Lue keskustelun säännöt.
Lapseni on päivänkodin aikuisista työläs ja hankala - miten tätä jaksaa henkisesti?
28.05.2025 |
Minulle on raskas asia, että lapseni on päiväkodin aikuisten mielestä työläs ja hankala. On sanottu monesti, miten lapsemme on työläs ja työntekijät selvästi huokaisevat helpotuksesta, jos kerromme lapsen olevan hoidosta pois esim. loman vuoksi. Lapsestamme ei sanota, että "onpa ihanaa, kun Pirjo-Taneli on meidän ryhmässä/hän on niin mukava lapsi", mitä kuulen muista lapsista sanottavan.
Lapsessa ei ole todettu mitään poikkeavaa neuvolassa. Siitä päiväkodissa on sentään kehuttu, että lapsi on hyvin omatoiminen. Päiväkodissa valitetaan kuitenkin mm. seuraavista asioista:
-Lapsi syö päiväkodissa huonosti. Lapsi kokee ruokailutilanteet levottomina ja ei halua syödä. Lapsi syö hyvin kotona ja kasvaa tasaisesti käyrällään.
-Lapsi kaipaa paljon liikuntaa. Liikutaan kotonakin päivittäin, ulkoillaan leikkipuistoissa, käydään metsäretkillä jne. Lapsi kaipaa päiväkodissakin paljon liikuntaa, touhottaa menemään ympäriinsä. Ei rauhoitu rauhassa näpertämään jotain palapeliä, vaan leikit ovat usein liikunnallisia ja lapsi paljon hyräilee ja juttelee leikkiessään.
-Lapseni puhuu paljon ja kaipaa aikuisista jutteluseuraa. Lapsella on hyvä mielikuvitus ja laaja sanavarasto, päiväkodista sanotaan samaa. Työntekijöitä kuitenkin häiritsee, kun lapsi haluaisi jutella heidän kanssaan paljon, kun ryhmän pienimmistä (vuoden ikäisistä) ei ole juttuseuraksi.
-Lapsi voi joissakin asioissa voimakastahtoinen ja saattaa kieltäytyä tekemästä jotakin, jos ei huvita. Jos lasta käsketään vaikka piirtämään paperille punainen ympyrä, niin hän haluaa piirtää punaisen neliön. Ymmärtää siis ympyrän ja neliön eron, mutta haluaa mieluummin piirtää neliön kuin ympyrän.
-Lapseni kaipaa perusteluja, jos häntä kielletään tekemästä jotakin. Pelkkä ei ei yleensä riitä. Itse perustelen lapselle, miksi kiellän jotakin ja pysyn kannassani. Toki ymmärrän, ettei tämä ole aina päiväkodissa mahdollista.
-Lasta ei ole siirretty isompien ryhmään, vaan hän on yhä pienten ryhmässä, koska ruokailu ei suju ja lapsella on välillä vaikeuksia rauhoittua. Lasta itseään harmittaa, kun hän kaipaisi isompien ryhmään.
Olen jotenkin ihan puhki tämän negatiivisen palautteen kanssa. Tuntuu, että lapsen pitäisi olla hiljainen, rauhallinen ja kiltti kelvatakseen. Onko muilla tällaista?
Kommentit (167)
Huvittavia nämä " tasapäistämis" kommentit. Päiväkodissa on oikeasti mentävä sen päivärytmin mukana koska ei ole työntekijöitä olemaan sen yhden kanssa joka haluaisi tehdä jotain muuta sillä aikaa kun muut syövät/pukevat/ askartelevat. Siirtymissä tarvitaan ihan kaikki valvovat silmät ja apukädet jos mielitään että jokainen saa kuivan vaipan, ruokaa, unihetken ja vaatteet niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsesi on vielä pienten ryhmässä noin vähäisin perusteluin, niin tee kantelu asiasta. Tuo lastasi kohtaan niin väärin. Hänen "hankaluutensa" syy on juuri tuo, kun on liian pienten ryhmässä. Liikkuvat ja energiset lapset tarvitsevat haasteita ja varsinkin tuossa iässä, he eivät jaksa sopeutua koko ajan ryhmän toimintaan, jos itse jo vaatisi muuta kuin helmien pujottelua rautalankaan.
Olen sata varma, että hänen ikäisten ryhmässä hän ei ole enää hankala.
Muutenkin vaikuttaa hyvin tasapäistävältä tuo, että pitää tehdä aina kuten sanotaan.
Ei kiitos, en hyväksyisi!
Mistä tiedät, että on ollut vähäiset perustelut?
Tuolle äidille on voitu vääntää syitä rautalangasta mutta hän ei vaan ymmärrä ja ota vastaan perusteluja. Ei tunnu kivalta kuulla, että oma lapsi ei ole kehittynyt normaalisti. Ja asiaa pahentaa äiti, joka perustelee ja paapoo liiaksi asti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on terve, reipas lapsi. Ole onnellinen ja ylpeä hänestä, äläkä anna tasapäistävien aikuisten lannistaa.
Se on heidän työtään pärjätä erilaisten lapsien kanssa.
Mutta jos eivät pärjää? Ihmisiä ne työntekijätkin ovat. Heillä on muutakin elämää kuin selvitä päivästä toiseen hankalan lapsen kanssa, kun olisi 10 muutakin lasta hoidettavana.
21 muuta.
Erottelisin, onko kyse henkilökunnan (asiattomasta) valituksesta vai ovatko he havainneet lapsen kehityksessä jotain puuttuvia valmiuksia? Mielestäni asia pitäisi kuitenkin kertoa suoraan, esim: lapsi puhuu paljon --> lapsi ei kykene olemaan hiljaa pyydettäessä; lapsi ei syö --> lapsi ei kykene ohjautumaan syömiseen kun aistiärsykkeitä on liikaa; lapsi ei tee palapelejä --> lapsi ei kykene keskittymään yhteiseen toimintaan; lapsella on vaikeuksia rauhoittua --> lapsen tunnetaidoissa on puutteita; lapsi ei piirrä mallista --> lapsen hahmotuskyvyssä haasteita (sama voi koskea palapelejä).
Ja niin edelleen. Isojen ryhmässä on todennäköisesti pienemmät resurssit, koska lasten odotetaan jo toimivan ryhmässä ilman jatkuvaa tukea ja ohjausta. Ikätasoinen taito sekin. Toisaalta jos lapsi on omatoiminen ja ongelmat ovat vain sääntöjen uhmaamisessa ja tottelemattomuudessa, siitä selviää tiukemmalla kasvatuksella.
Vierailija kirjoitti:
Huvittavia nämä " tasapäistämis" kommentit. Päiväkodissa on oikeasti mentävä sen päivärytmin mukana koska ei ole työntekijöitä olemaan sen yhden kanssa joka haluaisi tehdä jotain muuta sillä aikaa kun muut syövät/pukevat/ askartelevat. Siirtymissä tarvitaan ihan kaikki valvovat silmät ja apukädet jos mielitään että jokainen saa kuivan vaipan, ruokaa, unihetken ja vaatteet niskaan.
Lisäksi päiväkodissa mitataan standardoidusti lasten kehitystä, aivan kuten neuvolassakin. Tietyn ikäiset osaavat piirtää mallista ja hahmottaa palapelin. Ei ole kyse tasapäistämisesta, vaan ohjata lapsi tuen pariin jos hän sitä tarvitsee. Moni pulma voidaan selättää harjoittelulla ja päästä takaisin polulle. Muiden pulmien osalta voidaan ohjata lapsi ammattilaiselle, esim. toimintaterapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on terve, reipas lapsi. Ole onnellinen ja ylpeä hänestä, äläkä anna tasapäistävien aikuisten lannistaa.
Se on heidän työtään pärjätä erilaisten lapsien kanssa.
Mutta jos eivät pärjää? Ihmisiä ne työntekijätkin ovat. Heillä on muutakin elämää kuin selvitä päivästä toiseen hankalan lapsen kanssa, kun olisi 10 muutakin lasta hoidettavana.
Olen ollut päiväkodissa töissä eikä kohdalleni ole sattunut yhtään sellaista hankalaa lasta, jonka kanssa olisin pärjännyt. Päinvastoin olen huomannut, että kun sen turhan hokemisen lapselle ja syyllistämisen jättää pois, niin lapsi rauhoittuu. Todella harmittaa, jos joukossa on se vilkas Ville ja hän saa päivittäin kymmeniä kertoja kuulla " älä Ville" " rauhoitu Ville", oletpas nyt Ville", " no Ville" voi kun olet hanka
No, omalla kohdallani muuttaisin käytöstäni niin, ettei toisten enää tarvitsisi hokea rauhoitu, oletpa hankala jne. Ongelma ratkaistu.
Meillä on hiukan vastaavanlainen lapsi. Puhuu koko ajan, ei syö, ei jaksa aina keskittyä, hakeutuu mielellään aikuisen seuraan. Koskaan ei ole tullut palautetta että lapsi ei pärjäisi oman ikäistensä ryhmässä. Toki siihen kiinnitetään huomiota, että lapsen keskittyminen ei herpaannu esim pukiessa, mutta ei hän tosiaankaan ole ryhmänsä ainoa vilkas lapsi. Syömisistä meillä vaan todetaan että on syönyt tai ei ole syönyt. Varmaan puolet lapsista nirsoilee, se nyt ei luulisi olevan kenellekään aikuisista mikään ongelma.
Jos lapsi ei keskity mihinkään hiljaisempiin pöytäleikkeihin, se voi toki kertoa jostain, mutta eivät kaikki lapset tykkää palapeleistä. Miksi ei voisi sen sijaan vaikka piirtää tai värittää? Meillä esikoinen on aina inhonnut palapelejä ja ihan tavallinen koululainen hän on nyt, osaa keskittyä ja koulu sujuu.
Ap:n päiväkoti kuulostaa oudolta. Ei se ole kenenkään etu että yksi iso lapsi on pienten kanssa. Lapsi kaipaa ikätasoista seuraa ja ennenkaikkea ikätasoista tekemistä. Toki jos ryhmässä osataan ottaa tämä huomioon niin mikäs siinä, mutta ap:n päiväkodissa näin ei selvästi ole. Jo pelkästään päivärytmi on pienillä erilainen, pienet menevät syömään aikaisemmin ja nukkumaan myös ja nukkuvat pidempään. Meillä lapsen päiväkodissa 5-vuotiaiden ryhmässä ei ole edes sänkyjä ja voivat hyvin olla vielä retkellä silloin kun pienimmät ovat jo nukkumassa. Ja kyllä kaikki toiminta on isoilla erilaista ja liikunta vaativampaa ja raskaampaa, jaksavat kävellä jo pitkiäkin matkoja vaikkapa leikkipuistoon.
Minä kyllä vaatisin että lapsi pääsee ikäistensä seuraan. Elokuussa ryhmiä joka tapauksessa aina muutetaan niin nyt on hyvä hetki puhua johtajalle asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syksyn ryhmät on päätetty jo maalis-huhtikuussa valintakokouksessa. Kesken vuotta pääsee vain jos joku toinen lähtee.
Selität sille lapselle, että kun rupeaa leikkimään enemmän päiväkodin säännöillä, niin pääsee isompien ryhmään. (Niinhän nossain vaiheessa käy, jos on nyt vähän liian isona pienten ryhmässä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittavia nämä " tasapäistämis" kommentit. Päiväkodissa on oikeasti mentävä sen päivärytmin mukana koska ei ole työntekijöitä olemaan sen yhden kanssa joka haluaisi tehdä jotain muuta sillä aikaa kun muut syövät/pukevat/ askartelevat. Siirtymissä tarvitaan ihan kaikki valvovat silmät ja apukädet jos mielitään että jokainen saa kuivan vaipan, ruokaa, unihetken ja vaatteet niskaan.
Tämä. Jatkan vielä omien kokemuksieni pohjalta vaka-opena työskennelleenä, että jos ryhmään sattui parikin ketjussa kuvattua lasta, ryhmästä tuli pian työläs ja kuormittava.
Lapsi ihan itsenään on kiva ja kaikkea, mutta yksi tai kaksi lasta ei voi viedä niin paljon aikaa ja huomiota. Päivärytmi on melko tiivis, yleensä ryhmissä mennään iso osa päivää kahden aikuisen voimin ja kaikkien lasten on saatava huomiota, syliä, tilaisuus tulla nähdyksi ja kuulluksi.
Kyse ei ole yleensä ryhmän aikuisten ammattitaidosta, vaan rajallisista resursseista. Päiväkodissa myös opetellaan pikkuhiljaa olemaan yhteiskunnan jäseniä. Aina ei voi tehdä mitä haluaa, aina ei voi olla äänessä, aina ei voi huomion keskipiste.
Meillekin joka jumalan päivä kerrotaan, kuinka lapsi ei rauhoitu päiväunille. Minkä minä sille töistä käsin teen? Kotona lapsi nukahtaa päiväunille itsenäisesti lelu kainalossa. Tämä ongelma on vain päiväkodissa, niin heidän on ammattilaisina korjattava se, en minä sille mitään voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erottelisin, onko kyse henkilökunnan (asiattomasta) valituksesta vai ovatko he havainneet lapsen kehityksessä jotain puuttuvia valmiuksia? Mielestäni asia pitäisi kuitenkin kertoa suoraan, esim: lapsi puhuu paljon --> lapsi ei kykene olemaan hiljaa pyydettäessä; lapsi ei syö --> lapsi ei kykene ohjautumaan syömiseen kun aistiärsykkeitä on liikaa; lapsi ei tee palapelejä --> lapsi ei kykene keskittymään yhteiseen toimintaan; lapsella on vaikeuksia rauhoittua --> lapsen tunnetaidoissa on puutteita; lapsi ei piirrä mallista --> lapsen hahmotuskyvyssä haasteita (sama voi koskea palapelejä).
Ja niin edelleen. Isojen ryhmässä on todennäköisesti pienemmät resurssit, koska lasten odotetaan jo toimivan ryhmässä ilman jatkuvaa tukea ja ohjausta. Ikätasoinen taito sekin. Toisaalta jos lapsi on omatoiminen ja ongelmat ovat vain sääntöjen uhmaamisessa ja tottelemattomuudessa, siitä selviää tiukemmalla kasvatuksella.
Minä kysyisin noita asioita suoraan päiväkodista. Sitten he voivat kertoa sulle suoraan haasteet ja miten niistä selvitään.
Kukaan äiti ei halua kuunnella jatkuvaa valitusta lapsestaan, sehän menee suoraan sieluun! Ei ole minusta kauhean reilua, jos sun lapsesta valitetaan, eikä kerrota, miten voit korjata tilanteen
Outoa. Täälläpäin pienten ryhmiin on niin paljon tulossa lapsia, että sieltä siirretään yleensä heti kun on mahdollista isojen ryhmään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hän ainoa lapsi ja paljon tottunut juttelemaan aikuisten kanssa? Mulla oli juuri tämä tilanne plus superpuhelias. Päiväkodissa ei tykätty. En osaa muuten neuvoa.
On ainoa lapsi ja enempää lapsia ei ole terveydellisistä syistä tulossa. Lapsi on tottunut juttelemaan aikuisten kanssa paljon, sekä meidän vanhempien, isovanhempien että meidän kavereiden kanssa.
Ap
Onko tullut mieleen että lapsesi saattaa ihan oikeasti olla tosi raskas ja työllistävä? Se, että hänellä on ympärillä paljon aikuisia joilta saa huomiota ei ehkä ole hyväksi?Olisit nyt herranjumala ennemmin koittanut hankkia hänelle lapsia kavereiksi, ei ole normaalia että lapsi on kokoajan aikuisten huomion keskipiste. Kuvauksesi puolesta en jaksaisi tuollaista lasta kylässä kovinkaan usein. Tietysti teille hän on rakas koska on oma, mutta et voi vaatia samaa muilta. Hän ei kuitenkaan ole mikään maailman napa ryhmässä, jossa on 20 muutakin erityisine tarpeineen.
Minä hain aina nuorimmaiseni tarhasta klo 14 (5-v)
Lapset olivat usein siinä eteisessä jo pukemassa ulkoilua varten ja yksi poika (jo eskarilainen) tuli aina avaamaan oven ja toivotti mut tervetulleeksi ja muutaman viikon kuluttua kysyi myös aina kohteliaasti, että mitä mulle kuuluu
Tarhan joulujuhlassa bongasin tämän pojan äidin ja menin kysymään, että oletko sä "Petterin" äiti. Se äiti kääntyi mua päin väsyneen näköisenä. Sanoin, että haluan vaan kiittää kun olet noin hienon pojan kasvattanut.
Se äiti sanoi, että eka kiva kommentti, mitä hänen pojastaan on annettu ja rupesi itkemään.
Edelleen harmittaa kun vaan sanoin jotain "voi ei" ja jatkoin matkaa kotiin
Kyllä jokaisesta lapsesta kai pitäisi olla jotain hyvää sanottavaa!!
Kannattaa huomioida, että siellä isompien ryhmässä on melkein tuplaten lapsia yhtä hoitajaa kohden, kahdenpaikkalaiset jne toki sitten asia erikseen, joten siellä isojen ryhmässä on vielä vähemmän resursseja ja mahdollisuuksia perustella jokaiselle lapselle erikseen miksi nyt pitää rauhoittua lepäämään ettei muidenkin lepohetki häiriinny, miksi pitää rauhoittua tekemään pöytähommia kuten muutki, tai miksi pitää pukea ja lähteä ulos eikä maata käytävän lattialla kun muut 20 lasta on jo jonossa ovella ulkovaatteet päällä.
Eihän päiväkodin henkilökunta ole siellä jonkun yhden lapsen juttukavereina vaan ensisijaisesti töissä. Ymmärrän hyvin että jotain saattaa sellainen jatkuva iholle tunkeminen ja pälpättäminen ahdistaa. Eikö lapsesi osaa leikkiä toisten lasten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Minä hain aina nuorimmaiseni tarhasta klo 14 (5-v)
Lapset olivat usein siinä eteisessä jo pukemassa ulkoilua varten ja yksi poika (jo eskarilainen) tuli aina avaamaan oven ja toivotti mut tervetulleeksi ja muutaman viikon kuluttua kysyi myös aina kohteliaasti, että mitä mulle kuuluu
Tarhan joulujuhlassa bongasin tämän pojan äidin ja menin kysymään, että oletko sä "Petterin" äiti. Se äiti kääntyi mua päin väsyneen näköisenä. Sanoin, että haluan vaan kiittää kun olet noin hienon pojan kasvattanut.
Se äiti sanoi, että eka kiva kommentti, mitä hänen pojastaan on annettu ja rupesi itkemään.
Edelleen harmittaa kun vaan sanoin jotain "voi ei" ja jatkoin matkaa kotiin
Kyllä jokaisesta lapsesta kai pitäisi olla jotain hyvää sanottavaa!!
Muuten oikein kiva tarina mutta lapset ei sais omin päin aukoa ovea ulkopuolisille tulijoille. Eikä muutenkaan, ettei joku mutkumähaluun pirkkopetteri pujahda ovesta ulos ennen aikojaan. Sitten kun oman elämänsä sankari, pirkkopetteri, jää karkureissullaan auton alle, kaikki syttää päikkyä huonosta valvonnasta. Ja tavallaan tottahan se olisikin mutta kun näilke ehtiväisille lapsille pitäisi olla yksi aikuinen koko ajan vieressä.
Eli tääkin oli turhan ehtiväinen ja omatoiminen kaveri, vaikka osasi olla kohtelias.
Varmaan äiti on saanut ihan aiheellista palautetta.
"Onko tullut mieleen että lapsesi saattaa ihan oikeasti olla tosi raskas ja työllistävä?"
Veikkaan, että ap:lla on tullut se mieleen. Siksi vain yksi lapsi. Tajusi varmaan että uuups mitähän tuli tehtyä...
Voi jäädä sairaslomalle ja tilalle saadaan reipas nuori ylioppilas, joka osaa pitää paletin kasassa ja kaikki tyytyväisinä. Eiku.