Ystäväni puhuu lapsilleen "sitten kun on sinun ylioppilasjuhlat" ja "sitten kun olet yliopistossa"... Lapset ovat vasta 12 ja 14!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista, että niin moni toivoo lapsistaan juurikin lääkäriä tai juristia. Oletteko miettineet miten kusisia tai tylsiä töitä nämä ovat? Täytyy kyllä olla ihan itsellä se palo noihin hommiin. Siinä menee elämä hukkaan, jos tekee pakosta jotain noinkin raskasta ulkoisista syistä käsin.

Kyllä kaikki työt muuttuu vähän tylsiksi ajan myötä. Luin aikoinaan balettitanssijasta, joka oli totaalisen leipiintynyt hommaansa. Mutta jotain on elämänsä eteen tehtävä.

Australian Master chefissä oli keski-ikäinen mies kilpailijana, joka sanoi olevansa leipiintynyt aiempaan ammattiinsa. Hän ei ollut mikään kirjanpitäjä vaan työskenteli rämeiköllä luonnonpuistossa alligaattorien kanssa tms, siis luulisi olevan super jännittävä työ, mutta halusi kuulemma jotain luovempaa kuten kokin työ. 

Outback ei ole niin kiva kuin luulisi. Kamalasti kärpäsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä 14-vuotiaan koulumenestys jo aika hyvin kertoo onko tulevaisuus amis vai lukio. 

Eikä kerro!

ite olin surkea koulussa, mutta niinpä vaan pääsin korkeakouluun pääsykokeen kautta!

Eli et käynyt kumpaakaan, et amista etkä lukiota? Silloin on kyllä kieltämättä varmaankin ollut surkea koulumenestys. Miten sait korkeakoulukelpoisuuden?

Olen eri. Olen yli ysin keskiarvolla päässyt lukioon. Vaan eipä tuo lukeminen kiinnostanutkaan enää, jätin kesken ja hakeuduin amikseen. Ei se hyvä koulumenestys takaa kiinnostusta yliopisto-opintoihin tai edes korkeakouluun. Tai sitten toisinpäin. Huonompi koulumenestys voi johdattaa vaikka minbmbe, vain eri polkuja. Oletko jotenkin tyhmä, kun et tuollaista ymmärrä?

Toiset pääsevät peruskoulusta ulos helpolla, mutta pitkäjännitteisyys ei enää riitä edes lukiossa, vaikka rahkeita olisikin. Itse taas jouduin tekemään paljon sekä lukiossa että yliopistossa, että selvisin ulos aika keskimääräisellä tuloksella. Mutta onneksi tein sen, koska nyt se näkyy palkassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä 14-vuotiaan koulumenestys jo aika hyvin kertoo onko tulevaisuus amis vai lukio. 

Eikä kerro!

ite olin surkea koulussa, mutta niinpä vaan pääsin korkeakouluun pääsykokeen kautta!

Tarkoitatko korkeakoululla nyt ammattisurkeaa? Sehän on tarkoitettu heille, jotka eivät opinnoissa oikein pärjänneet ja yliopisto jäi haaveeksi.

ohis

Muista tämä sitten, jos tarvitset ensihoitajien ja sairaanhoitajien apua. 

Se on aina jännää kun näitä muita parempia ihmisiä tulee potilaina vastaan. Ei sitten enää nauratakkaan kun he tarvitsevat meidän alhaisten duunareiden apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen maisteri mutta vanhempani ovat duunareita. Sen takia en itse ikinä lähtisi pistämään ihmisiä johonkin paremmuus järjestykseen koulutuksen ja ammatin perusteella. Oksettava ajatuskin.

Ihmisenä kukaan ei ole parempi. Mutta kyllä yliopistotutkinto kertoo, että ihminen on pitkäjänteinen, älykäs ja jos hän on opiskellut alansa korkeimman tutkinnon, niin kertoo se myös asiantuntemuksesta. Arjessa tutkinto ei ehkä vaikuta, mutta työelämässä vaikuttaa ja niin sen pitääkin vaikuttaa.

 

Isäni on kirurgi. Älykäs kyllä, mutta muuten ihmisenä täysin tunnevammainen pas ka.

 

Kirurgeissahan on keskimäärin enemmän narsisteja kuin muissa hommissa (lähde: narsisti -podcastin asiantuntijahaastattelut sekä aiheen kirjallisuus). Heidän täytyy pystyä sulkemaan tunteet ja kaikki häiriötekijät ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväsi on fiksu, kun asettaa lapsilleen tavoitteita jo nyt. Koulutus on aika määräävä tekijä elämässä, toinen tärkeä on kumppani, ja yliopistopiireistä löytyy hyviä kumppaneita.

Itsekin pidän koulutusta arvossa ja arvostan kaikkien alojen ihmisiä. Mutta kyllä se lähtökohta on niiden omien mielenkiinnon kohteiden löytäminen sekä hyvä itsetuntemus eikä pakotettu koulutus ja ura, joka palvelee vanhempien toiveita. 

Niin? Korkeakoulutasolta löytyy kyllä jokaiselle jotakin oman mielenkiinnon mukaan.

No ei löydy ja ei tarvitsekaan. Mikä pakkomielle korkeakoulutukseen? 

Paremman ansiotason vuoksi ja tasokkaamman kumppanin löytämiseksi. Nämä k

Miten koulutus auttaa naista löytämään "tasokkaamman kumppanin"? 

Naisen koulutuksella kun ei miehelle ole väliä. Ja lisäksi naiset itse sanoo ettei tasoja edes ole.

En oikeastaan näe mitään järkeä, että lähtee ulkomaille ilman majoitusvarausta. Ei mua ainakaan huvita väsyneenä lennon jälkeen miettiä, mistä löydän hotellin haluamallani sijainnilla ja minulle sopivaan hintaan. Samaten yleensä katson etukäteen, missä haluan vierailla, ja varaan tarvittaessa lippuja ja ravintolavarauksia etukäteen, jotta saan varmasti haluamani. Eli ei kyse ole niinkään uskalluksesta, vaan pikemminkin siitä, miten saan matkan hoitumaan sujuvammin. Kyllä toki sitten jätän varaa aikatauluun ekstempore-jutuille, mutta yleensä ne matkat, jotka olen suunnitellut enemmän etukäteen, ovat just niitä, jotka ovat sujuneet parhaiten.

Suosittelen, että jos kierteleen lähdet, niin varaa nyt ainakin seuraavan kohteen majoitus etukäteen, kun olet vielä edellisessä majoituksessa, etkä vasta sitten, kun saavut paikalle. Säästää hermoja ja aikaa kummasti.

Vierailija kirjoitti:

En oikeastaan näe mitään järkeä, että lähtee ulkomaille ilman majoitusvarausta. Ei mua ainakaan huvita väsyneenä lennon jälkeen miettiä, mistä löydän hotellin haluamallani sijainnilla ja minulle sopivaan hintaan. Samaten yleensä katson etukäteen, missä haluan vierailla, ja varaan tarvittaessa lippuja ja ravintolavarauksia etukäteen, jotta saan varmasti haluamani. Eli ei kyse ole niinkään uskalluksesta, vaan pikemminkin siitä, miten saan matkan hoitumaan sujuvammin. Kyllä toki sitten jätän varaa aikatauluun ekstempore-jutuille, mutta yleensä ne matkat, jotka olen suunnitellut enemmän etukäteen, ovat just niitä, jotka ovat sujuneet parhaiten.

Suosittelen, että jos kierteleen lähdet, niin varaa nyt ainakin seuraavan kohteen majoitus etukäteen, kun olet vielä edellisessä majoituksessa, etkä vasta sitten, kun saavut paikalle. Säästää hermoja ja aikaa kummasti.

Väärä ketju. Sori, sori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen maisteri mutta vanhempani ovat duunareita. Sen takia en itse ikinä lähtisi pistämään ihmisiä johonkin paremmuus järjestykseen koulutuksen ja ammatin perusteella. Oksettava ajatuskin.

Ihmisenä kukaan ei ole parempi. Mutta kyllä yliopistotutkinto kertoo, että ihminen on pitkäjänteinen, älykäs ja jos hän on opiskellut alansa korkeimman tutkinnon, niin kertoo se myös asiantuntemuksesta. Arjessa tutkinto ei ehkä vaikuta, mutta työelämässä vaikuttaa ja niin sen pitääkin vaikuttaa.

 

Isäni on kirurgi. Älykäs kyllä, mutta muuten ihmisenä täysin tunnevammainen pas ka.

 

No todistaako tuo jotain? Luuletko, ettei duunareissa ole tunnevammaisia pas koja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä 14-vuotiaan koulumenestys jo aika hyvin kertoo onko tulevaisuus amis vai lukio. 

Eikä kerro!

ite olin surkea koulussa, mutta niinpä vaan pääsin korkeakouluun pääsykokeen kautta!

Tarkoitatko korkeakoululla nyt ammattisurkeaa? Sehän on tarkoitettu heille, jotka eivät opinnoissa oikein pärjänneet ja yliopisto jäi haaveeksi.

ohis

Muista tämä sitten, jos tarvitset ensihoitajien ja sairaanhoitajien apua. 

 

Se on aina jännää kun näitä muita parempia ihmisiä tulee potilaina vastaan. Ei sitten enää nauratakkaan kun he tarvitsevat meidän alhaisten duunareiden apua.

 

No, kaikkia mollataan aina vuorollaan. Kuulemma me it-inssit ja ohjelmoijat ollaan ihan turhia eikä tehdä oikeita töitä. Kommentoijat eivät kuitenkaan ole valmiita luopumaan tietokoneistaan, puhelimistaan, autoistaan ja Internetistä. Ja vaikkapa sydänmonitorista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen maisteri mutta vanhempani ovat duunareita. Sen takia en itse ikinä lähtisi pistämään ihmisiä johonkin paremmuus järjestykseen koulutuksen ja ammatin perusteella. Oksettava ajatuskin.

Ihmisenä kukaan ei ole parempi. Mutta kyllä yliopistotutkinto kertoo, että ihminen on pitkäjänteinen, älykäs ja jos hän on opiskellut alansa korkeimman tutkinnon, niin kertoo se myös asiantuntemuksesta. Arjessa tutkinto ei ehkä vaikuta, mutta työelämässä vaikuttaa ja niin sen pitääkin vaikuttaa.

 

Isäni on kirurgi. Älykäs kyllä, mutta muuten ihmisenä täysin tunnevammainen pas ka.

 

No, se on tavallista kirurgeille. Kova ammatti. Työssään hän varmaan pärjää hyvin. Tunteilu ei ehkä ole hyväksi kirurgei

Tietysti voi mutta kun täällä tuntuu monilla olevan joku ihme käsitys, että korkea koulutus tekee ihmisistä automaattisesti jotenkin parempia. Mielummin olisin ottanut vaikka kokki isän jolta riittäisi lämpöä ja tukea lapsilleen toisinkuin tuosta omasta kylmääkin kylmemmästä kirurgi isästä.

Naisen koulutuksella kun ei miehelle ole väliä. Ja lisäksi naiset itse sanoo ettei tasoja edes ole.

Sekä naisilla että miehillä on tasoja. Miehille tärkein tasomääre on ulkoinen (tavoitteena siittää lapsia). Naisille menestys (että lapsilla on ruokaa). Evoluutiota ei kiinnosta mikä on moraalisesti oikein, vaan selviytyminen.

Kunhan se mielenkiinnon kohde löytyy yliopistosta, sitähän tarkoitat.

Olen eri, jolle vastasit, mutta oma vastaukseni on: "kyllä, olet ymmärtänyt aivan oikein".

Akateeminen loppututkinto ns. kovilta aloilta, jatkuva oman alan opiskelu, jatkuva kielten opiskelu, jatkuva sijoittaminen ja harrastuksena voi sitten tehdä muita asioita. Vaikka korjailla autoja, jos haluaa, tms. 

Vierailija kirjoitti:

Totta kai haaveista ja tavoitteista pitää puhua.  Elämä sitten sanelee, miten käy. 

Nuo tuntuu olevan enemmänkin vanhemman haaveita  

Miten koulutus auttaa naista löytämään "tasokkaamman kumppanin"? 

Naisen koulutuksella kun ei miehelle ole väliä. Ja lisäksi naiset itse sanoo ettei tasoja edes ole.

Korkeakoulutetut bilettää keskenään. Esimerkiksi kauppislaiset ja lääkisläiset. Taidamme puhua erilaiista tasoista, minun mittakaavassani kouluttautuminen mahdollisimman pitkälle on arvostettua, koska se mittaa jotain ihmisen sisäisestä arvomaailmasta. Siitä, että pyrkii kilvoittelemaan ja kehittämään itseään. En toki kiellä, että se näkyy myös yhteiskunnallisessa asemassa ja palkassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä 14-vuotiaan koulumenestys jo aika hyvin kertoo onko tulevaisuus amis vai lukio. 

Eikä kerro!

ite olin surkea koulussa, mutta niinpä vaan pääsin korkeakouluun pääsykokeen kautta!

Sama mulla. Toisaalta meidän ikäluokalta yläasteen paras oppilas ei edes hakenut lukioon. Ei halunnut. Eikä vielä silloin lahjakkaat amikset jatkaneet korkeakoulutasolle.

Vierailija kirjoitti:

Kunhan se mielenkiinnon kohde löytyy yliopistosta, sitähän tarkoitat.

Olen eri, jolle vastasit, mutta oma vastaukseni on: "kyllä, olet ymmärtänyt aivan oikein".

Akateeminen loppututkinto ns. kovilta aloilta, jatkuva oman alan opiskelu, jatkuva kielten opiskelu, jatkuva sijoittaminen ja harrastuksena voi sitten tehdä muita asioita. Vaikka korjailla autoja, jos haluaa, tms. 

Eli et rakasta lastasi omana itsenään vaan sellaisena kuin sinä haluat heidän olevan. Hyvät lähtökohdat muksuilla.

Tunnevammaisuus ja koulutustausta ovat kaksi eri asiaa. Isäsi olisi todennäköisesti kokkinakin tunnevammainen. 

Koulutus tuo arvostusta työelämässä. Kyllä tiettyjä ammatteja pidetään haastavampina kuin toisia. Se näkyy sitten yleensä palkassakin. Miksi kukaan opiskelisi lukion jälkeen 12 vuotta kirurgiksi, jos saman palkan saisi opiskelemattakin? 

Vierailija kirjoitti:

Miten koulutus auttaa naista löytämään "tasokkaamman kumppanin"? 

Naisen koulutuksella kun ei miehelle ole väliä. Ja lisäksi naiset itse sanoo ettei tasoja edes ole.

 

Korkeakoulutetut bilettää keskenään. Esimerkiksi kauppislaiset ja lääkisläiset. Taidamme puhua erilaiista tasoista, minun mittakaavassani kouluttautuminen mahdollisimman pitkälle on arvostettua, koska se mittaa jotain ihmisen sisäisestä arvomaailmasta. Siitä, että pyrkii kilvoittelemaan ja kehittämään itseään. En toki kiellä, että se näkyy myös yhteiskunnallisessa asemassa ja palkassa. 

Kyllä lääkiksen porukka nappaa töistä sen hoitajan, harvemmin opiskelukavereista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan se mielenkiinnon kohde löytyy yliopistosta, sitähän tarkoitat.

Olen eri, jolle vastasit, mutta oma vastaukseni on: "kyllä, olet ymmärtänyt aivan oikein".

Akateeminen loppututkinto ns. kovilta aloilta, jatkuva oman alan opiskelu, jatkuva kielten opiskelu, jatkuva sijoittaminen ja harrastuksena voi sitten tehdä muita asioita. Vaikka korjailla autoja, jos haluaa, tms. 

 

Eli et rakasta lastasi omana itsenään vaan sellaisena kuin sinä haluat heidän olevan. Hyvät lähtökohdat muksuilla.

 

Kiittävät kuitenkin, kun ei tarvitse aikuisena miettiä valtion tukia tai eläkettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä 14-vuotiaan koulumenestys jo aika hyvin kertoo onko tulevaisuus amis vai lukio. 

Eikä kerro!

ite olin surkea koulussa, mutta niinpä vaan pääsin korkeakouluun pääsykokeen kautta!

Tarkoitatko korkeakoululla nyt ammattisurkeaa? Sehän on tarkoitettu heille, jotka eivät opinnoissa oikein pärjänneet ja yliopisto jäi haaveeksi.

ohis

Muista tämä sitten, jos tarvitset ensihoitajien ja sairaanhoitajien apua. 

 

Se on aina jännää kun näitä muita parempia ihmisiä tulee potilaina vastaan. Ei sitten enää nauratakkaan kun he tarvitsevat meidän alhaisten duunareiden apua.

Joo ei auta tohtorin papereiden heiluttelu silloin kun me haetaan ambulanssilla hoitoon. Ärsyttää kun homma on stressaavaa ja minä ainakin oikeasti haluan auttaa ihmisiä työkseni, mutta silti ei arvosteta yhtään tiettyjen tyyppien osalta..