Silloin kun olit lapsi, mitä vanhempasi tekivät illalla töiden jälkeen?

Mietin tätä että muistaakohan nämä nykypäivän huomion keskipisteenä olleet lapset yhtä vähän lapsuudestaan sitten joskus kun ovat aikuisia. Kun tuntuu, että moni meistä joka on elänyt ihan hyvän ja tavallisen lapsuuden, emme juurikaan muista paljon mitään, mitä isät ja äidit puuhasivat paitsi tuon tavallisen että äiti teki ruoat, siivosi ja puuhasteli, isät rassaili autoa tai makoili sohvalla jaluki lehteä.

Eli onkohan niin, että nykyään kun ylisuoritetaan sitä vanhemmuutta ja uuvutaan ja ahdistutaan, niin ei ne lapset sitä sen kummemmin muista , edellyttäen että edelleen ne perustarpeet on tyydytetty eli ruokaa ja jotain vaatetta päälle, perushygienia ja nykyään tietysti ne kännykät ja vempaimet mitkä lienee  tarpeellisia.

Ainakin sellainen mutu on että, nythän ne huomio keskipisteenä olleet lapset ovatkin niitä ahdistuneita ja työkyvyttömiä jo alle kolmikymppisinä vaikka kuinka olisi paapottu ja huomioitu ja sanoitettu niitä tunteita, sylitelty ja ihasteltu. Eli o eiköhän se kultainen keskitie tässäkin asiassa olisi ihan hyvä että kyllä nelapset kasvaa siinä ihan perusarjessa ilman että siitä tehdään niin mahdotonta numeroa.

Nukkui päiväunet, vähän jotain pakollisia kotitöitä, ja sitten telkkaria. Äiti työttömänä veti röökiä sisällä ja tissutteli kahteen asti yöllä. Isä ei polttanut, oli töissä ja tissutteli vain viikonloppuisin. Veli ja mä hiljaa omissa huoneissa suurimman osan ajasta.

Mielenkiintoista, miten erilaiset lapsuudet ihmisillä olleet.

Isällä oli lälläri ja äiti luki sekä teki ristikoita. Molemmat katsoivat televisiota. 

Äiti teki ruoan, isä makasi sohvalla. Sen jälkeen katsoivat televisiosta kaikki uutiset, joiden aikana ei saanut puhua mitään. 90-luvulla äiti katsoi lisäksi Kauniit ja rohkeat, jonka aikana ei saanut puhua mitään. Tvtä katsottiin koko loppuilta, kunnes piti mennä nukkumaan. Saattoivat joskus tuijottaa myös lehtiä.

Äiti laittoi ruokaa ja isä katsoi televisiota ja poltti tupakkaa ruokaa odotellessa.

N.ssi aina.

Siis kuka vaihtoi heidän vaippansa, jos niitä kerran käytettiin?

 

Joo mä muistan tän kun olin ns päivähoidossa naisella joka hoiti lapsia kotonaan. Käytti mm Hesaria vaippana, oli silloin paksua materiaalia.

Aika paljon on  näköjään katsottu TV:tä , nykyään tuijotetaan somea läppäristä/ kännykältä/koneelta. eli eipä se maailma paljonkaan ole lopulta vissiin muuttunut.

Kyllä meilläkin piti olla aina hiljaa, kun tuli Uutiset. Ei se minua haitannut, pitipä edes joskus keskittyä ja olla hiljaa. Ei hetken hiljentyminen kelleen pahaa tee.

Töiden jälkeen isä otti päiväunet ja sen vaimo laittoi ruoan. Sitten katsoivat telkkaria ja kävivät röökillä. Tehtiin kotitöitä mut ei niitä paljon meillä lapsilla teetetty, lähinnä ruoanlaitossa olin apuna. Viikonloppusin ryyppäsivät. Ei meillä semmosta perheaikaa ollut mut ei se lapsuus nyt niin huono ollut ysärillä ja vuosituhannen alussa. Asuttiin maaseudulla ja paljon tuli vietettyä aikaa ulkona naapuruston penskojen kanssa, kesät talvet. Kirjastoauto pysähtyi suoraan meidän kohdalla, luin paljon, piirsin, kuuntelin musiikkia, katselin omassa huoneessa matkatöllöstä ohjelmia. Keskiviikkoisin ja lauantaisin lämmitettiin sauna. Illat tuntui paljon pidemmältä kuin nykyään. 

Vierailija kirjoitti:

Silloiseen aikaan oil usein vieraita ja usein itse vierailtiin ja sukuloitiin myös.

Meilläkin oli usein vieraita! Se oli kivaa, jaksaispa itsekin emännöidä vähän useammin. 

En muista heidän tehneen mitään muuta kuin kotitöitä. Työpäivän jälkeen oli koko ilta kotipuuhastelua: pyykkäystä, erilaisia keittiötoimia, talon lämmittämistä, muuta liiterissä ja autotallissa kopistelua, lumityötä, lakaisua, vaatteiden viikkausta, parsintaa ja paikkausta, auton pesua ja ihan mitä vaan vastaavaa. Asuimme omakotitalossa ja molemmat vanhemmat kävivät palkkatöissä, mutta asenne oli kuin olisimme eläneet maatalossa. Vanhempani eivät lukeneet kirjoja tai katsoneet televisioita, sillä aika tuli käyttää hyödylliseen eikä vaan ajankuluksi. Isä tosin katsoi puoli yhdeksän uutiset ennen kuin meni nukkumaan ja yhdessä taisivat katsoa lauantaisin Napakympin. En muista heidän leikkineen tai lukeneen meidän lastenkaan kanssa kertaakaan. Itse asiassa aika nuorena meitäkin opetettiin kotitöihin jo aika nuorena, sillä leikkiminen oli sitä samaa ei-hyödyllistä. Läksyt piti toki hoitaa, mutta itsenäisesti vanhempien puuttumatta ja auttamatta koulun alusta lähtien. Lapsena en kokenut tätä mitenkään ihmeellisenä, koska en muusta tiennyt, mutta aikuisena nyt jälkikäteen olen ihmetellyt sekä sitä, että miten he itse jaksoivat, kun ei saanut olla minuuttiakaan tekemättä jotain että sitä, miten he ajattelivat asian meidän lasten kannalta, kun käytännössä perhe ei koskaan tehnyt tai harrastanut mitään yhdessä.

Äiti teki työpäivänsä jälkeen ruokaa, kantoi vettä sisään, vei laskiämpäriä ulos, tiskasi. Isä poltteli tupakkaa, sahasi ja hakkasi polttopuita, kantoi niitä sisään ja pääasiassa hoiti lämmityksen. Molemmat katsoivat ainakin uutiset tvstä. Minä piirtelin usein keittiön pöydän vieressä hänen häärätessään. Isä pelasi joskus kanssani korttia.

Isä luki aina kirjaa iltaisin ennen nukahtamistaan, joskus valvoikin hyvän kirjan kanssa myöhään. Hän luki paljon, meille tuli myös aikakauslehtiä. Äidin en muista lukeneen muuta kuin paikallislehteä.

Pyykki pestiin vapaapäivinä pulsaattorikoneella. Pihaa ei varsinaisesti hoidettu mitenkään. Perunamaa ja kasvimaa toki oli hoidettavina. Meillä oli pieni talo, ja ihan siisti, mutta siivouksesta minulla ei ole mitään muistikuvia.

Tämä maaseudulla 1970- luvulla.

Telkkaa katsoivat kotihommien jälkeen. Minä tulin alakoululaisena aiemmin kotiin. Tein läksyt ja leikin ulkona kylällä. Sitten tein ruuan, eli keitin perunat ja tein kastikkeen ja vanhemmat tuli 17.30 aikaan. Tämä jo ekaluokasta lähtien. Ei ollut kerhoja tms. silloin. Ei taitaisi onnistua nykyisin.

Maanviljelijöillä oli töitä melkein aina. Poikkeus oli Peyton place. Se oli pakko nähdä.

Äiti laittoi iltapäivällä ruokaa, teki pyykinhuoltotöitä ja välillä pihahommia. Siivousta ja leivontaa oli usein perjantaina. 

Äiti piti myös tyttökerhoa seurakunnassa kerran viikossa ja vei meitä lapsia harrastuksiin. Naapurissa asuvan siskon kanssa kävivät lenkillä ja kahvittelivat. Lisäksi puhui puhelimessa ja katsoi telkkarista ainakin uutiset.

Isä oli enemmän pidempää töissä, teki kotona "miesten töitä" ja katsoi telkkaria. Isä tosin myös leikki/hassutteli meidän lasten kanssa välillä.

Oli mielestäni onnellinen lapsuus, vaikka aikuiset eivät koko ajan keksineet meille tekemistä ja osallistuneet leikkeihin, vaan itse sisarrusten ja kavereiden kanssa keksittiin tekemiset. 

Toisaalta sellainen ahkeruuden eetos siihen aikaan vallitsi ja kotitöihin pölyjen pyyhkimisestä marjankeruuseen myös lapsena osallistuttiin.

Äiti makasi sohvalla ja katsoi salkkareita tai Kauniita ja Rohkeita.

Isä makasi sohvalla ja oli "koiraa ulkoiluttamassa" eli piilopullolla jossain pusikossa tai baarissa.

Yhdessäollessaan lähinnä  riitelivät tai huusivat toisilleen. Arkena ei syöty yhdessä vaan kukin omillaan.

Noiden esimerkkien opastuksella päätin että minusta itsestäni tulee aikuinen joka harrastaa ja liikkuu.

Sellainen joka hoitaa ja viettää aikaa lapsien kanssa koulupäivän jälkeen ----> kun vanhemmat saapuu töistään välisen ajan. Se voi olla kukatahansa tuttu tai ulkopuolinen. Aika hyödyllistä, ajatellen että pitää mukulat järjestyksessä asioiden suhteen.

Kauppaan, ruokaa. Neuloi minulle tai itselle. Jos istui katsomaan televisiota, nukahti saman tien.

Isä makasi sohvalla omissa ajatuksissaan. Muutamaa TV-sarjaa seurasi. Äiti taas tuli töistä niin myöhään (jos jo kuudelta, se oli aikaista), että hän ehti lähinnä syödä ja lukea vähän romaania, ehkä katsoa samoja sarjoja kuin isä.

Isä oli duunari eli hänen kroppansa varmaan kaipasikin lepoa työpäivän jälkeen. Äiti taas oli valkokaulushommissa, joten siksi työpäivät olivat pitkiä.

Työ oli ennen vanhaan monilla , varsinkin miehillä usein fyysisesti hyvinkin kuormittavaa, sen puolesta ymmärrän sen levon tarpeen ja sohvalla makaamisen. Mutta tämänkin palstan perusteella (kuten omassakin elämässä) naisten työ saattoi  olla fyysisesti vähemmän kuormittavaa, mutta työpäivät pitkiä.Siihen päälle vielä koko perheestä huolitseminen, koska miesten elämä vaan oli niin "raskasta" niin kodinhoito lepäsi paljon naisten harteilla.

Omassa lapsuudessa työviikot olivat vielä 6 päiväisiä, olen itsekin käynyt kansakoulua vielä lauantaisin. Ei ollut paljoa sitä omaa aikaa omilla vanhemmillani. Jotenkin ottaa päähän tämä nykynuoriso, joka valittaa  kun työ- ja perhe-elämä on niin kuormittavaa, ei jessus sentään. Lukekaapa nykypäivän sohvaperunat näitä tarinoita.