Mistä asiasta elämässäsi olet katkera?

Lapsuudesta olen katkera ja lapsuusajan lihavuudesta, koska paino on ollut koko elämäni suurin kärsimys. Tämäkin olisi voitu välttää oikeilla huolehtivilla vanhemmilla. 

Vierailija kirjoitti:

Selkäänpuukottavat "ystävät" ja tuen puute lapsuudesta saakka. Se, että joudun aina huolehtimaan kaikista muista, eikä minulla ole mahdollisuutta koskaan olla heikko ja huolehdinnan kohde. Olen ilmeisesti se vahvista vahvin tyyppi, mutta ei minullakaan ole helppoa ollut, ja tämä katkeroittaa. Milloin on minun vuoroni elää? Olen kohta niin uupunut, etten halua muuta kuin olla yksin, rauhassa. 

Sain vuosia sitten ystävältäni neuvon: "Auta ensin itseäsi, ennen kuin autat muita". Moni tekee valitettavasti itsestään uhrin, kun ei saakkaan itse sitä toivomaansa apua. Sitä odottaa/pyytää liikaa ja sitten katkeroituu. Kukaan ei kiellä sinua elämästä omaa elämääsi, sinun pitää vaan ottaa se tila itsellesi. Uhriutumine ja katkerointi ei kannata, ne vievät vaan turhaa energiaa ja niistä kärsii ainoastaan sinä.

Kun yritin yläasteella ja lukiossa hakea kaikin keinoin apua itselleni ja pikkuveljelleni. Asuimme aivan hirveässä läävässä, sellaisessa mitä näkee Aurikatariinan videoilla, ei lämmitystä edes talvella. Leskeytynyt äitimme laiminlöi ja usein löi meitä. Turhautuessaan hän meni huoneeseni hajottamaan tavaroitani.  Kukaan ei uskonut ja jouduin lopulta luovuttamaan. Olemme nyt aikuisia, mutta olisin toivonut parempaa lapsuutta edes pikkuveljelleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selkäänpuukottavat "ystävät" ja tuen puute lapsuudesta saakka. Se, että joudun aina huolehtimaan kaikista muista, eikä minulla ole mahdollisuutta koskaan olla heikko ja huolehdinnan kohde. Olen ilmeisesti se vahvista vahvin tyyppi, mutta ei minullakaan ole helppoa ollut, ja tämä katkeroittaa. Milloin on minun vuoroni elää? Olen kohta niin uupunut, etten halua muuta kuin olla yksin, rauhassa. 

 

Sain vuosia sitten ystävältäni neuvon: "Auta ensin itseäsi, ennen kuin autat muita". Moni tekee valitettavasti itsestään uhrin, kun ei saakkaan itse sitä toivomaansa apua. Sitä odottaa/pyytää liikaa ja sitten katkeroituu. Kukaan ei kiellä sinua elämästä omaa elämääsi, sinun pitää vaan ottaa se tila itsellesi. Uhriutumine ja katkerointi ei kannata, ne vievät vaan turhaa energiaa ja niistä kärsii ainoastaan sinä.

Millä asiantuntijuudella sä neuvot. Tekstisi on nimittäin kammottavaa ja vaarallista settiä 

Tuhlasin nuoruuttani AMK-tason oppilaitosessa, jossa opetuksen taso oli todella matalaa. Itse ja monet muut totesivat saman jo kahdessa viikossa. Ne joilla oli rohkeutta lopettivat koulun kuukauden sisällä. Itse ajattelin että pitää koettaa saada edes joku tutkinto, etten olisi heittopussina työmarkkinoilla. Tutkinnon sain, mutta en oppinut juuri mitään, enkä juuri mitään siitä, mitä piti olla luvassa. Neljä vuotta ihan hukkaan ja velaksi elämistä. Huonon alun siitä sai työelämälle ja vaikka eläkeikä häämöttää jo, en ole koskaan yltänyt ammattialan keskipalkoille. Koulu petti odotukseni ja koulutusta koskevat lupauksensa 90 %:sti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä, että vihervassarit saavat tehdä mitä vain ilman seurauksia ja viranomaisten puuttumista niiden tekemisiin millään lailla.

Pää kiinni! Ketään ei kiinnosta sun pumpulielämälänkytys.

Minä olen katkera väkivaltaisesta faijasta. Kopitti minua semmoisessa pimeässä kopissa missä säilytettiin haulikkoa, tämä meidän mökillä. Ja aina vain jos hänellä itsellä oli vihanhallinnassa vajetta sillä hetkellä, jossain muussa perheessä tilanteet olisi hoidettu täysin eri tavalla.

On ainakin vihanhallinnan puute periytynyt sullekin.

Omasta tyhmyydestä. Paskoja valintoja toisensa perään, jotka veivät taloudellisesti surkeaan tilanteeseen ja ulosottoon. Omaa laiskuutta opetella mitään uutta, ei vaan kiinnosta mikään. Tyhmyyttä työelämässä, paljon mokia. Ei toteudu minun kohdalla sanonta, opi omista virheistäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40-vuotias (M) täällä. Lähdin Suomesta 25-vuotiaana opintojen jälkeen. Jos jostain olen katkera, niin siitä etten lähtenyt aikaisemmin. Sitä kateutta ja katkeruutta mitä sai kokea nuorena aikuisena, sekä opiskelijaelämässä että myös ensimmäisten "oikeiden" töiden kautta Suomessa oli häpeällistä. Onneksi lähdin - sääli etten lähtenyt aikaisemmin.

Miksi kirjoittelet vielä 15 vuodenkin jälkeen suomalaisella vauvapalstalla, jos tämä oli niin kauhea paikka? Luulisi, että tuossa ajassa olisi jo niin täysin kotiutunut sinne muualle, ettei suomalaisten jutut paljon kiinnostele. 

Suomalaisilla naisilla on kyllä pahasti ymmärryksessä vikaa. Lue aloitus uudelleen torvi.

eri

Työn liiallisesta vaativuudesta. En voi irtisanoutua koska perheen toimeentulo tippuisi köyhyysrajan alle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kai tämä lapsettomuus ja peheettömyys jyrsii sielua eniten. Vielä olis teoreettiset mahdollisuudet saada ydinperhe järkevässä iässä vaikka oon jo ehkä myöhässä.

M47

ala vaan ryypätä...myöhäistä on lasten haikailu..

Syntymästä. Ei kysytty minulta. En olisi halunnut syntyä. 

Sairauksistani, joihin ei löydy kunnon hoitoa. Ja siitä, etten tajunnut arvostaa terveyttäni nuorempana kun olin vielä terve.

Up

No, jos terapiassa psykologi toteaa mun elämän olleen traagista, niin kaipa siinä muutama asia ois voinut paremminkin mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40-vuotias (M) täällä. Lähdin Suomesta 25-vuotiaana opintojen jälkeen. Jos jostain olen katkera, niin siitä etten lähtenyt aikaisemmin. Sitä kateutta ja katkeruutta mitä sai kokea nuorena aikuisena, sekä opiskelijaelämässä että myös ensimmäisten "oikeiden" töiden kautta Suomessa oli häpeällistä. Onneksi lähdin - sääli etten lähtenyt aikaisemmin.

Miksi kirjoittelet vielä 15 vuodenkin jälkeen suomalaisella vauvapalstalla, jos tämä oli niin kauhea paikka? Luulisi, että tuossa ajassa olisi jo niin täysin kotiutunut sinne muualle, ettei suomalaisten jutut paljon kiinnostele. 

 

Suomalaisilla naisilla on kyllä pahasti ymmärryksessä vikaa. Lue aloitus uudelleen torvi.

 

eri

 

Ei aukene vaikka miten tankkaisi aloitusta kun vauvapalstalla lorviminen kaikkien noiden vuosien jälkeen ei edes liity aloituksen kysymykseen. Että kukahan se tässä on torvi?