Lue keskustelun säännöt.
Arvostettu aivotutkija: pitkäaikainen eristäytyminen vaikkapa etätöihin ole edes superintrovertille hyväksi
Kommentit (154)
Voihan sitä tavata vapaalla jos haluaa sukulaisia, kenties työkavereita, ystäviä jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vietä lähitöissä aikaa kahvi- tai ruokatunneilla työkavereitten kanssa. Jestas, ainoa hetki, jolloin heistä pääsee eroon! Syön yksin ja jos ehdin, niin teen sen kotona. Aivot saavat lepoa töistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitteleeko tutkija, ettei etätyöläinen tapaa koskaan muita ihmisiä?
Työpäivän aikana ette tapaa ja ruokakin tilataan illalla ovelle. Netflix ei ole muita ihmisiä.
Mieskin on etätöissä, tapaan hänet myös työpäivän aikana. Käyn ruokakaupassa ihan itse ja Netflixiä en katso.
Olet jo Alzheimerin esiasteesaa kun noin typeriä kirjoitat.
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko että ikävien ihmisten kanssa oleilu on kenellekään hyväksi... Minulla, ja monilla muillakin, on sosiaalista elämää työn ulkopuolella.
Ihmisellä joka välittömästi on leimaamassa muita ikäviksi? Just joo 🤦🏻
Vierailija kirjoitti:
Höpsis. Ihan varmasti osa pärjää etänä ja on muutakin elämää kuin työ. Kaikkea ne yrittää manipuloida. Yksilöitä ihmiset.
Niinpä ja kyllähän sitä etänäkin on palavereja ja ollaan muutenkin yhteyksissä muihin kollegoihin jne. En mä nyt omia juttujani rupeis duunikavereilleni kertomaan. Tuskin niitä edes kiinnostais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä te olette alalla jossa vihaatte työkavereitanne noin paljon?
Oliskohan niin, että te olette niitä joita muut vihaavat?
Suomalaisten sosiaalinen elämä = juodaan perseet olalle joka perjantaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpsis. Ihan varmasti osa pärjää etänä ja on muutakin elämää kuin työ. Kaikkea ne yrittää manipuloida. Yksilöitä ihmiset.
Niinpä ja kyllähän sitä etänäkin on palavereja ja ollaan muutenkin yhteyksissä muihin kollegoihin jne. En mä nyt omia juttujani rupeis duunikavereilleni kertomaan. Tuskin niitä edes kiinnostais.
Olet jo noin erakoitunut ettet ymmärrä sen olevan täysin normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo parempi olla monitoimi.. avokonttorissa missä jatkuva meteli ja idootit pyörii ympärillä. Se tekee aivoille hyvää
Kyllä on. Ihminen on laumaeläin.
Ihmiset erilaisia. Toiset eläimiä ja toiset yksilöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vietä lähitöissä aikaa kahvi- tai ruokatunneilla työkavereitten kanssa. Jestas, ainoa hetki, jolloin heistä pääsee eroon! Syön yksin ja jos ehdin, niin teen sen kotona. Aivot saavat lepoa töistä.
Sinulla ei ole siellä missä töitä teet ainakaan etenemisen mahdollisuuksia.
Tiedostan itse erakoituvani selvästi. En ole puoleen vuoteen käynyt työpaikalla. Kaupassa käyn 3-4 viikon välein. Harrastukset on kotona yksin, lenkillä käydessä en useinkaan muita ihmisiä näe.
Työpäivinä kyllä viestittelen työkavereiden kanssa silloin tällöin, en joka päivä. Äidin kanssa soittelen pari kertaa viikossa. Lasten kanssa pääasiassa viestittelen, muutaman kerran viikossa. Ja sitten on mies joka asuu puolet viikosta muualla, mutta on kuitenkin ainoa päivittäinen sosiaalinen kontakti. Erota ei siis kannata.
Pakko myöntää että kaipaan työpaikalle, mutta en voi sinne mennä, joten ei voi mitään. Olen onnellinen etätyöstä, koska se on nyt ainoa mahdollisuuteni olla työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten sosiaalinen elämä = juodaan perseet olalle joka perjantaina.
Mummo on jämähtänyt sinne omaan nuoruuteensa 50-luvulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo parempi olla monitoimi.. avokonttorissa missä jatkuva meteli ja idootit pyörii ympärillä. Se tekee aivoille hyvää
Kyllä on. Ihminen on laumaeläin.
Ihmiset erilaisia. Toiset eläimiä ja toiset yksilöitä.
Et todellakaan lukenut juttua. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedostan itse erakoituvani selvästi. En ole puoleen vuoteen käynyt työpaikalla. Kaupassa käyn 3-4 viikon välein. Harrastukset on kotona yksin, lenkillä käydessä en useinkaan muita ihmisiä näe.
Työpäivinä kyllä viestittelen työkavereiden kanssa silloin tällöin, en joka päivä. Äidin kanssa soittelen pari kertaa viikossa. Lasten kanssa pääasiassa viestittelen, muutaman kerran viikossa. Ja sitten on mies joka asuu puolet viikosta muualla, mutta on kuitenkin ainoa päivittäinen sosiaalinen kontakti. Erota ei siis kannata.
Pakko myöntää että kaipaan työpaikalle, mutta en voi sinne mennä, joten ei voi mitään. Olen onnellinen etätyöstä, koska se on nyt ainoa mahdollisuuteni olla työssä.
Lisään että en siis varsinaisesti kärsi tästä, mutta joskus olo tuntuu yksinäiseltä. Ja joskus on pakko lähteä ruokakauppaan naapurikuntaan, ihan vaan siksi että saa vaihtelua.
Vierailija kirjoitti:
Se, että työkavereiden kanssa vietetään taukoja ja puhutaan myös omista asioista, on aivoillemme tärkeää, Huotilainen kertoo
Olen huomannut tämän. Olen tehnyt etätöitä kohta 2v ja olen muutenkin yksinäinen. Töissä en päivän aikana juttele välttämättä kenenkään kanssa. Alan ahdistua.
Naisten tiede: Mää en tykkää/en halua.
Kyllä minulla parhaiten menee kun en näe muita ihmisiä. Pikku hiljaa alkaa kasetti niin sanotusti levetä jos joutuu olemaan vakituisemmin pitempiä aikoja ihmisten kanssa tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko että ikävien ihmisten kanssa oleilu on kenellekään hyväksi... Minulla, ja monilla muillakin, on sosiaalista elämää työn ulkopuolella.
Ihmisellä joka välittömästi on leimaamassa muita ikäviksi? Just joo 🤦🏻
.iten niin välittömästi? Kyllä työkaverit tuntee.
Vierailija kirjoitti:
Naisten tiede: Mää en tykkää/en halua.
(Ihan mikä tahansa asia maan ja taivaan välillä.) Inkkeli: naiset yyhyyy byääääkh!
Enpä usko että ikävien ihmisten kanssa oleilu on kenellekään hyväksi... Minulla, ja monilla muillakin, on sosiaalista elämää työn ulkopuolella.