Ystäväni puhuu lapsilleen "sitten kun on sinun ylioppilasjuhlat" ja "sitten kun olet yliopistossa"... Lapset ovat vasta 12 ja 14!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista, että niin moni toivoo lapsistaan juurikin lääkäriä tai juristia. Oletteko miettineet miten kusisia tai tylsiä töitä nämä ovat? Täytyy kyllä olla ihan itsellä se palo noihin hommiin. Siinä menee elämä hukkaan, jos tekee pakosta jotain noinkin raskasta ulkoisista syistä käsin.

Tämä! Kumpaakaan näistä töistä ei voi tehdä ilman, että jatkuvasti olet tekemisissä mitä omituisempien ihmisten kanssa, joilla on ällöttäviä vaivoja ja mahdollisesti kriisi päällä. 

Ja varsinkin tuo juristin työ. Miten kuivaa tonkia päivät pitkät jotain kuivia dokumentteja ja tulkita lakia. Siis ei mitään luovaa, paitsi tietenkin ongelmanratkaisua, mutta missä kontekstissa!

Juristin työhän voi olla melkein mitä tahansa. Itseäni ei ollutkaan huolettaisi, että dokumentit ovat liian kuivia, v

Itse en välittäisi selvittää esim  mitä ikävää joku on tehnyt toiselle ihmiselle, jos rikoksessa on kyse vaikkapa henkirikoksesta tai lapseen kohdistuneesta rikoksesta. 

En myöskään haluaisi olla hammaslääkäri joitain haisevia suita hoitaen, puhumattakaan esim suolistosairauksiin erikoistunutta lääkäriä, joka operoi ihmisten peräreikien kimpussa.

Toki voit tutkijaksi lähteä, mutta suurin osa ei ja se hoito kuuluu siihen työhön ja sitä pitää haluta. 

Pointtini vain, että nämä kovin ihaillut työt eivät ole mitenkään miellyttäviä. 

Haluaa luoda uskoa tulevaan. Tosin hänen itsensä pitää myös panostaa elämässään, että lastensa opiskelu onnistuu.  Tuki ja turva. 

Minusta on oikein kannustaa lapsiaan mutta pitää tietää missä menee kannustamisen ja painostamisen raja. Eksäni nuoruus vuosilta olisi halunnut amikseen autokorjaajaksi mutta vanhemmat pakotti hänet lukioon. Oli sitten siellä ja sen jälkeen koetti insinööriksikin lukea aikansa mutta inhosi sitä. Lopulta jätti homman kesken ja päätyi lopulta autokorjaajaksi minne alunperinkin halusi. Aina myöhemminkin puhunut siitä miten hänen vanhemmat ovat suvaitsemattomia ja itsekkäitä ja oli kateellinen minun vanhemmistani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista, että niin moni toivoo lapsistaan juurikin lääkäriä tai juristia. Oletteko miettineet miten kusisia tai tylsiä töitä nämä ovat? Täytyy kyllä olla ihan itsellä se palo noihin hommiin. Siinä menee elämä hukkaan, jos tekee pakosta jotain noinkin raskasta ulkoisista syistä käsin.

Tämä! Kumpaakaan näistä töistä ei voi tehdä ilman, että jatkuvasti olet tekemisissä mitä omituisempien ihmisten kanssa, joilla on ällöttäviä vaivoja ja mahdollisesti kriisi päällä. 

Ja varsinkin tuo juristin työ. Miten kuivaa tonkia päivät pitkät jotain kuivia dokumentteja ja tulkita lakia. Siis ei mitään luovaa, paitsi tietenkin ongelmanratkaisua, mutta missä kontekstissa!

Huomaa, ettei sulla ole käsitystä näiden töiden laajuudesta. Kavereissani on kolme juristia. Kukaan heistä ei ole tek

Joo, kaikki nämä mainitsemasi henkilöt selvittelevät asioita kuivia dokumentteja läpikäyden, mutta pitävät varmasti töistään ja kokevat mielekkääksi. Se ei poista sitä peruselementtiä mitä on olla juristi ja se homma ei sovi kaikille, eikä ole tavoittelemisen arvoinen kuin heille, joille moinen sopii. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväsi on fiksu, kun asettaa lapsilleen tavoitteita jo nyt. Koulutus on aika määräävä tekijä elämässä, toinen tärkeä on kumppani, ja yliopistopiireistä löytyy hyviä kumppaneita.

Itsekin pidän koulutusta arvossa ja arvostan kaikkien alojen ihmisiä. Mutta kyllä se lähtökohta on niiden omien mielenkiinnon kohteiden löytäminen sekä hyvä itsetuntemus eikä pakotettu koulutus ja ura, joka palvelee vanhempien toiveita. 

Niin? Korkeakoulutasolta löytyy kyllä jokaiselle jotakin oman mielenkiinnon mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväsi on fiksu, kun asettaa lapsilleen tavoitteita jo nyt. Koulutus on aika määräävä tekijä elämässä, toinen tärkeä on kumppani, ja yliopistopiireistä löytyy hyviä kumppaneita.

Itsekin pidän koulutusta arvossa ja arvostan kaikkien alojen ihmisiä. Mutta kyllä se lähtökohta on niiden omien mielenkiinnon kohteiden löytäminen sekä hyvä itsetuntemus eikä pakotettu koulutus ja ura, joka palvelee vanhempien toiveita. 

Niin? Korkeakoulutasolta löytyy kyllä jokaiselle jotakin oman mielenkiinnon mukaan.

No ei löydy ja ei tarvitsekaan. Mikä pakkomielle korkeakoulutukseen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista, että niin moni toivoo lapsistaan juurikin lääkäriä tai juristia. Oletteko miettineet miten kusisia tai tylsiä töitä nämä ovat? Täytyy kyllä olla ihan itsellä se palo noihin hommiin. Siinä menee elämä hukkaan, jos tekee pakosta jotain noinkin raskasta ulkoisista syistä käsin.

Kyllä kaikki työt muuttuu vähän tylsiksi ajan myötä. Luin aikoinaan balettitanssijasta, joka oli totaalisen leipiintynyt hommaansa. Mutta jotain on elämänsä eteen tehtävä.

Australian Master chefissä oli keski-ikäinen mies kilpailijana, joka sanoi olevansa leipiintynyt aiempaan ammattiinsa. Hän ei ollut mikään kirjanpitäjä vaan työskenteli rämeiköllä luonnonpuistossa alligaattorien kanssa tms, siis luulisi olevan super jännittävä työ, mutta halusi kuulemma jotain luovempaa kuten kokin työ. 

Kaikki ammatit on tärkeitä. Pääasia että tekee jotain ja on tyytyväinen elämäänsä. <3

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ammatit on tärkeitä. Pääasia että tekee jotain ja on tyytyväinen elämäänsä. <3

Influensserin työ ei ole tärkeää

Kaikki tietää, että siivoojia, kaupan kassoja, lähihoitajia, taksikuskeja sun muita tarvitaan ihan samalla tavalla kuin juristeja ja lääkäreitä. Vai otetaanko me sitten Suomi täyteen maahanmuuttajia hoitamaan näitä "huonompia ammatteja"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväsi on fiksu, kun asettaa lapsilleen tavoitteita jo nyt. Koulutus on aika määräävä tekijä elämässä, toinen tärkeä on kumppani, ja yliopistopiireistä löytyy hyviä kumppaneita.

Itsekin pidän koulutusta arvossa ja arvostan kaikkien alojen ihmisiä. Mutta kyllä se lähtökohta on niiden omien mielenkiinnon kohteiden löytäminen sekä hyvä itsetuntemus eikä pakotettu koulutus ja ura, joka palvelee vanhempien toiveita. 

Ei tässä ole mistään pakotuksesta ollut kyse. Ei lukiosta tai yliopistosta puhuminen estä omien mielenkiinnon kohteiden löytämistä. Erikoinen ajatuksenkulku sulla.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tietää, että siivoojia, kaupan kassoja, lähihoitajia, taksikuskeja sun muita tarvitaan ihan samalla tavalla kuin juristeja ja lääkäreitä. Vai otetaanko me sitten Suomi täyteen maahanmuuttajia hoitamaan näitä "huonompia ammatteja"?

Siivousrobotit, itsepalvelukaupat ja robottitaksit vie hommia. AI taas syö lääkäreiden ja jurristien työt. Olemmeko kaikki tulevaisuudessa lähihoitajia?

Teidän yliopisto hehkuttajien on ehkä vaikea uskoa, mutta kampaajan ammatti on minun unelma ammatti :) Haluan tehdä työtä käsillä, haluan jutustella ihmisten kanssa, tykkään siitä miten näen työni jäljen heti ja saan olla luova. Ja plussaa on ettei työt seuraa minua kotiin. En tiedä sitten olisinko yliopistossa tai lukiossa pärjännyt, ehkä en, mutta olisi todistukseni riittänyt kyllä lukioon. 

Vierailija kirjoitti:

Teidän yliopisto hehkuttajien on ehkä vaikea uskoa, mutta kampaajan ammatti on minun unelma ammatti :) Haluan tehdä työtä käsillä, haluan jutustella ihmisten kanssa, tykkään siitä miten näen työni jäljen heti ja saan olla luova. Ja plussaa on ettei työt seuraa minua kotiin. En tiedä sitten olisinko yliopistossa tai lukiossa pärjännyt, ehkä en, mutta olisi todistukseni riittänyt kyllä lukioon. 

Kuvailet mun inhokki työn. Asiakkaiden kanssa pitäisi olla tekemisissä ja kotoakin pitäisi poistua. Ihan hirveää.

Vierailija kirjoitti:

Teidän yliopisto hehkuttajien on ehkä vaikea uskoa, mutta kampaajan ammatti on minun unelma ammatti :) Haluan tehdä työtä käsillä, haluan jutustella ihmisten kanssa, tykkään siitä miten näen työni jäljen heti ja saan olla luova. Ja plussaa on ettei työt seuraa minua kotiin. En tiedä sitten olisinko yliopistossa tai lukiossa pärjännyt, ehkä en, mutta olisi todistukseni riittänyt kyllä lukioon. 

Kauan olet ollut töissä kampaajana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväsi on fiksu, kun asettaa lapsilleen tavoitteita jo nyt. Koulutus on aika määräävä tekijä elämässä, toinen tärkeä on kumppani, ja yliopistopiireistä löytyy hyviä kumppaneita.

Itsekin pidän koulutusta arvossa ja arvostan kaikkien alojen ihmisiä. Mutta kyllä se lähtökohta on niiden omien mielenkiinnon kohteiden löytäminen sekä hyvä itsetuntemus eikä pakotettu koulutus ja ura, joka palvelee vanhempien toiveita. 

Niin? Korkeakoulutasolta löytyy kyllä jokaiselle jotakin oman mielenkiinnon mukaan.

No ei löydy ja ei tarvitsekaan. Mikä pakkomielle korkeakoulutukseen? 

 

Meillä on maisterin ja tohtorin perhe. Olemme suhteellisen varakkaita eikä kaupassa tarvitse juurikaan miettiä mihin on varaa. Lapsi kasvaa tässä meidän kanssamme ja on luonnollisesti tottunut elintasoon. Minusta on suorastaan velvollisuus tehdä lapselle selväksi, että jos ei lukuhommat koulussa tai vapaalla kiinnosta, ei nykyiseen elintasoon tule aikuisena olemaan mahdollisuuksia. Duunarihommissa ei vaan tienaa meidän palkkojamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidän yliopisto hehkuttajien on ehkä vaikea uskoa, mutta kampaajan ammatti on minun unelma ammatti :) Haluan tehdä työtä käsillä, haluan jutustella ihmisten kanssa, tykkään siitä miten näen työni jäljen heti ja saan olla luova. Ja plussaa on ettei työt seuraa minua kotiin. En tiedä sitten olisinko yliopistossa tai lukiossa pärjännyt, ehkä en, mutta olisi todistukseni riittänyt kyllä lukioon. 

Kauan olet ollut töissä kampaajana?

Kohta kymmenen vuotta :)

Ei siinä mitään vikaa ole, että uskoo lastensa kykyihin. Suomessa ollaan yhtä pessimistisiä kuin Venäjällä.

Vierailija kirjoitti:

Erikoista, että niin moni toivoo lapsistaan juurikin lääkäriä tai juristia. Oletteko miettineet miten kusisia tai tylsiä töitä nämä ovat? Täytyy kyllä olla ihan itsellä se palo noihin hommiin. Siinä menee elämä hukkaan, jos tekee pakosta jotain noinkin raskasta ulkoisista syistä käsin.

Niitä käytetään vain helppoina esimerkkeinä. Oikis antaa vaikka mitä vaihtoehtoja jatkoon. Ei ole pakko ryhtyä asianajajaksi. Lääkäreille on tarjolla yli 60 erikoistumisalaa. Molemmilla aloilla on paljon paikkoja ja keskimäärin hyvä palkka. Normaali vanhempi ei pakota lapsia millekään alalle, mutta kannustaa nousemaan niin pitkälle kuin rahkeet riittävät, mielenkiinnon mukaan.

Mulle on iha yks hailee mitä lapset tekee aikusina kunhan palkka heillä niin iso ettei joudu eläkeikään asti kituuttaa vaan voivat jättäytyä työelämästä mahdollisimman aikaisten.