Silloin kun olit lapsi, mitä vanhempasi tekivät illalla töiden jälkeen?

Joskus ryyppäsivät ja silloin eivät tehneet mitään järkevää. Muutoin kotiruokaa, tv, ja varmaan jtn isän projekteja. 

Äiti raivosi kun teki niin paljon kotitöitä, muttei silti osannut niitä delegoida. Isä alkoi vanhemmiten vasta vihamieliseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Minun äiti joi viinaa yleensä töiden jälkeen ja pian sillä ei ollutkaan töitä. Sitten isä lähti ja erosivat ja äiti löysi jonkun miehen ja juominen oli jokapäiväistä. Meinasin joutua lastenkotiin mutta siellä ei ollut tilaa joten sain sossusta asunnon ja muutin siihen yksin 15 vuotiaana.

Onpa ikävä kuulla. Toivottavasti Sinulla on nykyään kaikki hyvin :(

Eivät ainakaan tehneet mitään lasten kanssa. Äiti teki ruokaa ja isä luki lehteä tai katsoi uutisia ja käski lasten pitää turpansa kiinni. Tai sitten olivat omissa harrastuksissa ja jättivät minut illaksi yksin isoon omakotitaloon missä pelkäsin ja koin yksinäisyyttä. Isompi sisko oli jossain kavereiden kanssa vaikka hänen piti olla minun kanssa. Ikäviä kokemuksia jotka muistan vieläkin. Siellä sitten parhaani mukaan koitin viihtyä siihen ilta klo 22 kun vanhemmat tulivat kotiin kinkereistään. Olivat hyvin toimeentulevia, mutta henkisesti jäin yksin. Olen sitä vielä tänäkin päivänä ja koen helposti huonommuutta ja hylätyksi tulemisen pelkoa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei pienintäkään muistikuvaa, ei siis minkäänlaista.

Isäni oli väkivaltainen alkoholisti joka teki kai "uransa" kaikenlaisissa hanttihommissa mm rautateillä (mutta mitään säänn päivittäistä työtä en häneltä muista) ja äitini oli teini minit saadessaan ja ensimm 10 elinvuottani olivat väkivaltaa, pelkoa ja alkoholia. Muistikuvia ehkä 5-10kpl joista niistäkin suurin osa kamalia.

Onpa tosi ikävä kuulla. Toivottavasti elämässäsi on nykyään kaikki hyvin ,:(

Minun isäni kävi syömässä ja seuraavan kerran näin hänet yleensä puoli ysin uutisten aikaan. Äitini touhusi kaikenlaista kotona. Siivosi, katseli televisiota, jutteli ystävien kanssa puhelimessa teki pihahommia, jutteli meidän lasten kanssa ja oli kaikin tavoin läsnä meille lapsille. 

Isästä tosiaan muista lähinnä poissaolon ja äidistäni läsnäolon. Erosivat, kun olin aikuistumassa ja myöhemmin isäni oli syyttänyt äitiäni siitä, että äitini muka oli kasvattanut meidät lapset vain itselleen...

Vierailija kirjoitti:

Eivät ainakaan tehneet mitään lasten kanssa. Äiti teki ruokaa ja isä luki lehteä tai katsoi uutisia ja käski lasten pitää turpansa kiinni. Tai sitten olivat omissa harrastuksissa ja jättivät minut illaksi yksin isoon omakotitaloon missä pelkäsin ja koin yksinäisyyttä. Isompi sisko oli jossain kavereiden kanssa vaikka hänen piti olla minun kanssa. Ikäviä kokemuksia jotka muistan vieläkin. Siellä sitten parhaani mukaan koitin viihtyä siihen ilta klo 22 kun vanhemmat tulivat kotiin kinkereistään. Olivat hyvin toimeentulevia, mutta henkisesti jäin yksin. Olen sitä vielä tänäkin päivänä ja koen helposti huonommuutta ja hylätyksi tulemisen pelkoa. 

Piti lisäämäni tähän, että joinakin iltapäivinä kuskasivat minut minun omaan harrastukseen mutta teininä tämäkin jäi. Äiti oli ihana kun olin pieni, hän luki minulle iltaisin. Sen muistan aina.Isä oli julma ja äkkipikainen mutta ei väkivaltainen.

Auttoivat lapsia läksyissä, tekivät ruokaa, juttelivat ,lukivat sanomalehtiä, katsoivat telkusta "Alfred Hitchcock esittää" ja "Peyton Place"a kunhan olivat saaneet lapset unten maille.

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni kävi syömässä ja seuraavan kerran näin hänet yleensä puoli ysin uutisten aikaan. Äitini touhusi kaikenlaista kotona. Siivosi, katseli televisiota, jutteli ystävien kanssa puhelimessa teki pihahommia, jutteli meidän lasten kanssa ja oli kaikin tavoin läsnä meille lapsille. 

Isästä tosiaan muista lähinnä poissaolon ja äidistäni läsnäolon. Erosivat, kun olin aikuistumassa ja myöhemmin isäni oli syyttänyt äitiäni siitä, että äitini muka oli kasvattanut meidät lapset vain itselleen...

Ai niin, ihan unohdin. Äitini myös kuljetti meitä lapsia koko ajan esim. harrastuksiin, jne. Tämä oli 80 -luvun maaseudulla vielä melko harvinaista. Siis se, että äidilläni oli ajokortti, oma auto ja halu kuskata meitä lapsia. 

Näitä muistoja, kun tässä kirjoittelen, niin en voi muuta todeta kun, että äitini teki lapsuudestani kyllä onnellisen. Minulla on ikävä sinua äiti!

Jaa-a. Isä teki ruoan ja syötiin kaikki neljä (isä äiti minä ja veli) saman pöydän ääressä. Ilman puhelimen näpräilyä vaan seurustellen: kuulumisia vaihtaen ja ajankohtaisista asioista keskustellen. Isä käytti koiran välillä pitkilläkin lenkeillä lähimetsässä, äiti pyykkäsi, jne. Illalla kai molemmat katsoivat televisiota: isä "taivaskanavia" (ei uskovaisten ohjelmia kuitenkaan) eli satelliitti tv:n kautta ulkomaisia elokuvia, sarjoja, jne. (oletettavasti). Äiti taasen katsoi omassa huoneessaan videokasetille tallennettuja Teho-osasto jaksoja, Salattuja elämiä, ym. Siideriä tai olutta juoden, niin kuin hänellä oli tapana. 

Onneksi eivät riidelleet, tms. oikeastaan ikinä. Aina osasivat yleensä olla rauhassa keskenään ja meidän lasten läsnä ollessa sulassa sovussa. Tästä kai olen itse näin kolmekymppisenä aikuisena oppinut suhteellisen terveitä parisuhdetaitoja. Toivottavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni kävi syömässä ja seuraavan kerran näin hänet yleensä puoli ysin uutisten aikaan. Äitini touhusi kaikenlaista kotona. Siivosi, katseli televisiota, jutteli ystävien kanssa puhelimessa teki pihahommia, jutteli meidän lasten kanssa ja oli kaikin tavoin läsnä meille lapsille. 

Isästä tosiaan muista lähinnä poissaolon ja äidistäni läsnäolon. Erosivat, kun olin aikuistumassa ja myöhemmin isäni oli syyttänyt äitiäni siitä, että äitini muka oli kasvattanut meidät lapset vain itselleen...

Ai niin, ihan unohdin. Äitini myös kuljetti meitä lapsia koko ajan esim. harrastuksiin, jne. Tämä oli 80 -luvun maaseudulla vielä melko harvinaista. Siis se, että äidilläni oli ajokortti, oma auto ja halu kuskata meitä lapsia. 

Näitä muistoja, kun tässä kirjoittelen, niin en voi muuta todeta kun, että äitini teki lapsuudestani kyllä onnellisen.

Äidit :> . Minun äiti luki minulle ja vei vaikka keräämään yrttejä kesällä ja sieneen. Isä vei ehkä kerran kalaan,koska olen tyttö,mutta muuten oli ankara ja poissaoleva. Tämä oli 80- luvulla. Minullakin on äitiä ikävä. :(

Jotain kotitöitä. Ensin laittoivat ruokaa, yhteisen aterian jlk äiti jäi tiskaamaan ja siistimään keittiötä. Isä teki yleensä jotain muita kotihommia. Jossain vaiheessa avattiin telkka ja katsottiin sitä yhdessä. Äiti keitti vielä iltakahvit. Joskus kävi vieraita, joskus me vierailtiin jossain. Isompana en enää lähtenyt mukaan.

Riitelivät ja kyräilivät toisiaan. Saattoivat tehdä jotain muutakin mutta tämä on se mikä jäi mieleen. Vanhempien kannattaa todella miettiä sitä kodin ilmapiiriä, millaisia muistoja jättävät. Nämä jäivät minulle mieleen.

Äiti teki ruokaa, kotitöitä tai pihahommia. Joskus kävi kuntosalilla tai kävelyillä. Isän muistan lähinnä puuhailleen joko pihavarastossa tai käyneen harrastuksissaan. Kai hänkin kotitöitä teki, mutta enimmäkseen muistan kyllä äidin hoitaneen ne. Telkkaria tietysti katsoivat.

Kun sitten kasvoin vähän, katselimme sarjoja yhdessä ja äiti lenkkeili kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Nussivat

Olin 13 v, kun oltiin saunassa. Menin suihkusta saunan puolelle, niin äiti oli alalauteella polvillaan ja isä työnteli takaapäin. Tuo näky on syöpynyt päähäni. Siinähän se mun nuorin veli sai alkunsa. Jos asuisin yhä Lahdessa ja nimenomaan vielä Jyrkänkatu viidessä, voisin aina saunoessani muistella, että no niin. Tuossa se silloin syyskuussa 84 tapahtui. Ja heittäisin vettä kiukaalle. Vuokrakolhoositalo on, niin ainakin kerran on sen jälkeen tuo sauna rempattu. 

Mutsi raivosi ja huusi kuin sumusireeni siitä alkaen kun tuli töistä kotiin siihen asti kun lopulta nukahti. Faija yritti jotenkin väistellä ja pysyä pois tieltä.Tämä oli jokapäiväistä aamuin illoin 24/7. Omat muistikuvani kotoa ovat oma huona, stereot, kirjat ja koottavat. Ja mummulareissut. Muutin pois kotoa 18-vuotiaana enkä ole pahemmin käynyt sen jälkeen. Kerran pari vuodessa ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Riitelivät ja kyräilivät toisiaan. Saattoivat tehdä jotain muutakin mutta tämä on se mikä jäi mieleen. Vanhempien kannattaa todella miettiä sitä kodin ilmapiiriä, millaisia muistoja jättävät. Nämä jäivät minulle mieleen.

Juu. Tapahtui jo 1981, mutta muistan yhä, kuinka vanhempani riitelivät keittiössä. Äidin mielestä astianpesuainepulloa tuli pitää tiskipöydän alla olevalla hyllyllä, oven takana piilossa, ja isä rähjäsi, kuinka sen tulee olla tiskialtaan päällä, näkyvillä, jotta meille tulevat vieraat näkevät että meillä on Fairya. Siis ihan tuollaisia idioottimaista juttuja, että tuollaisesta asiasta tuskin missään muussa taloudessa on koskaan edes riidelty. Ja niitä riitoja oli heillä vaikka ja mistä asiasta.

Isän mielestä valoja ei saanut poltella, mutta verhojen piti olla aina kiinni, jotta naapurit näkee, että meillä on verhot! Sellaiset paksut tummat pimennys verhot hankki meille, jottei päivä paistaisi risukasaan. Kun poistui huoneesta sekunniksikin, piti sammuttaa valo. Huuto tuli, jos sen jätit palamaan siksi aikaa kun kävin vessassa. Vessassa valo paloi sitten kahden hehkulampun voimin sen aikaa, kun huoneesta oli hetkeksi sammutettu se yhden hehkulampun kattovalaisin, että missä säästyi? Siihen maailman aikaan vessoissa oli valaisimet, joissa oli kaksi hehkulamppua vaakatasossa kierrettävien kupujen sisällä.

Isä kävi töissä ja äiti oli kotona pitkät pätkät. Isä antoi äidille ruokarahaa jonkun 20 markkaa ja huusi sitten kuin hinaaja, pää tulipunaisena, kun sillä 20 markalla ei oltu ostettu satasen edestä ruokatarpeita, vaan "paskaa". Olisi sitten antanut sitä rahaa tarpeeksi, vtun idiootti. 

Jospa ärsytän teitä. Äiti kehräsi rukilla, näkee hämärässäkin tehdä tai kutoi sukkia. Isä korjaili hevosvaljaita tai paikkasi lasten kumisaappaita. 50-luku 

Kaikkia näitä ja vieläpä yhtäaikaa!

Vierailija kirjoitti:

Mutsi raivosi ja huusi kuin sumusireeni siitä alkaen kun tuli töistä kotiin siihen asti kun lopulta nukahti. Faija yritti jotenkin väistellä ja pysyä pois tieltä.Tämä oli jokapäiväistä aamuin illoin 24/7. Omat muistikuvani kotoa ovat oma huona, stereot, kirjat ja koottavat. Ja mummulareissut. Muutin pois kotoa 18-vuotiaana enkä ole pahemmin käynyt sen jälkeen. Kerran pari vuodessa ehkä.

Meillä kokolailla sama, paitsi että isä oli se joka huusi ja äiti oli koko ajan kusi sukassa ja hermoili, että mistä se hullu alkaa nyt huutaa, kun töistään kotiin saapuu. Aina jotain, kuten että oli jäänyt valo palamaan, ei oltu muka siivottu, oli väärää ruokaa laitettu... Mistä milloinkin, useimmiten jostain tyhjästä ja idioottimaisesta asiasta. Saivarteli hiusta halkoen, tikusta asiaa tehden ja oli niin nihilistinen luonne, että ihan itse järjesti tilanteita siten, että sai oman toimintansa johdosta syyn huutaa tuntikaupalla ja syyttää toista siitä minkä oli itse järjestänyt. Sairas ukko, tosi sairas. No, alkoholisti.

Muistan, kuinka äiti puki päälleen, kengät jalkaan ja otti meidät pojat mukaansa mummon luo. Siellä mummon luona äiti sitten kertoi äidilleen, mistä se oli nyt tällä kertaa alkanut huutaa. Mummo istui kiikkustuolissa ja kuunteli tarkkaan tyttärensä kertomusta. Kaikkein älyttömiä kuullessaan hän oikein heilahti siinä istuessaan ja hymähti asialle. Sitten puhui isästäni huokaillen, siunaillen, kuinka hullut jutut sillä on. "Hullu se on, kun nyt tuollaisesta pikkuasiasta nosti sellaisen metelin." Ihmetteli kovasti. 

Iltanavetan jälkeen kattelivat telkkaria ja syötiin iltapalaa.  Äiti oli aina kotona ja isäkin usein, toki kesällä päivisin oli peltotöitä ja sen semmoista ja talvisin yleensä metsätöitä omassa metsässä. Lähellä kuitenkin eli isäkin tuli aina kotiin ennen illan navettatöitä. Semmoista tavallista maalaiselämää, aika usein olin mukana navetassa illalla ja tietysti kesäisin aina heinäntekohommissa yms. Lapsena ei ollut tylsiä kesiä ja aina oli jotain tekemistä. Kulkin pienenä tosi paljon koiran kanssa kaksistaan metsissä ja joskus marjojakin poimin