Lue keskustelun säännöt.
Rakkaudentunnustus - ja miehen vastaus
09.05.2025 |
Kovasti mietityttää tilanne.
Olen seurustellut parisen vuotta ihanan miehen kanssa. Olemme molemmat aika introvertteja ja tunteista puhuminen on meille kummallekin hankalaa - minä olen tätä tosin kovasti opetellut ja päättänyt harjoitella (jotta elämä olisi helpompaa ja täyspainoisempaa).
Pari viikkoa sitten, sunnuntai-aamuna rauhassa herätessämme, aloitin keskustelun parisuhteen tulevaisuudesta ja omista tunteistani suhteeseen liittyen. Samalla kerroin miehelle että rakastan häntä. Ensimmäistä kertaa.
Mies meni vaikeaksi, ja osasi sanoa vain että "voidaanko jutella tästä aamukahvin jälkeen". Keskustelua ei koskaan uudestaan framille nostettu, eikä mies ole tähän päivään mennessä rakkaudesta puhunut - tai sitä minulle tunnustanut.
En halua ottaa asiaa puheeksi, sillä en halua joutua anelemaan tai nyhtämään rakkauden tunnustusta.
Mulla on todella outo olo, enkä rehellisesti tiedä mitä ajatella tästä suhteesta enää. :(
Kommentit (214)
Jos päätyy tällaiseen tilanteeseen, se on jo vastaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"En koe että se on takertumista jos kerron kumppanille tuteistani? Vai tarkoittaako tämä että minun pitää kumarrella avoidantin suuntaan ettei hän vaan hermostuisi ja pistäisi liinoja kiinni? "
Sun ei olisi pitänyt kirjoittaa sitä pitkää viestiä hänelle sinne ulkomaille, jossa yhä jankkaat tunteistasi tämän episodin jälkeen. Mies loukkasi sua jo niin pahasti, kun lupasi puhua asiasta aamukahvin jälkeen, mutta sitten täysin ignoorasi koko aiheen. Sinä ikäänkuin lähdit vinkumaan hänen peräänsä sitten yhä vain. Olisit antanut olla. Mitä enemmän puhut tästä aiheesta, sitä varmemmin hän pakenee.
Ja kyllä, sun pitää kumarrella hänelle ja olla hiljaa, jos haluat, että hän palaa takaisin. Sun pitää esittää, että eipä tunnu missään.
En ole ap, mutta samoja asioita työstän itse. Siis, etten lähde enää ikinä vinkumaan perään siinä kohtaa, kun toinen käyttäytyy kylmästi.
Nyt neuvoisin ap:takin, että poista vaikka tyypin numero puhelimestasi. Niin et voi laittaa hänelle enää yhtäkään viestiä, vaikka kuinka mieli tekisi. Hengitä, ota rauhassa. Työstä ajatustasi sitä kohti, että olet valmis eroon. Niin sitten kun mies laittaa sinulle viestiä, niin vastaat vain sopiaksesi, että milloin haette tavaranne toistenne luota.
Oikean ihmisen kanssa rakastuminen tapahtuu aika pian. Se on niin voimakas tunne, ettei sitä voi kieltää ja tulee pakottava tarve sanoa se sille rakkauden kohteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisille on vaikeaa rakkauden sanominen ääneen. Me sovittiin miesystävän kanssa, että sanotaan tykkäävämme toisistamme. Se oli jotenkin luontevampaa hälle. Tiedettiin kuitenkin, että rakastetaan. Ehkä nyt kanbattaisi ottaa asia puheeksi. Sanoja tärkeämpää on, haluaako yhteisen yhteisen tulevaisuuden kanssasi.
Kaikkeen sitä naiset suostuu. :D
Niinpä. Tykkäämisestä puhuminen on hiukan pliisua jopa lapsellista jos ollaan pariskunta. Jos ei kykene kakistamaan sanaa rakkaus niin kakistelkoon sitten rauhassa jollekin muulle. Koen itseni senverran fiksuksi, että en moiseen tyytyisi. Aikuisen ihmisen pitää pystyä puhumaan tunteistaan. No, sehän on helppoa sitten erota. Kun enhän minä koskaan sanonutaan rakastavani sinua. Nämä tykkään susta-henkilöt jättävät takaportin auki.
Vierailija kirjoitti:
Oikean ihmisen kanssa rakastuminen tapahtuu aika pian. Se on niin voimakas tunne, ettei sitä voi kieltää ja tulee pakottava tarve sanoa se sille rakkauden kohteelle.
Tässähän se tuli sanottua jota mietin. Tämä on aivan totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisen pitäisi parisuhteessa ja muissakin läheisissä ihmissuhteissa pystyä avoimeen ja rehelliseen keskusteluun. Se on ikään kuin velvollisuus kun on suhteeseen ryhdytty mielestäni, ei voi vedota siihen, että tuntuu ikävältä ja epämukavalta puhua asioista. Avoimeen kommunikaatioon pystyvä mies onkin ainoa, jonka kanssa enää parisuhdetta lähtisin rakentamaan.
Vierailija kirjoitti:
Sellaisen kumppanin saaminen tavismiehille, jota voisi rakastaa on todella harvinaista.
Tavismiehen on pakko tyytyä siihen mitä voi saada tai jäädä kokonaan yksin.
Tuollainen rakkausilmoituksen kalastaminen on vähän kuin laittaisi suolaa haavoihin.
Kerro nyt, millaista naista voisit rakastaa? Mitä se rakastaminen on? Miksi haluat tyytyä vain johonkin naiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle aikoinaan riitti 3 vuotta vastaavanlaisessa suhteessa. Henkisesti itselle oli helpotus pistää välit poikki.
Itse, jos en ole rakastunut, kierrän sanaa viimeiseen saakka. Sitten kyllä sanon totuuden, ettei ole tarpeeksi tunteita. Kun olen rakastunut pystyn sanomaan sen ihan helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle valkeni, että mies ei rakasta, kun lapset olivat 2v ja 4v. Olin alkanut ihmetellä, kun mies ei reagoinut rakkaudensanoihini mitenkään. Tunnusti sitten, että jonkinlaista rakkautta oli tuntenut ehkä ensimmäiset pari vuotta, sen jälkeen vain ystävyyttä ja kunnioitusta.
Noh, ollaan yhä yhdessä 7 vuotta myöhemmin. "Suhde" on pelkkää kämppäkaveruutta, itselläkin tunteet pikkuhiljaa kuoli tuon jälkeen. Toisaalta meillä on yhdessä mukavaa ja rauhallista, lapset ovat tyytyväisiä, menee tämä näinkin. Ap:lla kun ei ole lapsia, niin kannattaisi ehkä lopettaa suhde nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisen kumppanin saaminen tavismiehille, jota voisi rakastaa on todella harvinaista.
Tavismiehen on pakko tyytyä siihen mitä voi saada tai jäädä kokonaan yksin.
Tuollainen rakkausilmoituksen kalastaminen on vähän kuin laittaisi suolaa haavoihin.
Kerro nyt, millaista naista voisit rakastaa? Mitä se rakastaminen on? Miksi haluat tyytyä vain johonkin naiseen?
Tuo aiempi lainaus, niin tuo on juuri se syy miksi pitää pistää itse suhde poikki siinä vaiheessa, jos toinen alkaa parin vuoden suhteen jälkeen kiemurrella rakkaudesta puhuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle valkeni, että mies ei rakasta, kun lapset olivat 2v ja 4v. Olin alkanut ihmetellä, kun mies ei reagoinut rakkaudensanoihini mitenkään. Tunnusti sitten, että jonkinlaista rakkautta oli tuntenut ehkä ensimmäiset pari vuotta, sen jälkeen vain ystävyyttä ja kunnioitusta.
Noh, ollaan yhä yhdessä 7 vuotta myöhemmin. "Suhde" on pelkkää kämppäkaveruutta, itselläkin tunteet pikkuhiljaa kuoli tuon jälkeen. Toisaalta meillä on yhdessä mukavaa ja rauhallista, lapset ovat tyytyväisiä, menee tämä näinkin. Ap:lla kun ei ole lapsia, niin kannattaisi ehkä lopettaa suhde nyt.
Ja haluat varmasti lastesi oppivan tuon parisuhdemallin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle valkeni, että mies ei rakasta, kun lapset olivat 2v ja 4v. Olin alkanut ihmetellä, kun mies ei reagoinut rakkaudensanoihini mitenkään. Tunnusti sitten, että jonkinlaista rakkautta oli tuntenut ehkä ensimmäiset pari vuotta, sen jälkeen vain ystävyyttä ja kunnioitusta.
Noh, ollaan yhä yhdessä 7 vuotta myöhemmin. "Suhde" on pelkkää kämppäkaveruutta, itselläkin tunteet pikkuhiljaa kuoli tuon jälkeen. Toisaalta meillä on yhdessä mukavaa ja rauhallista, lapset ovat tyytyväisiä, menee tämä näinkin. Ap:lla kun ei ole lapsia, niin kannattaisi ehkä lopettaa suhde nyt.
Ja haluat varmasti lastesi oppivan tuon parisuhdemallin?
No, lapset eivät näe meidän pussailevan tai puhuvan toisillemme rakkaudesta. Muutoin olemme toisillemme ystävällisiä, nauramme paljon yhdessä, puuhailemme ja harrastamme, teemme palveluksia toisillemme, emme riitele. Vietämme aikaa perheenä. Varmaan huonompiakin malleja voi oppia, joskin parempia kyllä myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi vuotta suhdetta takana ja keskustelu suhteen tulevaisuudesta on ensi kertaa otettu esille nyt...
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta suhdetta takana ja keskustelu suhteen tulevaisuudesta on ensi kertaa otettu esille nyt...
Ei ole ensimmäinen kerta kun suhteen tulevaisuudesta on puhuttu, vaan juttelin tulevaisuudesta ja siinä yhteydessä ensimmäistä kertaa suoraan rakkaudesta, ja rakkaudesta puhumisesta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle valkeni, että mies ei rakasta, kun lapset olivat 2v ja 4v. Olin alkanut ihmetellä, kun mies ei reagoinut rakkaudensanoihini mitenkään. Tunnusti sitten, että jonkinlaista rakkautta oli tuntenut ehkä ensimmäiset pari vuotta, sen jälkeen vain ystävyyttä ja kunnioitusta.
Noh, ollaan yhä yhdessä 7 vuotta myöhemmin. "Suhde" on pelkkää kämppäkaveruutta, itselläkin tunteet pikkuhiljaa kuoli tuon jälkeen. Toisaalta meillä on yhdessä mukavaa ja rauhallista, lapset ovat tyytyväisiä, menee tämä näinkin. Ap:lla kun ei ole lapsia, niin kannattaisi ehkä lopettaa suhde nyt.
Ja haluat varmasti lastesi oppivan tuon parisuhdemallin?
No, lapset eivät näe meidän pussailevan tai puhuvan toisillemme rakkaudesta. Muutoin olemme toisillemme ystävällisiä, nauramme paljon yhdessä, puuhailemme ja harrastamme, teemme palveluksia toisillemme, emme riitele. Vietämme aikaa perheenä. Varmaan huonompiakin malleja voi oppia, joskin parempia kyllä myös.
Sinulle siis on ok, että aikuisena lapsesikin saattavat sitten olla suhteessa, jossa heitä ei tosiasiassa rakasteta?
Vierailija kirjoitti:
Ei minullekaan naisena tunteista ja rakkaudesta puhuminen ole luontevaa, mutta jumalauta kyllä minä siitä puhun kaikesta huolimatta, vaikka miten vaikeaa olisi. Olen sen nyt vähintään velkaa puolisolleni/seurustelukumppanille. Ei parisuhteessa voi mennä aina sieltä missä aita on itselleen kaikkein mukavin. Vaikka minun ei tarvitse kuulla jatkuvasti rakkauden tunnustuksia enkä itsekään haluaisi niitä jaella ihan arkisena kielenä, niin kyllä vaan otan vastaan kumppanin rakkaudentunnustukset ja ilmaisen rakkautta itsekin suullisesti. Ihan normaalia parisuhteen kanssakäymistä. Siihen pitää pystyä.
Tunnetaitoja ja puhumista voi treenata siinä missä habaakin, ja mikä parempi harjoittelupari kuin oma kumppani, joka oletettavasti erittäin suurella todennäköisyydellä on samalla tunteella mukana ja sun puolella tsemppaamassa.
Amen tälle. Aikuisella ei pitäisi olla mitään parisuhdetta, jos ei tähän pysty, ei halua opetella, ei harjoitella. Eikä usein sitten olekaan enää sitä parisuhdetta kun se kaatuu mahdottomuuteensa kommunikaation puutteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta suhdetta takana ja keskustelu suhteen tulevaisuudesta on ensi kertaa otettu esille nyt...
Ei ole ensimmäinen kerta kun suhteen tulevaisuudesta on puhuttu, vaan juttelin tulevaisuudesta ja siinä yhteydessä ensimmäistä kertaa suoraan rakkaudesta, ja rakkaudesta puhumisesta.
ap
Jep. Tulevaisuudestahan voi puhua ihan vaikka tulevan kämppiksen kanssa. Missä asutaan, miten jaetaan tulevat kulut jne.
Mutta tunteista puhuminen onkin sitten jo oma juttunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta suhdetta takana ja keskustelu suhteen tulevaisuudesta on ensi kertaa otettu esille nyt...
Ei ole ensimmäinen kerta kun suhteen tulevaisuudesta on puhuttu, vaan juttelin tulevaisuudesta ja siinä yhteydessä ensimmäistä kertaa suoraan rakkaudesta, ja rakkaudesta puhumisesta.
ap
No ihan yhtä outoa on se, että olette olleet yhdessä jo vuosia, eikä rakkaudesta ole puhuttu.
Naaman hierominen on epärehellisyyden tai ahdistuneisuuden merkki.