Silloin kun olit lapsi, mitä vanhempasi tekivät illalla töiden jälkeen?

Isä otti päikkärit töitten jälkeen ja äiti teki kotitöitä. Syötiin aina klo 16. Sit kattoivat telkkaria ja menivät nukkumaan. Itse kuljin harrastuksiin ja olin kavereiden kanssa paljon ulkona. Oli kotiintuloajat. 

He tulivat navetasta tosi myöhään. Muistan kuinka joskus katsoin olohuoneen ikkunasta, vieläkö valot palaa navetassa eli äiti ei ole vielä tulossa, ja kello oli 19.30. Varmaan lukivat, huilasivat, katsoivat telkkaa. En kyllä muista tarkkaan. Eivätkä valvoneet myöhään, kun aamulla taas aikaisin piti mennä navettaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä puhuttiin politiikkaa ja seurattiin tarkasti maailman asioita, Kekkosen puheita, Vennamon tempauksia. Katsoimme isän kanssa historiallisia ohjelmia, Sotamies Sveikin ja Polttouhrit muistan. Niistä keskusteltiin. Isä järjesti voimisteluiltoja meille. Teki ladun pellon ympärille. Isä kannusti kaikessa ja jutteli aina meille. Äiti nukkui, laittoi ruokaa ja valitti aina kaikesta. Ei pitänyt koskaan sylissä tai kysellyt mitä meille kuuluu. Isä hoiti navetta-askareet yksin, kunnes olimme niin isoja, että menimme auttamaan. Pesemään maitotonkia ja ruokkimaan lehmiä. 

 

Kuvitella että pieni lapsia jo aivopestiin tuohon aikaan politiikalla. Ja sama jatkuu sukupolvesta toiseen kuten esim venäjäviha. Mun isä vihasi venäläisiä ihan PERIAATTEESTA mikä on mun mielestä tosi sairasta. Itse en vihannut enkä vihaa vieläkään enkä muunmalaisia,juutalaisia yms. Sitä on j

Jännä silti, että me kaikki lapset ajatellaan eri tavoin, kannatetaan eri puolueita, vaikka meidän "aivopestiin" samoin lapsena. Meidät opetettiin ajattelemaan itse, kyseenalaistamaan. Sitä isä teki, kun seurasi politiikkaa ja puhui siitä meille. Periaatteesta ei tehty mitään, ensin katsottiin faktat ja fiktiot, plussat ja miinukset. Olen kiitollinen isäni tavasta puhua meille kaikesta mahdollisesta.

Kaikki kun piti/pitää olla viimeisen päälle, niin remppaa, siivousta jne. 

Välillä lukivat kirjoja, tv:tä tietty aina. Ja viikonloppuna baariin, minutkin raahattiin usein mukaan. (Normaalia siihen aikaan).

Joskus ottivat päikkäreitä. Ja tietysti kyläiltiin paljon. 

Mielenkiintoisia tarinoita. Kaikesta kyllä huokuu se ,että vanhemmuus tuolloin 50-80 luvuilla ja tietysti  ennenkin niitä aikoja oli  hyvin ,hyvin erilaista kuin nykypäivänä, eli lapset kasvoivat siinä kaiken ohessa . Ei ollut aikaa eikä energiaa suuren työkuorman vuoksi sen enempää keskittyä omaan jälkikasvuun eikä sitä sen kummemmin kukaan osannut vaatiakaan. Hyvä vanhempi  oli se joka huolehti siitä, että lapset saivat ruokaa ja sen verran vaatteita, että tavallinen eläminen sujui.

Ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta, ei tiski- eikä pesukoneita,  osalle ei tullut edes lämmintä vettä sisälle (oli aika yleistä vielä 70-luvullakin varsinkin maaseudulla) . Lapsia ei myöskään kuskattu sinne tänne kaikenmaailman harrastuksiin vaan laspet huolehtivat itse omasta harrastamisestaan, joka oli enimmäkseen sellaista porukalla pelaamista, ja pihalla olemista, pyörällä mentiin joka paikkaan jos pyöriä sattui perheessä olemaan. Muistan kun itsekin vielä varmaan alla 10v kun ei ollut mitään nuorisopyörää, niin painelin menemään äidin mummomankelilla. Polkiminen onnistui tietenkin vaan seisaaltaan.

Itselläni oli varsin hyvä lapsuus vaikkei meitäkään mitenkään erityisemmin viihdytetty saatikka leikitetty, mutta lähellä oli myös mummula, johon voi aina mennä ja aina siellä sai vaikka voileivän tai pullan. Omilla vanhemmilla oli suht hyvät työt vaikka itse olivat erittäin köyhistä oloista ponnistaneet (molemmat syntyneet 20-luvulla, ja sodankin joutuivat kokemaan)

Arvostan sitä että he antoivat meille lapsilleen sen minkä antoivat, niillä resursseilla mitä heillä oli, parhaansa tekivät. En ole osannut aikuisenakaan kaivata mitään lällättelyä eikä ole mitään halipulaa koskaan ollut , vaikkei meitä varmaan lapsena sen enempää halailtukaan, eikä kehuttu, koska suurin synti olisi ollut jos omiaan kehuu, kertoi äitini. Olisi kuulemma ollut sama kuin itseään kehuisi. Ja sen ajan oppien mukaan oma kehu se vasta haiseekin.

Ainaki töistä tullessa jompikumpi teki jotain sapuskaa. Yhdessä syötiin minun mielestä päivittäin saman pöydän ääressä joskus viiden maissa.

Arki-iltaisin äiti kävi millon missäkin harrastuksissa tai lenkeillä, isä viihtyi kotona, katsoi töllöä tai makoili makuuhuoneessa lukemassa tai kuuntelemassa radioo tai puuhaili jotain omiaan. Minäkin puuhailin omiani tai juoksin pihalla alueen muiden mukuloiden kanssa. Katsottiin myös yhdessä tv:tä. Näin 80-luvulla kun olin peruskouluikäinen.

70-luvun puolella olin päivät mummolassa kun vanhemmat oli töissä ja kyllä ne minun kanssa paljon kaikkea tekivät työpäivän jälkeen. En nyt niitä aikoja niin hyvin muista mutta paljon sain pikkulapsena rakkautta ja huomiota vanhemmilta, kuvistakin sen näkee. Luonnossa liikuttiin paljon kun olin vielä ainoa lapsi. Pyörän takana istuin ja polkivat korpeen eväät mukana sun muuta. Mutta ehkä niitä retkiä tehtiin enemmän viikonloppuisin, en ole varma. Toisaalta nuoria olivat, niin kai ne jaksoi arkenakin vähän seikkailla. Sillon varmaan leikkivätkin vähän mun kanssa, vaikka sain leikkiä yksinkin ja käyttää mielikuvitustani, ei kukaan vahtinut miten leikin. Muistan usein ratsastaneeni isän selässä ja kun vanhemmat veti lakanoita suoriksi, istuin siellä alla nauramassa ja nekin nauroi ja teki sitä varmaan minun mieliksi potempään kuin oli tarvis. Onnellinen muisto. 

Tekivät epäsäännöllistä vuorotyötä, joten mitään tavallista arki-iltaa ei varmaan ollut.

Ruokaa, siivousta, radiota, kirjoja. Tv:stä uutiset, ajankohtainen kakkonen, urheilua loputtomasti. 

Isä kuskasi minua harrastukseen [valmensi] 3-6 x vko.

Mitään omia harrastuksia tai menoja heillä ei ollut.

Äiti käytti koiraa 

Sukulaisella käytiin usein, meillä harvoin kävi kukaan.

Iti laivos joka ilta,iti veti lättyyn. Iti laiskas.

Kesällä puutarhatöitä. Talvella ompelua, remontteja, rakennus piirustusten tekoa, klassisen musiikin kuuntelua. Ei koskaan viinaa. Jotain kodin hyväksi. Mutta eivät kyllä olleet lasten kanssa. Olimme ihan keskenämme. Mihinkään ei tarvinnut kysyä lupaa. Ei minkäänlaisia rajoja, olen vieläkin ihan ihmeissäni näistä raja keskusteluista. Tosiaan  kyllä ihan nuorempana hiihdimme  yhdessä. Ja isä kuskasi yhdellä pyörällä 3 lasta uimaan Saimaaseen. Minusta tulikin kilpauimari. 

äiti oli töissä iltaisin, isä ryyppäs ja korjas autoa.

Ei oikein mitään aavistusta. Olivat kai aika pitkiä päiviä töissä kun olivat lääkäreitä. Joskus meni päiviä etten nähnyt ollenkaan, jo aika pienenä, alakoululaisena, tai ehkä moikattiin aamulla keittiössä, ehkä sanottiin hei kun jompikumpi tuli kotiin. Joskus myös tehtiin asioita yhdessä, esim mentiin mökille. Arki oli sitä, ettei paljon tiedetty että vanhempia on olemassakaan, mutta siinä oli puolensa. Minä ja sisarukset puuhasimme omia juttujamme. 

Äiti meni iltapäivästä iltaan töihin. Vahdin nuorempaa sisarrusta. Isommat veljet tekivät omia juttuja. En tiedä mitä isäni teki. Koska vanhempani olivat eronneet. Siskoni kanssa teimme kaikkea kivaa. Silloin ei vielä ollut tietoakaan kännyköistä. 

Vierailija kirjoitti:

Äiti meni iltapäivästä iltaan töihin. Vahdin nuorempaa sisarrusta. Isommat veljet tekivät omia juttuja. En tiedä mitä isäni teki. Koska vanhempani olivat eronneet. Siskoni kanssa teimme kaikkea kivaa. Silloin ei vielä ollut tietoakaan kännyköistä. 

Se on SISARUS, yhdellä r:llä!

Hei,

isä meni töiden jälkeen ulkohommiin. Kehui ennen sitä äidin ruoan ja halasi häntä. Sitten hän rakensi erilaisia rakennuksia, osin kavereiden avustamana. Äiti kävi lenkillä, teki puuroa, pannukakkua ja sanoi, että kouluja on pakko käydä. Öisin kuului jotain epämääräistä ääntä. Jos menin tarkistamaan, isä oli närkästynyt. Tässä tiivistettynä.

yt.

jääkäri

Vierailija kirjoitti:

 

Ja viikonloppuna baariin, minutkin raahattiin usein mukaan. (Normaalia siihen aikaan).

. 

Mihin aikaan oli normaalia? En siis kiellä tuota, vaan kyselen. Meillä vanhemmat eivät ryypänneet, mutta eivät meidänkään kanssa paljoa olleet, vaan tekivät omiaan, josta en paljon tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Äiti meni iltapäivästä iltaan töihin. Vahdin nuorempaa sisarrusta. Isommat veljet tekivät omia juttuja. En tiedä mitä isäni teki. Koska vanhempani olivat eronneet. Siskoni kanssa teimme kaikkea kivaa. Silloin ei vielä ollut tietoakaan kännyköistä. 

Oliko vahtiminen oikeasti kivaa? Painoiko vastuu?

Varmaan mutsi teki omiaan puutarhassa ja sisällä, Faijalla meni paljon aikaa hevosten kanssa. Viikolla oli enemmän vapaata iltaisin kun ei ollut raveja.

Äiti oli töissä, ja kotiin tultua teki ruokaa, hoiti kotityöt. Isä oli yrittäjä ja teki pitkiä päiviä. Vanhemmat eivät leikkineet tai viettäneet meidän kanssamme aikaa. Katsoivat telkkaria kun eivät tehneet enää muuta. Jaksoivat aina valittaa siitä että riideltiin ja sotkettiin, mutta se että olisi spontaanisti annettu huomiota oli harvinaista. Lasten ei kuulunut olla haitaksi tai harmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olivat yleensä aika pitkään töissä, meillä oli arkena lastenhoitaja siksi koulupäivien jälkeen auttamassa läksyjen kanssa ja pitämässä vahtia. 

Yleensä isä luki sanomalehden ja katsoi puoli yhdeksän uutiset, jos oli jotain pihahommia niin sitten he toki tekivät ne ensin. Äiti teki joinain iltoina ruokaa valmiiksi seuraaville päiville, välillä luki. 

 

Mikä vtun lastenhoitaja?  😅

Sellainen, joka hoitaa lapsia lapsiperheen kotona silloin kun vanhemmat ovat töissä. Ehkäpä korjaili tiskit pois ym. niin ei ollut kummallakaan vanhemmalla toinen työpäivä odottamassa pitkän päivän päätteeksi.

Lapset eivät ole omin nokkineen vaan hoidän kanssaan on turvallinen aikuinen.

Kuulostaa ihanteelliselta olotilalta lapsiperheen kannalta.

Meillä oli maatila, joka työllisti isän ja äidin aamuvarhaisesta iltamyöhään. Lapsetkin osallistuivat heti kun kykenivät.