Silloin kun olit lapsi, mitä vanhempasi tekivät illalla töiden jälkeen?

Isä makasi sohvalla ja katseli telkkaria tai luki kirjaa. 

Äidin hommia en niin tarkasti muista, epäilen että äiti teki ruokaa ja kotitöitä. 

Meillä oli kyllä hyvin perinteinen roolijako, nainen hoiti kodin ja lapset, mies kävi töissä ja lopun päivästä lepäsi. 

Ysärillä katsottiin koko perhe aina Kauniit ja rohkeat ja keitettiin iltakahvit. Koira torkkui olkkarissa. Ohjelman jälkeen yleensä äiti lähti koiran kanssa lenkille.

Molemmat mun vanhemmat oli ammattiyhdistysaktiiveja ja muutenkin yhteiskunnallisesti aktiivisia. Äiti kävi jossain kevyessä naisvoimistelijoiden jumpassa, isä kuntohiihti ja kävi monet Finlandiahiihdot ja Pogostat.

Lehtiä ja kirjoja luettiin päivittäin ja telkkarikin oli auki. Omakotitalon hommat oli tietysti tehtävä, se ei tavallaan ollut valinta kun sellaisessa asuttiin.

En lapsena enkä teininä koskaan nähnyt vanhempiani humalassa, oon kiitollinen siitä. 

Äiti teki ruoan, tiskasi/siivoili kotia ja vaatteita, kutoi ja kuunteli radioo, katsoi telkkaa. Isä luki sanomalehtiä, katsoi uutiset telkasta, hoiti kodin asioita, haki polttopuut sisälle.

"Lapsena en kokenut tätä mitenkään ihmeellisenä, koska en muusta tiennyt, mutta aikuisena nyt jälkikäteen olen ihmetellyt sekä sitä, että miten he itse jaksoivat, kun ei saanut olla minuuttiakaan tekemättä jotain että sitä, miten he ajattelivat asian meidän lasten kannalta, kun käytännössä perhe ei koskaan tehnyt tai harrastanut mitään yhdessä."

Sinäkö et sitten ollut ollenkaan mukana vanhempien kanssa niissä kotitöissä tai ulkona puuhasteluissa? Eikö se ole nimenomaan perheen yhteistä tekemistä?

Itse ainakin pesin mattoja, ripustin pyykkejä ja laitoin pihaa äidin kanssa ja isän kanssa nikkaroin ja osallistuin traktorihommiin (laitettiin auraa, niittokonetta tai peräkärryä traktorin perään). Isompana sain ajaakin isän sylissä. Polttopuuhommissa ja navettahommissa oltiin porukalla. 

Vanhemmat eivät todellakaan keksineet tekemistä meille lapsille saati sitten varsinaisesti leikkineet meidän kanssamme, se olisi ollut täysin omituista. Leikittiin kavereiden kanssa ja ideoitiin itse omat tekemiset. Isän kanssa kyllä pelattiin lautapelejä ja laskettiin pulkalla talvisin. Ainoana lapsena luin paljon, leikin Legoilla, sisustin nukkekotia, piirsin paperinukeille vaatteita ja ompelin Barbien vaatteita. Lähimetsässä oli maja, jossa meillä oli naapurin poikien kanssa kerho. Kuvittelimme itsellemme seikkailuja ja eläydyimme niihin. Kirjoitin näistä tarinoita.

Tämä menee jo hieman ohi aiheen, mutta todella karsastan nykymeininkiä, jossa lapset pistetään kaiken edelle, passataan, lokeroidaan eikä lapsien mielikuvitus kehity. Itse kasvoin tekeväksi, itsevarmaksi, luovaksi ja pystyväksi, kiitos ihanan lapsuuteni.

Vierailija kirjoitti:

Tekivät ruokaa, siivottiin yhdessä pihatöitä ja oman yrityksen kirjanpitoa ym. asioita. Katsoivat uutiset, urheilut ja luonto-ohjelmat ja pelattiin lautapelejä. Käytiin mökillä, kalastettiin ja paistettiin makkaraa, saunottiin ja kuljettiin metsässä, telttailtiin. Usein meillä oli vieraita, joita kestittiin ja seurusteltiin. Sukulaiset tuli lomille meille ja itsekin kylästeltiin paljon. Tämä oli 70-80-lukua.

Kuulostaa ihanalle elämälle.Pääsisipä aikakoneella tuohon aikaan takaisin.

Äiti opiskeli tai luki kirjoja tai katsoi tv:tä tai leipoi tai laittoi ruokaa. Jos työpäivän jälkeen oli ulkona valoisaa, kävimme kävelylenkeillä, ja kesäisin koko perhe saattoi lähteä uimaan läheiselle järvelle. Syksyisin kävin äidin kanssa sienimetsässä poimimassa ruokasieniä. Pihaa meillä ei paljon tarvinnut laittaa, koska talo oli kallioisella tontilla.

Isä hoiti talon pienet kunnostustyöt itse tai äidin kanssa. Talvisin lumitöitä teki jokainen, kuka ensin ehti. Isälle ei yleensä kelvannut muiden tekemä lumenluonti, joten hän viimeisteli ne. Muutoin hän yleensä töistä tultuaan kotona vain luki postin, saattoi laittaa iltaruokaa, söi, joi, kuunteli radiota, poltti tupakkaa ja nukkui.

Äidin kanssa tuli katsottua tv:tä aika paljon. Isä ei tv-ohjelmista niin välittänyt.

Kun olin ala-asteella (1988 alkaen) Vanhemmat tulivat kotiin töistä neljän-viiden maissa. Äiti teki ruokaa ja syömisen jälkeen kutoi, luki ja teki ompeluhommia. Isäni soitti kitaraa, ropasi autoa, tai teki puukäsitöitä. Joivat kahvia. Asuttiin kerrostalossa. 

Sitten kun olin jo yläasteella (1995) muutimme omakotitaloon, jolloin töiden jälkeen vanhemmat touhuilivat pihallakin. Isä teki nikkarointihommiaan autotallissa, ja äiti aloitti sivutoimisen duuniin ja rakensi ulkovarastoon oman ompelimon. 

Viikonloppuisin oli jotenkin ihanaa, kun ennen heräämistäni kävivät aina kaupassa ja torilla "pidemmän kaavan mukaan", ja kun sit lopulta nousin keittiöön, siellä odotti tuoreet leipomosta tuodut sämpylät jne. Äiti usein leipoi viikonloppuisin myös. 

Oi niitä aikoja. Nyt isä on kuollut jo kolmatta vuotta, ja äiti asuu yksin kerrostalossa 45 minsan ajomatkan päässä kotoani, näemme viikonloppuisin. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä että muistaakohan nämä nykypäivän huomion keskipisteenä olleet lapset yhtä vähän lapsuudestaan sitten joskus kun ovat aikuisia. Kun tuntuu, että moni meistä joka on elänyt ihan hyvän ja tavallisen lapsuuden, emme juurikaan muista paljon mitään, mitä isät ja äidit puuhasivat paitsi tuon tavallisen että äiti teki ruoat, siivosi ja puuhasteli, isät rassaili autoa tai makoili sohvalla jaluki lehteä.

Eli onkohan niin, että nykyään kun ylisuoritetaan sitä vanhemmuutta ja uuvutaan ja ahdistutaan, niin ei ne lapset sitä sen kummemmin muista , edellyttäen että edelleen ne perustarpeet on tyydytetty eli ruokaa ja jotain vaatetta päälle, perushygienia ja nykyään tietysti ne kännykät ja vempaimet mitkä lienee  tarpeellisia.

Ainakin sellainen mutu on että, nythän ne huomio keskipisteenä olleet lapset ovatkin niitä ahdistuneita ja työkyvyttömiä jo alle kolmikymppisinä vaikka kuinka olisi paapottu ja huomioitu ja sa

Mielestäni ne nyt "huomion keskipisteenä olleet" eivät oikeasti olleet huomion keskipisteenä. Vanhemmilla oli siihen aikaan paljon työiltamia, kurssireissuja, työmatkoja. Niihin kuuluu poikkeuksetta alkoholikin. Silloin ei ehkä juostu baareissa tavallisina viikonloppuina erikseen ja yhdessä, kuten nykyään. Tai lukuisissa harrastuksissa. Mutta silti lapset oli paljon itsekseen, omillaan. Jääkaapissa oli kyllä niitä 80-luvun valmisruokia ja makupaloja, että pärjäsi. Lapsetkin olivat paljon ulkona keskenään ja kavereilla, tai omatoimisesti koulun, seurakunnan, urheiluseurojen ja taloyhtiöiden kerhoissa. Kotona vanhemmat usein lukivat tai katsoivat TV:tä. Useimmiten äiti teki enemmän niitä kotitöitä ja isä istui nojatuolissa lukemassa. Sitten oli TV:n uutiset, hiihtokisat ja sarjat joita seurattiin.

Tänä päivänä sen ajan lapset olivat oikeastaan paljon omillaan ja "itsenäisiä". Siksi masentaa. Osa osaa olla läsnäolevampia vanhempia omille lapsilleen, mutta osa ei. Ura menee edelle monilla, kuten 70- ja 80-luvuilla.

Ne joiden äidit olivat kotona, ovat nykyään niitä tasapainoisimpia ja pärjäävimpiä. Tosin eivät tiedä mitä huonoa työorientoituneesta uravanhemmuudesta seuraa lapsille ja tekivät sen omille lapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

"Lapsena en kokenut tätä mitenkään ihmeellisenä, koska en muusta tiennyt, mutta aikuisena nyt jälkikäteen olen ihmetellyt sekä sitä, että miten he itse jaksoivat, kun ei saanut olla minuuttiakaan tekemättä jotain että sitä, miten he ajattelivat asian meidän lasten kannalta, kun käytännössä perhe ei koskaan tehnyt tai harrastanut mitään yhdessä."

Sinäkö et sitten ollut ollenkaan mukana vanhempien kanssa niissä kotitöissä tai ulkona puuhasteluissa? Eikö se ole nimenomaan perheen yhteistä tekemistä?

Itse ainakin pesin mattoja, ripustin pyykkejä ja laitoin pihaa äidin kanssa ja isän kanssa nikkaroin ja osallistuin traktorihommiin (laitettiin auraa, niittokonetta tai peräkärryä traktorin perään). Isompana sain ajaakin isän sylissä. Polttopuuhommissa ja navettahommissa oltiin porukalla. 

Vanhemmat eivät todellakaan keksineet tekemistä meille lapsille saati sitten varsinaisesti leikkineet meidän kanssamme, se oli

Taisit kasvaa maalla ja ainakin toinen vanhempi oli paljon läsnä. Kaupungissa lapsijoukot tulivat ja menivät, talonmies piti vahtia. Itsekseenkin tehtiin paljon luovia asioita kotona, kuten sinäkin. Nykyään lapset on päiväkodeissa, joissa kaikki toiminta on ohjattua. Iltaisin vanhemmat vievät miljooniin harrastuksiin.

Moni kertoo täällä vanhempien alkoholin käytöstä 80-luvulla. Meillä ei onneksi käytetty juuri lainkaan. Muistan kuinka kerran hieman pelkäsin isää, kun hän oli ollut jossain pikkujouluissa ja oli vähän huppelissa. Mutta tämä oli ihan yksittäinen kerta, sen koommin ei tullut huppelissa kotiin eikä perhejuhlissakaan alkoa kulunut. Saunaolutta ja siideriä meillä joskus oli ja minä keräsin pullonkorkkeja 😊 Isompana sain itsekin maistaa enkä nyt 50v myöhemminkään vieläkään juo alkoholia 😁

Piereskelivät kilpaa,oli muuten aikamoinen hajukammio kämppä.

Vierailija kirjoitti:

"Lapsena en kokenut tätä mitenkään ihmeellisenä, koska en muusta tiennyt, mutta aikuisena nyt jälkikäteen olen ihmetellyt sekä sitä, että miten he itse jaksoivat, kun ei saanut olla minuuttiakaan tekemättä jotain että sitä, miten he ajattelivat asian meidän lasten kannalta, kun käytännössä perhe ei koskaan tehnyt tai harrastanut mitään yhdessä."

Sinäkö et sitten ollut ollenkaan mukana vanhempien kanssa niissä kotitöissä tai ulkona puuhasteluissa? Eikö se ole nimenomaan perheen yhteistä tekemistä?

En ollut. Meidät lapset lähinnä komennettiin pois jaloista, jotta vanhemmat saivat hommansa tehtyä. Lasten piti olla kotona, mutta kiltisti ja huomaamattomasti vanhempia häiritsemättä.

Äiti laittoi ruokaa, sitten syötiin. Itse menin ulos sen jälkeen kavereiden kanssa tai harrastuksiin. Isä ja äiti tekivät kaiket illat töitä töiden jälkeen. Molemmat olivat opettajia. Isä oli välillä jossain koulun kokouksissa iltaisin. Joskus vei minua autolla talvipakkasilla harrastuksiin. Viikonloppuisin kun oli vapaata, oltiin yleensä jossain heidän kavereiden juhlissa. Se oli kivaa, sai valvoa yömyöhään, oli kavereita, ja kun aikuiset oli pikkuhiprakassa, saatiin aina jäätelö-tai karkkirahaa, ja mentiin kioskille.

Isä nukkui sohvalla ja äiti oli töissä illalla.

Lähinnä vain istuivat tupakkahuoneessa radiota kuunnellen. 

Enpä muista tekivätkö mitään. Olen 60-luvulla kasvanut ja vanhempani tekivät tehdastyötä vuoroissa.yleensä koulun jälkeen tulimme tyhjään kotiin ja ruokaa ei ollut nimeksikään. Syötiin sitten mitä löytyi. Opin laittamaan ruokaa varhain ja myös tekemään kotityötä.  Tämä on ollut hyvä taito. Vanhempani olivat nuoria ja lähtivät usein viihteelle viikonloppuisin. Pärjäsimme yksin  kuitenkin ihan hyvin. Meille se oli ihan normaalia elämää, myös kavereiden perheessä oli sama juttu. Väkivaltaa emme koskaan kokeneet. Vanhemmat olivat siinä mielessä ihan ok. Arkisin katsoimme yhdessä TVtä. Myöhemmin heille tuli riitaa ja ero. Ei siitäkään suurempia traumoja jäänyt. Kesät vietimme aina mummolassa maalla. Ne olivat hienoja kesiä.  

ehkäpä omasta lapsuudestani johtuen olen paapottu omia lapsiani liikaakin. Mutta onneksi heistä on  kasvanut ihan järjellisiä kansalaisia ja hyviä vanhempia omille lapsilleen.

Ai mutsi tuli vasta illalla kun töissä ja työmatkat pitkiä kuin faija taas oli töissä yöllä ja illalla niin lapset itse keitti perunat siivosi kuin vei roskat kissan kuset koulun jälkeen ja loppuviikosta  tamppasi matot kuin osallistui pyykin silitykseen. Kuin talvella lumi töitä ja kaupassa käyntiä . Aikuiset sitten leipoi ja keitti lihakeittoja kuin muuta. Kauhea meteli tuli jos ei korjannut leluja lattioita. Vanhemmat sitten myös omissa harrastuksissa kuten vaihtoi multaa kukkiin ja ompeli vaatteita tai harjoitteli soittamista nuoteista . Ennen kun kävi kylässä sukulaisia kuin koulukaverit kuin naapurit. Työkaverit perheineen. Niin aikamoista siivoomista. Ruuan laittoa. Auton huoltoa. Mökin kunnostusta sitten vapaalla. 

Faija oli mukana kunnallispolitiikassa ja monissa yhdistyksissä. Oli usein kokouksissa iltaisin ja kun oli kotona, kuului kirjoituskoneen rätinä, kun hän laati pöytäkirjoja.



Mutsi tienasi sivutuloja stooreja kirjoittelemalla ja lähettelemällä niitä lukemattomiin lehtiin, monta joka viikko. "Kotoisin" ääni siis jonka muistan, on jatkuva mekaanisen kirjoituskoneen rätinä.



Tämä siis sen tavallisen kotielämän päälle 50-60 luvulla.

Kun olin päiväkodissa, äiti kävi joskus jumpassa tai kuntosalilla.

Kun muutettiin omakotitaloon, vanhemmat teki puuhommia tai lämmitti saunaa. Kesällä grillasivat.

Isä oli usein autotallilla tai katsoi telkkaria.

Loppuillasta viimeistään joivat kaljaa.

Äiti istui lopulta illat tv:n ääressä, joskus korjasi kokeita.