Ystäväni puhuu lapsilleen "sitten kun on sinun ylioppilasjuhlat" ja "sitten kun olet yliopistossa"... Lapset ovat vasta 12 ja 14!!!

Vierailija kirjoitti:

Mullakin oli kummitäti, joka painosti ja lopulta maksoi, niin että menin lukioon. Ja eihän se lukio hyvin mennyt, koska se vaatii myös itseltä motivaatiota, että siellä menestyy. Eikä motivaatiota saa toisia miellyttääkseen. Onneksi omalla kohdalla sain paikattua iltalukiossa ja sain lukion oppimäärän suoritettua ja pääsin ammattikorkeaan. Mutta jos näin ei ois ollut olisi monta vuotta mennyt hukkaan. Tuolloin päivälukiossa joutui parin aineen takia suorittamaan koko vuosiluokan uudelleen. Iltalukio taas oli kurssimuotoinen.

Ammatillista koulutusta on jo pitkään aliarvostettu ja se on aiheuttanut työvoimapulaa. Koneellistaminen tietenkin vähensi työvoiman tarvetta, mutta silloin olisi sitä suuremmalla syyllä pitänyt panostaa ammatilliseen koulutukseen. Yritysten kilpailukyky on kärsinyt ja kokonaisten toimialojen katoaminen vähentää myös korkeakoulutettujen tarvetta. Siksi myös akateeminen työttömyys on kasvanut.

 

Ammatillinen koulutus on aliarvostettu, koska laatu on ajettu alas. Hesarissa on juttu uudesta tutkimuksesta.

Erikoista, että niin moni toivoo lapsistaan juurikin lääkäriä tai juristia. Oletteko miettineet miten kusisia tai tylsiä töitä nämä ovat? Täytyy kyllä olla ihan itsellä se palo noihin hommiin. Siinä menee elämä hukkaan, jos tekee pakosta jotain noinkin raskasta ulkoisista syistä käsin.

Vierailija kirjoitti:

Erikoista, että niin moni toivoo lapsistaan juurikin lääkäriä tai juristia. Oletteko miettineet miten kusisia tai tylsiä töitä nämä ovat? Täytyy kyllä olla ihan itsellä se palo noihin hommiin. Siinä menee elämä hukkaan, jos tekee pakosta jotain noinkin raskasta ulkoisista syistä käsin.

Mikä sun ammatti on? Teen itsekin vit-tu-mais-ta työtä amispohjalta. Kivoja työpaikkoja on todella vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten ollaan tutkijana apurahalla pätkätöissä kun naapurin Jesse tienaa raksayrityksellään viisi kertaa enemmän.

Omalla kohdalla olisi amis ollut ehkä parempi nuorena, Sitten töihin ja iltalukioon. 

Suurin osa rakennusalalla tienaa jotain välillä 2500-3000€ ja työ on fyysisesti raskasta ja kuluttaa kroppaa. Lisäksi tulee altistumisia terveydelle vaarallisille aineille. Työt myös ovat projektiluonteisia ja helposti tulee työttömyyskausia niiden välillä. Myös työtapaturmia tapahtuu enemmän rakennusalalla kuin muissa töissä.

Kyllä, yrittäjyys on vaihtoehto, mutta ei mikään helppo sekään. Ensimmäiset vuodet yrittäjänä, se yrittäjä on itse se kovin työntekijä. Voi saada paljon rahaa, mutta edellytyksenä on paljon pidemmät työpäivät kuin työntekijöillä yleensä. Ja kilpailu on kovaa ja konkurssin uhka aina vain parin työmaan päässä.

Ja huomautetaan vielä lisäksi, että yrittäjä tarvitsee nimenomaan sitä luku-, kirjoitus- ja laskutaitoa ja yleistä toiminnanohjausta, että saa omansa ja firman asiat hoidettua. Eli jos ei peruskoulun puolella ole oppinut näitä perusjuttuja, niin ehkä parempi hakea vauhtia lukion kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei tuollaisesta osaa päättää. Vaatii vanhemmilta aktiivista ohjaamista. Ilman sitä lapset jää eläintenhoitajiksi ja kaupankassoiksi. Lapsille täytyy jo pienenä esitellä maailman huippuyliopistot ja aloittaa valmistautuminen niihin pääsemiseksi.

Jaa-a olen  siivooja ja perheellinen. Ei jää kyllä aikaa mihinkään hienoihin harrastuksiin tai opiskeluihin. Toisaalta en ymmärrä miten ammatti siihen vaikuttaa miten jännittävä on elämä, kun siellä töissä on tehtävä töitä kuitenkin. Harva pitää työstään erityisen paljon.

Lapsuuden haaveammatti on kyllä vain se mielikuva joka lapsella on. Aika moni haluaa juurikin eläinlääkäriksi kun eläimet on söpöjä. Ei heillä ole käsitystä juuri siitä työstä että mitä on. Eivät varmasti olisi niin ihastuneita työhön jos sitä vaikkapa navetassa seuraisivat. Myös opettaja on suosittu niillä jotka pitäv

Aika kylmäävä ajatus, että harva pitää työstään erityisen paljon. Itse kyllä pidän. En kestäisi suurinta osaa valveillaoloajastani työssä, josta en pitäisi. Tästä syystä suljin pois esimerkiksi lääkärin ammatin vaihtoehtona. En halunnut viettää elämää sairauden ja kuoleman ympäröimänä. Hienoa, jos joku haluaa.

Ja siis olen niitä onnekkaita, joilla pää riittäisi melkein mihin vain ammattiin.

Ja kumiveneellä tänne tulleille sanotaan että sinusta voi tulla vaikka pääministeri. 

Vierailija kirjoitti:

Erikoista, että niin moni toivoo lapsistaan juurikin lääkäriä tai juristia. Oletteko miettineet miten kusisia tai tylsiä töitä nämä ovat? Täytyy kyllä olla ihan itsellä se palo noihin hommiin. Siinä menee elämä hukkaan, jos tekee pakosta jotain noinkin raskasta ulkoisista syistä käsin.

Tämä! Kumpaakaan näistä töistä ei voi tehdä ilman, että jatkuvasti olet tekemisissä mitä omituisempien ihmisten kanssa, joilla on ällöttäviä vaivoja ja mahdollisesti kriisi päällä. 

Ja varsinkin tuo juristin työ. Miten kuivaa tonkia päivät pitkät jotain kuivia dokumentteja ja tulkita lakia. Siis ei mitään luovaa, paitsi tietenkin ongelmanratkaisua, mutta missä kontekstissa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei tuollaisesta osaa päättää. Vaatii vanhemmilta aktiivista ohjaamista. Ilman sitä lapset jää eläintenhoitajiksi ja kaupankassoiksi. Lapsille täytyy jo pienenä esitellä maailman huippuyliopistot ja aloittaa valmistautuminen niihin pääsemiseksi.

Jaa-a olen  siivooja ja perheellinen. Ei jää kyllä aikaa mihinkään hienoihin harrastuksiin tai opiskeluihin. Toisaalta en ymmärrä miten ammatti siihen vaikuttaa miten jännittävä on elämä, kun siellä töissä on tehtävä töitä kuitenkin. Harva pitää työstään erityisen paljon.

Lapsuuden haaveammatti on kyllä vain se mielikuva joka lapsella on. Aika moni haluaa juurikin eläinlääkäriksi kun eläimet on söpöjä. Ei heillä ole käsitystä juuri siitä työstä että mitä on. Eivät varmasti olisi niin ihastuneita työhön jos sitä vaikkapa navetassa seuraisi

Minkä valitsit? Minun on tehtävä niitä hommia joihin pääsen. Halusin tai en.

Kaikkia ammatteja kuitenkin tarvitaan. Todella fiksu ei halveksi mitään ammattia, sillä ilman raksamiehiä teillä ei olisi koteja tai ilman elintarviketyöntekijöitä teillä ei olisi ruokaa, ellette rakenna ja remontoi itse ja ole ruuan suhteen täysin omavaraisia - mitä kyllä epäilen. 

Oma haaveammattini olisi kauppias, mutta olen liian herkkä ja ujo siihen. Siksi siisti sisätyö, missä ei ole asiakaspalvelua. Tykkäisin tilata tavaraa, hinnoitella, osaan tehdä kirjanpitoa - olen käynyt koulutuksen vaikka olenkin nyt eri alalla - järjestellä tavaroita, suunnitella tiloja, järjestää tapahtumia, mutta jatkuva asiakaspalvelu, ei. 

Kaikilla ei ole ns. lukupäätä ja se on vain hyväksyttävä. Edes kaikkien akateemisten lapsilla ei sitä ole. Joskus toisin päin. Oman koululuokkani  heikoimman oppilaan lapsesta tuli juristi. 

Vierailija kirjoitti:

Erikoista, että niin moni toivoo lapsistaan juurikin lääkäriä tai juristia. Oletteko miettineet miten kusisia tai tylsiä töitä nämä ovat? Täytyy kyllä olla ihan itsellä se palo noihin hommiin. Siinä menee elämä hukkaan, jos tekee pakosta jotain noinkin raskasta ulkoisista syistä käsin.

Mulla on juristikaveri ja se on ihan täpinöissä työstään. Ollut aina kiinnostunut kaikenlaisesta ongelmanratkaisusta.

Ystäväsi on fiksu, kun asettaa lapsilleen tavoitteita jo nyt. Koulutus on aika määräävä tekijä elämässä, toinen tärkeä on kumppani, ja yliopistopiireistä löytyy hyviä kumppaneita.

Ai järkytyit? Onko teillä ap kielto käyttää lukio ja yliopisto -sanoja lasten ja teinien kuullen?

Mä olen puhunut aina lukiosta itsestäänselvyytenä ja yliopisto-opinnoistakin teineille. Ihan normaalia minusta. Esikoinen on opiskellut pari vuotta yliopistolla ja kuopus saa viikon päästä lakin. En alkanut fiksuille lapsille amista pitämään esillä, enkä siitä tiedä edes juuri mitään.

Siis mitä on ne ammatit joissa ihmiset ovat yhtä mielellään kuin  vapaalla?

Tuskin niitä joista vanhemmat puhuvat ylpeyttä tiristen kaikille jotka haluavat kuulla. Näin äitinikin toimii, mutta eipä valtavasta työpaikka tarjonnasta ollut mitään hajua kun 90-luvun alussa jatko-opintoihin hain. Ei auttanut äiti eikä opo.

Vierailija kirjoitti:

Erikoista, että niin moni toivoo lapsistaan juurikin lääkäriä tai juristia. Oletteko miettineet miten kusisia tai tylsiä töitä nämä ovat? Täytyy kyllä olla ihan itsellä se palo noihin hommiin. Siinä menee elämä hukkaan, jos tekee pakosta jotain noinkin raskasta ulkoisista syistä käsin.

Kyllä kaikki työt muuttuu vähän tylsiksi ajan myötä. Luin aikoinaan balettitanssijasta, joka oli totaalisen leipiintynyt hommaansa. Mutta jotain on elämänsä eteen tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei tuollaisesta osaa päättää. Vaatii vanhemmilta aktiivista ohjaamista. Ilman sitä lapset jää eläintenhoitajiksi ja kaupankassoiksi. Lapsille täytyy jo pienenä esitellä maailman huippuyliopistot ja aloittaa valmistautuminen niihin pääsemiseksi.

Jaa-a olen  siivooja ja perheellinen. Ei jää kyllä aikaa mihinkään hienoihin harrastuksiin tai opiskeluihin. Toisaalta en ymmärrä miten ammatti siihen vaikuttaa miten jännittävä on elämä, kun siellä töissä on tehtävä töitä kuitenkin. Harva pitää työstään erityisen paljon.

Lapsuuden haaveammatti on kyllä vain se mielikuva joka lapsella on. Aika moni haluaa juurikin eläinlääkäriksi kun eläimet on söpöjä. Ei heillä ole käsitystä juuri siitä työstä että mitä on. Eivät varmasti olisi niin ihastuneita työhön jos sitä vaikkapa navetassa seuraisivat. Myös opettaja on suosittu niillä jotka pitäv

Olen maisteri it-alalla. Teen työtä, joka on olennainen esim. Suomen huoltovarmuuden kannalta. Tykkään työstäni todella paljon ja tiedän, että työkaverinikin tykkäävät työstään. Työpäivät eivät ole pakkopullaa vaan luovaa ongelmanratkaisua hyvässä, fiksussa seurassa. Työ on jännittävää, koska aihe on mielenkiintoinen, haastava ja koska tekemiseni vaikuttaa suoraan lähes kaikkien suomalaisten arkeen. En ole kenenkään pomo, en tee vuoro- tai ylitöitä ja silti tästä hommasta maksetaan 7000e kuussa. Esihenkilöille enemmänkin. Olen yksityisellä työnantajalla eli palkkaani ei makseta verorahoista. Lisäksi minulle jää aikaa opiskeluun ja harrastuksiin.Jos minulta kysytään, niin kyllä, kannatti opiskella maisteriksi.

Tein aikoinaan opiskelujen ohella laitossiivousta kesätöikseni, joten käsitystä on siitäkin. Nykyinen työni on, minulle, ei välttämättä kaikille,  paljon jännittävämpää ja mielekkäämpää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista, että niin moni toivoo lapsistaan juurikin lääkäriä tai juristia. Oletteko miettineet miten kusisia tai tylsiä töitä nämä ovat? Täytyy kyllä olla ihan itsellä se palo noihin hommiin. Siinä menee elämä hukkaan, jos tekee pakosta jotain noinkin raskasta ulkoisista syistä käsin.

Mulla on juristikaveri ja se on ihan täpinöissä työstään. Ollut aina kiinnostunut kaikenlaisesta ongelmanratkaisusta.

Totta kai juristikin voi nauttia työstään, mutta se ei ole kaikille sopiva työ ja varmasti tämä kaverisikin viihtyminen työssään kumpuaa omasta kiinnostuksestaan. Olen tavannut juristeja, jotka eivät hommaansa sovi ollenkaan, kun ei olla mietitty, että mitä se työ oikeastaan on ja sopiiko se itselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista, että niin moni toivoo lapsistaan juurikin lääkäriä tai juristia. Oletteko miettineet miten kusisia tai tylsiä töitä nämä ovat? Täytyy kyllä olla ihan itsellä se palo noihin hommiin. Siinä menee elämä hukkaan, jos tekee pakosta jotain noinkin raskasta ulkoisista syistä käsin.

Tämä! Kumpaakaan näistä töistä ei voi tehdä ilman, että jatkuvasti olet tekemisissä mitä omituisempien ihmisten kanssa, joilla on ällöttäviä vaivoja ja mahdollisesti kriisi päällä. 

Ja varsinkin tuo juristin työ. Miten kuivaa tonkia päivät pitkät jotain kuivia dokumentteja ja tulkita lakia. Siis ei mitään luovaa, paitsi tietenkin ongelmanratkaisua, mutta missä kontekstissa!

Juristin työhän voi olla melkein mitä tahansa. Itseäni ei ollutkaan huolettaisi, että dokumentit ovat liian kuivia, vaan esimerkiksi rikosasioissa ne pikemminkin voivat olla niin jännittäviä että tulevat yöuniin. Juristi voi olla myös kutsumusalalla vaikka ihmisoikeuksien tai tekijänoikeuksien parissa.

Samoin lääkäri voi työskennellä kohtaamatta koskaan potilaita, kunhan on pakollisista harjoitteluista selvinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväsi on fiksu, kun asettaa lapsilleen tavoitteita jo nyt. Koulutus on aika määräävä tekijä elämässä, toinen tärkeä on kumppani, ja yliopistopiireistä löytyy hyviä kumppaneita.

Itsekin pidän koulutusta arvossa ja arvostan kaikkien alojen ihmisiä. Mutta kyllä se lähtökohta on niiden omien mielenkiinnon kohteiden löytäminen sekä hyvä itsetuntemus eikä pakotettu koulutus ja ura, joka palvelee vanhempien toiveita. 

Vierailija kirjoitti:

Ystäväsi on fiksu, kun asettaa lapsilleen tavoitteita jo nyt. Koulutus on aika määräävä tekijä elämässä, toinen tärkeä on kumppani, ja yliopistopiireistä löytyy hyviä kumppaneita.

Mistä vaan voi löytyä hyviä kumppaneita. Samoin mistä vain voi löytyä hirveitä kumppaneita. Oma tyttöni oli vuosia yhdessä hirveän pettäjä narsistin kanssa - löysi niistä sinun kehumista yliopistopiireistä. Kiitos hänen tyttöni itsetunto on nyt pirstaleina. Samalla taas poikani tyttöystävä on lähihoitaja ja todella toivon, että he menisivät joskus naimisiin ja perustaisivat perheen, on sen verran mukava ja kohtelias nuori nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista, että niin moni toivoo lapsistaan juurikin lääkäriä tai juristia. Oletteko miettineet miten kusisia tai tylsiä töitä nämä ovat? Täytyy kyllä olla ihan itsellä se palo noihin hommiin. Siinä menee elämä hukkaan, jos tekee pakosta jotain noinkin raskasta ulkoisista syistä käsin.

Tämä! Kumpaakaan näistä töistä ei voi tehdä ilman, että jatkuvasti olet tekemisissä mitä omituisempien ihmisten kanssa, joilla on ällöttäviä vaivoja ja mahdollisesti kriisi päällä. 

Ja varsinkin tuo juristin työ. Miten kuivaa tonkia päivät pitkät jotain kuivia dokumentteja ja tulkita lakia. Siis ei mitään luovaa, paitsi tietenkin ongelmanratkaisua, mutta missä kontekstissa!

Huomaa, ettei sulla ole käsitystä näiden töiden laajuudesta. Kavereissani on kolme juristia. Kukaan heistä ei ole tekemisissä omituisten ihmisten tai kriisien kanssa. Yksi hoitaa it-alan patenttiasioita eri yrityksille, toinen on erään ison järjestön lakiosaston pomo ja kolmas on pankissa ja tukee siellä sisäisesti eri osastoja. Kukaan näistä ei tapaa työssään rikollisia tai kriisissä olevia ihmisiä. Tekevät töitä puhtaasti business-to-business ympäristössä.