräisen energian. Jos on ryhmässä toimimisen haasteita, niin jokin urheiluharrastus vähän isompana, missä on kurinalaiset säännöt.
Adhd-diagnoosit kovin nuorella iällä voivat olla ongelmallisia siksi, että lapsi aletaan nähdä adhd:na eikä lapsena. Tavallaan luovutetaan ja sallitaan huonoa käytöstä, eikä vaadita tarpeeksi. Toisaalta jos asiaan osataan suhtautua oikein, niin sen tiedostaminen voi auttaakin. Se on vähän monimutkainen juttu, kun pitäisi ymmärtää ja auttaa lasta ymmärtämään itseään ja sopeutumaan, muttei pitäisi ymmärtää liikaa eikä lakata vaatimasta fiksua käytöstä. On hyvä miettiä sitä kautta, että miten lapsi saa energian purettua hallitusti ja miten hän saa sopivasti virikettä uteliaalle mielelle. Ja jos hän kuormittuu meluisassa päiväkodissa, niin miten hän saisi hermostoaan rauhoitettua.
Lapsen etu olisi varmaan, että hän olisi isompien lasten kanssa ja että päivässä olisi riittävästi liikuntaa, ulkoilua ja laulua ja piirtämistä, maalaamista tai vastaavaa. Pakkonukkumisen sijasta lepohetki satuja kuunnellen. Ihmettelen, että nykyään puolipäiväisilläkin on tuota pakkonukkumista ja vielä eskarissa. Kun itse olin lapsi, meillä ei sellaista ollut. Olisi hyvä, jos voisi myös olla välillä jossain rauhallisemmassa tilassa rentoutumassa. Tottelemisen kanssa näillä ei ole mitään tekemistä. On hyvä oppia ajattelemaan itse, mutta lasten pitää totella aikuisia. Jos lapsi on tosi pieni, etsi fiksu perhepäivähoitaja tai hoida vielä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Minne hoitajia pureva ja toisia lapsia hakkaava lapsi pitäisi sijoittaa?
Eläintarhaan?
Huono päiväkoti, jos kiusaa lasta. Kiusaamisesta tuossa on kysymys, jos pidetään pienten ryhmässä, vaikka kaipaisi ikäistään ja älyllisesti tasoistaan seuraa.
Syömiseen vetoaminen on turhaa, varsinkin jos lapsi kasvaa normaalisti.Tätä olen sanonut läheiselle, joka oli huolissaan pienokaisensa syömisestä, koska lapsi kuitenkin kasvoi hyvin (esim. pituudessa edellä muita). Hänenkin kohdallaan päiväkoti aina valitteli syömättömyydestä. - Ei sentään simputettu pitämällä pienempien ryhmässä.
Nyt isona (ja pitkänhuiskeana) on todettu useita allergioita. Pienenä luontaisesti "tiesi", mitä ei voi syödä.
- Vaihtaisin päiväkotia, jos vain suinkin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huono päiväkoti, jos kiusaa lasta. Kiusaamisesta tuossa on kysymys, jos pidetään pienten ryhmässä, vaikka kaipaisi ikäistään ja älyllisesti tasoistaan seuraa.
Syömiseen vetoaminen on turhaa, varsinkin jos lapsi kasvaa normaalisti.Tätä olen sanonut läheiselle, joka oli huolissaan pienokaisensa syömisestä, koska lapsi kuitenkin kasvoi hyvin (esim. pituudessa edellä muita). Hänenkin kohdallaan päiväkoti aina valitteli syömättömyydestä. - Ei sentään simputettu pitämällä pienempien ryhmässä.
Nyt isona (ja pitkänhuiskeana) on todettu useita allergioita. Pienenä luontaisesti "tiesi", mitä ei voi syödä.
- Vaihtaisin päiväkotia, jos vain suinkin mahdollista.
Ei toi tilanne vaihtamalla parane. Lapsen ongelmat siirtyvät mukana. Muutos saattaa lisäksi taannuutta lasta jonkin aikaa. Jos kehitys on nyt jo hidasta, lasta kannattaa tukea tutussa ympäristössä.
Ei kuulosta. Ne normaalit lapset ovat ikäistensä ryhmissä. Kyllä tuossa jotain ongelmaa on, vaikkei AP sitä nyt ymmärräkään.
Minulle on myös perusteltu, miksi lapseni on ollut tupla paikalla, pienempien ryhmässä tai koulussa eritysiopetuksessa tai pienryhmässä.
Minulla on siis useampia lapsia, joista yhdellä on ADHD, toisella on ollut oppimisvaikeuksia.
Aloitus tosiaan vaikuttaa tekoälyn tekemältä.