Rakkaudentunnustus - ja miehen vastaus

Vierailija kirjoitti:

"Et todellakaan ole turvallinen kiintymystyyliltäsi, kun kieltäydyt näkemästä aivan ilmiselvää torjuntaa. Turvallisesti kiinnittynyt olisi olisi heti osannut tulkita torjunnan ja lopettanut suhteen, jossa olette eri tavoittein liikkeellä. 

Miehelle lähettämäsi pitkät analyysit kertovat, että takerrut mielikuviisi suhteesta. Mielikuviin, jotka eivät vastaa todellisuutta."

Nuo kiintymystyylit alkaa olla jo vanhentunutta tietoa ja yksinkertaistamista. Mitä mielikuviin tulee, niitähän luomme kaikki. Hankala on suhde kumppanin kanssa, joka ei selkeästi ilmaise itseään. Itse aikoinaan olin avoliitossa sellaisen miehen kanssa, joka ei aina puhunut avoimesti tunteistaan ja mielikuvistaan. Hän yllätti minut kerran reissullamme kertomalla, että meillä on jo pitkään mennyt huonosti. Olin aivan ihmeissäni ja kerroin, että minä en ole kokenut niin. Ja miksi hän ei sitten ole sanonut mitään. Kun tulimme kotiin, hän kosi m

Kiintymyssuhdeteoriasta; ihmisellä ei ole yhtä fiksattua kiintymyssuhdemallia, vaan mallit muuttuvat ihmisen elämäntilanteiden ja parisuhteiden myötä. Yleensä käy niin, että suhteen alussa on turvallisesti kiintynyt, mutta ajan myötä joku muu malli saattaa triggeröityä. Esim. tässä ap:llä turvallinen on muuttunut ahdistuneeksi, johtuen tämä kumppanin käytös. Ja samoin kumppanilla, alussa ollut turvallisesti kiintynyt, mutta kun on alettu puhumaan "vakavista asioista", on noussut pintaan se välttelevä.

Näihin pystyy itse vaikuttamaan. Ymmärtämään että kas, nyt minua ahdistaa tämä tilanne --> ja keskustella asiasta. Mutta kaikki eivät tähän kykene.

Nykyään puhutaan kiintymyssuhdestrategioista, se tarkoittaa että kyse on paljon joustavammasta asiasta kuin jostain lapsuudessa lukkoonlyödystä ihmissuhdekuviosta.

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä. Suhde tuli tiensä päähän.

Mies ei halunnut puhua puhelimitse asiasta, tekstareihin vastasi yhdellä rivillä. Viime sunnuntaina laitoin hänelle viestiä edellisen kerran, johon hän vain vastasi ettei tiedä mitä sanoa. Siihen en osannut itsekään vastata, vaan päätin olla tekstaamatta takaisin.

Nyt keskiviikkona hän tekstasi että vaikka hän ei ehkä laita viestiä, ei se tarkoita etteikö välittäisi, ja on surullinen tästä tilanteesta. Tähän vastasin "mistä tilanteesta"; ja hän siihen että "siitä, että olet surullinen suhteessamme". Eli ei edelleenkään soittoa tai ymmärrystä siitä, miksi olen tässä viime aikoina ollut "surullinen".

Eilen vastasin hänelle ettei suhde tee minua surulliseksi, vaan se, että aina kun puhun tunteistani, minusta tuntuu että hän vetäytyy ja välttelee. Tähän ei tullut vastausta.

Illasta yritin soitella hänelle pari kertaa. Ei vastannut. Laitoin viestiä, että olisi

Olisi kuitenkin hyvä nähdä vielä kerran kasvokkain. Jos mies on kömpelö/huono tunteista puhumisessa, joudut katsomaan hänen elekieltään, kuuntelemaan äänensävyjään yms. ymmärtääksesi häntä.

Ovat syyt mitkä tahansa, saat nopeammin mielenrauhan, kun ymmärrät mistä on kyse. Se puolestaan tekee sinulle helpommaksi uuden suhteen.

Ap, kuulostaa että panikoit.

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä. Suhde tuli tiensä päähän.

Mies ei halunnut puhua puhelimitse asiasta, tekstareihin vastasi yhdellä rivillä. Viime sunnuntaina laitoin hänelle viestiä edellisen kerran, johon hän vain vastasi ettei tiedä mitä sanoa. Siihen en osannut itsekään vastata, vaan päätin olla tekstaamatta takaisin.

Nyt keskiviikkona hän tekstasi että vaikka hän ei ehkä laita viestiä, ei se tarkoita etteikö välittäisi, ja on surullinen tästä tilanteesta. Tähän vastasin "mistä tilanteesta"; ja hän siihen että "siitä, että olet surullinen suhteessamme". Eli ei edelleenkään soittoa tai ymmärrystä siitä, miksi olen tässä viime aikoina ollut "surullinen".

Eilen vastasin hänelle ettei suhde tee minua surulliseksi, vaan se, että aina kun puhun tunteistani, minusta tuntuu että hän vetäytyy ja välttelee. Tähän ei tullut vastausta.

Illasta yritin soitella hänelle pari kertaa. Ei vastannut. Laitoin viestiä, että olisiko vapaana juttelemaan. Ei ole lukenut viestiä.

Olen itse tehnyt päätöksen etten enää vastaa hänen viesteihinsä, jos niitä edes tulee.

Olen todella järkyttynyt, ja surullinen. Meillä oli reissua suunniteltu kesäkuuksi, kesälomani sen mukaan varailin töistä. Tiedän että tulen selviämään tästä, mutta tilanne on aika käsittämätön itselleni.

Teet oikein. Tosin, ilmoita hänelle suhteen olevan loppu, ja haette puolin ja toisin tavaranne toistenne luota jos on. Eli siis oikeasti ero, eikä vain radiohiljaisuus.

Tuntuu varmasti vaikealta, mutta jo muutamien kuukausien päästä todnäk huomaat, että oli täysin oikea päätös.

Kun itse erosin toimimattomasta suhteesta, niin säästin varuiksi kaikki meidän viestihistoriat. Niin siinä vaiheessa kun mieli yritti alkaa kullata muistoja, pystyin muistuttamaan itselleni sen perimmäisen ongelman. Niin ei tullut palattua yrittämään uudelleen. 

Kun itselläni päättyi henkisesti väkivaltainen suhde, hankin itselleni pienen vihon jonka otsikoin "älä ikinä enää" ja kirjoitin siihen kaikki kamalat asiat. Kun eksä lirkutteli minua takaisin, selailin vihkoa ja palasin järkiini.

Vierailija kirjoitti:

Kun itselläni päättyi henkisesti väkivaltainen suhde, hankin itselleni pienen vihon jonka otsikoin "älä ikinä enää" ja kirjoitin siihen kaikki kamalat asiat. Kun eksä lirkutteli minua takaisin, selailin vihkoa ja palasin järkiini.

ap vastaa. Tein tätä samaa kun erosin ex-miehestäni 13v sitten. Siitä erosta kesti toipua aika kauan, miltei 9 vuotta.. Voin sanoa että kun siitä helvetistä selväjärkisenä selvisin, on kaikki muut elämän vastoinkäymiset olleet aika iisejä. Sen eron seurauksena lähdin myös terapiaan, minkä koen olleen jollakin tasolla pelastukseni. 

Tässä nykyisessä tilanteessa en koe, että olisin kokenut kumppanin suunnasta henkistä väkivaltaa, tai tilanne olisi muutenkaan ihan noin vakava. Toivon hänelle parasta, ja tietysti että hän joskus pystyisi vastaanottamaan rakkauden, ja tuntemaan sen itsekin. Peloitta.

Tällä hetkellä yritän siitä hakea voimaa, että olen ollut rehellinen, sanoittanut tunteeni ja pyytänyt niille vastakaikua. Aivan perusjuttuja parisuhteessa. Jos hän ei pysty näihin vastaamaan millään tasolla, ei suhteella voi olla tulevaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Teet oikein. Tosin, ilmoita hänelle suhteen olevan loppu, ja haette puolin ja toisin tavaranne toistenne luota jos on. Eli siis oikeasti ero, eikä vain radiohiljaisuus.

Tuntuu varmasti vaikealta, mutta jo muutamien kuukausien päästä todnäk huomaat, että oli täysin oikea päätös.

Kun itse erosin toimimattomasta suhteesta, niin säästin varuiksi kaikki meidän viestihistoriat. Niin siinä vaiheessa kun mieli yritti alkaa kullata muistoja, pystyin muistuttamaan itselleni sen perimmäisen ongelman. Niin ei tullut palattua yrittämään uudelleen. 

ap kommentoi tähänkin. Olen tätä itse asiassa miettinyt, että mikä olisi järkevintä. Olla täysin vastaamatta ja reagoimatta - jos häneltä nyt enää joskus sattuu viestiä edes tulemaan. On ollut jollakin tasolla nöyryyttävää, ettei hän koe minua niin tärkeäksi, että vastaisi puheluihini tai lukisi viestiäni.

Vai laittaa hänelle viesti jossa kiitän yhteisestä ajasta ja toivotan kaikkea hyvää tulevaisuudelle.

Rehellisesti sanottuna, kun sisimpääni katson, tiedän että tämä viesti olisi multa osittain myös toive saada häneltä vihdoin viestiä ettei halua minua menettää. Mutta tiedän myös, etten tule sitä saamaan. Hän ei välttämättä edes lukisi viestiä. Helpointa siis olisi jättää laittamatta mitään.

Olen niin paljon hänelle yrittänyt avata ajattelumaailmaani ja tunteitani, että koen kaiken olevan jo sanottu. 

No, aika näyttää. Ehkä parin päivän päästä näen jotenkin selkeämmin tilanteen- ja sitten laitan tuon eroviestin.

 

Ap, olet oikeassa siinä että keskustelu, rakkauden sanat ja tulevaisuuden suunnittelu ovat sinulle niin tärkeitä, ettei sinulle ole olemassa hyvää suhdetta ilman niitä. Olet pettynyt ja syystä.

Mutta. Ihmettelen vauhtia. Sanoit siis hänelle rakastavasi, et saanut samoja sanoja takaisin, ettekä ilmeisesti ole nähneet sen jälkeen vaan mies on nyt poissa Suomesta. Etänä asiasta keskustelu ei ole onnistunut ja niinpä olet jättänyt hänet etänä.

Vaikeista asioista on erittäin vaikeaa onnistua keskustelemaan millään muulla tavalla kuin kasvokkain. Jos teillä on tähän mennessä ollut kivaa, mikset voi ottaa aikalisää, odottaa että hän palaa Suomern ja katsoa, mitä kasvokkain keskustelu tuo tullessaan?

Yritä päästä yli häpeän ja nöyryytetyksi tulemisen tunteista. Ne on ihan turhia tunteita ja ne estää sinua näkemästä kirkkaasti tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet oikeassa siinä että keskustelu, rakkauden sanat ja tulevaisuuden suunnittelu ovat sinulle niin tärkeitä, ettei sinulle ole olemassa hyvää suhdetta ilman niitä. Olet pettynyt ja syystä.

Mutta. Ihmettelen vauhtia. Sanoit siis hänelle rakastavasi, et saanut samoja sanoja takaisin, ettekä ilmeisesti ole nähneet sen jälkeen vaan mies on nyt poissa Suomesta. Etänä asiasta keskustelu ei ole onnistunut ja niinpä olet jättänyt hänet etänä.

Vaikeista asioista on erittäin vaikeaa onnistua keskustelemaan millään muulla tavalla kuin kasvokkain. Jos teillä on tähän mennessä ollut kivaa, mikset voi ottaa aikalisää, odottaa että hän palaa Suomern ja katsoa, mitä kasvokkain keskustelu tuo tullessaan?

ap vastaa. Tämä on se syy, miksi en halua mitään hyvästiviestejä vielä lähetellä. 

Sanoisin, että mies viestii viestimättä. Sen on hänen viestinsä siitä, että hän ei näe omassa kommunikaatiossaan mitään vikaa, sinä olet vain jostain hänestä riippumattomasta syystä heittäytynyt onnettomaksi.

Ymmärrän, että selkiyttävä erokeskustelu voisi olla sulle mieluinen, mutta siinä vain se vaara, että alat ymmärtämään ja terapoimaan miestä jos hän vain yhtään antaa siimaa.

Jos sulla oli vaikea, pitkä irrottautuminen jo avioerossa, sulla selvästi riski ajautua vähän vastaavanlaiseen, pitkitetettyyn  ja kuluttavan prosessiin uudestaan. 

Ystävällinen, mutta selkeä eroviesti voisi olla parempi ja nopeampi tapa toipumiseen. 

Sulla on varmasti vielä mahdollisuus löytää mies, joka vastaa paremmin tarpeisiisi, eikä mene lukkoon rakkaudentunnustusta.

Jos katsot tilannettanne selkeästi ulkopuolisen silmin, mitä näet.

Suhteen, jossa ensimmäinen kriisi tulee kun nainen tunnustaa rakkautensa. Mies vetäytyy ja nimittää tilannetta hankalien asioiden puheeksiottamiseksi. 

Kenelle naiselle neuvoisit jatkaa tällaista suhdetta?

Ei sekään tunnu hyvältä, jos toinen rakastaa ja itse ei. Miehille se on kuitenkin helpompaa kuin naiselle. Siis se, että nainen rakastaa miestä ja mies vain tykkää naisesta ja on tyytyväinen kun saa pinkkiä.