Lapseni on päivänkodin aikuisista työläs ja hankala - miten tätä jaksaa henkisesti?
Minulle on raskas asia, että lapseni on päiväkodin aikuisten mielestä työläs ja hankala. On sanottu monesti, miten lapsemme on työläs ja työntekijät selvästi huokaisevat helpotuksesta, jos kerromme lapsen olevan hoidosta pois esim. loman vuoksi. Lapsestamme ei sanota, että "onpa ihanaa, kun Pirjo-Taneli on meidän ryhmässä/hän on niin mukava lapsi", mitä kuulen muista lapsista sanottavan.
Lapsessa ei ole todettu mitään poikkeavaa neuvolassa. Siitä päiväkodissa on sentään kehuttu, että lapsi on hyvin omatoiminen. Päiväkodissa valitetaan kuitenkin mm. seuraavista asioista:
-Lapsi syö päiväkodissa huonosti. Lapsi kokee ruokailutilanteet levottomina ja ei halua syödä. Lapsi syö hyvin kotona ja kasvaa tasaisesti käyrällään.
-Lapsi kaipaa paljon liikuntaa. Liikutaan kotonakin päivittäin, ulkoillaan leikkipuistoissa, käydään metsäretkillä jne. Lapsi kaipaa päiväkodissakin paljon liikuntaa, touhottaa menemään ympäriinsä. Ei rauhoitu rauhassa näpertämään jotain palapeliä, vaan leikit ovat usein liikunnallisia ja lapsi paljon hyräilee ja juttelee leikkiessään.
-Lapseni puhuu paljon ja kaipaa aikuisista jutteluseuraa. Lapsella on hyvä mielikuvitus ja laaja sanavarasto, päiväkodista sanotaan samaa. Työntekijöitä kuitenkin häiritsee, kun lapsi haluaisi jutella heidän kanssaan paljon, kun ryhmän pienimmistä (vuoden ikäisistä) ei ole juttuseuraksi.
-Lapsi voi joissakin asioissa voimakastahtoinen ja saattaa kieltäytyä tekemästä jotakin, jos ei huvita. Jos lasta käsketään vaikka piirtämään paperille punainen ympyrä, niin hän haluaa piirtää punaisen neliön. Ymmärtää siis ympyrän ja neliön eron, mutta haluaa mieluummin piirtää neliön kuin ympyrän.
-Lapseni kaipaa perusteluja, jos häntä kielletään tekemästä jotakin. Pelkkä ei ei yleensä riitä. Itse perustelen lapselle, miksi kiellän jotakin ja pysyn kannassani. Toki ymmärrän, ettei tämä ole aina päiväkodissa mahdollista.
-Lasta ei ole siirretty isompien ryhmään, vaan hän on yhä pienten ryhmässä, koska ruokailu ei suju ja lapsella on välillä vaikeuksia rauhoittua. Lasta itseään harmittaa, kun hän kaipaisi isompien ryhmään.
Olen jotenkin ihan puhki tämän negatiivisen palautteen kanssa. Tuntuu, että lapsen pitäisi olla hiljainen, rauhallinen ja kiltti kelvatakseen. Onko muilla tällaista?
Kommentit (167)
Työni puitteissa olen tekemisissä lasten kanssa ja tunnistan lapsityypin. Mä koen nää lapset pääosin mukaviksi, ovat porukasta erottuvia ja juttelevia. Mutta isossa ryhmässä toimiessa varmasti haastavia ja väsyttäviäkin, koska siinä ei vaan aika riitä sellaiseen kohtaamiseen mitä tuollainen lapsi kaipaa ja jopa vaatii.
Ap, päikkärin henkilökunta varmaan sanoittaa sulle nimenomaan sitä vaikeutta mitä lapsen toiminta ryhmässä aiheuttaa, ei se tarkoita etteikö lapsi olisi hyvä tyyppi muuten tai ettei ne yleisesti lapsestasi tykkäisi.
Onko minkä ikäinen?
Meillä alkoi päiväkotitaival vähän vaikeasti kun lapsi meni vajaa 3v hoitoon 0-3v ryhmään ja ryhmässä oli kaksi noin 3v ja loput pienempiä. Aikuisten aika meni pienempiin, heidät haettiin eteisestä syliin päiväkotiin saapuessa, hyvä että isompia tervehdittiin. Harvemmin tuli hyvää palautetta.
Lapsi sai raivareita ja vahinkoja tuli pitkään.
Isompien ryhmässä siirtymätilanteet oli vaikeita ja sai taas raivareita. Meille ehdotettiin perheneuvolaan. Aina tuli vaan huonoa palautetta noutaessa. Lapsi pääsi siirtymään pienempään ryhmään ja siellä ei ollut ongelmia.
Eskarissa ei mitään ongelmia. Koulussa menee ihan hyvin, ei jaksa aina keskittyä koko tuntia, mutta ei häiriköi muita. Lukemisessa ja kirjoittamisessa hankalaluutta, testit menossa onko oppimisvaikeutta tai jotain muuta häiriötä.
Vierailija kirjoitti:
Toiminnanohjauksen haasteet näkyvät juuri siten, ettei osaa noudattaa ohjeita, ei pysty olemaan hiljaa vaikka pyydetään, tarvitsee tukea ja ohjausta syömiseen, pesulla käymiseen, pukemiseen... Yhdistettynä kuvailtuun vilkkauteen, sanoisin että ADHD...
Voihan sitä lapselle perustella että kurahousuja käytetään ettei housut kastu, mutta sen täytyy riittää. Samaa keskustelua ei yleensä tarvitse käydä useaan kertaan, päivästä toiseen, viikosta toiseen, kerrasta toiseen. Ei ole mikään älykkyyden ilmentymä.
Kyseessä on pieni lapsi ja kyllä samojen keskusteluja käydään päivässä useasti, lapsilla on tapana koettaa rajoja, kysymys ei ole siitä että ei tietäisi miksi tehdä jotain vaan siitä onko pakko tehdä...
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa normaalilta lapselta.
Eli sellaiselta, joita sinulta löytyy kotoa useammin kappalein. Ja kaikille tulossa kirjainyhdistelmädiagnoosi.
Vierailija kirjoitti:
Vaadi siirto isojen ryhmään.
Hän tarvitsee ikäistään seuraa ja ne taidot kasvaa nopeammin kuin on isompia mallina. Kuulostaa niin tutulta tilanteelta.
Omaa lasta myös pantattiin pienten ryhmässä, juuri näillä samoilla verukkeilla, että ois paljon opittavaa vielä.
Mutta ei silti ollut ryhmässä toivottu lapsi, laitettiin usein eri tilaan leikkii kuin muut yms. Koska oli kuitenkin jo monelta osaa paljon nopeampi toimimaan kuin nää pienet, joille se piti aikuisten se aika pyrkiä enimmäkseen antaa.
Eli oma lapsi oli käytössä ryhmässä vaan siksi että on joku helppo hoitoinen, jolle varattua hoitoaikaa voi käyttää muiden lasten tarpeisiin enimmäkseen.
Lapsi puki itse, odotti yksin ulkona että muut saadaan puettua seuraksi. Leikki yksin kun muille vaihdettiin vaippoja ja itse kävi jo potalla itsenäisesti.
Syömään ei saisi pakottaa, lapsi syö kun on tarpeeksi nälkä. Mä oon huomannut että todel
Siirrot ryhmässä toiseen ei todellakaan ole vain siitä kiinni ettei haluta siirtää. Toisissa ryhmissä ei välttämättä ole tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaadi siirto isojen ryhmään.
Hän tarvitsee ikäistään seuraa ja ne taidot kasvaa nopeammin kuin on isompia mallina. Kuulostaa niin tutulta tilanteelta.
Omaa lasta myös pantattiin pienten ryhmässä, juuri näillä samoilla verukkeilla, että ois paljon opittavaa vielä.
Mutta ei silti ollut ryhmässä toivottu lapsi, laitettiin usein eri tilaan leikkii kuin muut yms. Koska oli kuitenkin jo monelta osaa paljon nopeampi toimimaan kuin nää pienet, joille se piti aikuisten se aika pyrkiä enimmäkseen antaa.
Eli oma lapsi oli käytössä ryhmässä vaan siksi että on joku helppo hoitoinen, jolle varattua hoitoaikaa voi käyttää muiden lasten tarpeisiin enimmäkseen.
Lapsi puki itse, odotti yksin ulkona että muut saadaan puettua seuraksi. Leikki yksin kun muille vaihdettiin vaippoja ja itse kävi jo potalla itsenäisesti.
Syömään ei saisi pakottaa, lapsi syö kun on tarpeeksi nälkä. Mä oon huomannut että todel
Toiminnanohjauksen haasteet ei parane, että laitetaan toiseen ryhmään jossa vaaditaan vielä enemmän. Käy yleensä päinvastoin. Kyllä uskon ja toivon, että vakat tietää mitä tekee.
Vierailija kirjoitti:
"Lapsi kaipaa paljon liikuntaa. Liikutaan kotonakin päivittäin, ulkoillaan leikkipuistoissa, käydään metsäretkillä jne."
Laita se mukula metsäeskariin, jossa ollaan kaiket päivät ulkona.
Sillä +3v ryhmässä liikutaan enemmän, noi pienet kun ei jaksa liikkua vielä paljon ja lähinnä istutaan hiekkalaatikolla ja siks ois hyvä että nää isommat ajoissa siirretään isojen lasten puolelle, jossa siten on retkiä ja muuta puuhaa.
Minusta jotenkin huvittavaa, miten joillain ln tosi ahtaita käsityksiä siitä millainen adhd on. Kaikki lapset joilla on adhd eivät ole samanlaisia. Osa on hyvinkin ryhmissä pärjääviä, siirtymät sujuu, ovat omatoimisia, eikä ulospäin mitään kngelmaa vaikuta olevan, ja samalla ne adhd:n ongelmat tapahtuvat lähinnä siellä lapsen omassa mielessä ja tunteessa.
Mä ottaisin ihan johtajalle puhelun ja sanoisin että lapsella on oikeus sinne oman ikäisten puolelle päästä. Niissä päiväkoti ryhmissä on myös erityislapsia, joten taidot eivät ole mikään kriteeri sinne päästä.
Ymmärrän ettei oleaina kiva kuunnella valitusta lapsesta. Ehdottomasti pitäisi hänen päästä isompien ryhmään. Ja ehdottomasti pitäisi löytää lapsesta myös hyvää sanottavaa.
Mutta, ymmärrän myös päiväkodin kannan asiaan. Lapsia on pientenkin ryhmässä vähintään se 12 kpl jos näistä edes yksi säätää juoksee ja reuhoo koko ajan, menee aina yhden aikuisen aika tämän säätäjän vahtimiseen.
Silloin ne 11 muuta on kahden aikuisen varassa.
Välillä pitää vaan pystyä tekemään niitä palapelejä tms.
Päiväkoti ikäisen lapsen kohdalla ei edes tulisi puhua ADHD sta, yleensä diagnoosia tulee vasta koulussa. Lapsella on oikeus olla lapsi, oppiminen ei ole mikään kilpailu siitä mitkä taidot pitäisi saada ja missä ajassa.
Perhepäivähoito ois myös yksi vaihtoehto mitä kannattaa harkita, näissä on niin paljon enemmän aikaa lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ettei oleaina kiva kuunnella valitusta lapsesta. Ehdottomasti pitäisi hänen päästä isompien ryhmään. Ja ehdottomasti pitäisi löytää lapsesta myös hyvää sanottavaa.
Mutta, ymmärrän myös päiväkodin kannan asiaan. Lapsia on pientenkin ryhmässä vähintään se 12 kpl jos näistä edes yksi säätää juoksee ja reuhoo koko ajan, menee aina yhden aikuisen aika tämän säätäjän vahtimiseen.
Silloin ne 11 muuta on kahden aikuisen varassa.
Välillä pitää vaan pystyä tekemään niitä palapelejä tms.
Jatkan vielä sen että ryhmät on näin keväällä täynnä ja niitä järjestellään syksyksi. Nyt on oikea hetki puhua siitä päiväkodin kanssa jos haluaa ryhmää vaihtaa.
Välttämättä ei kuitenkaan onnistu koska, niin, ryhmät voi olla täynnä eikä ylipaikoille voi lapsia laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapsi kaipaa paljon liikuntaa. Liikutaan kotonakin päivittäin, ulkoillaan leikkipuistoissa, käydään metsäretkillä jne."
Laita se mukula metsäeskariin, jossa ollaan kaiket päivät ulkona.
Sillä +3v ryhmässä liikutaan enemmän, noi pienet kun ei jaksa liikkua vielä paljon ja lähinnä istutaan hiekkalaatikolla ja siks ois hyvä että nää isommat ajoissa siirretään isojen lasten puolelle, jossa siten on retkiä ja muuta puuhaa.
Kyllä meillä on 0-3 vuotiaiden ryhmässä ihan samat retket ja puuhat kuin isommillekin. 3 vuotias osaa ja jaksaa kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Onko minkä ikäinen?
Meillä alkoi päiväkotitaival vähän vaikeasti kun lapsi meni vajaa 3v hoitoon 0-3v ryhmään ja ryhmässä oli kaksi noin 3v ja loput pienempiä. Aikuisten aika meni pienempiin, heidät haettiin eteisestä syliin päiväkotiin saapuessa, hyvä että isompia tervehdittiin. Harvemmin tuli hyvää palautetta.
Lapsi sai raivareita ja vahinkoja tuli pitkään.
Isompien ryhmässä siirtymätilanteet oli vaikeita ja sai taas raivareita. Meille ehdotettiin perheneuvolaan. Aina tuli vaan huonoa palautetta noutaessa. Lapsi pääsi siirtymään pienempään ryhmään ja siellä ei ollut ongelmia.
Eskarissa ei mitään ongelmia. Koulussa menee ihan hyvin, ei jaksa aina keskittyä koko tuntia, mutta ei häiriköi muita. Lukemisessa ja kirjoittamisessa hankalaluutta, testit menossa onko oppimisvaikeutta tai jotain muuta häiriötä.
Lisään vielä että leikkitaidot on olleet aina hyvät, mutta ei oikeastaan leiki yksin vaan puuhailee ja tekee liikkunnallisia juttuja mieluummin. Kavereiden kanssa leikkii mielellään.
Nuorempana sai raivareita kotona, nykyään harvemmin ja selvitään niistä hyvin kun saa rauhoittua omassa rauhassa.
On aika herkkä lapsi.
Mutta mielestäni päiväkodissa ei ymmärretty lasta ja odotettiin liikaa, ensin pienten ryhmässä olisi pitänyt olla iso ja helppo ja isompien ryhmässä olisi pitänyt osata sama kuin edellisvuonna syntyneet tai sama vuonna syntyneet, joista monet oli käytännössä vuoden vanhempia.
Jos lasta ei ole siirretty isojen ryhmään ,niin voihan olla, ettei siellä ole vapaita paikkoja nyt.
Äiti ei ole vieläkään kertonut, minkä ikäinen lapsi on??
Vierailija kirjoitti:
Samanlaisen tilanteen kanssa painiskelen itsekin.
Lapsi ollaan siirtämässä vasta nyt isojen ryhmään, ikää on jo 4,5 v. Surettaa lapsen puolesta, sillä lapsi on ihmetellyt miksi omanikäiset kaverit ovat siirtyneet isojen (3-5 v ryhmään) jo aikaa sitten ja hän on ainoa noin vanha tuossa pienten (1-3 v) ryhmässä.
Mitään diagnosoitua haastetta lapsella ei ole, neuvolassa yms suoriutuu ikätasoisesti kaikesta. Ongelma on kuulemma päiväunien nukkumattomuus, huono ruokahalu ja se, että lapsi ei aina osaa käsitellä tunnetilojaan, vaan tarvitsee siihen aikuisen tukea.
Joskus mietin, kuinka "täydellisiä" ne muut lapset ovat, kun omaa lastani pidetään vaikeana tapauksena.
Todella väärin toimitti lastasi kohtaan. Kannattaa pyytää kylään vaikka lapsia sieltä uudesta ryhmästä, nii tutustuminen käy helpommin.
Ei ne muut lapset sen parempia ole kuin omasi, moni lapsi jää vaille riittävää huolenpitoa päiväkodissa.
Myös noi päiväunet on sellaisia mitä isojen puolella ei ole pakko nukkua, yleensä riittää kun kuunnellaan satu, pienten puolella se tahtoo olla tunkin tai parin pakko nukutusta.
Mä oon aina päiväkodissa sanonut että meillä saa kotona ruokaa, jos lapsi ei syö ei pidä pakottaa tai tehdä numeroa asiasta. Nyt jo koulussa nuorin ja ei syö mielellään sielläkään.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkoti ikäisen lapsen kohdalla ei edes tulisi puhua ADHD sta, yleensä diagnoosia tulee vasta koulussa. Lapsella on oikeus olla lapsi, oppiminen ei ole mikään kilpailu siitä mitkä taidot pitäisi saada ja missä ajassa.
Siksi se kai onkin siellä pienten ryhmässä, mitä täällä kovasti paheksutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko minkä ikäinen?
Meillä alkoi päiväkotitaival vähän vaikeasti kun lapsi meni vajaa 3v hoitoon 0-3v ryhmään ja ryhmässä oli kaksi noin 3v ja loput pienempiä. Aikuisten aika meni pienempiin, heidät haettiin eteisestä syliin päiväkotiin saapuessa, hyvä että isompia tervehdittiin. Harvemmin tuli hyvää palautetta.
Lapsi sai raivareita ja vahinkoja tuli pitkään.
Isompien ryhmässä siirtymätilanteet oli vaikeita ja sai taas raivareita. Meille ehdotettiin perheneuvolaan. Aina tuli vaan huonoa palautetta noutaessa. Lapsi pääsi siirtymään pienempään ryhmään ja siellä ei ollut ongelmia.
Eskarissa ei mitään ongelmia. Koulussa menee ihan hyvin, ei jaksa aina keskittyä koko tuntia, mutta ei häiriköi muita. Lukemisessa ja kirjoittamisessa hankalaluutta, testit menossa onko oppimisvaikeutta tai jotain muuta häiriötä.
Lisään
On aika herkkä lapsi.
Herkkä lapsi ja silti saa raivareita eikä suostu tekemään mitä hoitajat päiväkodissa sanovat?
Ei kuulosta herkältä minusta.
Se, että lapsi on yksilö, ei tarkoita sitä, etteikö hänen tulisi oppia käytöstavat ja ryhmässä toimiminen.
Kaikki me olemme yksilöitä.