Mikä on hirvein työpaikka jonne olet eksynyt?
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
Valkeakosken kiinteistöpalvelu Oy. Puikoissa aivan sekopäinen pariskunta.
Mari ja Risto Kuparinen. Millä tavalla sekopäisiä?
Sellainen työpaikka jossa joutuu tekemään työtä. Ei enää tuollaiseen paikkaan.
Pakkotahtista työtä, työasioista ei voinut edes puhua työkavereiden kanssa, koska työnjohto oli samantien huomauttamassa puhumisesta. Kellokortille leimattiin täsmällisesti tauot ja puhuttelussa olit, jos kahvitauko venyi minuutilla joskus. Puhuttelussa olit, jos et onnistunut saamaan tavoitetta täyteen, vaikka se olisi ollut teknisen vian syytä. Kyykyttävä, puhe- ja käytöstapafiltteritön päällikkö. Surkea palkka, hr-asiat päin persikkaa, määräaikaisten sopimusten ketjuttamista, paljon työperäisiä tule-vaivoja. Järjettömiä työaika- ja tehostamismuutoksia.
Steinerkoulu. Aivan painajainen.
Ei ole ollut oikeasti hirveitä työpaikkoja mutta Tieto oli kyllä sellainen keskinkertaisuuksien perunapelto, et huh huh. Jos yritti siellä edetä urallaan niin se oli täysin mahdotonta. Kun vaihtoi firmaa niin palkka on tyyliin +50% lisää ja pääsi suoraan kunnon hommiin
Puhelinmyyjä. Tätä tuskin tarvitsee sen enempää selittää
Koirapäiväkoti. Aivan jäätävä narsisti omistaja. Karmeat työolot, työntekijät kärsii ja koirat kärsii. Omistaja pyörittää koirahotellia omasta kodistaan, pitää koiria hihnoissa kiinni esim portaissa, pakottaa koiria jotka eivät tuu toimeen keskenään olemaan samassa tilassa. Tämä siis pk-seudulla, yksi näkyvämpiä toimijoita. Ja ei ole tassumafia...
Vierailija kirjoitti:
Sellainen vahingonilokulttuuri ja toisille naureskelu on vähän niin kuin pelin henki. Valtava eriarvoisuus vallitsee oikeastaan kaiken suhteen. Toinen joutuu raatamaan hulluna ja joku toinen samassa asemassa saa vaikka istua netissä koko päivän samalla palkalla. Toinen voi käyttää, työpäivänsä vaikka pääsykokeisiin opiskeluun, toinen ei ja hänet laitetaan vielä tekemään sen toisenkin tyypin hommat, jotta opiskelu onnistuu. Toinen saa tehdä mitä huvittaa, toinen saa sanomista kaikesta. Toiselle onnistuu ja sopii pomon puolesta kaikki, toiselle ei mikään. Toiselta vaaditaan mieletön koulutus, osaaminen ja päivittäinen urakointi, toiselta ei mitään. Joka tasolla ja joka asiassa vaikuttavat aivan eri käytännöt samassa asemassa oleville työntekijöille. Se on ehkä se räikein ja yleisin asia, johon tuossa maailmassa väistämättä törmää. Valtava eriarvoisuus kissankokoisilla kirjaimilla. Tähän vaikuttaa suuresti se oletko jollekin silmäätekevälle
Nää tekniset ja sukupuolittuneet duunit, niin miesten kuin naisten aloilla, on kautta aikojen toistaneet tuota kaavaa. Ei ole tärkeää *mitä* tehdään vaan *miten ollaan tekevinään.* Työ ukkoutuu ja akkautuu, jumittaa ja pönöttää. Työpaikalle jää vanhenevat ihmiset ja systeemit.
Tosin, nyt ollaan siinä toisessa ääressä, että hyvätkin systeemit hajotetaan. Ja erityisesti juuri ne. Otetaan pomo, joka ei osaa tehdä johtamaansa työtä, eikä arvosta ketään. Tuodaan toimimattomia käytäntöjä muilta aloilta ja säästetään siinä, mihin pitäisi sijoittaa. Sama vaikutus: osaavat ihmiset lähtevät pois. Vain kaaos jää, mikä on tarkoituskin, koska muuten osaamattomuus paljastuisi.
Paikallinen siivousyritys Jyväskylässä. Kaikki työelämän ongelmat väärin maksetuista palkoista ilmaisiin ylitöihin ja työjohdon alistavaan käytökseen. Siis ihan kaikki oli pielessä. Kun irtisanouduin puolen vuoden jälkeen jättivät vielä lomakorvaukset maksamatta. Nekin piti kinuta erikseen.
Ilmapiiriltään kammottavampia paikkoja joissa olen työskennellyt/ vieraillut ovat olleet seurakunnat.
Säikähtäneen ja pelokkaan oloiset työntekijät vääntävät hommia jotenkin alistuneina, poikkeuksen tähän luovat ainoastaan itseään ja omaa luuloteltua erinomaisuuttaan täynnä olevat korskeat ja ylpeät papit. Hyi hitto mitä paikkoja.
Tein toimistotyötä pienessä rakennusalan yrityksessä. Järjetön työtaakka, toinen pomoista ahdisteli, kukaan muu yrityksessä ei osannut käyttää tietokonetta joten ihan perusasioita sai olla auttamassa sen oman liian suuren työkuorman sivussa monta kertaa päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työvoimapalvelut! Päivästä toiseen työttömiä,jotka eivät vaan työllisty. Saat lukea potilastietoja ja siellä mm."aivokasvaimen jälkitila blaa blaa" ja vastauksena mikset ole suorittanut opintoja loppuun (ja roikkuu työmarkkinatuella), on että menee vaan motivaatio. Yhtenä 37 v.korkeakoulutettu, jolla vain harjoittelu kokemuksena cvssä ja ei kerro pitkäaikaisesta sairaudestaan. Tällaisia yrität sitten potkia töihin,menetettyjä kohtaloita ja turhaa työtä yrittää saada näitä mihinkään normaaliin työhön.
Huono johtaminen ja meno kuin sotavoimien ruotulassa, ei kiitosta esihenkilöiltä raatamisesta. Ainoa miksi jaksoi sen vuoden oli muutama ihana työkaveri. Moni lähtenyt tuolta heti päästyään vaan muualle, vaikka vakivirkaa alla.
Oletko katsonut Yleltä Sisäilmaa!-sarjaa?
Tälle peukku, ihan mahtava sarja!
Vierailija kirjoitti:
Hesburger vuonna 2007-2008. Kaikki ne kauhu lehtijutut toi elävästi muistot mieleen. Hese kohu tuli esiin siis muutama vuosi sitten.
Ihan hirveää kyykytystä koin Hesessä töissä ollessa raskausaikana. Vuoropäällikkö ei päästänyt syömään vaikka heikotti ja pyörrytti, vaan syömään pääsi ennen minua myöhempiin vuoroihin tulleet. Vessaankaan ei saanut mennä kuin kerran 6-8 tunnin vuoron aikana. Kävelin kuulemma kuin ankka mille en voinut tosiaan mitään kun olin raskaana. Tämä vuoropäällikkö oli saksalainen mies ja ihan täys natzzi.
Olin tuolloin nuori enkä osannut pitää kiinni omista oikeuksistani, tänä päivänä hommaisin potkut tuollaiselle äijälle.
Vierailija kirjoitti:
Asiakaspalvelusta, tekniikasta ja käsillä tekemisestä täysin pihalla olevan leskirouvan pitämä lasitusliike. Pari kuukautta olin kunnes sain laittomat potkut. Asiaa puitiin käräjällä asti (voitin).
Oliko leskirouvalla ruudulliset housut ja nimi rimmaa tikkuviinan kanssa? Se on niin hirveä, että yhä tulee hyvä mieli kun ajatelenkin ettei tarvitse nähdä sitä ihmistä ikinä!
Erään yliopiston pieni yksikkö, jonka johdossa oli narsisti. Kun uusia työntekijöitä tuli (näitähän tuli, kun edelliset lähtivät hetkessä), kokeili heidän kestävyyttään aggressiivisella kommentoinnilla ja huutamisella. Pidempään olleetkin saattoivat saada huudon, vielä niin että tämä johtohenkilö huusi aivan lähellä naamaa. Osa lähti kahdessa päivässä, osa kahdessa viikossa, osa kahdessa kuukaudessa, itse sinnittelin vuoden. Palkka oli luonnollisesti ala-arvoinen.
Isohko tilitoimisto, jossa krooninen pula osaavista tekijöistä. Lähiesihenkilöt joutuvat pienellä palkanlisällä hoitamaan hr-tehtäviä laskutettavien töiden lisäksi ja johtajat eivät ymmärrä työn substanssista mitään. Työntekijät ovat tosi kuormittuneita ja voivat huonosti ja oksettaa, miten yrityksen somessa hehkutetaan jotain esihenkilöpäiviä tai muuta sontaa, kun tietää mikä on todellisuus - työt tehdään sitten illalla ja yöllä kun päivät menee palavereissa. Tuntuupa kurjalta, kun näet, että esihenkilösi on laittanut sinulle sähköpostia aamuyöllä! Uusia asiakkaita hingutaan, vaikkei vanhoja ehditä tekemään ja mitään ei saa tehtyä kunnolla. Kokemattomampien virheitä korjaillaan, kun kukaan ei ehdi perehdyttää ja silti asiakkailta laskutetaan hurjasti - jopa ne korjauksiin käytetyt tunnit. Ylitöistä ei makseta, tilinpäätösaikaan niitä kertyy parin viikon edestä, luvataan, että joskus saat pitää vapaana mutta sellaista hetkeä ei tule. Jos saat pitää lomaa 2 vko putkeen, tulee sillä välillä vähintään muutamia puheluita, joissa kollegat tarvitsevat apua. Isot johtajat paistattelevat linkkarissa ja kehuvat, miten heillä on hyvä meininki ja were hiring (niin, kun porukka irtisanoutuu), mutta me tekijät ollaan ihan hiljaa - tämä on painajaista. Tähän vielä lisätään hr:n keksimät pakolliset toimistopäivät, koulutukset (joihin ei ikinä ehdi osallistua tai sitten teet työt viikonloppuna) ja jatkuvasti muuttuvat prioriteetit tai johdon keksimä muu organisaatiohumppa, jota meuhkataan muutama kuukausi ja sitten siitä ei kuulu enää ikinä mitään, niin elävien kuolleiden tilitoimisto on valmis.
nimim. zombie
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki perheyritykset kannattaa kiertää kaukaa.
Perheyrityksissä on vähän se, että siellä eteneminen on käytännössä torpattu kun paikka on povattu suvun "viljamille" jne. Sitten esimiehesi saattaa olla tyyppi, jolla ei ole mitään käytännön kokemusta, koulutusta tai oikeastaan osaamistakaan. Mutta hoitaa silti niitä töitä alaistensa avustuksella. Oma outo maailmansa. Aikamoinen kahtiajako, jossa otetaan konfliktitilanteessa suvun puoli (oikeassa ja väärässä).
Juuri näin, ja tuo viljami kuvittelee itse tietävänsä jokaisesta yrityksen työtehtävästä enemmän kuin kyseisen työtehtävän tekijä. Se on noloa ja rasittavaa.
Oletko katsonut Yleltä Sisäilmaa!-sarjaa?