Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rakkaudentunnustus - ja miehen vastaus
09.05.2025 |
Kovasti mietityttää tilanne.
Olen seurustellut parisen vuotta ihanan miehen kanssa. Olemme molemmat aika introvertteja ja tunteista puhuminen on meille kummallekin hankalaa - minä olen tätä tosin kovasti opetellut ja päättänyt harjoitella (jotta elämä olisi helpompaa ja täyspainoisempaa).
Pari viikkoa sitten, sunnuntai-aamuna rauhassa herätessämme, aloitin keskustelun parisuhteen tulevaisuudesta ja omista tunteistani suhteeseen liittyen. Samalla kerroin miehelle että rakastan häntä. Ensimmäistä kertaa.
Mies meni vaikeaksi, ja osasi sanoa vain että "voidaanko jutella tästä aamukahvin jälkeen". Keskustelua ei koskaan uudestaan framille nostettu, eikä mies ole tähän päivään mennessä rakkaudesta puhunut - tai sitä minulle tunnustanut.
En halua ottaa asiaa puheeksi, sillä en halua joutua anelemaan tai nyhtämään rakkauden tunnustusta.
Mulla on todella outo olo, enkä rehellisesti tiedä mitä ajatella tästä suhteesta enää. :(
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Laita monivaöinta tehtävä miehelle, rasti ruutuun:
Vihaan sinua
Siedän sinua just ja just
Ei mitään tunteita, yhdentekevä
Joskus tykkään
Välitän ystävänä
Pidän valtavasti
Olen korviani myöten rakastunut
Vielä yksi vaihtoehto:
En osaa sanoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus on elokuvien ja romaanen ulkopuolella varsin harvoin "tasa-arvoista". Useimmiten on niin että toinen rakastaa enemmän kuin toinen. Nuorena hullaantumista saattoi tulla, ja se kesti enemmän tai vähemmän aikaan, tosi "hullaantuminen" oli alussa usein samankaltaista , sitten jommalta kummalta se hiipui enemmän tai vähemmän.
Itse jo melko pitkän elämän eläneenä olen kokenut kaikki nuo vaiheet. Ensimmäisessä pitkässä suhteessa minulta tunteet hiipui ensin, toisessa toisin päin. Viimeisessä kypsässä suhteessa toinen rakasti enemmän kuin itse mutta ajan kanssa opin itsekin rakastamaan "takaisin" paljon. Rakkaus eri elämänvaiheissa ja elämäntilanteissa vaihtelee eri ihmisillä ja muutenkin paljon. Toisille rakkaus on kiintymystä, kumppanuutta, elämän arvojen jakamista, ystävyyttä ja arvostusta, joka syntyy pitkän ajan kuluessa . Intohimoinen hullaantuminen ei ole samaa kuin "rakkaus" ainakaan kaikille. Toista ei voi koskaan velvoittaa rakastamaan ja itse olen jonkun kerran kokemut kiusalliseksi, jos joku lausuu rakastavansa, ja odottaa automaattisesti että toinen vastaa "niin minäkin sinua". Näin se menee vain kirjoisa. Sitäpaitsi sanat ovat vain sanoja, ja varsinkin nuorille naisille sanoisin että jos mies sänkyyn pääsemisen himoissaan sanoo kuten Suomi-filmeissä ennenkuin pöksyt putoaa, että juu juu rakastan rakastan (= , niin ei nyt kannata niin tosissaan ottaa. Oikea rakastaminen näkyy elämisessä noin yleensä, se on toisen kunnioittamista, arvostamista ja yhteiseen ja molemmin puoliseen hyvää tähtäämistä. Rakkautta ei koskaan saa kerjäämällä.
t. vanhus
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on elokuvien ja romaanen ulkopuolella varsin harvoin "tasa-arvoista". Useimmiten on niin että toinen rakastaa enemmän kuin toinen. Nuorena hullaantumista saattoi tulla, ja se kesti enemmän tai vähemmän aikaan, tosi "hullaantuminen" oli alussa usein samankaltaista , sitten jommalta kummalta se hiipui enemmän tai vähemmän.
Itse jo melko pitkän elämän eläneenä olen kokenut kaikki nuo vaiheet. Ensimmäisessä pitkässä suhteessa minulta tunteet hiipui ensin, toisessa toisin päin. Viimeisessä kypsässä suhteessa toinen rakasti enemmän kuin itse mutta ajan kanssa opin itsekin rakastamaan "takaisin" paljon. Rakkaus eri elämänvaiheissa ja elämäntilanteissa vaihtelee eri ihmisillä ja muutenkin paljon. Toisille rakkaus on kiintymystä, kumppanuutta, elämän arvojen jakamista, ystävyyttä ja arvostusta, joka syntyy pitkän ajan kuluessa . Intohimoinen hullaantuminen ei ole samaa kuin "rakkaus" ainakaan kaikille. Toista ei voi koskaan velvoittaa
ap tässä. Kiitos kommentistasi. En halua joutua anelemaan tai vaatimaan rakkautta, enkä voi häntä velvoittaa tuntemaan minua kohtaan mitään. En ole itsekään enää teini, vaan jo kerran naimisissa ollut kahden teinin äiti. Olen siis nähnyt elämää ja ollut erilaisissa suhteissa. Tämä tilanne löi minulta täysin ilmat pihalle, ja koko ajatusmaailmani miestä kohtaan muuttui.
En ole häneen hullaantunut tai "kreisinä", vaan rakkaus häntä kohtaan on - rakastamista. Ei sitä yltiöpäistä rakastumisen huumaa, vaan rauhallista ja tasaista.
Minun puoleltani, siis.
En minäkään haluaisi anella mitään mutta miten voi jatkaa ilman että tietää rakastaako toinen? Eikö tuo ole jo aika selvää?
Ap, anna hänelle aikaa. Ja jos tykkäätte toisistanne, se on jo paljon. Itselläni kesti monien elämänvaiheiden jälkeen vähintään 5v jos ei enemmän, lausua nuo sanat, koska se ei ole millään muotoa itselleni luontevaa. Meille monille suomalaisille tuo ei ole luonteva ilmaisu ja rakkaus tarkoittaa toisille niin muuta kuin toisille. Anna kiintymyksellenne aikaa kehittyä. Jos mies kohtelee sinua kauniisti, niin muista, sanat ovat vain sanoja, teot ja käytös ratkaisee. Älä jätä hyvää suhdetta vain siksi että olette eri vaiheissa kiintymyksessä. Joka tapauksessa kaikkea hyvää teille molemmille.
t.vanhus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä. Kesä. Kävely ystävien kanssa terassille. Olin muita edellä iloisena ja kesäisenä. Mies sanoi yhtäkkiä minulle rakastan sinua ja ihan säikähti sitä itsekin. Käännyin ja sanoi et rakastan sinua myös. Olimme olleet yhdessä pari viikkoa. Ja nyt 34vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita monivaöinta tehtävä miehelle, rasti ruutuun:
Vihaan sinua
Siedän sinua just ja just
Ei mitään tunteita, yhdentekevä
Joskus tykkään
Välitän ystävänä
Pidän valtavasti
Olen korviani myöten rakastunut
Vielä yksi vaihtoehto:
En osaa sanoa
Miehet sanovat aina että oon vähän huono näissä tunnejutuissa, kun nainen puhuu rakkaudesta mutta mies ei viitsi suoraan sanoa, että on naisen kanssa vain paremman puutteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, anna hänelle aikaa. Ja jos tykkäätte toisistanne, se on jo paljon. Itselläni kesti monien elämänvaiheiden jälkeen vähintään 5v jos ei enemmän, lausua nuo sanat, koska se ei ole millään muotoa itselleni luontevaa. Meille monille suomalaisille tuo ei ole luonteva ilmaisu ja rakkaus tarkoittaa toisille niin muuta kuin toisille. Anna kiintymyksellenne aikaa kehittyä. Jos mies kohtelee sinua kauniisti, niin muista, sanat ovat vain sanoja, teot ja käytös ratkaisee. Älä jätä hyvää suhdetta vain siksi että olette eri vaiheissa kiintymyksessä. Joka tapauksessa kaikkea hyvää teille molemmille.
t.vanhus
Kiitos, "Vanhus". Ap tässä vielä. Olen samaa mieltä kanssasi. Minä ajattelen, jollakin tasolla, että se että hän torjuu tunneasioista puhumisen, ei ole "kaunista kohtelua" minua kohtaan? Tai tavallaan koen, että se on mun tunteiden aliarvioimista tai väheksymistä. Minä yritän puhua tulevaisuudesta ja rakkaudesta, ja hän sanoo että puhutaan asiasta myöhemmin. Ja minä tavallaan jään limboon roikkumaan, ja pikkuhiljaa katkeroidun, kun en tiedä missä mennään.
Mies ei ole nyt Suomessa, mutta laitoin hänelle viestiä omista ajatuksistani ja tuntemuksistani tämän parin viikon aikana, sillä tämä todella kuormittaa minua. Katsotaan miten tilanne etenee, vai tuleeko suhde tätä myöten tiensä päähän.
Varmaan ihmiset on erilaisia mut kyllä rakkaudentunnustus varmaan aika luontevasti tulee jos on aitoa, ei sitä varmaan tarvitse erikseen miettiä tai miettiä että miten sanoo? Näin ainakin meillä. Tosin meillä varmaan tuo on aina ollut luontevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaantuminen on juuri merkki häpeästä. Ei ole ylimielistä kostoa jostakin oletetusta sinun tekemästäsi virheestä. Eli nolostuu kun käyttää sinua hyväkseen. Ei vaan välitä sinusta sen enempää. Röyhkeälle miehelle voi pelkkä seksi riittää.
Ei kaikki ole tottuneet tunteista puhumaan ja Suomen kieli on vielä aika kömpelöäsiihen tarkoitukseen. Kyllä sinä tiedät, älä kiusaa häntä, jos kaikki on muuten hyvin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin vanhus. Mutta mielestäni pitäisi sanoa jos ei rakasta tai jos on suhteessa vain velvollisuudesta, mukavuudenhalusta, tottumuksesta, paremman puutteesta jne.
Kyllähän kerjääminen ja totuuden tai tilanteen selvittäminen ovat eri asioita. Tietenkään ei kenenkään pitäisi kerjätä, aloittaja sitä tuskin haluaakaan, eikä ole velvollisuutta rakastaa. Mutta silloin jos toinen edellyttää molempien osapuolien olevan suhteessa rakkaudesta tai syvemmästä tunteesta on väärin kiemurrella ja olla keskustelematta asiasta. Pitää antaa mahdollisuus haluaako toinen olla suhteessa jossa ei saa haluamaansa vastarakkautta tai tunnetta.
Jatkan vielä. Ksksi vuotta on tarpeeksi aikaa tietääkseen tunteistaan toista kohtaan. Minua ainakin harmittaisi ja suututtaisi odottaa viisi vuotta ja sitten toinen pystyisi kertomaan ettei tunteita oikein ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei rakasta sinua. Valitettavasti. Et ole miehen unelmien nainen ja siksi ei voi sanoa rakastavansa sinua.
Näinhän se varmasti on. En ymmärrä miksei mies sitten tuossa yhteydessä, kun tulevaisuudesta puhuimme, asiaa "maininnut", tai rehellisesti kertonut tästä. En halua haaskaa aikaani henkilön kanssa jota rakastan, mutta joka ei rakasta minua.
ap
"Olemme molemmat aika introvertteja ja tunteista puhuminen on meille kummallekin hankalaa"
Vierailija kirjoitti:
Ei rakasta sinua. Valitettavasti. Et ole miehen unelmien nainen ja siksi ei voi sanoa rakastavansa sinua.
No aniharva mies sitä nyt on parisuhteessa sen unelmien naisen kanssa. Kyllä se on se b, c ta d-vaihtoehto.
Kaikki eivät ole tunneihmisiä, moni ei oikein edes tunnista tunteitaan saatika osaa puhua niistä. Ihmiset myös käsittävät rakkauden tosi eri tavoin. Se jos on vaikeaa sanallisesti ilmaista rakkautta ei välttämättä tarkoita ettei rakastaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei rakasta sinua. Valitettavasti. Et ole miehen unelmien nainen ja siksi ei voi sanoa rakastavansa sinua.
No aniharva mies sitä nyt on parisuhteessa sen unelmien naisen kanssa. Kyllä se on se b, c ta d-vaihtoehto.
Miehet voisivat vähän petrata tässä asiassa. Ei pidä alkaa suhteeseen ihmisen kanssa joka ei ole se unelmien kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei rakasta sinua. Valitettavasti. Et ole miehen unelmien nainen ja siksi ei voi sanoa rakastavansa sinua.
No aniharva mies sitä nyt on parisuhteessa sen unelmien naisen kanssa. Kyllä se on se b, c ta d-vaihtoehto.
Miehet voisivat vähän petrata tässä asiassa. Ei pidä alkaa suhteeseen ihmisen kanssa joka ei ole se unelmien kumppani.
Sitten täällä ei juuri pariskuntia olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei rakasta sinua. Valitettavasti. Et ole miehen unelmien nainen ja siksi ei voi sanoa rakastavansa sinua.
No aniharva mies sitä nyt on parisuhteessa sen unelmien naisen kanssa. Kyllä se on se b, c ta d-vaihtoehto.
Miehet voisivat vähän petrata tässä asiassa. Ei pidä alkaa suhteeseen ihmisen kanssa joka ei ole se unelmien kumppani.
Sitten täällä ei juuri pariskuntia olisi.
Onko parisuhde itseisarvo, vaikka siihen ei olisi tyytyväinen eikä onnellinen, eikä kumppania edes rakasta? Elämä on kivempaa yksin.
Alue: Aihe vapaa
Laita monivaöinta tehtävä miehelle, rasti ruutuun:
Vihaan sinua
Siedän sinua just ja just
Ei mitään tunteita, yhdentekevä
Joskus tykkään
Välitän ystävänä
Pidän valtavasti
Olen korviani myöten rakastunut