Rakkaudentunnustus - ja miehen vastaus

Miten suhde on alkanut? Omalla kohdalla suhteen alku on ollut himoa ja syvää hullaantumista ja rakkautta on tunnustettu jo aika aikasessa vaiheessa. Sen yltiöpäisen hullaantumisen muututtua kiintymykseksi rakkautta on tunnustettu edelleen ja syvemmällä painolla. Olisi kummallista olla useamman vuoden suhteessa, jossa oikeasti ei tuntisi ja kuulisi, että toinen rakastaa sinua.  Miten sellainen suhde edes saa alkunsa ja muodostuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen mies on muuten? Millaisia tekoja tekee? Näkeekö niistä, että rakastaa? Joidenkin on vain todella vaikea sanoa joitain suurien tunteiden asioita. Voi olla lukkoja lapsuudesta, entisistä suhteista tai vaikka jo ehdotettua autismia. Yksi tällainen eksäni sanoi aluksi rakkauden tunnustuksiin "säkin oot ihan kiva", josta lopulta tuli vähän kuin vitsi meidän välillä ja itsekin aloin sanoa sitä rakastamisesta kertomisen sijaan. Tämä eksäni oppi joskus sanomaan myös "Olet rakas", mutta varsinaista "Rakastan sua" en koskaan kuullut, vaikka tiesin hänen kyllä rakastavan.

Suomalaiset miehet ovat nössöjä machoja, selkärangattomia. Niljakkeita. Turha haaveilla heidän rakkaudentunnustuksistaan.

Ap:n mies ei edelleenkään ole suomalainen eikä hänen äidinkielensä ole suomi.

Eniten minua kiinnitti kirjoituksessasi huomiota se, että seurustelukumppanisi lupasi puhua asiasta kanssasi aamukahvin jälkeen, mutta hän ei kuitenkaan näin tehnyt. Onko kumppanillasi tapana toimia näin, että hänelle hankalista asioista puhuminen siirretään myöhemmäksi ja sitä myöhempää aikaa ei koskaan tule?

Ketään ei voi pakottaa rakastamaan tai sanomaan sitä ääneen. Mutta asioiden käsittelyn siirtäminen ja keskustelu aina myöhempään ajankohtaan - kuitenkaan tekemättä sitä ollenkaan lupauksista huolimatta - kertoo minusta omaa tarinaansa ihmisen kyvystä aitoon ja rehelliseen vuorovaikutukseen kumppaninsa kanssa. Tällöin asioiden käsittelyä odottava osapuoli jää ikuisen odottelun ja turhautumisen tilaan ja yksin pyörittelemään parisuhteen kiemuroita yms.

Itselläni on kokemusta siitä, että ko. puhumattomuus ei 'parane' tai muutu  vuosien odottelun tai pariterapiankaan jälkeen. Saattaa tulla vain uusia keinoja kiertää käsiteltäviä asioita, mutta itse asian ytimeen, eli rehelliseen ja avoimeen kommunikointiin ei loppujen lopuksi päästä. Tämä asia muuttuu vain kumppania vaihtamalla. 

Vierailija kirjoitti:

Miten suhde on alkanut? Omalla kohdalla suhteen alku on ollut himoa ja syvää hullaantumista ja rakkautta on tunnustettu jo aika aikasessa vaiheessa. Sen yltiöpäisen hullaantumisen muututtua kiintymykseksi rakkautta on tunnustettu edelleen ja syvemmällä painolla. Olisi kummallista olla useamman vuoden suhteessa, jossa oikeasti ei tuntisi ja kuulisi, että toinen rakastaa sinua.  Miten sellainen suhde edes saa alkunsa ja muodostuu?

Näinpä. Jos on toiseen hullaantunut, niin sitä rakkaudentunnustusta joutuu ennemminkin pidättelemään, kun pelkää että jos toinen säikähtää sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei rakasta sinua. Valitettavasti. Et ole miehen unelmien nainen ja siksi ei voi sanoa rakastavansa sinua.

Näinhän se varmasti on. En ymmärrä miksei mies sitten tuossa yhteydessä, kun tulevaisuudesta puhuimme, asiaa "maininnut", tai rehellisesti kertonut tästä. En halua haaskaa aikaani henkilön kanssa jota rakastan, mutta joka ei rakasta minua.

ap

*haaskata, haaskaa ei ole oikea tapa sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen mies on muuten? Millaisia tekoja tekee? Näkeekö niistä, että rakastaa? Joidenkin on vain todella vaikea sanoa joitain suurien tunteiden asioita. Voi olla lukkoja lapsuudesta, entisistä suhteista tai vaikka jo ehdotettua autismia. Yksi tällainen eksäni sanoi aluksi rakkauden tunnustuksiin "säkin oot ihan kiva", josta lopulta tuli vähän kuin vitsi meidän välillä ja itsekin aloin sanoa sitä rakastamisesta kertomisen sijaan. Tämä eksäni oppi joskus sanomaan myös "Olet rakas", mutta varsinaista "Rakastan sua" en koskaan kuullut, vaikka tiesin hänen kyllä rakastavan.

Suomalaiset miehet ovat nössöjä machoja, selkärangattomia. Niljakkeita. Turha haaveilla heidän rakkaudentunnustuksistaan.

Ap:n mies ei edelleenkään ole suomalainen eikä hänen äidinkielensä ole suomi.

Ei taida olla ap myöskään suomalainen. Ei tuo avauksen haaskaa ole suomea, siinä pitäisi lukea haaskata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen mies on muuten? Millaisia tekoja tekee? Näkeekö niistä, että rakastaa? Joidenkin on vain todella vaikea sanoa joitain suurien tunteiden asioita. Voi olla lukkoja lapsuudesta, entisistä suhteista tai vaikka jo ehdotettua autismia. Yksi tällainen eksäni sanoi aluksi rakkauden tunnustuksiin "säkin oot ihan kiva", josta lopulta tuli vähän kuin vitsi meidän välillä ja itsekin aloin sanoa sitä rakastamisesta kertomisen sijaan. Tämä eksäni oppi joskus sanomaan myös "Olet rakas", mutta varsinaista "Rakastan sua" en koskaan kuullut, vaikka tiesin hänen kyllä rakastavan.

Suomalaiset miehet ovat nössöjä machoja, selkärangattomia. Niljakkeita. Turha haaveilla heidän rakkaudentunnustuksistaan.

Ap:n mies ei edelleenkään ole suomalainen eikä hänen äidinkielensä ole suomi.

Nyt kun tuon sanoit, niin se puhumattomuus muuttuikin hetkessä jännäksi eksotiikaksi ja miehestä tulikin mystisen kiehtova, jonka mielenlukkoja on mielenkiintoista auki tiirikoida.

Sellaisen kumppanin saaminen tavismiehille, jota voisi rakastaa on todella harvinaista.

Tavismiehen on pakko tyytyä siihen mitä voi saada tai jäädä kokonaan yksin.

Tuollainen rakkausilmoituksen kalastaminen on vähän kuin laittaisi suolaa haavoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vastaavassa tilanteessa olleena voin kertoa, että sun koko loppuelämä tämän miehen kanssa tulee olemaan puutetta rakkaudesta, välittämisestä ja kuulluksi tulemisesta. Jossain kohtaa olet riesa miehelle, kun pyydät asioita, joita hän ei kykene antamaan. Mieti tätäkö haluat? Mä kadun niitä hukkaan heitettyjä vuosia. 

Voisit tutustua kiintymyssuhdeteoriaan, se voisi auttaa hahmottamaan teidän suhteen dynamiikkaa. 

ap vastaa. Tätä pelkään ja tämän tiedostan.En todella pysty elämään tunnevajeessa.

 Olen itse käynyt terapiassa, joten nämä kiintymyssuhdejutut ovatkin mulle ihan tuttuja, ja tiedän että olen itse entinen anxious, nykyinen secure, ja mies on avoidant. 

Nyt kun mies on ollut ulkomailla jo monta viikkoa, niin millaisia hänen viestinsä ja puhelunsa ovat olleet sulle? Leperteleekö tai kertooko, että on ikävä?

Mitä mies vastasi sun pitkään viestiin, jossa kerroit tunteistasi? Kirjoitit sen siis hänelle, kun hän on nyt ulkomailla.

ap vastaa. Kyllä, juuri näin. Tämä kävi itseasiassa parikin kertaa, kahdella eri asialla, tuossa saman viikon aikana. Molempina kertoina mies vetosi siihen, että alan puhumaan hankalasta asiasta ennen aamukahvia, juteltais sen jälkeen. Koskaan ei näitä asioita kuitenkaan nostettu takaisin pöydälle. 

Eli minulla on tunne, että jään roikkumaan yksin niiden asioiden kanssa joista koen että meidän pitäisi puhua. Että minun tunteeni eivät ole tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Miten suhde on alkanut? Omalla kohdalla suhteen alku on ollut himoa ja syvää hullaantumista ja rakkautta on tunnustettu jo aika aikasessa vaiheessa. Sen yltiöpäisen hullaantumisen muututtua kiintymykseksi rakkautta on tunnustettu edelleen ja syvemmällä painolla. Olisi kummallista olla useamman vuoden suhteessa, jossa oikeasti ei tuntisi ja kuulisi, että toinen rakastaa sinua.  Miten sellainen suhde edes saa alkunsa ja muodostuu?

Kyllä minä olen TUNTENUT olevani rakastettu, kyse ei ole siitä. Kyse on siitä, että olemme parisuhteessa, puhun kumppanilleni tulevaisuudesta, onnesta ja rakkaudesta, siitä tärkeimmästä, ja hän ignooraa tämän keskustelun, antaa ymmärtää että HÄNELLE ei siinä hetkessä käy että puhumme asiasta, ja lupaa että juttelisimme myöhemmin. Hän siis tekee päätöksen että tämä on puheenaihe jota emme voi käydä.

Tämä asiasta puhuminen ei kuitenkaan ole toteutunut vielä tähän päivään mennessä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Sellaisen kumppanin saaminen tavismiehille, jota voisi rakastaa on todella harvinaista.

Tavismiehen on pakko tyytyä siihen mitä voi saada tai jäädä kokonaan yksin.

Tuollainen rakkausilmoituksen kalastaminen on vähän kuin laittaisi suolaa haavoihin.

Miten kalastetaan rakkausilmoitusta, jos toiselle sanoo rakastavansa tätä?

Vierailija kirjoitti:

Jossain kohtaa olet riesa miehelle, kun pyydät asioita, joita hän ei kykene antamaan. Mieti tätäkö haluat?

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

ap vastaa. Kyllä, juuri näin. Tämä kävi itseasiassa parikin kertaa, kahdella eri asialla, tuossa saman viikon aikana. Molempina kertoina mies vetosi siihen, että alan puhumaan hankalasta asiasta ennen aamukahvia, juteltais sen jälkeen.

Hankalasta asiasta??? Kun puhut lämpimistä tunteista miestä kohtaan ja jopa tunnustat rakkauttasi, puhut yhteisestä tulevaisuudestanne? Onko se hankala asia vai? Häh? Eli hän ei halua miettiä tulevaisuudensuunnitelmia kanssasi, koska ei näe yhteistä tulevaisuutta kanssasi?

Paistinpannulla

Vierailija kirjoitti:

Olen itse käynyt terapiassa, joten nämä kiintymyssuhdejutut ovatkin mulle ihan tuttuja, ja tiedän että olen itse entinen anxious, nykyinen secure, ja mies on avoidant. 

Kirjoitustesi perusteella et ole mikään nykyinen secure, vaan olet yhä se anxious. Kiintymyssuhdetyyliään ei pysty radikaalisti muuttamaan, sillä se on varhaislapsuudessa niin syvään koodattu suhun selviytymiskeinoksi.

Teidän dynamiikka on yhä aivan selkeästi se, että sinä pusket päälle, takerrut, olet riippuvainen ja mies pakenee ja vaikenee ja lipsuu käsistäsi kuin liukas saippua. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies vastasi sun pitkään viestiin, jossa kerroit tunteistasi? Kirjoitit sen siis hänelle, kun hän on nyt ulkomailla.

 

Kirjoitin, että minä olen tässä alkanut ymmärtämään, tai minulle on hahmottunut, että se mitä tunnen häntä kohtaan ei ole samaa mitä hän tuntee minua kohtaan. Hän vastasi että "eämä ei ehkä kuitenkaan ole totta", ja lisäsi että "ehkä me vain näytämme sen toisillemme eri tavoin". Vastasin hänelle tähän, että minusta on alkanut tuntumaan, että painostan häntä kun haluan puhua tunteista, ja että aina kun haluaisin niistä puhua, on hänelle huono aika, koskaan ei käy. Ja että tällä hetkellä olen todella hämmentynyt (tunnetasolla) ja ahdistunutkin.

Hän vastasi että hänestä tuntuu, että hänestä tuntuu, että jotta olisin tyytyväinen, hänen pitäisi olla joku muu kuin kuka hän on.

Tähän viestiin en keksinyt enää sanottavaa ja keskustelu jäi siihen. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse käynyt terapiassa, joten nämä kiintymyssuhdejutut ovatkin mulle ihan tuttuja, ja tiedän että olen itse entinen anxious, nykyinen secure, ja mies on avoidant. 

Kirjoitustesi perusteella et ole mikään nykyinen secure, vaan olet yhä se anxious. Kiintymyssuhdetyyliään ei pysty radikaalisti muuttamaan, sillä se on varhaislapsuudessa niin syvään koodattu suhun selviytymiskeinoksi.

Teidän dynamiikka on yhä aivan selkeästi se, että sinä pusket päälle, takerrut, olet riippuvainen ja mies pakenee ja vaikenee ja lipsuu käsistäsi kuin liukas saippua. 

 

Argumentoin tätä hieman. On eri asia antaa asioiden olla ja pysyä hiljaa, koska ei halua aiheuttaa kaaosta, epätasapainoa tai "sanomista". Mutta se, että puhuu tunteistaan tai odottaa niille vastakaikua e,i ole päälle puskemista tai takertumista.