TS: Harrastuksista on tullut vain rikkaiden luksusta. Pienituloisten lapset jätetään kylmästi ulos kaikesta.
Sanokaa mammat, miten tämä voi olla oikein? Turun Sanomien uutisen mukaan yhä useampi lapsi harrastaa enää vain lahjoitusrahalla ja silti apua ei enää riitä kaikille! Hope ry, Pelastakaa Lapset, Tukilinja, SOS Lapsikylä ja kirkko yrittävät paikkailla hallituksen s o s i a a l i t u r v a l e i k k a u k s i a, mutta nyt nekin joutuvat sulkemaan tukihakemukset kesken vuoden. Tämäkö on se hyvinvointivaltio, jota meille vielä kehdataan kehua?
Hallituksen leikkurit iskevät nyt kaikkein haavoittuvimpiin - apsiin, joiden vanhemmat eivät yksinkertaisesti pysty maksamaan enää harrastusmaksuja. Samalla kun hyvin toimeentulevien muksut pääsevät telinevoimistelusta sirkuskouluun ja yksityisopetukseen, vähävaraiset jäävät sohvalle selaamaan TikTokia, kun mitään muuta ei ole.
Mitä tämä kertoo Suomesta? Että elämänmittaisia ystävyyssuhteita, onnistumisen iloa ja taitojen oppimista saa vain, jos vanhemmilla on varaa? Ei ihme että syrjäytyminen alkaa jo ala-asteella - eikä ihme, että mammojen huoli kasvaa.
Mitä mieltä olette? Onko teidän lapsillanne mahdollisuus harrastaa? Pystyttekö maksamaan edes yhden lajin maksut vuodessa? Vai onko tämä maa nyt virallisesti vain hyväosaisten temmellyskenttä? Kertokaa suoraan - kuppi alkaa mennä nurin täälläkin!
Kommentit (447)
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nillitys ja pilkunviilaus, mutta tuskin edes kovin moni korkeimpien mustan vyön tasojen haltija sanoisi osaavansa "karaten". Kyllähän aivan varmasti tekniikoita voi opiskella itsenäisesti ja kehittyä niissä hyväksi, mutta on ihan eri asia treenata toisten kanssa ja oppia reagoimaan konkreettisissa kamppailuharjoituksissa.
Eiköhän vika löydy sitten valmentajasta tai seurasta, jos hyvin pelkistettyä taitoa ei opi esimerkiksi kolmessa vuodessa käyttämään siten kuten se on tarkoitettu käytettäväksi.
Esimerkiksi tekki-katan hallintaan riittää 3kk harjoittelua ja kirjojen mukaan sen kamppailullinen sisältö on omaksuttavissa viikottaisella harjoittelulla alle kolmessa vuodessa.
Tekki tai nihanchi-kata on yksi tyyli lajin sisällä. Nykyään karatetyylit sisältää kymmeniä katoja ja niiden hallinta nyt voikin olla vuosikymmenten työtaakka.
Ja kilpaottelu on ihan oma uusi moderni juttu, jossa vakuutukset ja lisenssit maksaa yms. Kilpailussa käytettävät tekniikat on jopa nopeampi oppia hallitsemaan kuin katan hyvin läheltä tehtävät harjoitukset. Esimerkkinä vaikka pelkkä nyrkkeily jonka tekniikat saa toimimaan melkein heti.
Jotain vikaa on systeemissä, jos et opi käyttämään yksinkertaisia liikkeitä konkreettisissa kamppailuharjoituksissa. Vaihtaisin seuraa tai miettisin lajinkin vaihtoa.
Liikkeet nimittäin toimii sellaisenaan niitä muuttamatta, eikä todellakaan vaadi toimiakseen ylenpalttista harjoittelua. Kravmagassa on oikeastaan ihan sama idea ja karatestahan ne temput on lainattu. Toimii nopeasti sellaisenaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porukka kasaan ja koulun kentälle pallon kanssa.Koulut,kunnat järjestää paljon ilmaisia harrastuksia.Kavereiden kanssa voi pelata ja puuhata vaikka mitä.Miksi on nykyinen oletus että köyhälle pitää kustantaa kallis harrastus?
Kentät on varattuja ihmisten aikoihin.
Kentät varattuja ehkä siellä Vantaan suunnalla? Meillä täällä pienemmässä kaupungissa kaikki kentät tyhjinä. Talvellakin useampi jäädytetty, että pääsisi pelaamaan, mutta ketään ei näy. Lapset ja nuoret vaikuttavat olevan sisätiloissa älylaitteiden äärellä.
T. Lenkkeilijä
Kyllä se penska / nuori mieluummin tarttuu älykkyyslaitteeseen kuin lähtee harrastuksiin, vaikka miten paljon ois muuta tarjolla. Nähty on.
Miksi penskaa ei ole suojeltu addiktoiviksi suunnitelluilta älykkyyslaitteilta ja niihin muodostuvalta addiktiolta?
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi käy koulua ja tekee sen päälle läksyt kunnolla, ei siihen niin hirveästi harrastuksia tarvitse. Liikuntaakin tulee kun koulumatkat kävelee tai pyöräilee. Kesällähän suurin osa harrastuksista on tauolla.
Voi toimia tyhmän lapsen kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset artikkelit vain alleviivaavat sitä kuinka nykyisin väännetään itkua, jos tiedossa on raakaa työtä, haasteita ja pakkovalintoja. Keskiluokkaisen elämän pitäisi olla yellow brick broad Oziin.
Niin pitäisi ja joskus se näin olikin.
Tasapainoisia lapsia ei kasvateta rahalla ja harrastuksilla, vaan läsnäololla, rakkaudella ja turvalla. Moni rikas feilaa näissä täydellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset artikkelit vain alleviivaavat sitä kuinka nykyisin väännetään itkua, jos tiedossa on raakaa työtä, haasteita ja pakkovalintoja. Keskiluokkaisen elämän pitäisi olla yellow brick broad Oziin.
Niin pitäisi ja joskus se näin olikin.
Tietämättömyydestä juontuva harhaluulo. Ennen vain valitettu innolla tai edes ollut julkisia itkufoorumeita ennen tietoverkkojen syntyä.
No en tiedä. Itse olen töissäkäyvä yh. Koskaan ei rahan roisketta ole ollut mutta aina on lapset (2kpl) saaneet jotakin harrastaa. On sovittu, että yksi ns. kalliimpi harrastus saa olla ja kummallakin on ollut. Olen priorisoinut lapset raha-asioissa ykkössijalle, itse tulen toimeen todella vähällä. Lenkkeilen, liikun luonnossa, olen päihteetön, leikkaan hiukseni itse jne. Huolehdin itsestäni hyvin mutta se ei vaadi suuria rahasummia.
Ulkomaan matkoja emme tee emmekä usein syö ulkona tai käy elokuvissa. Mutta en miellä meitä mitenkään huono-osaisiksi. Ja niin, lasten isä häipyi aikoinaan kuvioista kokonaan kun huomasi ettei haluakaan perhe-elämää (jipii), saan Kelasta elatustuen oman palkkani päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset artikkelit vain alleviivaavat sitä kuinka nykyisin väännetään itkua, jos tiedossa on raakaa työtä, haasteita ja pakkovalintoja. Keskiluokkaisen elämän pitäisi olla yellow brick broad Oziin.
Niin pitäisi ja joskus se näin olikin.
Tietämättömyydestä juontuva harhaluulo. Ennen vain valitettu innolla tai edes ollut julkisia itkufoorumeita ennen tietoverkkojen syntyä.
Puhummeko molemmat KESKIluokasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porukka kasaan ja koulun kentälle pallon kanssa.Koulut,kunnat järjestää paljon ilmaisia harrastuksia.Kavereiden kanssa voi pelata ja puuhata vaikka mitä.Miksi on nykyinen oletus että köyhälle pitää kustantaa kallis harrastus?
Kentät on varattuja ihmisten aikoihin.
Kentät varattuja ehkä siellä Vantaan suunnalla? Meillä täällä pienemmässä kaupungissa kaikki kentät tyhjinä. Talvellakin useampi jäädytetty, että pääsisi pelaamaan, mutta ketään ei näy. Lapset ja nuoret vaikuttavat olevan sisätiloissa älylaitteiden äärellä.
T. Lenkkeilijä
Kyllä se penska / nuori mieluummin tarttuu älykkyyslaitteeseen kuin lähtee harrastuksiin, vaikka miten paljon ois m
Vanhemmat, tai paremminkin yksi vanhempi eli äiti haluaa lasten pysyvän poissa tieltä. Siellä ne mussukat sitten omissa huoneissaan pelaavat pelejä, väkivaltaa ja prnoa. Turha on raakuuksia ihmetellä joita päivittäin tapahtuu.
Alkusyy ei ole lapsissa, eikä liioin köyhyydessä.
Kesät syötiin marjoja ja uitiin, välillä multaporkkanaa nurmeen pyyhittiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi käy koulua ja tekee sen päälle läksyt kunnolla, ei siihen niin hirveästi harrastuksia tarvitse. Liikuntaakin tulee kun koulumatkat kävelee tai pyöräilee. Kesällähän suurin osa harrastuksista on tauolla.
Voi toimia tyhmän lapsen kohdalla.
Meidän lapsi teki noin ja kirjoitti L:n paperit.😍
Vierailija kirjoitti:
Tasapainoisia lapsia ei kasvateta rahalla ja harrastuksilla, vaan läsnäololla, rakkaudella ja turvalla. Moni rikas feilaa näissä täydellisesti.
Juuri noin. Tosiasia on, että raha ei korvaa rakkautta. Mutta kyllä lasten laiminlyöntiä ilmenee kaikissa sosiaaliluokissa.😢
Minä olen luvannut jokaiselle lapselle yhden harrastuksen maksaa. Nuorin harrastaa cheerleadingia kilpailutasolla, kustannus noin 2500€ vuodessa. Lisäksi ostamme vaatteita ja kenkiä, jotka ei ole tuossa summassa mukana.
Keskimmäisellö on soittoharrastus, joka on noin 580€ vuodessa. Soitin toki on ostettu jo 3 vuotta sitten. En muista, paljonko se alkupanostus oli. Vanhin lapsi ei harrasta muuta kuin laskettelua. Siihen menee talvesta riippuen noin keskimäärin 800€. Ei ole paha hinta. Varusteet on aina ostettu käytettynä. Toki lomilla käydään kauempana, esim. Rukalla, ja silloin koko perhe laskettelee. Sitä en osaa laskea harrastukseksi, kun on enemmänkin loman viettoa.
Joskus olen miettinyt, että meidän perhe maksaa myös toisten ilmaisia harrastuksia monellakin tavalla. Esim. cheer-seurassa köyhä voi hakea maksun alennusta. Sinänsä se on ihan hyvä, mutta kun tiedän yhden äidin, joka on yh ja sitten kuitenkin käytännössä asuu avopuolisonsa luona isossa omakotitalossa, paljon useammassa kuin meidän koti, ja ajelee miehensä sähköautolla. Että onko se oikeasti niin köyhä, että pitää hakea maksun alennusta? Tietysti se avomies ei ole lapsen isä, mutta silti tulee mieleen, että kun mekin tavallaan rahoitetaan niidenkin lasten osuutta, jotka saa alennuksen cheeristä, niin mikä minä olen tukemaan harrastusta, kun päälle päin jo näkyy, että niillä on rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo ole ihan normaalia? Lapsuudessani en harrastanut ohjatusti mitään, koska meillä ei ollut varaa. Harrastin ihan omatoimisesti eli koulun jälkeen oltiin aina kavereiden kanssa kentällä pelaamassa futista, korista tai lätkää. Nyt ollaan palaamassa omaehtoiseen harrastamiseen eikä se välttämättä ole huono juttu.
Voisi tuo omaehtoinen harrastus olla parempi vaihtoehto ohjattuun harrastukseen. Niin monet harrastukset kuulostaa ammattiin tai kilpailuihin tähtäävistä jotka tietenkin on kalliimpia. Harjoitellaan tekniikoita, valmistaudutaan esityksiin tai kisoihin ja harkkoja on monta kertaa viikossa. Luulisi lasten ja nuorten, ainakin osan, pitävän enemmän ihan vain esim. Jalkapallon taoi lätkän pelaamisesta
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi käy koulua ja tekee sen päälle läksyt kunnolla, ei siihen niin hirveästi harrastuksia tarvitse. Liikuntaakin tulee kun koulumatkat kävelee tai pyöräilee. Kesällähän suurin osa harrastuksista on tauolla.
Ei, vaan kyllä kaikkien itseään kunnioittavien vanhempien lapsilla pitää olla vähintään kaksi harrastusta per nokka. Siinä vanhemmat ajaa suhaavat illat pitkät lapsiaan kuskaillen ja valittavat väsymystään. Riitelevät ja eroavat kun eivät jaksa. Ja taas lapsilla menee huonosti.
Ei tuossa ole mitään uutta. Ei pienituloisilla minunkaan lapsuudessa ollut mitään harrastuksia, kun ei ollut niihin varaa. Olen kasarin lapsi ja peruskoulun olen käynyt ysärin lama-aikaan.
Meidän perheessä rahaa riitti vain vanhimman lapsen kalliiseen harrastukseen. Muut saivat viihdyttää itseään.
Ihan sen on vanhemmat itse tehneet tällaiseksi, kun kaiken harrastamisen pitää olla "ammattimaista valmennusta" eikä vaan pelaamista, mitä se suureksi osaksi ennen oli.
Pieniäkin lapsia pitäisi treenata kuin ravihevosia, vaikka kyseessä olisi vain ensisijaisesti ajanviete, niin maksaahan se.
Mihin rahaa harrasteissa tarvitaan? Tein lapsena leijoja, puusta kaikenlaista vempainta, mäkiautoja, tuuliviirejä, säilykepurkeista ja lankarullista lentäviä ropelleja jne. Kekseliäisyyttä kehittivät.
Sama työpaikkojen suhteen. Sukulaisille ja kavereille jaetaan rikkaiden porukoissa. Muille jää vain ilmaistyöt.
Kun lapsi käy koulua ja tekee sen päälle läksyt kunnolla, ei siihen niin hirveästi harrastuksia tarvitse. Liikuntaakin tulee kun koulumatkat kävelee tai pyöräilee. Kesällähän suurin osa harrastuksista on tauolla.