Mikä on voimakkain hetkellinen pelko mitä olet ikinä kokenut?

Ekaluokkalaisen lapsen katoaminen matkalla kouluun. Se jäätävä kauhu, joka valui koko kroppaan, kun ope soitti, että "eikö (lapsen nimi) tullutkaan tänään, kun me muut ollaan nyt lähdössä tälle retkelle...?" :( Lapsi löytyi kyllä aika nopeasti - hän oli vain toiminut lapsen huolettomalla asenteella eikä ollut missään vaiheessa ollut vaarassa - mutta ne hetket, joina ei ollut mitään varmuutta, mitä hänelle oli tapahtunut, olivat kyllä sellaiset joita ei kellekään vanhemmalle toivo :/

Vierailija kirjoitti:

Outo mies vaani/kyttäsi bussissa ja alkoi jäädä samoilla pysäkeillä pois mikä vaikutti kummalliselta kunnes tuli tämä Valkeakosken tapaus jo lakkasin käyttämättä tuota linjaa kokonaan kun tajusin kuinka hulluja ihmisiä tuolla liikkuu oikeastikin.

Mulla kokemus samantapainen, mutta hän kyttäsi minua pysäkeillä. Saattoi jopa ajaa 3 kertaa pyörällä ohitseni. Aina palaten sinne mistä tulikin. 

Se kun paras ystävä oli lakannut vastaamasta soittoihin ja viesteihin puhuttuaan itsemurhasta viikkoa aiemmin. Onneksi ei ollut sitä tehnyt vaan puhelin vaan oli hajonnut. 

Olin eroamassa väki-valtaisesta exästä. Olin yöllä nukkumassa ja heräsin kun hän seisoi oven raossa ja tuhahti naurahtaen. Ajattelin että nyt multa lähtee henki (oli uhannut sillä). Ei onneksi tapahtunut mitään, mutta toisti siinä uhkauksensa mun korvaan. Päätin että lähden joka tapauksessa, kävi miten kävi. Ja niin tein.

Kävelin kaupasta kotiin ostokset rattaissa ja 3vuotias käveli vierellä,käveli yleensä nätisti mutta nyt sai jonkun hulluuskohtauksen ja  ryntäsi suoraan ajotielle. Päästin rattaista irti tiedostaen että nekin päätyisivät ajotielle mutta ennemmin ostokset,kuin lapsi! Sain lapsen kiinni juuri ajotien reunassa ja joku  vanhempi mieshenkilö pysäytti rattaat.

Minulla ei ole sisaruksia,en ollut koskaan hoitanut lapsia enkä tiennyt miten pienet lapset "toimii".

Itse aiheutettua eli benji-hyppy. Hyppy tapahtui paikassa jossa oli asfaltti alla eli hyppäät pää edellä asfalttiin. Koin siellä tornissa akuuttia kuolemanpelkoa ja silti hyppäsin, mutta ei tullut mikään rohkea ja voimaantunut olo vaan enemmänkin kammottava olo siitä että pystyin toimimaan niin vaistonvastaisesti. Minulla on ollut lievä korkeanpaikan kammo aiemmin mutta benji-kokemus oli niin inhottava että parvekkeella käyminenkin oli parin vuoden ajan epämiellyttävää. 

Se kun tuttavani ei avannut ovea, ja tiesin heti, että hän on kuollut. Se tunne oli kammottava, kun kauniina kesäaamuna seisoin hänen oven takana ja odotin apua paikalle.

Olin viime kesänä tyttökaverin kanssa Kenian lomalla. Aviomies maksoi matkan 25vuotislahjaksi. Nautin lomasta villisti.

Seuraavia kuukautisia ei alkanut kuulumaan ja huomasin kauhukseni että loma oli osunut juuri ovulaation aikaan. Muistin että kerran oli kaverin mustan patukan varressa ollut vain rengas kun hän veti sen ulos. Olin sen verran huppelissa, etten heti tajunnut.

Lähdin ostamaan raskaustestin ja testasin, kaksi selkeää viivaa. Silloin iski pelko. Jos saan tummanruskean vauvan, koko seurakuntapastorin elämäni romahtaa. Moraalini ei salli aborttia. Kolme vuorokautta olin lähes nukkumatta. Silloin alkoi vapauttava vuoto. Raskaus keskeytyi itsestään. Tuskin milloinkaan olen ollut yhtä helpottunut. 

Varmaan nyt aikuisena, kun olin äitiä moikkaamassa. Natsku-isäni puhui suustaan minusta valheita, niin puollustin itseäni sanallisesti, josta hän veti kilarit ja käski häipymään.

Pyysin häntä siirtymään, jotta mahdun ovesta ulos (pieni eteinen), niin hän sekosi ja lähti tulemaan nyrkit pystyssä kohti. Jouduin perääntymään keittiöön, josta ei ollut toista ulospääsyä ja hän tuli salamana ensin nyrkit pystyssä keittiön kapealle oviaukolle ja sitten hitaasti kohti. Olo oli kuin kauhuleffasta, jossa psykopaatti tulee kohti.

Taisin ääneen pyytää Jeesusta avuksi ja toistin narskulle asian, että en mahdu lähtemään, kun hän peittää ulospääsyn.

Jotain liikahti hänen kallossaan, ja viimein ymmärsi siirtyä sivuun, jotta poistumiseni mahdollistui.

Tämän jälkeen en ole mennyt enää samaan tilaan hänen kanssaan, enkä ole muutenkaan yhteydessä kuin jos on aivan pakko ja silloinkin äidin välityksellä tai viestillä.

Itsetuhoinen tyttäreni ei avannut ovea eikä vastannut puhelimeen. Oli ollut suihkussa.

Ehdin jo suunnitella hautajaisia.

Lapsena pelkäsin vanhempiani. Kun aikuisiällä kävin terapiassa ja siinä sain dissosiaatiokohtauksen jossa koin sen pelon niin olon hämmästynyt miten lapsi on voinut elää tuossa pelossa. Pelko oli niin kokonaisvaltainen, lamauttava ja vahva ettei ihme että en pystynyt puhumaan lapsena. Miten olen pienenä voinut selvitä tuosta, sitä ihmettelen.

Vierailija kirjoitti:

Kävelin kaupasta kotiin ostokset rattaissa ja 3vuotias käveli vierellä,käveli yleensä nätisti mutta nyt sai jonkun hulluuskohtauksen ja  ryntäsi suoraan ajotielle. Päästin rattaista irti tiedostaen että nekin päätyisivät ajotielle mutta ennemmin ostokset,kuin lapsi! Sain lapsen kiinni juuri ajotien reunassa ja joku  vanhempi mieshenkilö pysäytti rattaat.

 

Minulla ei ole sisaruksia,en ollut koskaan hoitanut lapsia enkä tiennyt miten pienet lapset "toimii".

Törkeää laittaa kokematon noin isoon vastuuseen. Ei vanhemmilla paljon järki päätä pakota

Keväällä 2020 kun olin ollut Koronan takia sairaalassa osastolla kolme päivää ja lääkärit tulivat sanomaan, että hapetus ei osastolla riitä ja minut pitää sen takia siirtää teholle varmuuden vuoksi jos joutuisin hengityskoneeseen. Onneksi siellä oli sen verran tehokkaammat hapetuslaitteet, että pärjäsin niiden avulla muutaman päivän kunnes keuhkot toipuivat sen verran, että pärjäsin taas normi korona-osastolla. Sielläkin meni tehon jälkeen vielä 1,5vko ennenkuin pääsin kotiin.

Sain esikoiseni 20vuotiaana. Olen perheeni ainoa  lapsi ja koska olin yh, vaaratilanteita sattui usein kun vilkas poika oppi kävelemään ja olin äitiydessä  vasta harjottelija

-Olimme menneen satamaan kahvioon päiväkahville,poika taisi olla kaksi ja puolivuotias. Käskytin istumaan  ja sanoin että äiti tuo pillimehun,käännyin minuutiksi maksaakseni kahvin  ja mehun ja kun käännyin takaisin ei poika istuutkaan pöydässä. Se kauhu kun katsoin sataman mustaa vettä kunnes poika löytyi patsaan päältä kiipeilemästä

-Pesin ikkunoita,poika oli parivuotias ja päiväunilla. Menin keittämään kahvia ja kun tulin takaisin,poika olikin herännyt ja tullut olohuoneeseen kurkkien jakkaralla seisten avoimesta,kuudennen kerroksen ikkunasta

- Oltiin ostoskeskusessa,olikohan poika neljän vanha. Ei halunnut pitää kädestä joten käskin pitää kiinni takkini helmasta,olin pankkiautomaatilla kun tajusin etten tunnen enää pojan otetta takista. Käännyin eikä poika ollut siinä,tuli heti mieleen se brittiläinen James joka siepattiin äitinsä viereltä ostoskeskusesta ja ta pettiin. Onnensi poika löytyi läheisestä kioskista karkkihyllyltä

Synninhätä.

Sen sain, kun Jumala antoi etsikonajan, vaikutti ymmärrystä iankaikkisuusasioissa ja tajusin, ettei ole mitään syytä, miksi Jumalan päästäisi taivaaseen, jos en tunnusta, kadu, tee parannusta ja turvaa Jeesuksen armoon.

Kuolemanpelko täysin yllättäen tulleen sairauskohtauksen takia (1.epilepsiakohtsus). Luulin, että aivokasvain, mutta ei ollut. Enää ei pelota. Toisen kerran kun ambulanssiin jouduin olin lähinnä todella pettynyt ja yllättynyt, mutta en peloissani.

Kun tajusin saaneeni tyrmäystippoja, mutta kaikki sumeni niin nopeasti että en voinut muuta kuin tuntea kauhua. Vieraasta paikassa ilman vaatteita herätessä tulikin ihan toisenlainen uusi kauhu, mutta hiivin puolialasti pihalle ja ohikulkija soitti poliisit paikalle. 

Se, kun nuorin lapseni sai ekan affektikrampin. Luulin oikeasti, että hän kuolee käsiini ja huolimatta siitä, että toinen lapseni oli vieressä, hoin shokissa, että xxxx kuolee, xxxx kuolee. Se kohtaus ei varmasti monta sekuntia kestänyt, mutta minusta tuntui, että lapseni virui sylissäni minuuttikaupalla elottomana.

Tulin alaikäisenä baarista kotiin. Kotikadun poikki ensin juoksi ja sitten pysähtyi pitkä mustiin pukeutunut mies. Hänen naamansa oli ihan valkoinen ja mustat renkaat silmien alla. Hänellä oli kädessään leipäveitsi. Hän tuijotti minua ja lähti tulemaan kohti. Tajusin, että en pääse juoksemalla pakoon. Sitten kuului ääntä ja toinen samanlainen juoksee kadulle. Hänelläkin on pitkä veitsi kädessä. Minua tuijottanut lähtee juoksemaan pois. Toinen perässä. Ihan kauhea tilanne. Olivat huumeissa ja joku satanistileikki meneillään. 

Vierailija kirjoitti:

Kun tajusin saaneeni tyrmäystippoja, mutta kaikki sumeni niin nopeasti että en voinut muuta kuin tuntea kauhua. Vieraasta paikassa ilman vaatteita herätessä tulikin ihan toisenlainen uusi kauhu, mutta hiivin puolialasti pihalle ja ohikulkija soitti poliisit paikalle. 

Minäkin olen saanut. Olin kyllä ihan mömmöissä. Menin sanomaan baarityöntekijälle, että olen saanut tyrmäystippoja, voitko katsoa perään. Sitten lähti jalat alta. Eniten nolotti jälkeenpäin, kun möyrin maassa.