Lue keskustelun säännöt.
Mikä on voimakkain hetkellinen pelko mitä olet ikinä kokenut?
Kommentit (127)
Pienveneellä yöllä myrskyssä merellä. Oltiin kiinnitetty vene kalliosaaren suojaan yöksi, mutta tuuli kääntyi ja korkeat aallot alkoivat hakata venettä kohti kallioseinämää. Uskoin että kuolemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun juoksin henkeni edestä pakoon tulevaa r a i s k a a j a a.
Se hetki, kun epäilin ja pelkäsin, että junan alle jättäytynyt henkilö on omaiseni. Selvisi, että oli.
Se kun Puhelimestani loppui akku.
Kerran Face ei toiminut ainakaan tuntiin...
Tutullani on aika rautaiset hermot. Kerran hän meni lomamatkalle etelään. Yhtäkkiä hän muisti, että silitysrauta oli kotona jäänyt ehkä päälle. Hetken mietittyään hän päätti, että jos näin oli päässyt käymään, on talo jo palanut poroiksi kauan sitten eikä hän voi enää asialle mitään. Ja hän jatkoi lomailua hyvillä mielin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuolleen lapsen synnyttäminen. Ilman kivunlievitystä. Vieläpä ulkomailla, jossa kukaan henkilökunnasta ei puhunut edes englantia jotta tietäisin mitä milloinkin tapahtuu. Tosin en halunnut elää enää sillä hetkellä.
Järkyttävää. Olen pahoillani että olet joutunut kokemaan noin hirveän kokemuksen, ei tähän voi edes sanoa oikein mitään muuta
Anafylaktinen shokki ct-kuvauksessa.
Selvisin, kun hoitaja painoi hälytysnappia ja laittoi mulle happinaamarin. 5 lääkäriä tuli apuun (varmaan kaikki lähellä olevat tulee tuollaisessa tapauksessa)
Sattui olemaan kanyyli käsivarressa, josta kortisonia suoneen, ilman sitä en olisi tässä.
Ja aika lähellä, että olisin muutenkaan, nopeasta avusta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun salama iski maahan noin 100 metrin päähän minusta. Olin lapsi silloin. En kerinnyt kotiin ukkosen alta ennenkuin jysähti. Olin avonaisella paikalla joten se olisi voinut iskeä minuun. Siinä vieressä oli sähköpylväs johon se ilmeisesti hakeutui mutta iski maahan sen viereen.
Minulla sama. Silloin kirjaimellisesti tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, jossain kauempana jyrisi ukkonen, mutta meidän kohdalla oli kaunis kesäpäivä ja pilvetön aurinkoinen taivas. Olin lähdössä ulos, kun yhtäkkiä jysähti ja kovaa, salama iski maahan. Siitä asti on ollut ukkosen pelko enkä uskalla liikkua ulkona, jos yhtään jyrisee. Tiedän, se on typerää, mutta kun se pelko on jäänyt kytemään enkä enää ikinä halua kokea sellaista säikähdystä, kun tuntui, että korvatkin halkeaa.
Olin kerran ukkosen jälkeen kävelyllä korkealla paikalla, oli täysin tyyntä, hiljaista ja tasaisen harmaa pilvipeite. No salama iski viereiseen puuhun :D Oli jotenkin hämmästyttävää kuulla sellaisen puhtaan kauhukirkaisun tulevan itsestä, juoksin rinnettä alas kun tietysti korkein paikka turvattomin. Enempää ei salamoinut ja se ukkonen oli siinä. On muuten älytön räjähdys kun salama iskee ihan lähelle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun asuin Japanissa kaksi vuotta nuorena. Ensimmäinen yö ja ensimmäinen työpäivä enkun opettajana olivat pelottavia. Propraalia tuli vejettyä alas kuin karkkia. :D M28
Olin Helsingin edustalla purjehtimassa Uunisaaren lähellä, kun yhtäkkiä nousi kova ukonilma. Satoi kaatamalla eikä ollut mitaän näkyvyyttä. Siihen aikaan 1960-luvulla vielä siitä kulki puolalaisia hiililaivoja. Sellainen ajoi päälle kylmästi, kun en millään ehtinyt alta pois. Sitten vaan uitiin koiran kanssa rantaan. Vene hajosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulusta tullessa oli keittiön pöydällä äidin "itsemurha"kirje,siis osoitettu lapsille + poliisille.
Eikä ollu ketään kotona ,siinä monta tuntia meni paniikissa että mitä nyt tapahtuu.
Ei ollu tappanu itteesä sillo.
Oltiin siirtämässä isoja kiviä. Peräkärryssä oli tuhansia kiloja kiviä. Olin kärryn perästä nostamassa yhtä kiveä kun toinen jostain syystä irrotti kärryn aisan autosta. Kärryn perä iski asvalttiin voimalla, keikahti kivien painosta. Varpaani olivat noin sentin päässä, tuuria ettei molemmat jalkaterät murskautuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se pieni hetki kun heräsin hätäsektion jälkeen nukutuksesta enkä tiennyt onko mulla 0, 1 vai 2 elävää lasta. Nopeasti kertoivat, että molemmilla on kaikki hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Se pieni hetki kun heräsin hätäsektion jälkeen nukutuksesta enkä tiennyt onko mulla 0, 1 vai 2 elävää lasta. Nopeasti kertoivat, että molemmilla on kaikki hyvin.
Täällä toinen hätäsektiosta kirjoittanut: oliko sinulle traumaattinen tapahtuma? Saitko apua?
Mulla nimittäin ei ollut ihan päivässä eikä parissa ohi hätäsektiosta toipuminen henkisesti, se oli niin pelottava tilanne.
Silmäleikkauksen aikana kirurgi sanoi "hups"😂. Onneksi meni hyvin kuitenkin. Ja sitten tokana eka lento ulkomaille, tästäkin päästy yli😊🙏🏽🙂.
Pelännyt olen kahdesti, 18-vuotiaana sairastuin psykoosisairauteen, tuntui kuin mieleni ja kroppani oli joutunut jonkun toisen haltuun. Kumpikin käyttäytyi hyvin kummallisesti. Myöhemmin sairastuin 26-vuotiaana sähköallergiaan, tuntui kuin koko kroppa oli ollut voimakkaassa sähkösäteessä, tuota kidutusta kesti noin 5 vuotta, onneksi päässäni ei niin hurjasti sähköä ollut. Kaikkeen tottuu mutta alussa on hyvin hankalaa.
Mies, johon silloin kuvittelin olevani rakastunut, sanoi puhelimessa jotain sellaista, minkä tulkitsin pakeiksi. Tunsin hetken valtavaa kauhua ja sitten kaikki tunteet ikään kuin turtuivat.
Kävin hiljaisena sunnuntai-iltana myöhään kaupassa polkupyörällä, talutin pyörää kun halusin kävellä reitin takaisin kotiin, kun huomasin kääntyessäni katsomaan taakseni että minua seurasi 2 miestä uhkaavan oloisina muutaman metrin päässä.
Lähdin nopeasti polkemaan niin kovaa kuin pääsin ja näin että miehet lähtivät juoksemaan perääni, mutta eivät onneksi ehtineet saamaan vauhtiani kiinni.
Vähällä olet päässyt. Tai tämä on kai vitsi.