Silloin kun olit lapsi, mitä vanhempasi tekivät illalla töiden jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Isä nukkui, äiti hoiti kotityöt. Äidin kanssa ulkoiltiin ja tehtiin yhdessä käsitöitä, käytiin mm kutomassa, luettiin yhdessä toisillemme ääneen kirjoja ja muuta mitä mieleen tuli. Äiti kävi myös jossain kansanopiston harrastuskursseilla ja otti joskus mut mukaan sinne

Näitä kertomuksia on oikeasti kiva lukea. Niin normaalia elämää ja ilman nykyistä "tekomaailmaa"  jonkin laitteen kautta. Tietysti on ikävää, kun joissakin kodeissa oli juomista ja väkivaltaa, mutta monilla tuntuu olevan ok muistoja lapsuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Ei aavistustakaan. Ei ole muistikuvia lapsuudesta eikä itsestäni sisätiloissa. Olin aina pihalla ulkona pimeään asti.

Ihme juttu. Mullakaan ei ole mitään muistikuvia lapsuudesta. Jostain syystä täysin pyyhkiytynyt pois. Ei tietääkseni muistiongelmia. Jotain väkivaltaa ja huutoa muistan. Siis isä hakkasi äitiä oikein olan takaa. Voi äitiä.. 😞

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olivat yleensä aika pitkään töissä, meillä oli arkena lastenhoitaja siksi koulupäivien jälkeen auttamassa läksyjen kanssa ja pitämässä vahtia. 

Yleensä isä luki sanomalehden ja katsoi puoli yhdeksän uutiset, jos oli jotain pihahommia niin sitten he toki tekivät ne ensin. Äiti teki joinain iltoina ruokaa valmiiksi seuraaville päiville, välillä luki. 

 

Mikä vtun lastenhoitaja?  😅

 

Kuule, kun ennen ei ollut mitään yleistä oikeutta päivähoitopaikkaan.  Olin koululainen 70-luvun alussa ja muistan lehtiuutiset  miten joissakin kirjastoissa majaili päivisin pikkulapsia, joilla ei ollut hoitopaikkaa. Heillä oli aamulla tullessaan mukana eväspaketti ja joillakin oli kassissa ylimääräiset vaipat! Oletan, että vanhemmilla ei ollut varaa palk

Siis kuka vaihtoi heidän vaippansa, jos niitä kerran käytettiin?

Töiden jälkeen jatkoivat kotona työntekoa läppärillä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olivat yleensä aika pitkään töissä, meillä oli arkena lastenhoitaja siksi koulupäivien jälkeen auttamassa läksyjen kanssa ja pitämässä vahtia. 

Yleensä isä luki sanomalehden ja katsoi puoli yhdeksän uutiset, jos oli jotain pihahommia niin sitten he toki tekivät ne ensin. Äiti teki joinain iltoina ruokaa valmiiksi seuraaville päiville, välillä luki. 

 

Mikä vtun lastenhoitaja?  😅

 

Kuule, kun ennen ei ollut mitään yleistä oikeutta päivähoitopaikkaan.  Olin koululainen 70-luvun alussa ja muistan lehtiuutiset  miten joissakin kirjastoissa majaili päivisin pikkulapsia, joilla ei ollut hoitopaikkaa. Heillä oli aamulla tullessaan mukana eväspaketti ja joillakin oli kassissa ylimääräiset v

Joku tässä kyseli kuka vaihtoi kirjastossa päivisin olleiden lasten vaipat. Minulle jäi käsitys, että kirjaston työntekijät tekivät sen, sillä niin pieni lapsi ei osaa  vaihtaa vaippaa. Varmaan virkailijoiden  työpaikka olisi muuttunut epämiellyttäväksi muuten. Näitä asioita on vaikea uskoa nykyaikana, kun yhteiskunta huolehtii enemmän. Toisaalta se kertoo siitä, että täällä oli silloin kohtalaisen turvallista.

Äiti laittoi päivällistä ja teki muita kotitöitä. Illan päätteeksi hän katsoi telkkaria. Isä joi alkoholia ja katsoi telkkaria.

Isäni oli iltatöissä koko lapsuuteni, työt alkoivat neljän maissa. Päivät tehtiin faijan kanssa kaikenlaista, käytiin purjehtimassa yms tai ihan vain oltiin kotona.

Äiti katsoi koko illan telkkaria ja joi kaljaa.

Äidin miesystävä oli töissä tosi myöhään asti, ja kun tuli kotiin, söi kokonaisen ruisleivän ja sitten meni kossupullon kanssa makkariin. Ovi kiinni perässä, kun ei jaksanut kuunnella meitä. Sieltä sitten heräsi aikaisin aamulla mennäkseen takaisin töihin.

Isääni en tunne edes.

Olin ainoa lapsi ja hengasin kavereilla sen minkä pystyin. Ruoat sain koulussa. Muutin omilleni heti kun pystyin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olivat yleensä aika pitkään töissä, meillä oli arkena lastenhoitaja siksi koulupäivien jälkeen auttamassa läksyjen kanssa ja pitämässä vahtia. 

Yleensä isä luki sanomalehden ja katsoi puoli yhdeksän uutiset, jos oli jotain pihahommia niin sitten he toki tekivät ne ensin. Äiti teki joinain iltoina ruokaa valmiiksi seuraaville päiville, välillä luki. 

 

Mikä vtun lastenhoitaja?  😅

 

Kuule, kun ennen ei ollut mitään yleistä oikeutta päivähoitopaikkaan.  Olin koululainen 70-luvun alussa ja muistan lehtiuutiset  miten joissakin kirjastoissa majaili päivisin pikkulapsia, joilla ei ollut hoitopaikkaa. Heillä oli aamulla tullessaan mukana evä

Joku tässä kyseli kuka vaihtoi kirjastossa päivisin olleiden lasten vaipat. Minulle jäi käsitys, että kirjaston työntekijät tekivät sen, sillä niin pieni lapsi ei osaa  vaihtaa vaippaa. Varmaan virkailijoiden  työpaikka olisi muuttunut epämiellyttäväksi muuten. Näitä asioita on vaikea uskoa nykyaikana, kun yhteiskunta huolehtii enemmän. Toisaalta se kertoo siitä, että täällä oli silloin kohtalaisen turvallista.

Ei kerro. Tilastojen mukaan lapsia kuoli ja katosi moninkerroin enemmän kuin nykyään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei aavistustakaan. Ei ole muistikuvia lapsuudesta eikä itsestäni sisätiloissa. Olin aina pihalla ulkona pimeään asti.

 

Ihme juttu. Mullakaan ei ole mitään muistikuvia lapsuudesta. Jostain syystä täysin pyyhkiytynyt pois. Ei tietääkseni muistiongelmia. Jotain väkivaltaa ja huutoa muistan. Siis isä hakkasi äitiä oikein olan takaa. Voi äitiä.. 😞

Ikävä kuulla että teillä oli tuollaista. On käsittääkseni aika tavallista, että lapsen mieli pyrkii hautaamaan ja unohtamaan syvästi ahdistavat ja traumaattiset kokemukset. Se ei tosiaan liity muistisairauksiin vaan on psykologinen selviytymismekanismi.

Muistoja saattaa palautua mieleen aikuisena kun elämäntilanne on turvallisempi jolloin on valmiuksia käsitellä näitä kauheita muistoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei aavistustakaan. Ei ole muistikuvia lapsuudesta eikä itsestäni sisätiloissa. Olin aina pihalla ulkona pimeään asti.

 

Ihme juttu. Mullakaan ei ole mitään muistikuvia lapsuudesta. Jostain syystä täysin pyyhkiytynyt pois. Ei tietääkseni muistiongelmia. Jotain väkivaltaa ja huutoa muistan. Siis isä hakkasi äitiä oikein olan takaa. Voi äitiä.. 😞

Mieli tietenkin suojelee ja blokkaa tapahtumat,monesti sattunut niin traumaattista että muisti pyyhkiyhtyy kokonaan pois. Mullakaan ei muistikuvia tarkkaan lapsuudesta varsinkaan ikäluokassa 3-10. Sen muistan että isäni oli kans aggressiivinen, helposti suuttuva ja haukkui ja kirosi meidät lähes joka päivä,hakkasi myös äitiä.

Sen muistan, että leikkiä eivät ehtineet. Muistan, että manguin äitiä aina leikkimään, mutta tämä ei kotitöiltään joutanut. Viikonloppuisin ja välillä arki-iltaisin myös sesongin mukaisia piha- ja puutarhahommia oli ohjelmassa. Isällä myös erinäisiä pieniä rakennus- ja remonttihommia, klapien tekoa jne jne. Telkkaria katsoivat pääasiassa viikonloppuiltaisin, jotain Bumtsi bumia ja Uutisvuotoa, urheiluja.

Meillä oli pieni maatila. Isä kävi töissä kodin ulkopuolella, äiti oli kotona. Muistan että äiti teki lähes koko ajan jotain kotitöitä. Hän vastasi niin lehmistä, kodista kuin minustakin ja isän tullessa kotiin ruoka oli aina valmiina. Illalla vielä jatkettiin puuhastelulla; saattoi olla vaikkapa polttopuusavottaa, lehmille heinien hakua, pihahommia, ompeluseuraa, kokouksia jne. Toki katsoimme myös telkkaria. Isän kanssa jäimme usein katsomaan leffaa tai myöhäissarjaa vielä kun äiti oli jo mennyt nukkumaan.

Nyt kun jälkeenpäin ajattelee niin miettii, että missä vaiheessa vanhempani oikein lepäsivät? He olivat kyllä mestareita ottamaan päikkärit aina kun oli mahdollisuus. Ja he olivat ihan älyttömän hyvässä kunnossa verrattuna meihin nykyajan sohvaperunoihin. Äiti elikin lähes ysikymppiseksi.

Meillä puhuttiin politiikkaa ja seurattiin tarkasti maailman asioita, Kekkosen puheita, Vennamon tempauksia. Katsoimme isän kanssa historiallisia ohjelmia, Sotamies Sveikin ja Polttouhrit muistan. Niistä keskusteltiin. Isä järjesti voimisteluiltoja meille. Teki ladun pellon ympärille. Isä kannusti kaikessa ja jutteli aina meille. Äiti nukkui, laittoi ruokaa ja valitti aina kaikesta. Ei pitänyt koskaan sylissä tai kysellyt mitä meille kuuluu. Isä hoiti navetta-askareet yksin, kunnes olimme niin isoja, että menimme auttamaan. Pesemään maitotonkia ja ruokkimaan lehmiä. 

Äiti oli kotiäitinä, isä kävi töissä. Arki-iltoina katselivat tv:tä, aika usein käytiin samassa kaupungissa asuvalla isoäidillämme piipahtamassa ja samalla käytiin kirjastossa, äiti puuhaili keittiössä, isä soitti kitaraa olohuoneessa, äiti kävi jossain vaiheessa englannin kurssilla kansalaisopistossa, lenkillä kävivät silloin tällöin. Iltasatu kerrottiin aina: äiti luki satukirjasta, isä keksi itse tarinan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei aavistustakaan. Ei ole muistikuvia lapsuudesta eikä itsestäni sisätiloissa. Olin aina pihalla ulkona pimeään asti.

 

Ihme juttu. Mullakaan ei ole mitään muistikuvia lapsuudesta. Jostain syystä täysin pyyhkiytynyt pois. Ei tietääkseni muistiongelmia. Jotain väkivaltaa ja huutoa muistan. Siis isä hakkasi äitiä oikein olan takaa. Voi äitiä.. 😞

Ikävä kuulla että teillä oli tuollaista. On käsittääkseni aika tavallista, että lapsen mieli pyrkii hautaamaan ja unohtamaan syvästi ahdistavat ja traumaattiset kokemukset. Se ei tosiaan liity muistisairauksiin vaan on psykologinen selviytymismekanismi.

Muistoja saattaa palautua mieleen aikuisena kun elämäntilanne on turvallisempi jolloin on valmiuksia käsitellä näitä kauheita muistoja. 

Tai sitten kauheana dejavuna tulee jossakin tilanteessa tunnereaktio ja käsittää että mulle on tapahtunut tää sama asia joskus kauan sitten.

Vierailija kirjoitti:

Meillä puhuttiin politiikkaa ja seurattiin tarkasti maailman asioita, Kekkosen puheita, Vennamon tempauksia. Katsoimme isän kanssa historiallisia ohjelmia, Sotamies Sveikin ja Polttouhrit muistan. Niistä keskusteltiin. Isä järjesti voimisteluiltoja meille. Teki ladun pellon ympärille. Isä kannusti kaikessa ja jutteli aina meille. Äiti nukkui, laittoi ruokaa ja valitti aina kaikesta. Ei pitänyt koskaan sylissä tai kysellyt mitä meille kuuluu. Isä hoiti navetta-askareet yksin, kunnes olimme niin isoja, että menimme auttamaan. Pesemään maitotonkia ja ruokkimaan lehmiä. 

Kuvitella että pieni lapsia jo aivopestiin tuohon aikaan politiikalla. Ja sama jatkuu sukupolvesta toiseen kuten esim venäjäviha. Mun isä vihasi venäläisiä ihan PERIAATTEESTA mikä on mun mielestä tosi sairasta. Itse en vihannut enkä vihaa vieläkään enkä muunmalaisia,juutalaisia yms. Sitä on joidenkin raivoaikuisten vaikea käsittää ettei vihaa PERIAATTEEN takia!:D mulle itselle moni suomalainen paljon paljon pahempaa kuin yksikään venäläinen joita en ole koko elämän aikana tavannut tai tuntenut.

Isä istui hiljaa tuolissaan, luki lehtiä, poltti tupakkaa ja ärähteli muille jos häiriintyi jostakin, esim. meidän puheesta. Äiti makasi makuuhuoneessa ja tuijotti hiljaa TV:stä jotain saippuaoopperaa. Viikonloput sitten isä veti kaksin käsin olutta ja vittuili äidille.

Mutsi kattoi telkkaa, silitti vaatteita ja hyysäsi faijaa. Faija rassasi autoa, traktoria ja vietti aikaansa lähinnä autotallissa- kumpikaan ei juurikaan keskittynyt minuun, sain vain olla omissa oloissani.

Vierailija kirjoitti:

Isä istui hiljaa tuolissaan, luki lehtiä, poltti tupakkaa ja ärähteli muille jos häiriintyi jostakin, esim. meidän puheesta. Äiti makasi makuuhuoneessa ja tuijotti hiljaa TV:stä jotain saippuaoopperaa. Viikonloput sitten isä veti kaksin käsin olutta ja vittuili äidille.

Meillä sama paitsi ettei polttanut vaan nimenomaan veti olutta kaksi käsin, ei saatu näkyä,kuulua tai edes puhua, kokeisiin oli turhaa pyytää nimeä alle koska ärhenteli jos numerot alle 8. Viikonloput meni metsään tekemään polttopuita koko päiväksi joskus otti äitin mukaan joskus ei. Vittuili niin meille lapsille kuin äidille. Aina jatkuvasti pahalla päällä ja negatiivinen.