Lue keskustelun säännöt.
Mikä on voimakkain hetkellinen pelko mitä olet ikinä kokenut?
Kommentit (127)
Se kun neljä vuotta sitten 39 asteen kuumeessa olevaa 6 viikkoista vauvaani kiidätetään ambulanssilla sairaalaan. Oli streptokokin aiheuttama sepsis. Toipui hyvin, itse kävin ptsd-oireiden kanssa psykologilla aikani.
Voin nykyään henkisesti ok mutta huomaan silti noiden lapsi kuoli sepsikseen -uutisointien aiheuttavan ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se pieni hetki kun heräsin hätäsektion jälkeen nukutuksesta enkä tiennyt onko mulla 0, 1 vai 2 elävää lasta. Nopeasti kertoivat, että molemmilla on kaikki hyvin.
Täällä toinen hätäsektiosta kirjoittanut: oliko sinulle traumaattinen tapahtuma? Saitko apua?
Mulla nimittäin ei ollut ihan päivässä eikä parissa ohi hätäsektiosta toipuminen henkisesti, se oli niin pelottava tilanne.
Oli hyvin traumaattinen tilanne. Sairaalassa sitä käytiin läpi pariinkin otteeseen, oltiin siellä tavanomaista pidempään. Muuta apua ei tarjottu, enkä tajunnut sitä itsekään hormonihuuruissani pyytää. Ehkä nyt tarjottaisiin? Aika pitkään pyörivät mitä jos -ajatukset mielessä, vaikka kaikki päättyikin hyvin. Tästä on aikaa 16 vuotta, silti tähän ketjun kysymykseen vastausta ei tosiaan tarvinnut miettiä l
Tarkoitin siis että ehkä nykypäivänä vastaavassa tilanteessa tarjottaisiin muutakin apua!
Kun lapsi sai epilepsiakohtauksen. Silloin oikeasti luulin että lapsi kuolee siihen mun käsivarsille
Ihmisellä on kolme peruspelkoa
Kuoleminen
Torjutuksi tuleminen
Julkinen häpäisy
Kaikki muu on pikkujuttuja.
Muistuu mieleen kun kesällä 2001 istuin kotona katsomassa tv:tä. Kello oli noin 01.30. Olin lukinnut ovet. Yhtäkkiä kuulin selvästi kun ulko-ovea kohti juostiin. Jalka osui ritilään johon kengät pyyhitään. Sitten joku yritti kovalla voimalla repiä ovea auki. Noin kolme kovaa repäisyä. Sitten muutama sekunti hiljaisuutta. Ritilä kilahti taas ja kävelyaskeleet loittonivat pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa. Hirveen törmättyämme pelotti kyllä kun auto kynti ojanpohjaa. Toivoin vain, että ojassa ei ole mitään estettä. Ei ollut, onneksi.
Lapsena pelotti, kun äiti riehui puukon kanssa.
Unihalvaus joka tuntui kestävän yli puoli tuntia. Noita-akka katsoi ja käkätti koko tuon ajan. Haistoin myös rikin