Mistä asiasta elämässäsi olet katkera?

Kiusaamis- ja traumatauastani. Se on häirinnyt kaikkia osa-alueita elämässäni. On vaikea luottaa ihmisiin, nukkuminen on usein painajaismaista, en voi täysin keskittyä opiskeluun ja työntekoon ja yleensäkin elämäniloon. Vaikka kuin yritän ajatella positiivisesti, niin en pysty. Masennus ja ikävät asiat tulevat silti mieleeni väkisellä. On päiviä jolloin ei haluaisi millään nousta vuoteesta. 

Parisuhteessa jätetty. Työpaikasta syöty pois. Menettänyt omaisuuteni. Menettänyt ihmissuhteeni. Menettänyt psyykkisen ja fyysisen terveyteni. Mistä en olisi katkera. 

Siitä, että menetin työkykyni juuri silloin, kun olisi ollut mahdollisuus alkaa rakentaa jotain uraa.

Vertailu muihin
Kun oma elämä tuntuu epäonnistuneelta verrattuna muihin, se voi vahvistaa kokemusta siitä, että “minulle kävi huonosti”.

Katkeruus ei yleensä synny yhdestä tapahtumasta, vaan se on prosessi. Usein se on myös suojareaktio: mieli yrittää suojata itseään uusilta pettymyksiltä kovettumalla.

Ihmiset eivät ole koskaan pitäneet minusta. En ole koskaan kokenut lämpöä enkä hellyyttä. Eikä kukaan ole kiva, vaikka itse olen. Enkä ole rumimmasta päästä. En halua olla enää ihmisten kanssa tekemisissä, haluan katkeroitua ja erakoitua. 

Kuoleman ajatteleminen, vaikka oman käden kautta, tuntuu hyvältä ja on kaunis asia. 

KAIKESTA!!!!!!!!!!!!

En mistään, sillä en HALUA olla. 
Satunnaiset katkeruuden tunteet on ok, mutta sellaisia ei kannata alkaa ruokkimaan. Kannattaa ruokkia mieluummin niitä ajatuksia, että mitkä asiat ovat hyvin ja mitkä asiat ovat sellaisia, joille voit itse jotain? Niitä kannattaa tarpeen mukaan muuttaa, jos on asioita joille itse voi jotain. 
Kaikenlaiset projektit, uusien taitojen opettelu ym. luo minäpystyvyyden tunnetta ja onnistumisen kokemuksia, jos taustalla on asioita joihin on elämässään pettynyt. Kannattaa satsata niihin, ja tehdä tulevaisuudesta parempi niillä korteilla joita käytössäsi on. :) 

Olen niin ihastunut erääseen mieheen. Mutta hän ei minuun. En enää ikinä halua nähdä häntä. Jatkan samaa tylsää elämääni yksin. Ja syön suruuni. Vaikka kuntoilin ja elin terveellisesti, sain painoa pudotettua. 

Tutustun kivoihon ihmisiin. Yhtäkkiä he vaan jättävät minut. Tai tekevät muita ikäviä temppuja. En enää päästä ketään lähelleni enkä ole kiva. En kestä enää yhtään pettymystä. 

Siitä, että en osaa enää nauttia oikein mistään. Elämässäni on tapahtunut niin paljon ikäviä asioita. Tavallaan olen koko ajan varovainen. Nytkin istun täällä mökillä. Katson ikkunasta ulos. Kaunis näky avautuu järvelle ja aurinko jo paistaa. Silti on suru sisälläni. 

Lapseni ei löydä puolisoa.

Olen ruma, tyhmä, köyhä ja elämäni on ollut pääosin surullista. Vaikka minua on jotkut sanoneet kauniiksi. Minulla on amk tasoinen koulutus. Olen keskivertoihminen taloudellisessa mielessä. Asiani ovat ihan ok nykyään. Koko ajan on paska olo. 

En ole katkera, mutta elämänilo on pois. 

En mistään, en löydä mitään syytä omasta elämästäni.

Ihmiset ovat tehneet minut useimmiten katkeraksi. Olen eheytynyt ja löytänyt rauhan erakkoudesta, luonnosta ja kodistani. 

Vain siitä, että ifiootut ei tiedä mistä kaikesta on kyse ollut tapauksessani:  Gang stalking. Mitä kaikkea järjestetty vuosikymmeniä. Se on uskomaton tarina se, eikä niitä voi arvata vaikka olisi älykäs. Pitäisi saada vähän tietoakin Niin monella juttuun sekaantneella on jäänyt niin paljon pimentoon. Sääli. 

Ja toki myös siitä, että oksettaviin rikoksiin syyllistyneet ei paljastu. 

Huonoista ja ikävistä ihmisistä ja ihmissuhteista, jotka rikkoivat minut. Olen nykyisin ihmisvihaaja. 

Julmista ja tunnekylmistä vanhemmista, jotka kasvattivat siihen uskoon, että olen täysin arvoton ja ihan roska vaan.

Koulu- ja työpaikkakiusattuna sain myös kärsiä, kun uskoin ansaitsevani vain pahaa.

Parisuhteissa siedin väkivaltaa ja annoin muuallakin toisten talloa päälleni surutta.

Siitä kerääntyi muutamassa vuosikymmenessä valtava kuorma, jonka alla menin rikki.

Terveys on pilalla.

Unettomuus ei taida koskaan korjaantua ja siitä on tosi paljon kärsimystä.

Haluaisin jo kuolla.

Elämän loppuun asti kestävistä välirikoista suvussa ja seurustelussa. Itse välirikko ei ehkä enää niin merkitse, mutta harmittaa se, mitä ehkä olisi voinut olla, jos olisi pysytty yhdessä ja sovussa.