Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ystäväni puhuu lapsilleen "sitten kun on sinun ylioppilasjuhlat" ja "sitten kun olet yliopistossa"... Lapset ovat vasta 12 ja 14!!!
25.05.2025 |
Järkytyin, että hän odottaa lastensa menevän lukioon ja yliopistoon. Melkoiset paineet varmaan asettaa. Eikö lapset saa itse valita? Entä jos haluaa olla taksikuski, baarimikko tai siivooja? Ei siihen mitään lukiota tarvita. Mistä edes tietää tulevatko lapset ikinä pääsemään yliopistoon, kai sinne on pääsyvaatimukset ja kokeet jne. Ja kuka ylipäätään puhuu koko ajan koilutuksesta? Antaa lasten olla lapsia, eihän nämä asiat kosketa heitä vielä pitkään aikaan!
Kommentit (474)
Opettaminen on päämäärätietoista, intentionaalista toimintaa. Sama pätee kasvatukseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en välittäisi selvittää esim mitä ikävää joku on tehnyt toiselle ihmiselle, jos rikoksessa on kyse vaikkapa henkirikoksesta tai lapseen kohdistuneesta rikoksesta.
Suurin osa juristeista ei ole tekemisissä rikosten tai rikollisten kanssa lainkaan.
Ymmärrettävää, että te ajattelette noin kun olette tottuneet tuollaiseen elämään eikä siinä ole mitään ihmeellistä tai väärää. Mutta itse olin naimisissa lääkärin kanssa ja silloin minunkin elämäni oli elintason suhteen erilaista kuin nyt kun seurustelen putkimiehen kanssa. Mutta en ikinä ole ajatellut, että se aiempi elämä olisi ollut parempaa. Itse olen siis sairaanhoitaja.
Oletettavasti et ole ylemmästä keskiluokasta kotoisin alunperin lainkaan.
Itse olen maisteri mutta vanhempani ovat duunareita. Sen takia en itse ikinä lähtisi pistämään ihmisiä johonkin paremmuus järjestykseen koulutuksen ja ammatin perusteella. Oksettava ajatuskin.
Vierailija kirjoitti:
Teidän yliopisto hehkuttajien on ehkä vaikea uskoa, mutta kampaajan ammatti on minun unelma ammatti :) Haluan tehdä työtä käsillä, haluan jutustella ihmisten kanssa, tykkään siitä miten näen työni jäljen heti ja saan olla luova. Ja plussaa on ettei työt seuraa minua kotiin. En tiedä sitten olisinko yliopistossa tai lukiossa pärjännyt, ehkä en, mutta olisi todistukseni riittänyt kyllä lukioon.
Kampaaja on hyvä ammatti ja erinomaista, että viihdyt siinä. Lukiossa olisi kiinnitetty enemmän huomiota yhdyssanoihin ja ne osaamalla viestintäsi olisi vakuuttavampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 14-vuotiaan koulumenestys jo aika hyvin kertoo onko tulevaisuus amis vai lukio.
Eikä kerro!
ite olin surkea koulussa, mutta niinpä vaan pääsin korkeakouluun pääsykokeen kautta!Tarkoitatko korkeakoululla nyt ammattisurkeaa? Sehän on tarkoitettu heille, jotka eivät opinnoissa oikein pärjänneet ja yliopisto jäi haaveeksi.
ohis
Muista tämä sitten, jos tarvitset ensihoitajien ja sairaanhoitajien apua.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä on ne ammatit joissa ihmiset ovat yhtä mielellään kuin vapaalla?
Tuskin niitä joista vanhemmat puhuvat ylpeyttä tiristen kaikille jotka haluavat kuulla. Näin äitinikin toimii, mutta eipä valtavasta työpaikka tarjonnasta ollut mitään hajua kun 90-luvun alussa jatko-opintoihin hain. Ei auttanut äiti eikä opo.
Olen liikkeenjohdon konsultti ja tykkään tosi paljon. Aina uusia ihmisiä ja ratkottavia ongelmia. Jokainen päivä on erilainen. Konsultoitavia aloja on pajon ja olen vaihtanut niitä urani aikana useasti. Tosin duunit vähenevät jatkossa tekoälyn takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen maisteri mutta vanhempani ovat duunareita. Sen takia en itse ikinä lähtisi pistämään ihmisiä johonkin paremmuus järjestykseen koulutuksen ja ammatin perusteella. Oksettava ajatuskin.
Eihän tässä siitä keskustella. Miten kujalla voi olla?
Vierailija kirjoitti:
Ai järkytyit? Onko teillä ap kielto käyttää lukio ja yliopisto -sanoja lasten ja teinien kuullen?
Mä olen puhunut aina lukiosta itsestäänselvyytenä ja yliopisto-opinnoistakin teineille. Ihan normaalia minusta. Esikoinen on opiskellut pari vuotta yliopistolla ja kuopus saa viikon päästä lakin. En alkanut fiksuille lapsille amista pitämään esillä, enkä siitä tiedä edes juuri mitään.
Meillä "huonoimmin pärjänneellä" lapsella oli 9,4 keskiarvo. En kyllä hänellekään mitään ehdottanut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen maisteri mutta vanhempani ovat duunareita. Sen takia en itse ikinä lähtisi pistämään ihmisiä johonkin paremmuus järjestykseen koulutuksen ja ammatin perusteella. Oksettava ajatuskin.
Ihmisenä kukaan ei ole parempi. Mutta kyllä yliopistotutkinto kertoo, että ihminen on pitkäjänteinen, älykäs ja jos hän on opiskellut alansa korkeimman tutkinnon, niin kertoo se myös asiantuntemuksesta. Arjessa tutkinto ei ehkä vaikuta, mutta työelämässä vaikuttaa ja niin sen pitääkin vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 14-vuotiaan koulumenestys jo aika hyvin kertoo onko tulevaisuus amis vai lukio.
Eikä kerro!
ite olin surkea koulussa, mutta niinpä vaan pääsin korkeakouluun pääsykokeen kautta!Eli et käynyt kumpaakaan, et amista etkä lukiota? Silloin on kyllä kieltämättä varmaankin ollut surkea koulumenestys. Miten sait korkeakoulukelpoisuuden?
Olen eri. Olen yli ysin keskiarvolla päässyt lukioon. Vaan eipä tuo lukeminen kiinnostanutkaan enää, jätin kesken ja hakeuduin amikseen. Ei se hyvä koulumenestys takaa kiinnostusta yliopisto-opintoihin tai edes korkeakouluun. Tai sitten toisinpäin. Huonompi koulumenestys voi johdattaa vaikka minbmbe, vain eri polkuja. Oletko jotenkin tyhmä, kun et tuollaista ymmärrä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen maisteri mutta vanhempani ovat duunareita. Sen takia en itse ikinä lähtisi pistämään ihmisiä johonkin paremmuus järjestykseen koulutuksen ja ammatin perusteella. Oksettava ajatuskin.
Tämä. Jotkut kommentit täällä on niin vastenmielisiä ja elitistisiä että hirvittää
Vierailija kirjoitti:
Mitta entä jos lapset ei vaikka haluakkaan? Melkoista manipulointia ja aivopesua äidiltä, sanoisin. Itse on opettaja, niin ilmeisesti ei sitten vähempi riitä lapsillekaan. Menisihän siinä maine. Lapsiraukat!
Ap
Ei se ole mitään mainipulointia ja aivopesua, että kannustaa lapsiaan opiskelemaan. Ja tietenkin tuon ikäisten kanssa puhutaan tulevaisuudesta. 14 vuotias on 8. -luokalla ja vuoden päästä pitää päättää, mitä peruskoulun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen maisteri mutta vanhempani ovat duunareita. Sen takia en itse ikinä lähtisi pistämään ihmisiä johonkin paremmuus järjestykseen koulutuksen ja ammatin perusteella. Oksettava ajatuskin.
Tämä. Jotkut kommentit täällä on niin vastenmielisiä ja elitistisiä että hirvittää
Ne on noilta duunaripersuilta jotka häpeää itseään.
Muut duunarit eikä korkeastikoulutetut mollaa toisia tuolla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen maisteri mutta vanhempani ovat duunareita. Sen takia en itse ikinä lähtisi pistämään ihmisiä johonkin paremmuus järjestykseen koulutuksen ja ammatin perusteella. Oksettava ajatuskin.
Ihmisenä kukaan ei ole parempi. Mutta kyllä yliopistotutkinto kertoo, että ihminen on pitkäjänteinen, älykäs ja jos hän on opiskellut alansa korkeimman tutkinnon, niin kertoo se myös asiantuntemuksesta. Arjessa tutkinto ei ehkä vaikuta, mutta työelämässä vaikuttaa ja niin sen pitääkin vaikuttaa.
Isäni on kirurgi. Älykäs kyllä, mutta muuten ihmisenä täysin tunnevammainen pas ka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi on fiksu, kun asettaa lapsilleen tavoitteita jo nyt. Koulutus on aika määräävä tekijä elämässä, toinen tärkeä on kumppani, ja yliopistopiireistä löytyy hyviä kumppaneita.
Itsekin pidän koulutusta arvossa ja arvostan kaikkien alojen ihmisiä. Mutta kyllä se lähtökohta on niiden omien mielenkiinnon kohteiden löytäminen sekä hyvä itsetuntemus eikä pakotettu koulutus ja ura, joka palvelee vanhempien toiveita.
Ei tässä ole mistään pakotuksesta ollut kyse. Ei lukiosta tai yliopistosta puhuminen estä omien mielenkiinnon kohteiden löytämistä. Erikoinen ajatuksenkulku sulla.
Kunhan se mielenkiinnon kohde löytyy yliopistosta, sitähän tarkoitat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi on fiksu, kun asettaa lapsilleen tavoitteita jo nyt. Koulutus on aika määräävä tekijä elämässä, toinen tärkeä on kumppani, ja yliopistopiireistä löytyy hyviä kumppaneita.
Itsekin pidän koulutusta arvossa ja arvostan kaikkien alojen ihmisiä. Mutta kyllä se lähtökohta on niiden omien mielenkiinnon kohteiden löytäminen sekä hyvä itsetuntemus eikä pakotettu koulutus ja ura, joka palvelee vanhempien toiveita.
Niin? Korkeakoulutasolta löytyy kyllä jokaiselle jotakin oman mielenkiinnon mukaan.
No ei löydy ja ei tarvitsekaan. Mikä pakkomielle korkeakoulutukseen?
Paremman ansiotason vuoksi ja tasokkaamman kumppanin löytämiseksi. Nämä kaksi asiaa ovat tulevaisuudelle ensiarvoisen tärkeitä, koska ne määrittävät seuran, jossa lapsi liikkuu. Mikä pakkomielle sinulla on korkeakoulutuksen välttämselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen maisteri mutta vanhempani ovat duunareita. Sen takia en itse ikinä lähtisi pistämään ihmisiä johonkin paremmuus järjestykseen koulutuksen ja ammatin perusteella. Oksettava ajatuskin.
Ihmisenä kukaan ei ole parempi. Mutta kyllä yliopistotutkinto kertoo, että ihminen on pitkäjänteinen, älykäs ja jos hän on opiskellut alansa korkeimman tutkinnon, niin kertoo se myös asiantuntemuksesta. Arjessa tutkinto ei ehkä vaikuta, mutta työelämässä vaikuttaa ja niin sen pitääkin vaikuttaa.
Isäni on kirurgi. Älykäs kyllä, mutta muuten ihmisenä täysin tunnevammainen pas ka.
Niitä on kaikilla aloilla. Se on sitten eri keskustelun aihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen maisteri mutta vanhempani ovat duunareita. Sen takia en itse ikinä lähtisi pistämään ihmisiä johonkin paremmuus järjestykseen koulutuksen ja ammatin perusteella. Oksettava ajatuskin.
Ihmisenä kukaan ei ole parempi. Mutta kyllä yliopistotutkinto kertoo, että ihminen on pitkäjänteinen, älykäs ja jos hän on opiskellut alansa korkeimman tutkinnon, niin kertoo se myös asiantuntemuksesta. Arjessa tutkinto ei ehkä vaikuta, mutta työelämässä vaikuttaa ja niin sen pitääkin vaikuttaa.
Isäni on kirurgi. Älykäs kyllä, mutta muuten ihmisenä täysin tunnevammainen pas ka.
No, se on tavallista kirurgeille. Kova ammatti. Työssään hän varmaan pärjää hyvin. Tunteilu ei ehkä ole hyväksi kirurgeille. Mutta oletko ajatellut, että putkimieskin voi olla tunnevammainen?
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrettävää, että te ajattelette noin kun olette tottuneet tuollaiseen elämään eikä siinä ole mitään ihmeellistä tai väärää. Mutta itse olin naimisissa lääkärin kanssa ja silloin minunkin elämäni oli elintason suhteen erilaista kuin nyt kun seurustelen putkimiehen kanssa. Mutta en ikinä ole ajatellut, että se aiempi elämä olisi ollut parempaa. Itse olen siis sairaanhoitaja.