TS: Harrastuksista on tullut vain rikkaiden luksusta. Pienituloisten lapset jätetään kylmästi ulos kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sen on vanhemmat itse tehneet tällaiseksi, kun kaiken harrastamisen pitää olla "ammattimaista valmennusta" eikä vaan pelaamista, mitä se suureksi osaksi ennen oli. 

Pieniäkin lapsia pitäisi treenata kuin ravihevosia, vaikka kyseessä olisi vain ensisijaisesti ajanviete, niin maksaahan se. 

Niinpä. Kieli vyön alla treenattava jo pienestä pitäen lapsiraukkojen, jotta toisivat glooriaa vanhemmilleen. Älytöntä vouhotusta!

Harrastuksiin sijoittaminen on puhtaasti vanhempien oman egon pönkitystä. Ei ne lapset niistä nauti samalla tavalla kuin vanhemmat. Suurin osa ei jatka lapsuuden pakkopullaharrastuksia enää aikuisena ja saa niistä pahimmillaan elinikäiset traumat, joko fyysiset tai henkiset. Lapsuudessa pitäisi saada kokeilla erilaisia asioita, kohdata erilaisia ihmisiä, ikävystyä, pelata muiden kanssa, lukea jne. Nykyinen valmennusharrastuskulttuuri on vain vanhempia itseään varten. 

Ennen oli harrasteita, jotka perustuivat talkootöille. Nyt saa maksaa kaikesta maltaita. Omituista aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapset harrasti monta vuotta partiota, maksoi sen 60€ vuodessa + leirit halutessa, mutta aina painotettiin, ettei saa jäädä rahasta kiinni osallistuminen, joten oli mahdollista harrastaa ilmaiseksi tilanteen niin vaatiessa.

Yksi lapsista harrastaa VPK:ta, ei maksa euroakaan.

Yksi lapsi harrastaa kamppailulajia, olikohan se 100€/5kk. Ei siis kovin kallis.

Ikinä en olisi valmis maksamaan tuhansia euroja ja uhraamaan omaa elämää lasten harrastuksille! Mielestäni lasten harrastukset ovat aivan liian suuressa roolissa tässä maassa. Hyvin pärjää ilmankin.

Samaa mieltä, vaikka olemme hyväosainen perhe ja lapsemme ovat saaneet harrastaa, mitä halunneet. Monet harrastukset ovat tosi kuormittavia. Tapahtumia lähes joka päivä. Tuntui välillä, että harrastaminen on enemmän taakka kuin ilo, ainakin vanhemmille. Harrastus aiheuttaa myös sosiaalista painetta. Varsinkin joukkuelajeissa heti negatiivisesti kaverit ja valmentajat kyselee, jos on levon tarpeessa tai muun syyn vuoksi jää pois joskus treeneistä. Minusta on parempi, että lapset ja nuoret tekevät monipuolisesti asioita eikä jämähdetä koko nuoruudeksi yhteen ja samaan juttuun ja sitten siihen käytetään kaikki liikenevä vapaa-aika. Myös koulu voi kärsiä vanhempana tai tulla rasitusvammoja yksipuolisesta kuormituksesta. Harrastukset ovat hieno juttu, jos treenejä on vaikka pari kertaa viikossa. Suomessa harrastukset on kuin uskonto ja pakko. Muuten ei ole kunnollinen vanhempi tai lapsi. Harrastaa voi itsekseen myös monenlaista. Niinhän me aikuisetkin tehdään. Harva seurassa harrastaa esimerkiksi. Kävin itse nuorena kerran viikossa yleisurheilukerhossa ja joka toinen viikko pianotunnilla 20 min. Siinä oli harrastusta tarpeeksi koulutyön ohella. Ei muutkaan sen enempää harrastaneet, monet ei tuonkaan vertaa. Eikä sitä kukaan ihmetellyt tai ruikuttanut harrastusten perään. Itse keksittiin kivaa ja mielekästä tekemistä. Elämä oli rentoa. Enkä joutunut tai halunnut huonoille teille vapaa-ajasta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi käy koulua ja tekee sen päälle läksyt kunnolla, ei siihen niin hirveästi harrastuksia tarvitse. Liikuntaakin tulee kun koulumatkat kävelee tai pyöräilee. Kesällähän suurin osa harrastuksista on tauolla.

 

Voi toimia tyhmän lapsen kohdalla.

Sanoisin, että harvinaisen fiksuilla lapsilla menee noin, että ottavat koulun tosissaan ja tekevät töitä sen eteen. Hyvillä arvosanoilla pääsee sitten jatkamaan ja haluamaansa ammattiin. Tyhmempi ei tuota tajua.

Kilpaurheilu on kallista.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa ole mitään uutta. Ei pienituloisilla minunkaan lapsuudessa ollut mitään harrastuksia, kun ei ollut niihin varaa. Olen kasarin lapsi ja peruskoulun olen käynyt ysärin lama-aikaan.

Meidän perheessä rahaa riitti vain vanhimman lapsen kalliiseen harrastukseen. Muut saivat viihdyttää itseään.

Tuohon aikaan ainakin kaupungeissa oli paljon halpoja ja myös ilmaisia harrastuksia. Minä kävin nuorisotalolla kokkikerhossa 4.-5. luokalla, eikä maksanut mitään ja sai hyvää ruokaa. Koulun ilmaisessa kuorossa olin noin 3.-6. luokalla. Yläasteella olin pesiskoulussa kesäisin ja lisäksi yleisurheilussa, jossa harrastaminen taisi maksaa muutaman kympin verran. Valmentajat oli vanhempia, ja ainakin yksi oli itse ollut sm-kultajuoksija nuorempana. Kilpailuissa käytiin aina välillä, lähinnä piirimestaruuskisoissa ja vastaavissa. Niihin piti isän kuljettaa itse autolla. En muista, maksoiko osallistuminenkaan mitään siihen aikaan. Minulla oli ensimmäinen vähän kalliimpi harrastus vasta lukiossa: partio. Sekin oli toki halpa, mutta joutui ostamaan itse makuupussin ja alustan ja jotain trangiaa ja partiovaatteita. Lisäksi hyvät kengät, jotka oli elämäni kalleimmat siihen mennessä,  mutta kyllä ne sitten monta vuotta kestikin, leireillä ja vaelluksella ja missä tahansa maastossa.

Nyt taitaa olla niin, että myös yleisurheilut ja partiot syö rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun lapsena korostettu harrastuksia vaan sitten kaikki touhusi sitten kylän urheilukentällä niin köyhät kuin rikkaat?

Tämä!

Jos ei johonkin ole rahaa niin sitten ei ole. Miksi muiden pitäisi se kustantaa?

Etsitään tilalle silloin halvempia harrastuksia. Jos ei kelpaa niin voi kyynel...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi käy koulua ja tekee sen päälle läksyt kunnolla, ei siihen niin hirveästi harrastuksia tarvitse. Liikuntaakin tulee kun koulumatkat kävelee tai pyöräilee. Kesällähän suurin osa harrastuksista on tauolla.

 

Voi toimia tyhmän lapsen kohdalla.

Sanoisin, että harvinaisen fiksuilla lapsilla menee noin, että ottavat koulun tosissaan ja tekevät töitä sen eteen. Hyvillä arvosanoilla pääsee sitten jatkamaan ja haluamaansa ammattiin. Tyhmempi ei tuota tajua.

Juuri näin. Harva urheilulla itsensä elättää. Jos urheilee koko nuoruudenkin ja koulu menee penkin alle, luu jää käteen. Voi myös väsyä täysin, jos lukioikäisenäkin treenaa täysillä ja on rankka ohjelma lukiossa. Näin on käynyt monelle tuttavapiirissä. 

80-luvulla äitini totesi, ettei minun ole mahdollista mennä jääkiekkoon koska se on niin kallis laji. Siinä mielessä maailma ei ole yhtään muuttunut. Harrastuksia on eri hintaisia ja vaikka janipetteri pääsee laskuvarjokurssille, niin se ei ole mitenkään minulta pois. Voin silti löytää itselle kivan harrastuksen. 

Voi harrastaa esim lukemista ja hölkkäämistä pururadalla ja pyöräillä kouluun. Niin minä tein 70-luvulla. Miksi pitäisi olla joku kallis harrastus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi käy koulua ja tekee sen päälle läksyt kunnolla, ei siihen niin hirveästi harrastuksia tarvitse. Liikuntaakin tulee kun koulumatkat kävelee tai pyöräilee. Kesällähän suurin osa harrastuksista on tauolla.

 

Voi toimia tyhmän lapsen kohdalla.

Sanoisin, että harvinaisen fiksuilla lapsilla menee noin, että ottavat koulun tosissaan ja tekevät töitä sen eteen. Hyvillä arvosanoilla pääsee sitten jatkamaan ja haluamaansa ammattiin. Tyhmempi ei tuota tajua.

 

Peruskoulu on nykyään niin helppo, että läksyt hoituvat nopeasti ja hyvät arvosanat ovat helposti saatavissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset artikkelit vain alleviivaavat sitä kuinka nykyisin väännetään itkua, jos tiedossa on raakaa työtä, haasteita ja pakkovalintoja. Keskiluokkaisen elämän pitäisi olla yellow brick broad Oziin.

Niin pitäisi ja joskus se näin olikin.

Tietämättömyydestä juontuva harhaluulo. Ennen vain valitettu innolla tai edes ollut julkisia itkufoorumeita ennen tietoverkkojen syntyä.

Puhummeko molemmat KESKIluokasta?

Kyllä. Keskiluokkaiset vanhemmat ovat aina joutuneet luopumaan ajastaan ja rahoistaan, jos lapsi harrastaa kalliiksi käyvää lajia.

Jotain on mennyt pahasti pieleen, jos hyvinvointiyhteiskunta tarkoittaa, että kaikille lapsille kustannetaan mikä tahansa harrastus hinnasta riippumatta. Silloin, kun esim. terveyskeskuksessa sai käydä ilmaiseksi, ei silloinkaan tarjottu kaikille ilmaisia harrastuksia. Silloin harrastettiin sitä mihin vanhemmilla oli varaa. On paljon edullisia tai ilmaisia harrastuksia, joita voi harrastaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi käy koulua ja tekee sen päälle läksyt kunnolla, ei siihen niin hirveästi harrastuksia tarvitse. Liikuntaakin tulee kun koulumatkat kävelee tai pyöräilee. Kesällähän suurin osa harrastuksista on tauolla.

 

Voi toimia tyhmän lapsen kohdalla.

Sanoisin, että harvinaisen fiksuilla lapsilla menee noin, että ottavat koulun tosissaan ja tekevät töitä sen eteen. Hyvillä arvosanoilla pääsee sitten jatkamaan ja haluamaansa ammattiin. Tyhmempi ei tuota tajua.

 

Peruskoulu on nykyään niin helppo, että läksyt hoituvat nopeasti ja hyvät arvosanat ovat helposti saatavissa. 

Peruskoulu on ollut aina helppo. Siitä johtuu kipuilu lukioon siirtymisessä, kun kielissä ja matemaattisissa aineissa nostetaan kunnolla vaatimustasoa.  Lukiosta yliopistoon siirtyminen on itseasiassa helpompaa, koska usein vain tietomäärä lisääntyy, mutta vaikeus perusopinnoissa ei läheskään aina kasva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai köyhien muksut ole koskaan historian saatossa harrastaneet mitään kallista lajia, vaan on menty ilmaistarjonnalla. 

Tämä on totta. Nykyisin on köyhienkin saatava kaikki samat asiat, aivan järkyttävää manipulaatiota.

Niin... Täytynee sanoa, että itse köyhästä perheestä ja todellakin olisin halunnut harrastaa edes jotain. Pesäpallo oli lähellä sydäntä. Enpä päässyt MIHINKÄÄN. Käskettiin vaan painua omalle pihalle yksin tekemään jotain. Kyllä isän tupakointiin ja kaljan kittaamiseen löytyi rahaa. Kyllä se jätti jäljet ja todellakin mun omat lapset saa harrastaa! Ja ei kylvetä rahassa, mutta eletään siten, että lapsille on oltava mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Jotain on mennyt pahasti pieleen, jos hyvinvointiyhteiskunta tarkoittaa, että kaikille lapsille kustannetaan mikä tahansa harrastus hinnasta riippumatta. Silloin, kun esim. terveyskeskuksessa sai käydä ilmaiseksi, ei silloinkaan tarjottu kaikille ilmaisia harrastuksia. Silloin harrastettiin sitä mihin vanhemmilla oli varaa. On paljon edullisia tai ilmaisia harrastuksia, joita voi harrastaa. 

Kyllä sen näki jo silloin ysärillä, että ne lapset, jotka eivät voineet mitään harrastaa pyörivät kylillä ryyppäämässä ja polttelemassa tupakkaa. Yleensä joku harrastus (etenkin urheilu ja musiikki) pitää lapsen kaidalla tiellä ja opettaa monia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain on mennyt pahasti pieleen, jos hyvinvointiyhteiskunta tarkoittaa, että kaikille lapsille kustannetaan mikä tahansa harrastus hinnasta riippumatta. Silloin, kun esim. terveyskeskuksessa sai käydä ilmaiseksi, ei silloinkaan tarjottu kaikille ilmaisia harrastuksia. Silloin harrastettiin sitä mihin vanhemmilla oli varaa. On paljon edullisia tai ilmaisia harrastuksia, joita voi harrastaa. 

Kyllä sen näki jo silloin ysärillä, että ne lapset, jotka eivät voineet mitään harrastaa pyörivät kylillä ryyppäämässä ja polttelemassa tupakkaa. Yleensä joku harrastus (etenkin urheilu ja musiikki) pitää lapsen kaidalla tiellä ja opettaa monia asioita.

Nykyäänhän alkoholin ja tupakkatuotteiden kulutus nuorilla on vähentynyt tuntuvasti. Musiikki ja liikunta ovat hyviä harrastuksia, mutta kaikkein eniten nuoren hyvinvointia ja kasvua tukee vapaa oleilu kavereiden kanssa.

-eri.

Olen työtön, joten nyt ei lapset voi harrastaa. Ei ohjattu liikunta minusta ole mikään kaikkien perusoikeus, vaikka totta kai se on surullista jos hupi loppuu ja tuntuu tosi pahalta. Silti, jos ei ole rahaa siihen niin sitten ei ole. Liikuntaa voi harrastaa ilmaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi käy koulua ja tekee sen päälle läksyt kunnolla, ei siihen niin hirveästi harrastuksia tarvitse. Liikuntaakin tulee kun koulumatkat kävelee tai pyöräilee. Kesällähän suurin osa harrastuksista on tauolla.

 

Voi toimia tyhmän lapsen kohdalla.

Sanoisin, että harvinaisen fiksuilla lapsilla menee noin, että ottavat koulun tosissaan ja tekevät töitä sen eteen. Hyvillä arvosanoilla pääsee sitten jatkamaan ja haluamaansa ammattiin. Tyhmempi ei tuota tajua.

 

Peruskoulu on nykyään niin helppo, että läksyt hoituvat nopeasti ja hyvät arvosanat ovat helposti saatavissa. 

Peruskoulu on ollut aina helppo. Siitä johtuu kipuilu

Johtuisikohan tämä kuitenkin siitä, että lukioon menee puolet ikäluokasta ja yliopistoon vain lukiossa parhaiten menestyneet. Samoin yliopistossa jokainen opiskelee pääasiassa omaa vahvuusaluettaan.