Mistä asiasta elämässäsi olet katkera?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomeen syntymisestä.

Niin, ne kaikki muut maailman maat ovat niitä ihania onneloita.

 

Japanissa, Norjassa, itä-vallassa, Sveitsissä, Tanskassa, Etelä-Koreassa, Irlannissa ja Englannissa olisi mukava olla.

Siitä, että miksi juuri minä jäin yksin. En saanut haluamaani perhettä tai edes parisuhdetta. Kun vanhemmistani aika jättää niin minäkin aion poistua täältä. Miksi vasta silloin niin siksi, että en halua tuottaa heille yhtään enempää huolta ja häpeää. 

Kuoleman ajatteleminen on vain kaunis asia. Olen totaalisen pettynyt ihmisiin ja elämään. Olen vaan yksin ja erakoitunut. Rämmin päivästä toiseen. En luota enää yhtään mihinkään enkä keneenkään. Olen varovainen. En päästä ketään enää lähelleni tuhoamaan minua enempää. Kaikki ihmiset ovat pahoja ja niiden sisällä asuu piru. 

Ainut asia, mistä olen onnellinen, niin on se, että en ole halunnut koskaan lapsia. 

Siitä, että lähipiirissäni on ollut aina ikäviä ihmisiä. 

Se on ollut kova, pitkä ja kivinen tie erakoitua. Nyt olen onnellinen. Olen huomannut, miten helppoa elämäni on nyt ja miten vaikeaa se oli, kun olin ihmisten kanssa tekemisissä. Katkeruuskin on erakoitumisen myötä kadonnut. Vihdoinkin elän itselleni. Enkä enää kaipaa rakkautta muilta. Kun rakastaa itseään, niin se riittää. 

Olen katkera, kun minua on niin paljon haukuttu syyttä suotta. Samoin äitiäni haukuttiin. Onneksi äitini on nyt taivaassa. Ja hänellä on kaikki hyvin nyt. 

Aivan kaikesta

Olen katkera ja vihainen minulle tapahtuneista ikävistä asioista ilman omaa syytäni niihin. 

Pienistä tisseistä. Ja vieläpä ruman muotoisista, pienistä tisseistä! Mikä siinäkin oli Luojalla, että joillekin antoi oikein tuhottomat LOLLOT ja mulle: mitä jäi mulle? Jotkut niistetyt suodatinpussit, wtf?!

🤣🤣🤣

Olen ollut aina muita kohtaan kannustava positiivinen tsemppari. Samaa en ole saanut muilta. Moni on latistanut ja kritisoinut kuinka pitäisi elää tätä elämää ja mitä opiskella ja missä asua. Kaikki mitä teen on heidän mielestään väärin. Olen kerännyt ympärille kateellisia negatiivisia ihmisiä, jotka toivovat että minusta ei tule koskaan mitään. Olen tästä katkera. En jaksaa enää olla tsempparin roolissa, kun saan itse vain p*skaa niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Pienistä tisseistä. Ja vieläpä ruman muotoisista, pienistä tisseistä! Mikä siinäkin oli Luojalla, että joillekin antoi oikein tuhottomat LOLLOT ja mulle: mitä jäi mulle? Jotkut niistetyt suodatinpussit, wtf?!

Minua taas hävettää nämä suuret utareeni. Vihaan näitä. Miehetkin tykkäävät pienistä ja sievistä rinnoista. Haluan näistä eroon hinnalla millä hyvänsä, maksoi mitä maksoi. 

Yritän välttää katkeruutta, koska sillä vaan pilaa lopunkin elämänsä. Katkeruus estää nauttimasta niistä asioista mitä on. Tietty jotkut asiat olis voineet mennä paremmin, mutta näillä mennään.

Olen surullinen ja yksinäinen usein, mutta en niin katkeroitunut. 

Köyhyydestä...köyhyys on pahinta mitä elämässä voi kohdalle osua..kaikki sen myötä on ihan perseestä..

Yleisesti ottaen siitä että lapsilta ja nuorilta on viety toivo paremmassa elämästä. Ja yksilötasolla siitä, että en eronnut exmiehestäni aiemmin. Tuhlasin elämääni ja annoin myös osin pilata lasteni elämän. 

Miksei saisi olla katkera? Inhimillinen tunne. Miksi pitäisi näyttää onnelliselta, jos ei ole? Miksi pitäisi tehdä jotakin alipalkattua ja raskasta työtä iloisena? Miksi pitäisi olla suu korvissa ja kiitollinen elämästä, vaikka elämä on yhtä kärsimystä ja selviytymistä päivästä toiseen? Miksi pitää näytellä onnellista perhe-elämää, vaikka kulissien takana on helvetti valloillaan? Arvostan rehellisyyttä, en mitään onnellisuus höpötystä ja lässytystä. 

Kateus, mustasukkaisuus ja katkeruus ovat pahinta myrkkyä. Tällaisia ihmisiä on paljon. Parempi kiertää kaukaa. 

Olen katkera ja vihainen lähes aina. Vaikka yritän muuta näytellä.