Luettiinko sinulle iltasatuja?

Luettiin, kunnes opin lukemaan itsenäisesti 5-vuotiaana. Meidän talossa lukemista arvostettiin paljon ja erilaisia kirjoja oli paljon saatavilla. 

Mulle kerrottiin itsekeksittyjä. 

Ei koskaan. Mutta mieheni lukee minulle joka ilta iltasadun, se on ihanaa,a

Ei luettu. Vanhemmat olivat kirjakerhossa koska hyllyssä piti olla kirjoja vaikka ei ne edes lukeneet niitä.

Kyllä ja se oli ainakin osasyy sille, että minulla on iso sanavarasto. Jo ollessani alle kouluikäinen aikuinen sanoivat, että minulla oli iso sanavarasto ja sitä samaa on sanottu myöhemminkin, myös nyt ollessani aikuinen.

Ei koskaan.

Ei luettu, lapsuudessani kuunneltiin radio-ohjelmia.

Luettiin. Ne sadut kertoi Pupasta, Mummasta ja vasusta. Pelkäsin niitä lapsena ja sain niistä ikuisia traumoja. 

Kyllä, isä luki. Ei muistikuvaa, että äiti olisi. Toisaalta äiti nyt oli muutenkin aina töissä tai muuten poissaoleva. 

Pois tieltä. Olkaa hiljaa. Omaan huoneeseenne, lapsia kolme. Turpaan tuli tukevasti ja usein. En muista paljo mitään lapsuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Luettiin, kunnes opin lukemaan itsenäisesti 5-vuotiaana. Meidän talossa lukemista arvostettiin paljon ja erilaisia kirjoja oli paljon saatavilla. 

Kukahan tämänkin alapeukutti? Outoa

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja se oli ainakin osasyy sille, että minulla on iso sanavarasto. Jo ollessani alle kouluikäinen aikuinen sanoivat, että minulla oli iso sanavarasto ja sitä samaa on sanottu myöhemminkin, myös nyt ollessani aikuinen.

KIrjoittamaan et ole kuitenkaan oppinut?

Vierailija kirjoitti:

Mulle kerrottiin itsekeksittyjä. 

Minullekin. Tai ei itse keksittyjä, mutta tuttuja satuja (Grimmiä, H.C.Andersenia jne jne) ulkomuistista. EIKU. Oli mulla yksi satukirja, jota äiti luki ja myöhemmin minä itse. Taisi olla Topeliuksen tai sisältää ainakin Topeliuksen satuja.

Olen kuunnellut satuja koko ikäni. Milloin kenenkin suusta. Joskus äidin isän papin poliitikkojen kavereiden opettajien professoreiden.. hyvät tarinat. Pysyy mieli virkeenä

Vierailija kirjoitti:

Olen kuunnellut satuja koko ikäni. Milloin kenenkin suusta. Joskus äidin isän papin poliitikkojen kavereiden opettajien professoreiden.. hyvät tarinat. Pysyy mieli virkeenä

Ai niin. Paras satutäti ole exä

Äitini kertoi iltasatuna tarinaa, jossa vein isälleni eväät tölihin. Siitä tuli aika pitkälti elämääni määrittänyt satu, sillä uskoin sen.

Se oli toinen työpaikkani, samoin kuin pikkuveljeni työpaikka.

Vaikka minua kannustettiin opiskelemaan ylioppilaaksi ja pidemmllekin, Saarioinen oli ensimmäinen kesätyöpaikkani. Ensimmäiseksi jaoin mainospostia.

Pitäisikö minun olla nyt lopun ikääni mainospostin jakaja? Kysymys teille Sanna Marinin vihaajille?

Ei nyt ehkä iltasatuja, mutta muuten kyllä luettiin. Johtui varmaan siitä, että nukahdin aina heti kun pistin pääni tyynyyn.

Meillä äiti luki iltasatuja pitkään senkin jälkeen kun kaikki oli jo oppinut lukemaan. Meillä oli joku kansojen tarut kirjasarja ja sieltä se luki antiikin roomalaisten, kiinalaisten ja ties keiden tarinoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luettiin, kunnes opin lukemaan itsenäisesti 5-vuotiaana. Meidän talossa lukemista arvostettiin paljon ja erilaisia kirjoja oli paljon saatavilla. 

Kukahan tämänkin alapeukutti? Outoa

Outoa, että välität joittenkin random palstalaisten alapeukuista. Get over it.

Luettiin vauvasta pitkälle kouluikään. Minusta ei siltikään tullut varsinaisesti mitään sanaseppoa. Sisarukseni ovat minua kielellisesti lahjakkaampia.